olen avomieheni kanssa yrittänyt puhua ja puhua suhteemme pulmista. Hän ei keskusteluista innostu koska ei ole valittamista. Minä en ole onnellinen ja yritän juttelemalla odotuksistani antaa hänelle mahdollisuuden korjata käytöstään.
Mitään todellista muutosta ei tapahdu. Onko muilla kokemuksia miten tälläisen suhteen käy, herääkö hän tilanteeseen vasta kun on jo liian myöhäistä? Toivoisin niin kovasti että hän kuulisi minua jo ajemmin. Kertokaa, kiitos!
Mitään todellista muutosta ei tapahdu. Onko muilla kokemuksia miten tälläisen suhteen käy, herääkö hän tilanteeseen vasta kun on jo liian myöhäistä? Toivoisin niin kovasti että hän kuulisi minua jo ajemmin. Kertokaa, kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhteessa toista täytyisi kuunnella ja kertomasi mukaan sua ei kuunnella.omakohtaista kokemusta ei ole kuin mitä olen muiden kokemuksia tällaisesta kuullut.se on tuttua että tilanteeseen toinen herää liian myöhään ja sitten suhde loppuu siihen.yritä vielä saada häntä kuuntelemaan jos hän suostuisi ja sanot sille suorat sanat ja jos hän ei siltikään kuuntele sua niin mieti sitten vasta uudelleen.paremmin en osaa sua neuvoa mutta toivottavasti tästä oli sulle jotain hyötyä!
Tee se jo tänään, niin olet aikaisemmin vapaa ja onnellisempi kuin nyt.
Mihin kaikkeen sä sitten olet tyytymätön? Sanot miehelle, että jos se kuuntele, eikä niihin tiettyihin juttuihin tule muutosta, niin teidän juttu alkaa vetelemään viimeisiään.
Sama juttu täällä, ja alkaa tuntua, että homma vetelee viimeisiään.
Sitä on yrittänyt puhua omasta pahasta olosta, ja siitä, kuinka toivoisi että tehtäisiin edes jotain suhteelle, ja mies on samaa mieltä. Mutta mitään ei tapahdu, kummankaan osalta. Ehkä mies ei osaa, ja minä en enää halua tai jaksa.
Ehkä hän ei tajua, mistä minä yleensäkin valitan, kun hänelle kaikki on hyvin. ihan sama vaikka vääntäisi rautalangasta. Itse siihen väsyy jossain vaiheessa. Minä olen käytännössä nyt jo tietynlaisessa katatonisessa tilassa, että minä en saa itsestäni mitään irti, enkä mitään tehtyä, järjestettyä enkä ehdotettua. Eli miehen pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä jotain, mutta ei se saa sitä tehtyä. Ero tästä tulee.
On vain todella vaikea alkaa erota ihmisesta, josta kuitenkin välittää, ja jota ei halua loukata. Ne sanat eivät vain tule ulos.
Samanlainen tilanne mullakin. Itkin paljon, kävin keskusteluja paljon aiheesta mieheni kanssa. Mies kuunteli ja antoi näkökantoja asiaan. Muutosta ei tapahtunut vain mitenkään. Itse en enää jaksanut edes yrittääkään mitään ehdottaa. Ongelma oli se, että hän ei halunut suunnitella mitään huomista pidemmälle. Ja oikeastaan, en enää edes tiennyt mikä oli ongelma.. itkin niin paljon.. moneen kertaan..
Hän sanoi yrittääneensä kaikki keinot miellyttääkseen minua.
Tein eron. En enää itke! Olen onnellinen ilman häntä. Se mies aiheutti minulle vain tuskaa..