Taas on yksi ilta takana päin. Viikonloput on niitä kohokohtia, joita odotetaan ja jolloin niitä muistakin ihmisiä näkee. Kujeillaan, hengaillaan ja pidetään hauskaa.
Naisena saan useita kutsuja illassa yökylään ja kuulen vaikka mitä vonkaamista. Mukavia ihmisiä tulee vastaan. Ja usein haluan tutustua paremmin. Pitäisikö sitä kolahtaa heti kunnolla? Uskon että se joku voi löytyä sieltä tutustumisen ja tuntemaan oppimisenkin jälkeen.
Siitä olin tänään onnellinen, että en raahannut ketään luokseni sängynlämmittäjäksi. Vaikka olikin haikea herätä yksin hiljaisuuteen. Kaipasin tänä aamuna sitä aikaa, kun seurusteli. Silloin joskus kun voi ihan koska vaan mennä toisen syliin. Oli aina joku halaamassa. Sitä turvallisuuden tunnetta. En tiedä tuleeko se sieltä koskaan. Mutta odotan jotain suurempaa. Toivottavasti se ei ole mennyt ohi jo. Uskotteko että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen, niin sen kohtaa vielä tulevaisuudessa, vaikka aikaisemmin olisi ollut sokea sille? Sekavaa tekstiä varmaan, mutta ehkä joku ymmärtää.
Naisena saan useita kutsuja illassa yökylään ja kuulen vaikka mitä vonkaamista. Mukavia ihmisiä tulee vastaan. Ja usein haluan tutustua paremmin. Pitäisikö sitä kolahtaa heti kunnolla? Uskon että se joku voi löytyä sieltä tutustumisen ja tuntemaan oppimisenkin jälkeen.
Siitä olin tänään onnellinen, että en raahannut ketään luokseni sängynlämmittäjäksi. Vaikka olikin haikea herätä yksin hiljaisuuteen. Kaipasin tänä aamuna sitä aikaa, kun seurusteli. Silloin joskus kun voi ihan koska vaan mennä toisen syliin. Oli aina joku halaamassa. Sitä turvallisuuden tunnetta. En tiedä tuleeko se sieltä koskaan. Mutta odotan jotain suurempaa. Toivottavasti se ei ole mennyt ohi jo. Uskotteko että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen, niin sen kohtaa vielä tulevaisuudessa, vaikka aikaisemmin olisi ollut sokea sille? Sekavaa tekstiä varmaan, mutta ehkä joku ymmärtää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Uskotteko että jos kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen, niin sen kohtaa vielä tulevaisuudessa, vaikka aikaisemmin olisi ollut sokea sille?"
Kyllä varmasti. Jos ei ole ollut liian monta sängynlämmittäjää jolloin ei jaksa enää uskoa mihinkään eikä osaa enää rakastaa:(
>
Ei ketään ole tarkoitettu kenellekään muulle - ei ole olemassa "suurta suunnitelmaa" tai jonkinlaista kohtaloa, vaan ihan sattuman varassa täällä kuljetaan. "Se oikea" on romantikkojen höpötystä ja lohdutuksen valheellisia sanoja yksinäisille.
Jos taas kysyt sitä, onko mahdollista, että olet jo tavannut sinulle sopivan ihmisen, muttet vain ole älynnyt sitä, vastaus on: tottahan toki. Olet saattanut jo tuntea sellaisen vuosia, mutta asia ei ole vielä mennyt kummallekaan perille. On myös mahdollista, ettet koskaan löydä ketään sopivaa, ja vaihtoehtosi ovat vähissä: joko otat sopimattoman tai olet koko ikäsi yksin. Toivotaan parasta.
Vituttaa ihan täkyllä kun näkee pitkästä aikaa tuttuja ja niitten on perkele hetipian jossain välissä kysyä että "nooo onkos morsianta löytyny". Siinä sit selittää jotain "eeei sitä vielä oo viittiny semmosta hankkia", vaikka oikeesti tekis mieli sanoo että "perkele ku en niille akoille kelpaa niin ei voi mitään, tuskin mitään morsianta koskaan tuun saamaankaan"...
voi muka sanoa?
Itse otin jo muutama vuosi sen taktiikan, että sanon totuuden suoraan päin naamaa, eli juuri tuon mitä sinäkin haluaisit sanoa, muttet uskalla.
Oon kyllä muotoilut sen muotoon: "Eihän niille naisille tämmönen kelpaa." tai "Kukapa sitä tämmösen huolis."
Kyllä loppuu ne kyselyt, kun muutaman kerran tuon lataa. Saa olla kyselyiltä rauhassa.
No siks sitä ei viitti suoraan sanoo, ku alkavat pitää entistäki enemmän säälittävänä luuserina. Parhaassa tapauksessa alkavat leikkiä jotain paritusterapeuttia ja alkavat työntää mulle jotain "mukavia kavereitaan". Kyllähän ne tietää.
vain kestää. Kyllä ne paritusyritykset loppuu, kun ne tosissaan huomaa, että olet jo menetetty sielu.
Tässä mun vuodatusta samasta aiheesta...
Toi sun teksti oli ihan kuin mun suusta. Tällä hetkellä mulla on todella tyhjä olo. En kestä tätä sinkkuna oloa. Viimeisen vuoden aikana olen tapaillut monia miehiä, mutta tuntuu vaan että sellasta tyyppiä ei löydy joka kolahtais. Olen yrittänyt jopa järkeillä näitä tunne asioita niin että ei sillä "kipinällä" ole väliä, kunhan mies on ok ja tulee hyvin toimeen. Mutta en ole pystyny kauaa itseäni huijaamaan tolla selityksellä. Kyllä se mielenkiinto mieheen lopahtaa nopeasti jos mitään ei tunne.
Mulla on vaan ihan järjetön kaipuu löytää joku vierelle, ja ahdistaa nyt keväänkorvilla nähdä rakastuneita pareja kävelemässä käsikädessä.
Tapasin vapun aikaan mukavan miehen kaverin kautta. En nähnyt tätä kaveria mitenkään potentiaalisena tulevaisuuden kumppanina, mutta ajattelin tapailla häntä paremman puutteessa, koska hän oli minusta kiinnostunut. Jo viikon intensiivisen tapailun jälkeen huomasin että sisälläni alkoi tuntua jotain, ja vastustelusta huolimatta annoin itselleni ns. luvan tuntea tätä miestä kohtaan jotain. Ja niin, tässä sitä ollaan. Ensimmäinen mies jota kohtaan uskalsin tuntea jotain, vuoden takaisen eron jälkeen, antoi pakit mulle. Huh huh, ihan järkyttävä olo. Tuntuu että tätä tilannetta ei pysty paikkaamaan ainakaan millään muulla miehellä. Taas tarvitaan aikaa, jonka kuluminen on riistävän hidasta.
Voisko pliis joku pelastaa mut? Viedä jalat mun alta, niin että tunne olis molemminpuolinen.