TERVETULOA kaikki yli 100kg naiset keskustelemaan laihdutuksesta ja laihtumisesta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa!
Aihe on vapaa, mutta toivon etteivät ulkopuoliset kävisi kommentoimassa tyhmyyksiä. Olemme valmiita luopumaan läskeistämme (tai ainakin osasta) ja tarvitsemme siihen tukea emmekä haukkuja. :)
Porukka kasataan siksi, ettei pienet houkutukset kasvaisi suuriksi ja lepopäivät lepokuukausiksi. Yksin on vaikeaa pitää itsensä kurissa, mutta ryhmän jäsenenä voit saada uuden innostuksen laihdutuksen jatkamiseen.
Toivottavasti tästä ryhmästä tulee pitkäikäinen ja ennen kaikkea tehokas!
Näin aluksi olisi mukava tietää, millä tavalla olette ajatelleet laihduttaa ja mikä on ihannepainonne, se johon tähtäätte?
Minulla on tavoitteenani saada pois n.40kg ja puolet siitä pitäisi lähteä puolessa vuodessa. Olen 170cm ja painoa n.110kg.
Remontin aloitan syömällä pienempiä annoksia, herkuttelun vähentämisellä ja koiran sekä lapsen kanssa ulkoilulla.
Aihe on vapaa, mutta toivon etteivät ulkopuoliset kävisi kommentoimassa tyhmyyksiä. Olemme valmiita luopumaan läskeistämme (tai ainakin osasta) ja tarvitsemme siihen tukea emmekä haukkuja. :)
Porukka kasataan siksi, ettei pienet houkutukset kasvaisi suuriksi ja lepopäivät lepokuukausiksi. Yksin on vaikeaa pitää itsensä kurissa, mutta ryhmän jäsenenä voit saada uuden innostuksen laihdutuksen jatkamiseen.
Toivottavasti tästä ryhmästä tulee pitkäikäinen ja ennen kaikkea tehokas!
Näin aluksi olisi mukava tietää, millä tavalla olette ajatelleet laihduttaa ja mikä on ihannepainonne, se johon tähtäätte?
Minulla on tavoitteenani saada pois n.40kg ja puolet siitä pitäisi lähteä puolessa vuodessa. Olen 170cm ja painoa n.110kg.
Remontin aloitan syömällä pienempiä annoksia, herkuttelun vähentämisellä ja koiran sekä lapsen kanssa ulkoilulla.
Vastaukset 48
Vanhimmat
siltoja jos porukalla lähette hölkkäämään.
Joo ja kannattaa sinun juosta jo hyvissä ajoin karkuun, jos kuulet töminää... Sieltä on tulossa iloisten laihduttajien porukka vastaan:)
Heips!
Mulla ei ole ihan sitä 100 kiloa, mutta pudotettavaa kuitenki aika reilusti. Pituutta 158 ja painoa 97. Vuoden päästä kesällä haluaisin olla mahdollisimman kaunis morsian! :) tavoitteena olisi olla ainaki alle 70 kilonen sillon. Mielellään tietty 50-55 kiloo, mut ajattelin et parempi alottaa "pienemmällä" tavoitteella ja katsoa miten homma lähtee toimimaan..
Ajattelin pistää koko elämäntapani kunnon remonttiin. Miehen kanssa päätettiin molemmat jättää karkit ja sipsit, sekä roskaruuat VAIN herkkuhetkiin, joita suomme itsellemme korkeintaan pari kertaa kuukaudessa.
Lisäksi päätimme aloittaa liikunnan yhdessä, aluksi varmaan ihan kävelylenkkejä tms.. Itse olen käynyt myös viikoittain sählyssä, mutta kesän ajan pidämme taukoa. Eli kaivoin vihdoin ja viimein rullaluistimet kaapin kätköistä! :) Pysyin jopa pystyssä kun kävin testaamassa taitojani! :)
Tulipas muuten mieleen, mistä voisin löytää hyvän asklemittarin? Ihan sellanen perusmittari riittää, kunhan mittaa joka askeleen. Jonkinlainen mittari mulla on, tullut ilmeisesti tilaajalahjana jonkun lhden mukana, mutta ei oikeen toimi kunnolla.. Joinakin päivnä näytti alle tuhatta askelta, vaikka olisin käynyt tunnin lenkillä. Eli haluaisin löytää LUOTETTAVAN asklemittarin. :)
Tulipas pitkä teksti. Seuraavalla kerralla koitan hiukan hillitä itseäni :) Yriän kirjoitella vaikka kerran viikossa kuulumisia! Aurinkoisia ulkoilupäiviä kaikille!! :)
Olen tehnyt elämäntapojen muutoksen vuoden alusta ja saanut painoa tippumaan n.15 kiloa. Jäljellä on kuitenkin vielä himpun verran yli sadan (106 ja risat) eli kärsii se tuosta vielä vähentyä ainakin sen 30 kg. Vaikka, eihän tässä olla millään kuurilla, jossa pyritään johonkin tiettyyn lukuun. Paino tulee tippumaan koko ajan ja pikku hiljaa elämäntapojen muuttumisen myötä. Olisin kyllä extratyytyväinen, jos se alkaisi joskus 7:lla. Olen tyytyväinen jo jos se alkaa 8:lla.
Noin yleisesti voin kertoa, että olen vaihtanut kaikki keveämmäksi ja vähäkalorisemmaksi mitä kuvitella voi. En ole unohtanut pientä hyvää viikottain, joskus menee jopa päivittäin, mutta pääasia on että paino vähenee. Olen sen sorttinen, etten kykene olemaan täysin ilman pullaa tai suklaata. Jos ne panttaan täysin itseltäni, sorrun lopulta ylettömään mässäämiseen josta on vaikea palata.
Liikunnasta sen verran, että kuntopyörää poljen ja voimistelen, lähinnä reisien muhkuroita vastaan yritän taistella.
Käynpä kurkkailemassa miten tämä porukka lähtee liikkeelle. Jos osaan, niin autan parhaani mukaan. Tuntemuksia tulee kaikille laidasta laitaan, yleensä pahin on se ensimmäinen sortumispäivä! Sen jälkeen jatketaan samaa rataa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se on tämän homman pointti nro 1.
Alussa en jaksanut laskea kaloreita, mutta kun paino ei ottanut laskeakseen, aloitin laskemisen. Se auttaa selvittämään päivittäisen syömisen selkeäasti ja jatkossa ei tarvitse enää laskea. Oppii näkemään mitä kannattaa syödä ja paljonko.
Ajatelkaa tytöt miten helppoa tämä on; kun ei tee tästä mitään älytöntä nälkäkuuria (ei saa tehdä) ja ajattelee, että jatkossa syön tämän saman opitun tavan mukaan keveämmin ja sitten kun haluttu paino on saavutettu, saan syödä ennemän, lihomatta! Tästä tulee minun loppuelämäni kestävä tapa ja PYSYN hoikkana tyttönä!
Mä voisin kans liittyä porukkaan, vaikka ei paino olekaan enää yli sadan, mutta ylipainoa on reilusti eli 35-40kg. Mitat ovat siis 160cm ja 95,6kg. Olen laihduttanut nyt reilut 6 kiloa painonvartijoissa, mutta olis kiva myös täältä saada kannustusta ja lukea muitten kokemuksia.
Itsekin herkuttelen aina välillä ja tasapainotan sitä sauvakävelyllä ja kuntosaliharjoittelulla. Pitäisi varmaan päättää joku tietty päivä millon kokoonnutaan vai miten olit ajatellut zannukainen?
Eli alkutilanne 165cm/108kg!
Nyt paino on 96kg, mutta haluaisin silti lähteä tähän teidän kimppa juttuun mukaan!
Mites tää saataisi parhaiten toimimaan, jotta saataisi joku 'yhteisö' aikaiseksi!?
Huomenta!
Haluan tietysti mukaan porukkaan. Mitoiltani olen tällä hetkellä 163cm ja 100kg. Olen laihduttanut tähän mennessä 8kg parissa kuukaudessa. Lasken itsekseni pv-pisteitä.
Tämä on noin viides laihdutusyritykseni ja ihan varmasti se viimeinen! Aiemmin olen saanut aina 10kg pois, mutta korkojen kanssa on joka kerta tullut takaisin.
Lopullinen tavoitteeni on 60kg eli huimat 40 on pudotettavaa. Olisin kuitenkin onnellinen jo kasikympistäkin, jolloin olin mielestäni "ihmisen" näköinen =D.
Olen kiinnostunut syömisen hallinnan psykologiasta, koska tuo tekniikkapuoli on jo todella hyvin kokemuksen kautta hallussa. Minulla on nimittäin BED ja ahmimiskohtauksista pitäisi päästä eroon.
Mukana ollaan. Alkutilanne 163cm/103,3kg. Tänä aamuna 100,9. Eli viikossa 2,4kg pudotusta. Tahto on kova mutta mieli on heikko.
Olet samanmittainen kuin meikäläinen ja samoissa lukemissa. Otetaanko kisa? =D Mikä sulla tavoitteena?
niinpäs meillä on samat lukemat :)
Jos pääsisi edes siihen 8alkavaan lukemaan, olisin oikein onnellinen, mutta mitä enemmän sitä parempi. Jos tämä nyt kannustaisi kun porukalla alamme. Aikoinaan kävin pv:ssa ja sainkin 10kg puotettua, mutta korkojen kera ovat tulleet takaisin. Silloin oli jo ihmismäinen olotila :)
Nyt tytöt tsempataan!!!
Ponnisteleuni aloitin huhtikuussa ja silloin elopainoa oli 107, pituutta 167. Nyt olen satasen pinnassa tiukan työn tuloksena. Tavoitteena on pudottaa tässä ajan mittaan 67kg (sama lukema, kuin oli 15vuotta sitten).
Paino on laskenut kun jätin ainaisen herkuttelun pois. Päivässä saattoi helposti mennä Fazer-levy ja iso pussi karkkia. Päälle siihen vielä muutama keksi ja illalla puoli litraa jäätelöä. Nyt pidän karkkipäivää vain kerran viikossa ja silloin syön pikkupussin karkkia. Suklaata en ole ostamut kuin pääsiäisenä suklaamunia, jotka sitten söin pois lapseni kanssa :/ Toisinaan haluttaisi taas ostaa säkillinen karkkia ja etenkin suklaanhimo voi olla valtava. Itsensä kurissapitäminen on vaikeinta. Rapakunnon vuoksi liikuntana olen harrastanut pelkkää kävelyä.
Taidankin olla isoin tähän mennessä. Lähtöpaino silloin joskus pari vuotta sitten oli yli 160kg. Nyt se on noin 124kg. Pituutta 164cm. Viimeisen 4 kuukauden aikana on tuosta 36 kilosta lähtenyt noin 18-19kg. Olen lisännyt liikuntaa (uinti ja kävely) ja omasta mielestäni syön riittävästi kaloreita.. Minulla on taustalla myös BED mutta ne pahimmat ahmimiset on ainakin toistaiseksi poissa. Päivä kerrallaan pitää oppia uusille ruokailutavoille. Eli en ajattele tätä dieettinä vaan elämäntaparemonttina.
No niin siskot!
Meitä on jo aivan mukavasti kasassa (en nyt tällä tarkoita sitä, etteikö lisääkin voisi tulla). Mikä voisi olla sopiva nimi meidän porukalle? Nimi olisi hyvä keksiä senkin takia, että jos kiireellä käy niin löytää porukkansa nopsaan uusista aloituksista. Tuolla on jo käytössä "Sadankilon keijut" ja "Tahtonaiset" ainakin.
Keksiikö joku jonkun hyvän? Ja jos kaikki käyttää aina samaa nimimerkkiä niin opimma pikkuhiljaa tuntemaan toisemme.
Minulle tälläisen ryhmän tuki olisi todella tervetullutta, kun kaikki kaverit tuskailee vain parin liikakilon kanssa. Niiden karistaminen on vähän eri asia kuin 30-40kilon pudottaminen, mikä näytti meillä usealla olevan lopullisena tavoitteena.
miten olisi Satasen Siskot??? tuli vain yhtäkkiä mieleen :) lisää ehdotuksia, valitaan sitten niistä.
Eli Satasen Siskot! Kuulostaa törkeen hyvälle nimelle, kannatetaan! Mitä mieltä muut?
Kysymys:
Miten te motivoitte itseänne lähtemään lenkille, lävelylle töitten jälkeen.. jotenkin on veto veks illalla, vaikka olisi kaunis ilmakin ja se harmittaa sitten. Tällästä aattelin kysellä..
Terve, silmät luppaa jo, mutta huomasin tän ketjun ja päätin kans osallistua, jos vaa sopii vielä mukaan?
Olen neljän tenavan äiti, 178 cm ja 120 kg. Ry ja vy yhtä suuret::))
Kirjoitteletteko viikottain, vai miten teil tarkotus lähtee liikkeelle ja oletteko jo aloittaneet??!!
Mä nimittäin vasta oon "suunnitteluvaiheessa" ja toi 1.6. tuntuisi aika passelilta aloittaa...
Tule mukaan vaan ja aloita toki hetimiten projekti! Itse ajattelin kirjoitella mahdollisimman usein, mutta jos pääset koneelle vaan kerran viikossa, onhan sekin ihan hyvä!
Tsemppisäteitä sinulle: ~~~~~~~~
Terveisin pullea panda =D
Todella mukava huomata, että meitä on näin paljon! (tai siis ainakin on mukavaa huomata, että en ole yksin kilojeni kanssa...)
Minä olen aloittamassa tuolloin 1.6. ja ajattelin, että voitaisiin kirjoitella aivan vapaamuotoisesti silloin, kun itsellä on aikaa. Ketään ei pudoteta ryhmästä, vaikkei kirjottelisi kuin kerran kuukaudessa:)
Aion aluksi kokeilla näitä iän ikuisia laihdutusvalmisteita (nutrilett, allevo...) ja sitten kun on paino (toivottavasti) lähtenyt putoamaan, niin alan syömään tiettyjen ohjeiden mukaan.
Karkkipäivä on pakko pitää kerran viikossa, muuten löydän itseni valkotakkisten joukosta:) Ei kuitenkaan 200g irtokarkkipussia isompaa... Ennen meni helposti paketti suklaakeksejä, 400g karkkia ja limua 1,5l.
Limut vaihtuu maustetuiksi kivennäisvesiksi tai tavalliseksi vedeksi.
Pitäisi ostaa parempi vaaka, kun tuo meidän vaaka on mitä on...
Tuo askelmittari olisi myös hyvä kapistus, tietäisi ainakin kuinka paljon kävellessä kuluu kaloreita. Kuinka monella on/aikoo hankkia askelmittarin? Paljonko tulee askeleita otettua päivässä ja paljonko olisi tavoite askelmäärä?
Satasen siskot on loistava nimi! Pitää sitten jossain vaiheessa aloittaa kyseisellä nimellä ketju. Ollaan nyt kuitenkin tässä vielä, kun on kerran tilaa:)
Hommasin myös asklemittarin.. ja totesin että teen istumatyötä, työ aikana ei tulut kun 3000-4000 askelta sis. työmatkat! Aika vähän!!
No illalla kun teen tunnin lenkin ja tsekkana mitä tulee kotona touhuttua tulee se 10 000 askelta rikki Se olisi se tavoite!
Mä olen jo aloitellut laihiksen ja koitan päästä eteenpäin.. pitäskö tänne laittaa oikeen mittoja, ettei pelkkiä painoja?
Citymarketissa oli hyviä digitaalisen vaakan tarjouksia, kannattaa katsoa, Itse ostin sellaiseen missä voi mitata painon lisäksi nestemäärän, lihaksien määrän %, rasva &, luun painon omasta painosta jne.. lisäksi sen mukana tuli askelmittari. Takuuta oli muistaaksnei 5 vuotta ja maksoi 39€.
No itse kun en käy töissä vaan teen joka päivä 4h hommia keramiikkapajalla niin aikaa jää kyllä. Olen vaan totuttanut itseni siihen että menen 3 kertaa viikossa uimaan. Ei sitä aina välillä jaksaisi mutta kuitenkin sitä tulee mentyä. Ja niinä päivinä kun ei vaan jaksa niin ei kannata ottaa stressiä siitä ettei ole tullut liikuttua. Itse asiassa olisi hyvä pitää aina välipäivä tuossa urheilussa että lihakset ehtivät lepäämään.Viikonloppuna sitten yleensä käyn lenkillä.. mutta en siitä stressiä ota eli kävelen yleensä vain noin 40-45 minuuttia. Joka viikonloppu ei tule lenkkeiltyä.
Itse aloitin tämän remontin 22.1 eli tasan 4kk sitten. Painoa siinä ajassa poissa n18-19kg. Mitään askelmittareita en viitsi ostella koska en halua ottaa turhaa stressiä siitä kuinka monta askelta olen päivässä kävellyt.. teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja miten jaksan.
Olen 25 vuotias, 156 cm, 92,5 kg ja tahtoisin mukaan porukkaan - Olen itse aloittanut jo kyllä noin 2,5 viikkoa sitten, mutta tukea kaipaa kuitenkin ja kumppaneita tähän elämäntapojen muuttamiseen.
Olen aloittaessani painanut 99 kg joten tulosta on jo tullut.
Oma muutokseni on reilusti erilainen ruokavalio (kuituja, hedelmiä, vihanneksia tullut reilusti lisää. Apuna myös erittäin hyvät Pro Feel tuoteet http://www.valio.fi/profeel/ ja liikunnan lisääminen radikaalisti. Kuntosalilla 5-6 krt/vko n. 1 h. (550-700kcal) ja työni on myös raskas joka auttaa osaltaan painon hallinnassa.
että tavoitepainoni on jossain 55-60 kg tienoilla.
Aloitin laihdutuksen helmikuussa, lähtöpaino oli 139 kg/168cm. Nyt on pudonnut 8.5kg, ja periksi en aio antaa.
Olisi mukavaa, jos olisi tukiryhmä, jossa voisi saada tukea kun itse ei jaksaisi. Välillä tuntuu että urakka on kirjaimellisesti ISO.
Yritetään yhdessä ;)
Tuntuu hyvältä huomata että muutkin painii samassa painoluokassa, vaikka mielellään sitä vaihtaa sitten kevyempään luokkaan.
Todellakin, itse aloitin urakkani huhtikuun alussa ja aika hyvin olen pysynyt kurissa. Paino ei ole tippunut niin vauhdilla kuin olisin toivonut, mutta hitaasti hyvä tulee. Apteekin myyjäkin totesi ettei se hetkessä tapahdu, koska kauan aikaa se kestikin tämän elopainon saavuttaminen. 15vuotta sitten olin 40 kiloa (siis aivan hirveä lukema!)hoikemmassa kunnossa kuin huhtikuun alussa.
Nyt siis kiloja on tippunut 7. Varsinaista nälkää en ole nähnyt, vaikka toisinaan illalla nukkumaan mennessä onkin tuntunut pientä nälkää. Toisaalta tuosta pienestä nälästä illalla on jopa nauttinut. Suklaa ja hillittömät namupussit on nyt pannassa ja varsinkin suklaan suhteen vedän absolutistin linjaa. Sen sata aikaisempaa kokemusta on näyttänyt sen, että jos kerran repsahdan, alkaa alamäki ja hillitön suklaan syönti. Monesti olenkin ajatellut, että suklaa on minulle kuin alkoholi alkoholistille. Kohtuukäyttöä ei ole vaan kierre on valmis. Pienen karkkipussin olen itselleni sallinut samana päivänä kun pojallani on karkkipäivä. Muuten se ilta olisi kidutusta. Makeannälkääni syön kevytviiliä, ananasta tai jotain muuta hyvää. Äitienpäiväkakkuakin söin, mutta vastapainona tein todella rankkaa työtä pihalla.
Vapun tienoilla olin ensimäisellä Nutrilet-kuurilla (se 5pv paketti). Vähänhän siinä oli syötävää, mutta hyvin kyllä riitti, koska jo aikaisemmin olin pienentänyt ja keväntänyt annoksia. Nyt sitten jatkan niin, että korvaan osan aterioista noilla tuotteilla. Mehupaastoa en enää kokeile, minulle se oli kaikin puolin epämiellyttävä kokemus pari vuotta sitten.
Liikuntana pyrin ennenkaikkea tekemään hyötyliikuntaa. Onneksi lapseni opettelee parhaillaan pyörällä ajoa, niin minä saan siinä vieressä kävellä ripeää vauhtia tai ajaa itse pyörällä. Kunto on nyt aika nolla eikä näin suuren massan liikuttelu ole mitään kevyttä puuhaa. Tarkotuksena on jatkaa pyöräilyä ja sauvakävelyä. Kuntosaleilla hikoilua en ole koskaan kokenut omaksi hommakseni.
Toisinaan iskee pessimismi ja päässä takoo ajatus, että miksi tämä laihdutuskerta olisi yhtään erilainen kuin ne sata muuta epäonnistunutta. Niin monet kerrat olen pudottamut painoa ja saanut ne sitten korkojen kera takaisin. Yleensä painon pudotuksen onkin katkaissut se, että olen sanonut itselleni että syön vain tämän yhden suklaalevyn, ostan vain tämän yhden jäätälöpaketin. "Vain tämä yksi" on sitten muuttunut yhdeksitoista.
Toivottavasti saan läheisteni lisäksi voimaa myös tästä porukasta! Nyt on sellainen tunne, että alkaa olla viimeinen hetki pudottaa painoa. Olen vielä ns. terve ylipainoinen eli vielä ei ole puhjennut kakkostyypin diabetesta, verenpainetautia tms. jota liikapaino tuo mukanaan.
Kyllä, tuo terveys onkin hyvä motivaattori.. itse aloin miettimään tuota diapetestä myös, meillä on perheessä tätä 2-tyypin diapetestä, elintaso sairautta ja en haluaa sitä.
Lisäksi muitakin painoon liittyviä sairuaksia on ilmennyt.
Koitan nyt ainakin itse ne välttää!
Närästys ainakin katoaa laihdutuksen myötä.. ainut ongelma mulla on joko liian nopea tai liian hidas (ummetus) aineenvaihdunta. Sellainen kultainen keskitie kun löytyisi. Mutta mitä sitä voi odottaa jos joinakin pv:nä vetää energian saannin niin tiukille.
Olen koittanut pitää yhden 'karkkipäivän' viikossa, eli kun tiistaian alkaa tehdä mieli herkkuja pinnistän ja mietin että palkitsen itseni sitten lauantaina tai sunnuntaina, alkuviikosta on hyvä päättää jo mikä se pv on! =)Eli alku viikon elän ilman pullia, pastoja, sokeria, karkkia, suklaata, leivoksia, limuja/mehuja jne.. ja hyvin näyttää tehoavan! Vähän itsekuria! Tosin montakertaa on käynnyt niin, että silloin karkkipv:nä ei oikeastana tekkään kauheasti meili jotakin.. mutta periaatteesta pidäns illoin sen karkkipv:n, jotta se mahdollisuus on. No namut ja herkut jäävät miehelle ja saan pinnistellä alku viikon kun katselen herkkuaj jääkaapissa, mitkä on jäänneet alkuviikolta.. silloin saattaa kovakäsi käydä ja hyvää kama alähtee roskikseen! Mutta miksi pitää kiusauksia ynpärillä.. sortuu vaan helpommin. Onneksi tuo mies ei niin ole perso makealle ja herkuille!
Minulla on painoa tullut tuo 40kg 6v aikana. Tuohon 6 vuoteen sisältyy kyllä yksi raskaus, joka toi kiloja reilut 30. Lapseni syntymän jälkeen kiloja karisi n.15, ja takaisin tuli 25kg eli 10kg olen painavampi kuin juuri ennen synnytystä.
Tuo masentaa minua erittäin paljon... Kun painoin 80kg, häpesin itseäni kun olin niin lihava. Se oli silloin myöhäis teini-iässä, jolloin lähes kaikki toivoisivat olevansa langanlaihoja.
Nyt kun on ikää tullut muutama vuosi lisää, olen oppinut enemmän hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Vaikka olen suht sinut itseni kanssa, haluaisin olla paremmassa kunnossa. Häpeän sitä, että välillä en saa 1,5v tyttöä kiinni juoksemalla ja kauppareissuilla (jotka ovat ainoat kävelylenkit, joita teen) hiki nousee pintaan, vaikka kauppaan on matkaa n.kilometri ja matka lähes tasaista.
Yläasteella pyöräilin päivittäin kouluun 2x6km (jopa talvella 25C pakkasessa) ja vielä saatoin lähteä iltapäivällä äitini kanssa ostoksille pyöräillen. Tuo oli v.2000-02 välisenä aikana. Nyt en edes uskaltaisi lähteä pyöräilemään... Saisin varmaan sydänkohtauksen heti ensi metreillä:/
Aloitan liikkumisen hitaasti, tavoitteeni on 6000 askelta päivässä, jota nostan viikoittain 1000 askeleella. Kesällä tulee normaalistikin liikuttua enemmän ja silloin askelmäärä voisi olla n.12000 askelta päivässä. Tuo 10000 taitaa olla se suositus?
Tietääkö kukaan, paljonko tuollainen 10000 askeleen päivittäinen kävely kuluttaa kaloreita 110kg naisella?
Ajattelin käydä terveyskeskuksessa kysymässä neuvoja liikkumiseen sekä ruokavalioon. Tarkoitus olisi myös käydä tarkistuttamassa paino n.kerran viikossa terveyskeskuksessa.
hei muuten... Jos olette kokeilleet jotain mukavia vähäkalorisia/terveellisiä ruokia, niin kertokaa ihmeessä!:)
Onhan tuolla tuo palstakin oikein sitä varten, mutta me yli 100kg tiettävästi tykkäämme erilaisista ruuista kuin 200g ylipainoiset:)
Joku ahkerampi kirjoittaja voisi vaikka kirjoittaa koko päivän ruokalistan meille... Miten kalorisi jakautuvat päivässä eri aterioille?
Huh kun tuli taas tekstiä:) toivottavasti edes joku jaksaa lukea...
Itselleni myös paino lähti nousuun synnytyksen jälkeen. Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen mahduin ennen raskautta pitämiini farkkuihin, mutta sen jälkeen alkoi noususuunta. Syynä oli se, etten huolehtinut itsestäni, koska lapsen kanssa oleminen oli vain mielessä. Aloin napostelle pitkin päivää enkä laittanut kunnon ruokaa. Lapsi söi omia soseitaan eli onneksi häntä en lihottanut. Halusin vain nopeasti ja vaivattomasti mahan täyteen. Juuri silloin alkoi armoton herkkujen syönti. Lapsen ollessa vuoden vanha oli paino noussut jo 15kiloa raskautta edeltäneestä lukemasta. Kaksi vuotta synnytyksestä ja paino oli noussut jo 20kiloa. Hoidin pitkään lasta kotona ja elämästä tuli todella epäsäännöllistä. Tylsät päivät täytti herkut ja liikunta oli vähäistä. Samaan aikaan alkoi myös armoton väsymys ja verikokeet osoitti kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka ehkä osaltaan vaikutti lihomiseen. Nyt on sekin lääkitys kohdillaan, mutta eipä se paino niin helposti lähde.
Itse en ole koskaan oppinut hyväksymään itseäni tälläisena. Häpeä on valtava enkä halua edes nähdä vanhoja tuttavia, koska tiedän mitä he ajattelevat tilastani. Koskaan en ole mitenkään hoikka tai edes normaalipainoinen ollutkaan, vaan ihan pienestä asti on ollut ylipainoa. Tuskinpa minusta koskaan mitään hoikkaa tuleekaan, kunhan edes sellanen seitkyt kiloinen.
Itse löysin vasta nuo mehukeitot ruokavaliooni. Ne on valmiiksi nautittavassa muodossa ja ne saa nopeasti juotua. Myös niiden maku on erinomainen.
mitkä ovat olleet teillä sellaisia ruokia/herkkuja, joita on ollut vaikea poistaa ruokavaliosta?
Itselläni varmaan tulee olemaan vaikeaa luopua suklaasta ja myöhäisestä tv:n ääressä ahmimisesta. Lihapiirakoita, lämpimiä voileipiä (joita voi toki tehdä myös vähäkalorisempana), pizzaa, limua ja jäätelöä.
Mieheni on myös perso rasvaiselle ruualle, mutta hän on normaalipainoinen ja siksi minua mietityttää, miten laihdutuskuurini käy kun mies vieressäni mutustaa rasvaista juusto-majoneesi
-makkara lihapiirakkaa...
Joudun myös kokkaamaan miehelleni ja lapselleni ruuan, vaikken itse söisi sitä. Tuo tulee olemaan vaikeaa, mutta eiköhän sitä ajan myötä pysty itsensä hillitsemään.
Heippa!
Hyviä ajatuksia sulla painonpudotuksesta!
Mulla pahimpia häiriköitä on olleet pikaruoka (Hese, Mäkkäri) ja sokeriset myslit. Ekan ratkaisin siten että lopetin pikaruuan syömisen kokonaan. Vähän sama kuin alkoholistilla on ettei voi ottaa pisaraakaan viinaksia, niin meikä ei hallitse majoneesia tihkuvien hampurilaisten kohtuukäyttöä =).
Mysliä laitan nykyään pari lusikallista rasvattoman jugurtin joukkoon enkä vedä koko pakettia kerralla. Näin siis ei siitä herkusta tarvitse kokonaan luopua.
Uusi herkkuni on tuon maustamattoman rasvattoman jugurtin (olen siihen niin koukussa, että sitä menee jotain 3 litran purkkia viikossa) lisäksi BlåBandin kevyt kaakaovaahto. Se löytyy kaupan kuiva-ainehyllystä. Sen kun tekee rasvattomaan maitoon, niin saa makean nälkään todella kevyen herkun joka ei tosiaankaan maistu miltään "korvikkeelta".
Suosittelen lisäksi lukemista: Lukekaa kaikki Mireille Guilianon "Ranskattaret eivät liho" ja jos kiinnostaa, myös jatko-osa "Ranskattaren ruokavuosi". Niissä on todella mielenkiintoisella tavalla havainnollistettu amerikkalaisen ja ranskalaisen ruoka- ja syömiskulttuurin eroja. Antaa paljon ajattelemisen aihetta ja on huumorilla kirjoitettu.
Itselleni olen ottanut punnituspäiväksi tiistain, mutta pitäiskö sopia yhteinen punnituspäivä, niin olisi hauskempi verrata edistymistä ja jakaa kannustusta. Mitä mieltä olette?
Yhteinen punnitus pv olisi hyvä.. esim keskiviikko aamu tms.. ?
Entäpä nuo muut mitat, pidetäänkö omana tietona vaan vai myös muille?
Vyötärö, latio, rinnan päältä ja alta, reisi, kaula, nilkka ja käsivarret, siitä allien kohdalta....?
"mitkä ovat olleet teillä sellaisia ruokia/herkkuja, joita on ollut vaikea poistaa ruokavaliosta?"
Kaikki! Heh.. mä olen niin kulinaristi, perso ruoalla, voin sanoa että elin ruoalle enkä siitä.. rakastan lukea ja tehdä erilaisia reseptejä. Pullaa piirakoita, pastoja jne..
Olen herkkusuu, joka saa tyydytystä viineistä ja muista stokkan herkuisat tyyliin.
Minkäs sille voi?
En haluaisi kuitenkaan kieltäytä kaikesta.. mutta nyt kun aloitan tämän kunnolla.. koitan olla ankara itselleni ja kieltäytä älyttömistä mässäilyistä, mutta unohtamatta herkuttelu päivää.
On tää vaikeeta, mutta kukaan ei ole sanonutkaan et tää tulis olemaan helppoa.
Osa nutrauksesta.. luuletteko olisiko siitä mitään hyötyä, että osan pv:stä käyttäisi näitä Nutrilett tuotteita ja jonkun aterian söisi ruokana?
"Suosittelen lisäksi lukemista: Lukekaa kaikki Mireille Guilianon "Ranskattaret eivät liho" ja jos kiinnostaa, myös jatko-osa "Ranskattaren ruokavuosi".
Itseasiassa pakko sano, että nuo kirjat ovatkin jo herättäneet huomioni.Pitää tsekkailla jos jostakin löytyisi edullisesti!
Liityn, mitat 158 cm/ 120 kg.
Tosi kiva tällanen porukka :)
Minä olen ollut lihava ihan pikkulapsesta asti, muistan miten jo päiväkodissa haukuttiin. Koulussa se vain paheni ja itsetunto oli nollassa... Olen yrittänyt laihduttaa miljoona kertaa mutta aina se kaatuu herkkuihin (varsinkin suklaa sipsit joita syön aina liikaa, eihän pari palaa haittais mutta tulee otettua koko levy tai ylikin...)
Motivaatiota löytyy runsaasti, kaikkea en tässä ala luetella mutta ainakaan en haluaisi aina ja kaikkialla olla se porukan lihava... Siis jos johonkin porukkaan pääsen, ei ole paljoa kavereita kun niin ujo olen :>> Ei tee mieli lähteä mihinkään kun pelkään että ihmiset kattoo esim. ruokakaupassa läskejäni.
Tavoitepainoa en ole asettanut tällä kertaa, yleensä asetan liian hankalasti saavutettavia tavoitteita ja turhaudun kun en yllä niihin. Eli ainakin toistaiseksi jätän tavotteet pois. Kunhan nyt ensin alkais laskea :):)
Kaikki ihanat bileet, risteilyt, shoppailureissut ja muut jotka ovat kilojeni takia jääneet pois motivoivat myös valtavasti!!
Tsemppiä kaikille! :)
Sulle ReginaXXXL: et ole ainoa jolla ei ole lapsia, mullakaan ei ole.
Täälläkään ei ole lapsia, mutta aika on muuten kortilla. Aamulla viiden jälkeen heräilen ja kotiin pääsen vata puoli kuusi! Siksi olen koittanut keksiä kikkoja miten lisätä hyötylliikuntaa.
Vapaalla tuleekin liikuttua ja iltaisin kun töidenjälkeen jaksaa vaan. Kesällä onkin mukavempaa lähteä myöhään illalla ulkoilemaan.. eilenkin lähdin vielä 22 jälkeen, sillä en kertakaikkiaan kerennyt ennen sitä. 45min lenkki tuntui rentouttvalle ja sen jälkeen suihkuun ja nukkumaan.. hiukan sitä käy ylikierroksilla kyllä tälläisen jälkeen, mutta kaikki aika on käytettävä hyödyksi.
Eli olisi kiva tietää että minkä ikäisiä olette ja olenko kenties se ainut sitten jolla EI ole lapsia..heh..Niin ja mistä päin Suomea olette? Ja mistä löytyy isoja vaatteita? ;) En enää haluaisi Lorellan kalliita vaatteita ostella ja olenkin jo löytänyt sopivia vaatteita mm. Tarjoustalosta tai NetAnttilasta mutta ne on aika harvassa. Pitäisi löytää semmoista kokoa 54-56. Riippuu ihan vaatteen mallista. Mutta ehkä sitten joskus myöhemmin löytyy paremmin sopivia kun saan lisää painoa alas.
Morjesta vaan sulle. Olen 30-50 välistä:) Keski-Suomen alapuolelta ja muksuja on siunaantunut useita:) En viitsi tuon tarkemmin itsestäni paljastella, vielä.
Vaatteet olen löytänyt Lindexistä, Henkasta ja Maukasta sekä netistä. Samaa kokoa olen ku sä, ainoastaan pitempi, painan saman::))
Että tällaista....
Hei,
Olen siis 25 vuotias ja suhteessamme ei ole vielä lapsia. Ensimmäinen raskaus päättyi varhaisessa vaiheessa noin viikolla 6-7. Olen Jyväskylästä. Isoista vaatteista en osaa sen paremmin sanoa kuin, että Titaani merkkisen kaupan ikkunassa ainakin lukee täällä (Jyväskylässä), että isoille tytöille. Tosin itse en ole siellä käynyt. Ostan itse paljon vaatteita juuri halpahalleista. (Minimani, Tarjoustalo ym..)Oma kokoni on 44-48 ihan riippuu niin kuin sanoit vaatteen mallista ja siitä, että onko housut vai paita, mutta iso on koko kuitenkin =D
Eli olen about kolmekymppinen helsinkiläinen, elän avoliitossa urheiluhullun miehen kanssa. Ja miten mä voin olla lihava? =) Kai ne on vaan ne omatut ja perityt elämäntavat ja parisuhde mikä tuntuu lihottavan vaan minun massuani, eikä hänen ollenkaan!
Vaatteita löydän HM:stä, siellä on välistä ihan kivoja vaatteita sielä isompien vaatteiden puolella, samoin olin muutaman mamma-vaatteen ostanut kesällä, jos on ollut kiva paita tms, stockmannilta löysin juuri farkkuhameen.. se on niin että jso löytää sopivan vaatteen se on ostettava! Koska voi olla kinkkistä löytää johonkin tiettyyn tarkoitukseen jokin vaate, niin kun sopiva vaan löytyy ihan muuten vaan on se melkene pakko ostaa. Kyllä sitä vaatetta tulee kuitenkin jossakin vaiheessa käytettyä.
Viime talvena oli iso urakka löytää mustat nahkasaappaat, jotka menivät pohkeesta kiinni. Kiersin varmaan kaikki kohtuu-hintaiset kaupat läpi koko helsingissä (olipahan urakka) ja lopulta löysin ns. strets tyyliset keinonahkaiset, korolliset saappaat!
Onhan tää välillä vaikeaa, mutta ollaanhan tässä jo ns. voitonpuolella kun on tiedostettu se mitä pitää tehdä! =)
elikkäs mä olen täältä Oulun likeltä, 35-38 väliin. lapsia on useampi. Tilaan vaatteita catalogista, tai kun käyn haaparannalla, käyn catalogissa, siellä on isoja kokoja. Kokoni on 46, joskus puserot saa olla 48, rinnus ottaa vastaan :)Paino oli muuten tänä aamuna 800g vähemmän kuin maanantaina,, hiljaa hissukseen tässä kutistutaan :)
Mukavaa päivää kaikille.
Tässä tietoja minusta:
Entinen helsinkiläinen,
ikää n.20v,
lapsia yksi.
Asun avoliitossa ja meillä on myös koira.
Mä olen n. 30v ja Helsingistä. Itselläni punnituspäivä on keskiviikkoisin kun käyn pv:n ryhmässä ja eilen oli miinusta 0,6kg viikossa. Ei kovin paljon verrattuna edellisvikkoon (-1,3kg) mut nyt taas tsemppaan lisää.(Mitat siis 160cm ja 95kg).
Mun ongelmaruokia ovat hampurilaiset ja pizza sekä myös leivokset/pulla, ei niinkään karkki/suklaa.
Mulla on kahdetkin häät tiedossa tälle kesälle(ei siis omat :o)) ja en ehdi mielestäni tarpeeksi paljon laihtua niihin mennessä, mikä harmittaa. Mutta yksi motivaatio onkin loppuvuonna tekemäni ulkomaanmatka, mihin mennessä haluan olla kymmeniä kiloja hoikempi!
Kiva et meitä on näin suuri joukko ja jokainen voi kirjotella niin usein tai harvoin kuin haluaa.
Kiva että olette jaksaneet vastailla mun kysymyksiin.. Pitää käydä katsomassa löytyisikö vaatteita Lindex:ltä tai H&M:ltä. Kappahl:ssa oli farkkuja aina kokoon 54 mutta eivät mahtuneet :( Se niin riippuu siitä mallista aina.
Miten tämä ylipaino muuten vaikuttaa teidän henkiseen hyvinvointiin? Itse olen ollut todella masentunut ja se alkoi jo n 17 vuotiaana.Nykyään onnneksi menee jo paljon paremmin.. En ole kumppania löytänyt ja onkin semmoinen tunne ettei kukaan mies huoli mun kokoista. Välillä iskee todella paha masennus ja tuntuu siltä etten jaksaisi millään enää yrittää. En ole enää mikään "nuori" ja tuntuu siltä että koko elämä on jo takana päin. Ei ole sitä kumppania eikä lapsia eikä töitäkään. Tunnen oloni erittäin ulkopuoliseksi.
Itse olen tosi maassa tämän painoni kanssa. Aina kun tutustun uuteen ihmiseen niin ajattelen, että hänkin ensimmäiseksi kauhistelee ja ihmettelee painoani. Varmaan ajattelee, että miksi ihminen on päästänyt itsensä tähän kuntoon. Itsetunto on nolla ja itseinho on huipussaan. Itse olen yh enkä ole edes vakavissani ajatellut ketään miestä, koska uskon etten tälläisenä kelpaa kenellekkään. Aikojen kuluessa sitä vaan on oppinut olemaan huomaamatta miehiä, kun tietää ettei ole mitään mahdollisuuksia.
Kavereiden puhuessa olen hiljaa ja häpeissäni, kun he puhuvat parin kilon pudottamisesta. Toisaalta tekisi mieli huutaa, että mitä hittoa te normaalipainoisest koko ajan valitatte painosta ja laihduttamisesta. Haaveissa olen normaalivartaloinen, mutta siihen on vielä niin pitkä ja toivottomalta tuntuva matka.
Sitä olen myös paljon ihmetellyt ja itseäni syyttänyt, kun olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Hälytyskellot soivat jo aikaisemmin, mutta silloin en tehnyt mitään. Ajattelin, että sitten joskus pudotan tuosta vaan painoni ja olen normaalipainoinen.
Kevättakkia ostaessa olin haasteen edessä. Suurin osa takkien koosta päättyi 46 tai 48 kokoon. Lindeksiltä olen löytänyt sopivia farkkuja eikä ole tarvinnut edes lahkeita lyhentää. Ne on näitä farkkuja, joissa kokonumerot alkaa kakkosella (d-sarja?). Nyt on koko 24 käytössä, mutta ostin kuukausi sitten jo koon 23 huosut odottamaan. Eka kertaa kun niitä kokeilin ei vetoketju mennyt kiinni ja housun päälle tuli kauhea pelastusrengas. Nyt menee jo vetoketjukin kiinni, vaikka tukalaa vielä on :). Enpä ole ennen niin iloinnut siitä, että saan vetoketjun kiinni :)))
Ei ole, totta olen juossut läpi kaikki helsingin haloset,sokokset, jokiset, modat, hm:t, aleksi 13:sta, stokkalla jne... Mistä mä löydän kauniin mekon ystävieni häihin?
Siis sellasseen juhlavemman yhtenäisen mekon?
Lähen Pyörimään Itäkeskukseen kohta...
Likkeissä kun kysyy 46 tai 48 kokoja niin myydään Ei oota! menee hermot.. taidan mennä vetämään Lohipiirakkaa...
on täälläkin - Tosin juhlat ovat erit, mutta vaatteita ei tahdo löytyä...vaikka yrittää kaikki kaupat ja kaikki tangot missä vaan vaatteita roiukkuu niin kiertää läpi. Tämä onkin yksi seikka mikä sai minut todella sen elämän tahdin muuttamaan =D Hyvä näin. Nyt on ollut tässä sairasloman aikana salilta poissa, mutta ilokseni voin todeta, että paino tippuu (hitaasti) myös kotosalla. Ensi viikolla taas alkaa "rehkiminen". Itse muuten löysin vaatteet sitten vihdoin ja viimein niin halpahallista =D
"Metsästysonnea", toivottaa Nimra
tiedusteluja tästä vaate asiasta. Onko teillä ongelmia sen suhteen, että paidassa meneisi muuten pienempikin koko (40-42), mutta rintojen takia joudutte ostamaan koon 44-46-48. Minulla on tämä ongelma ollut nyt jo pidemmän aikaa ja kaippa se tuo "liika" lähtee myös tuolta rinnoista.
Löysin lopulta vaatteet, kengät, korut jne.. mutta kaikkien kauppojen jälkeen löysin kauniin koko hameen HM:stä, jota vähän fiksaanompelijalla, laitatan siihen kauniin paksun silkkunauhan vielä lisäkis.. ja koko lysti mekkoineen maksoi vaan about 50 euroa!
Lohipiirakkaa tuli vedettyä mutta jostakin syystä paino vaan tippunut, oisko sillä tuntien ja tuntien kiertämisellä kaupoissa asiansa =)
108-109kg lähtöpaino ja tänään vaaka näytti 95,7kg! =)
isokokoisempi nainen, joka halajaa kannustusta ja ajatustenvaihtoa kaltaistensa kanssa. :)
Itse olen 171cm ja painoa 102 kg. :( Noin 7 vuotta sitten keikuin alipainoisen ja normaalipainoisen välillä, mutta sitten tapahtui iso mullistus elämässä. Olin sairastanut nuoresta saakka suolistosairautta, joka piti kilot poissa - ikävällä tavalla kuitenkin. Seitsemisen vuotta sitten suoli puhkesi (-> hätäleikkaus-> väliaikainen paksusuoliavanne -> vuoden päästä koko suolen poisto -> pysyvä ohutsuoliavanne). Olin teholla kuolemankielissä ja osastolla kuukauden. Kaikkea muutakin ongelmia oli juuri avanteen kanssa ja kaiken tuon jälkeen minulle tuli masennus, joka kesti pari-kolme vuotta. En välittänyt siitä mitä suuhuni laitoin, en liikkunut. Kokemus oli niin rankka henkisesti ja fyysisesti.
Olen naimisissa, lapsia ei ole. Kolme vuotta sitten keväällä painoin 120 kg, mutta sain pudotettua 10 kg taapertamalla lumihangessa sauvojen kanssa - hiki hatussa. :) Sen jälkeen on sen kummempia yrityksiä lähtenyt n. 8 kg.
Laihdutuskuurin päätin aloittaa muutama kuukausi sitten. Lenkkeillyt olen - noh, koiran kanssa, joten se on vähän niin ja näin liikuntaa meikäläiselle. :) Aloitin kuntosalin, sulkapallon ja rivakammat lenkkeilyt parisen kuukautta sitten. Paino ei mene alas. Ongelma on se, että syön aivan liian vähän. Ei aamupalaa, ei välipaloja, yks ateria päivässä, jonka toki tajuan itsekin olevan liian vähän. :(( (Veriarvot kuitenkin ok). En vain kykene syömään ja tiedän, että se ei laihduta. :( Kunto on kuitenkin jo aika hyvä; jaksan liikkua eikä se edes ole vastenmielistä. :)
Joten onko kellään muulla vastaavanlaista ongelmaa?
ettei tarvitse kahlata monta sivua. Näppärämpää.
Mahtavan hyvin olet saanut porukkaa liikkeelle ja meitä isoja naisia näyttäis olevan samalla asialla monta.
Itse olen nelikymppinen, työssä käyvä äiti. Haluan pyhittää loppuelämäni omalle hyvinvoinnilleni, se näkyy myös muun perheen hyvinvointina. Jaksan paremmin vaimona ja äitinä, kun olen paremmassa kunnossa ja iloisempi. Pysyn terveempänä ja meillä on mieheni kanssa hyvä loppuelämä edessämme, johon kuuluu matkustelua ja mukavaa yhdessäoloa. Jo tämä 15 kg pudotus on tuonut tullessaan monta mukavaa uudistusta ja huomiota; vaatteet jäävät isoiksi, saan uudistaa vaatekaappini sisältöä, jaksan paremmin, näytän nuoremmalta,ym. Kannattaa ehdotomasti!