Jälleen siis taaaaaas vuosi kulunut sinkkuna. Näitä sinkku vuosia jo takana no sanotaan 10 vuotta (siis jos ajatellaan, että jo 13-vuotiaana sitä ajatteli, että ei olisi poikaystävä pahitteeksi). No ei olisi vieläkään. Koskaan en ole seurustellut ja tätä menoa varmasti päädyn vanhaksi piiaksi :/ Joka vuosi sama homma, syntymäpäivä kun on niin sitä alkaa kelata, ettei kulunut vuosi poikennut aikaisemmastakaan :/
No ehkäpä ei vielä ole aika heittää pyyhettä kehään. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tuuli tuo tullessaan :)
Eli kesää kohti iloisin ja positiivisin mielin :D
Kaikille positiivista mieltä ja iloista sekä aurinkoista kesää :D
Toki toivon, että muutama lämmin kesäinen sadekuuro joskus meidät kastelee ja se hädin tuskin häiritsee... :D
No ehkäpä ei vielä ole aika heittää pyyhettä kehään. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tuuli tuo tullessaan :)
Eli kesää kohti iloisin ja positiivisin mielin :D
Kaikille positiivista mieltä ja iloista sekä aurinkoista kesää :D
Toki toivon, että muutama lämmin kesäinen sadekuuro joskus meidät kastelee ja se hädin tuskin häiritsee... :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin piti laittaa vielä, että vinkkejä elämänkumppanin metsästämiseen otetaan vastaan :)
kaikenlaiset vinkit otetaan vastaan :) Olen siis 23-vuotias ja nainen.
sulkisit tietokoneen ja kävisit useammin ulkona?
Vähän väärä palsta kysellä. Porukat tällä palstalla tuntuu enemmän olevan sinkkuelämän asiantuntijoita kuin pariutumistieteilijöitä.
siinäkin ideaa, mutta tarvitseeko alkaa hattuilemaan?
Että iloista kesää sinulle vain :)
Niin, ymmärrän miten tunnet. Mulla on kans vähän samanlainen olo.. Oon nyt 20 (vasta) mut en oo koskaan ollu ihan aidossa seurustelusuhteessa. Ainoastaan sellaisissa lyhyissä suhteissa missä vielä treffaillaan..vaikka sitä oltaisi yhdessä muutamia iltoja, ehkä yönkin, niin ei siitä kuitenkaan ole koskaan kehittynyt kunnon suhdetta. Kunnon suhteella tarkoitan sellaista, että ei tarvitse miettiä milloin nähdään seuraavan kerran. Myös sitä, että voi olla varma toisen läsnäolosta...eikä panikoida sitä, että mokaa ja pelottaa toisen pois.
Välillä tuntuu siltä, etten osais päästä sen treffailuvaiheen ohi. En edes viihdy niin paljon treffeillä, koska silloin täytyy aina olla niin varovainen tai jotenkin olla varpaillaan kokoajan. Haluisin mieluummin oppia tuntemaan mahdollista poikaystävää esim ruoanlaiton merkeissä. Leffatkin on rasittavia, koska siellä ei voi jutella. Kotona vuokratut elokuvat on vähän parempia, silloin voi yhdistää sen kevyellä illallisella tai jotain. Ongelmana on vaan se, ettei ihan heti kuitenkaan voi ehdottaa illallista kotonaan, koska se saattaa tuntua liian tunkeilevalta....vai?? En tiedä miten pääsen sen treffailu ahdistuksen ohi.. Inhoan treffeillä myös sitä, kun on maksun aika...saa aina arvuutella maksaako mies vai ei (useimmiten kyllä, onneks). Välillä oon taas vängällä maksanu ite esim. taksin koska en halua että mies olettaa sit saavansa rahalleensa 'vastinetta', koska en todellakaan ole yhden illan juttujen harrastaja.
Tuntuu välillä tosi pahalta ettei pääse jakamaan ilojaan ja surujaan kenekään erikoisen kanssa. Tottakai ystävät kuuntelee mielellään kaikkia päivän tapahtumia jne. mut se ei korvaa sitä, että sais oman kullan kanssa jakaa elämäänsä.
On vähän ärsyttävää, että monet suomalaiset tuntee elävänsä vaan kesäisin. Itsekkin rakastan kesää ja odotan sitä innolla, mut on kurjaa ku suomalaiset sulkeutuvat talvella...eikä poistu kotoaan ku ruokakauppaan ja baariin.
Mut parempi sekin että kesäisin 'elää' täysillä, kun se, ettei tekis niin ollenkaan :).
Itteäni rasittaa kans noi treffit, joutuu olemaan kokoajan varpaillaan mitä sanoo/tekee eikä voi olla oma ittensä täysin rennosti. Erään tytön kanssa oltiin 3. "treffeillä" sen luona kokkaamassa ja kattomassa leffaa: ne treffit onkin parhaat joilla olen ollut. Kummallakin oli mukavaa, tutustui jotenkin paremmin toiseen ja tunnelma oli kaikinpuolin rento. Hän sanoi, että voin jäädä yöksikin, mutta lähdin herrasmiehenä taksilla kotiin.. Ehkä sitä vaan kuvitteli ettei halua antaa kuvaa liian helposta yhdenyön-juttujen perässä juoksevasta jätkästä.=) Valitettavasti vastaavanlaisia treffejä ei ole sen jälkeen tullut vastaan.
Siis voihan källi sentään. Miten ihmiset voi olla jo parikymppisenä huolissaan "kun ei sitä oikeaa ole löytynyt/en ole seurustellut vielä, jään varmasti vanhaks piiaks jne..."
Oikeesti. Ootteko te tosissanne vai pelleilette..?! Maailmassa on kasoittain ihmisiä, jotka ovat teitä PALJON vanhempia ja ovat samassa tilanteessa.. tosin täähän sitten kertoo siitä, että voitte olla sinkkuja vielä 50 veenäkin ;)
Mulla ikää tänä vuonna 30 enkä oo seurustellu ku max.puol vuotta ja samaa rataa tuntuu jatkuvan. Ja jos koko ajan on "haku päällä" niin ei ketään tod.näk. löydäkkään. Antakaa olla ja ihmettelemättä ja eläkään, niin ne muutkin ihmiset tekee ja se "toinen puolisko" tulee eteen jos on tullakseen. Minä tosin jo sitä mieltä, että kaikkia ihmisiä ei ole koskaan luotu seurustelemaan, perustamaan perhettä jne...tosin ei sitä kaikki haluakaan. Ja jos minä olen yksi heistä niin sitten olen. Nyky.-yhteistkunta tekee ihmisille paineita em. asioista ja se on musta väärin, et kaikkien pitäs elää samalla tavalla..