Pari päivää sitten erosin, ja aika on tuntunut ikuisuudelta sen jälkeen. Yritän olla ajattelematta mitään, mutta ei se onnistu. En rakasta kundia enää, mutta se oli silti tosi tärkee.
Sydämessä tuntuu tosi keljulta - vaikka se teki pahasti, niin lähtisin saman tien kelkkaan, jossa se lupaisi kaiken olevan hyvin.
Toisaalta tuntuu ettei ole varaa vastaa sen puheluihin, ettei sydän mee pahemmin rikki...
Ottakaa tästäki sit nyt selvää... tunteidenpurkamuksia lähes suoraan sydämestä.
Ehk äei olisi pitänyt nousta ylös, vaan nukkua kipu pois.
Sydämessä tuntuu tosi keljulta - vaikka se teki pahasti, niin lähtisin saman tien kelkkaan, jossa se lupaisi kaiken olevan hyvin.
Toisaalta tuntuu ettei ole varaa vastaa sen puheluihin, ettei sydän mee pahemmin rikki...
Ottakaa tästäki sit nyt selvää... tunteidenpurkamuksia lähes suoraan sydämestä.
Ehk äei olisi pitänyt nousta ylös, vaan nukkua kipu pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitä on ihminen kovin haavoittuvainen heti eron jälkeen ja vanhaan tuttuun ja turvalliseen elämään palaaminen houkuttelevaa. Ainakin houkuttelevampaa kuin hyppääminen tuntemattomaan, joutuu kohtaamaan oman itsensä ja yksinäisyydenkin mahdollisesti.
Jos rakkaus loppunut niin välimatkaa ettet palaa samaan.
Itekkin erosin tossa pari päivää sitten.
samalta musta tuntu, mutta nyt ajattelen, että jokin parempi oottaa mua tulevaisuudessa. Saa alottaa melkeenpä puhtaalta pöydältä.
vaikka monet kappaleet ja esineet muistuttaakin henkilöstä. Miettii vaikka että sillon meillä oli hauskaa, mutta jos palaisi yhteen, ei se koskaan tulis olemaan samaa.
Molemmat puhutte niin totta - havaitsin just että mulla on ikävä, mutta lähinnä alkuaikoja jolloin kaikki tuntu menevän just täydellisesti.
Mutta, jos mä ny palaisinkin yhteen sen kanssa, niin mitä samaa siinä enää olisi? Sama paska jatkuisi ja ero tulisi kuitenkin entistä kipeämpänä.
Hauskaa mulla oli sen kanssa, mutta tarvittiin yks ilta läheisen miespuolisen ystävän kanssa, jonka kanssa räkätin vedet silmissä.
Sillon tajusin, että hei, eihän mulla oman mieheni kans ollu ees välillä noin kivaa... tai oli kivaa, mutta kyllä sitä arjesta irroittautumista tarvitaan, ja huomioonottoa.
Oli aika outoa, että hyvä frendi otti enemmän huomioon pikkujutuissa, kuten musankuuntelussa jne. kun se että oma äijä...
Ehkä sinnittelen nyt, yritän unohtaa ja tälleen.
Paha vain ettei se suostu ees selvittää asioita, että sille ei jäisi vääriä käsityksiä mistään.
Ehkäpä sä oletkin se keskenkasvuinen, eikä ne miehet. Mieti sitä