Olen nuorehko, avoliitossa kymmenen vuotta elänyt nainen. Mieheni on paljon poissa kotoa työmatkojen vuoksi ja muutenkin olemme etääntyneet toisistamme. Seksiä ei ole ollut enää vuosiin. Tuntuu, ettei kumpikaan pidä sitä tärkeänä. Suhteessamme on viime vuosina ollut hyvin paljon stressiä ja muutoksia käytännön asioissa (rahahuolia, muuttamista ym.) ja varmasti kumpikin olemme hyvin väsyneitä ja stressaantuneita. Jotenkin vaan ainakaan minun puolelta ei mitään suuria rakkaudentunteita ole ollut enää 2-3 vuoteen. Kiintymystä kylläkin, ja eron ajatteleminenkin tuntuu pahalle.
Kuitenkin, olen alkanut pelkäämään, että loppuelämämme on samanlaista pee-aa kituuttamista vähällä rahalla, ainaista rahahuolta (ollut koko suhteen ajan). Mihinpä se siitä muuttuisi. Kummallakin on luottotiedot kuralla ja osa tienesteistä menee ulosottoon. Näin palkasta ei koskaan jää paljon mitään, ja miehellä varsinkin niin paljon velkaa, että maksaa sitä lopun elämäänsä. Minulla on vähemmän velkaa, mutta tosi pienet tulot, joten se maksaminen kestää minullakin. On alkanut kuristamaan tunne, että emme koskaan saa mitään omaisuutta (talo, auto) hankittua vaan elämme loppuikämme vuokralla persaukisena velkoja maksaen. Ei kovin houkuttelevaa kun olen vasta nuori, ja ajattelen, että minulla olisi vielä muitakin mahdollisuuksia..
Asia on nimittäin niin, että olen melkein pakonomaisesti alkanut haaveilemaan eräästä itseäni puolta vanhemmasta miehestä, joka on tuttavamme ja rakentaa uutta, upeaa taloa lähelle missä me asumme. Hän on vapaa mies, mutta en tiedä haluaako edes "emäntää" itselleen. Olemme jutelleet ja tulemme hyvin toimeen, jotenkin tuntuu, että hänkin olisi minusta kiinnostunut, mutta ei tietenkään tätä korrektina ihmisenä sen kummemmin voi tehdä julki, koska olen varattu ja varmasti hän luulee, etten ikipäivänä haluaisi erota avostani. En minäkään ole tunteitani näyttänyt, toki ollut hyvin ystävällinen ja tuttavallinen.
Sitä mukaa kun paniikki omassa suhteessa on alkanut kasvaa, on ajatus tuon miehen saamisesta alkanut pyöriä mielessäni jatkuvasti. Jos hän kutsuisi minut luokseen asumaan niin menisin heti. Olen alkanut haaveilemaan yhteisestä elämästä siinä uudessa talossa. Hän on hyvin varakas, joten elämä ei olisi samanlaista kituuttamista kuin se nyt on. Hänellä ei ole velkoja, joita täytyisi stressata koko ajan. Elämä olisi varmasti helpompaa ja varmasti voisin rakastaa häntä aidosti ja kaikesta sydämestä. Tunnen jo nyt rakastavani häntä.
Ongelma vain on siinä, että en yhtään tiedä miten häntä lähestyisin ja mitä hän yleensä naissuhteista ajattelee ja haluaako sellaista? Hän on koko ikänsä ollut poikamies vaikka varmasti vaimoehdokkaita on ollut fiksulla ja varakkaalla miehellä. Hieman kummallista se on ja pelkään, että saisin heti pakit häneltä, jos ei jostain syystä halua olla naisten kanssa (kuitenkin tietääkseni on ihan hetero ).
Olen ihan nätti ja normaali nainen, ei ole ollut miesseuran saamisessa ongelmia, mutta jotenkin jännitän tätä miestä enkä keksi konsteja millä lähestyisin häntä niin että jotain alkaisi tapahtumaan, kuitenkaan itseäni nolaamasta ja aiheuttamasta kovasti pahennusta ja juoruja. Mies on puhelias ja mukava, mutta jotenkin varautunut, eikä halua puhua mitään yksityisasioistaan. Tuli vain mieleen, että ihmiset voi olla kiinnostuneita hänen raha-asioistaan, ja naiset on voinut kytätä omaisuutta niin ehkä on tullut varovaiseksi.
Mitä ihmettä keksisin, että saisin tuon miehen?
Kuitenkin, olen alkanut pelkäämään, että loppuelämämme on samanlaista pee-aa kituuttamista vähällä rahalla, ainaista rahahuolta (ollut koko suhteen ajan). Mihinpä se siitä muuttuisi. Kummallakin on luottotiedot kuralla ja osa tienesteistä menee ulosottoon. Näin palkasta ei koskaan jää paljon mitään, ja miehellä varsinkin niin paljon velkaa, että maksaa sitä lopun elämäänsä. Minulla on vähemmän velkaa, mutta tosi pienet tulot, joten se maksaminen kestää minullakin. On alkanut kuristamaan tunne, että emme koskaan saa mitään omaisuutta (talo, auto) hankittua vaan elämme loppuikämme vuokralla persaukisena velkoja maksaen. Ei kovin houkuttelevaa kun olen vasta nuori, ja ajattelen, että minulla olisi vielä muitakin mahdollisuuksia..
Asia on nimittäin niin, että olen melkein pakonomaisesti alkanut haaveilemaan eräästä itseäni puolta vanhemmasta miehestä, joka on tuttavamme ja rakentaa uutta, upeaa taloa lähelle missä me asumme. Hän on vapaa mies, mutta en tiedä haluaako edes "emäntää" itselleen. Olemme jutelleet ja tulemme hyvin toimeen, jotenkin tuntuu, että hänkin olisi minusta kiinnostunut, mutta ei tietenkään tätä korrektina ihmisenä sen kummemmin voi tehdä julki, koska olen varattu ja varmasti hän luulee, etten ikipäivänä haluaisi erota avostani. En minäkään ole tunteitani näyttänyt, toki ollut hyvin ystävällinen ja tuttavallinen.
Sitä mukaa kun paniikki omassa suhteessa on alkanut kasvaa, on ajatus tuon miehen saamisesta alkanut pyöriä mielessäni jatkuvasti. Jos hän kutsuisi minut luokseen asumaan niin menisin heti. Olen alkanut haaveilemaan yhteisestä elämästä siinä uudessa talossa. Hän on hyvin varakas, joten elämä ei olisi samanlaista kituuttamista kuin se nyt on. Hänellä ei ole velkoja, joita täytyisi stressata koko ajan. Elämä olisi varmasti helpompaa ja varmasti voisin rakastaa häntä aidosti ja kaikesta sydämestä. Tunnen jo nyt rakastavani häntä.
Ongelma vain on siinä, että en yhtään tiedä miten häntä lähestyisin ja mitä hän yleensä naissuhteista ajattelee ja haluaako sellaista? Hän on koko ikänsä ollut poikamies vaikka varmasti vaimoehdokkaita on ollut fiksulla ja varakkaalla miehellä. Hieman kummallista se on ja pelkään, että saisin heti pakit häneltä, jos ei jostain syystä halua olla naisten kanssa (kuitenkin tietääkseni on ihan hetero ).
Olen ihan nätti ja normaali nainen, ei ole ollut miesseuran saamisessa ongelmia, mutta jotenkin jännitän tätä miestä enkä keksi konsteja millä lähestyisin häntä niin että jotain alkaisi tapahtumaan, kuitenkaan itseäni nolaamasta ja aiheuttamasta kovasti pahennusta ja juoruja. Mies on puhelias ja mukava, mutta jotenkin varautunut, eikä halua puhua mitään yksityisasioistaan. Tuli vain mieleen, että ihmiset voi olla kiinnostuneita hänen raha-asioistaan, ja naiset on voinut kytätä omaisuutta niin ehkä on tullut varovaiseksi.
Mitä ihmettä keksisin, että saisin tuon miehen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jospa kysyisit siltä naapurilta? Vai luuletko tavoittavasi hänet paremmin kirjoittamalla tänne nimettömänä?
No, ei ole oikein fiksua suoraan mennä kyselemään sellaisia, voi välit kylmentyä jos hän saa minusta vinksahtaneen kuvan. Ajattelin vain että jos joku voisi neuvoa minua tilanteessa, että mitä tulisi mieleen tästä ja samalla yritän selkeyttää omia ajatuksiani.
Jos haluat naapurin miehen kanssa naimisiin, (Huom. naimisiin, et vain seurustella tai vietellä häntä tms., kuten otsikosta ilmenee) niin eiköhän siitä saa jo tietyn kuvan. Joten ei haitanne, että kysyt ihan suoraan. Ja parempi olla esittämättä muuta kuin on. Totuus kyllä tulee jossain vaiheessa ilmi.
Jos se naapurin mies ei pidä varatuista niin lemppaa eka se oma avomies. Se ehkä ei ole este, mutta ehdottomasti hidaste. Ja sitten vaan ryhdyt toimeen!
että nyt liitto loppuu. Eron jälkeen - ei siis aikana - menet vikittelemään sitä naapuria. Muista kertoa kummallekin miehelle, että rahasta se on kiinni, jottei kumpikaan pety ihan kamalasti.
Sun pitää erota nykyisestäsi, jotta et loukkaa hänen tunteitaan turhaan ja samalla annat toiselle miehelle selkeän signaalin, että olet ns. available. Erotahan sinun joka tapauksessa täytyy, vai kävikö tämä asia mielessäsi?
Kannattaa ehkä pohtia omia motiiveja haluta muuttaa suoraan "varakkaan" miehen emännäksi upeaan taloon - näyttää siltä, että vaikuttimenasi on raha, ja tämä "varakas" mies saattaa jo kypsään ikään ehdittyään kaivata aitoa rakkautta rinnalleen. Mikset eroaisi miehestäsi, jota roikotat huonossa suhteessa, ja yrittäisi päästä taloudellisesti tolpillesi aivan itse, jolloin seuraava parisuhteesi ei aivan välttämättä perustu pelkälle hyväksikäytölle.
Oikeasti tuo viestisi oli todella nolo, ja aloinkin jo pelätä, että se on pelkkä provo. Siinä tapauksessa oikein hyvät naurut sulle.
Provohan se vaan oli. Joku teini taas kirjoittelee fantasioitaan.
Sen sijaan etta yrittaisit puskea itseasi myyntiin "Elämä olisi varmasti helpompaa ja varmasti voisin rakastaa häntä aidosti ja kaikesta sydämestä"
-varjolla miksi et nakisi itse vahan enemman vaivaa ja ryhdistaytyisit itse.
Luuletko sina reppana etta kovalla tyolla saamansa varallisuuden kukaan myy kellekkaan luuserille?(sinulle) Sina saisit tuntea olevasi halpa matto koko ikasi, ethan ole tehnyt minkaan eteen yhtaan mitaan muuta kuin "Elämä olisi varmasti helpompaa ja varmasti voisin rakastaa häntä aidosti ja kaikesta sydämestä" -ajattelua.
Jos todellakin haluat jotain tasokkaampaa, maksa ensin velkasi pois.
1) Ota toinen tyopaikka illoiksi (tai jos sinulla on jo vuorotyo, sitten niiksi tunneiksi jolloin sinulla on vapaata)
2) Ota kolmas tyopaikka viikonlopuiksi.
Nyt sinulla on mukavasti lisatuloja ja ensimmaisen tyopaikan palkan sijasta voit laittaa siita puolet toisen ja kolmannen tyopaikan palkat kokonaan velkojen maksuun.
Paastyasi kuiville, voit lopettaa nuo kaksi muuta tyopaikkaa ja niihin kayttamien tuntien sijasta menet kouluun, opiskelemaan ja kehittamaan itseasi.
Sitten kun olet paremmassa asemassa taloudellisesti ja henkisesti, voit katsoa elamaa paljon raikkaimmilla silmilla.
There is no free lunch-ei ole olemassa ilmaista lounasta!
Uskotko sen vai elatko halpojen elokuvien myymissa typerissa valhekuvitelmissa?
Naapurin mies, taasko? Ootteks te ihmiset aina vaan kotona vai miksi se on aina naapurin mies tai nainen?
Jaa, että mitä keksisit? No tietysti kosimaan sitten vaan rohkeasti. Se ei pelaa joka pelkää! Ja häät mahd. pian ettei ukko tule toisiin ajatuksiin.
Viestistäsi käy selvästi ilmi, ettet sinä oikeasti tuota naapuria halua vaan sen elämän, jota hän edustaa. Luin vielä uudestaan, että mitä hänestä kirjoitit; kuvailit häntä vain "vanhemmaksi mieheksi" ja sen jälkeen oli tärkeämpää mainita miehen vauraus, hieno talo ja niin edelleen.
Kaikkien suhteiden ongelmat ratkotaan kyseisessä suhteessa, ei sen ulkopuolella. Sinun tehtäväsi on nyt keskittyä omaan elämääsi ja omaan suhteeseesi ja unohtaa rikas naapuri kokonaan. Sinä et tarvitse naapuria pelastamaan sinut itse luomastasi tilanteesta vaan tarvitset hallintaa omaan elämääsi.
Ajattelet joka päivä siinä 60 000 ajatusta. Kuinka moni niistä on iloinen, optimistinen, onnea ja rakkautta ilmaiseva? Mieti sitä. Voit itse saavuttaa ajatuksesi muuttamalla aivan kaiken, minkä haluat. Niiden avulla saat työn, josta tienaat niin paljon (ja enemmänkin) jotta saat maksettua velkasi; saat luotua onnellisen ja toimivan parisuhteen, ihan mitä haluat!
Eihän sitä tiedä, vaikka naapuri lopulta olisikin se unelmiesi mies... mutta sen saat selville, kun etsit käsiisi esim. Joseph Murphyn teoksen Alitajuntasi Voima, jossa Murphy opastaa elämänsä rakkautta etsivälle sopivan affirmaation, jolla tämö rakkaus kutsutaan elämään.
Voit tosin aloittaa jo nyt: näe itsesi onnellisena, velattomana, itsenäisenä elämässä sellaista elämää, jota haluat. Sinä voit saada kaikin puolin upean parisuhteen, komean talon, auton, matkoja, mitä vain. Kaikki on itsestäsi ja mielestäsi kiinni.
Ethän myös Sä kyttää sen ukon omaisuutta? Kuulostaapa vähän vain siltä...
Helpotuksen hakeminen omaan elämäänsä ajatuksissa on varmastikin inhimillistä. Älä kuitenkaan jää arpomaan kahden miehen välille, vaan eroa reilusti entisestä, ennen kuin alat uutta katselemaan.
Toivon kaikesta sydämestäni, että kirjoitus oli provo, vaikkakin
ihan onnistunut sellainen.
"Elämä olisi varmasti helpompaa ja varmasti voisin rakastaa
häntä aidosti ja kaikesta sydämestä. Tunnen jo nyt rakastavani
häntä."
Heh heh heh! :)
Suomennos: Haluan sen miehen rahat ja omaisuuden. Olen rakastunut
siihen rahamäärään ja haluan samanlaisen elämän kuin hän.
Minulla on niin olematon itsekunnioitus, että ennemmin hylkään
nykyisen mieheni ja ryntään perse pystyssä sen miehen luo,
kunhan hän vain elättää minut.
Voi herran jestas! Jos haluaa hienon talon ja rahaa, niin
miksi pirussa ei voi itse tehdä jotain sen eteen? Oletko itse
niin lahjaton luuseri, ettet osaa itse rahaa tienata, vaan
haluat päästä kiinni miehen rahoihin? Ei hänkään varmaan
niitä ole lahjaksi saanut, vaan tehnyt töitä niiden eteen?
Miksi ylipäätään kuvittelet, että hän haluaisi vaivoikseen
velkakierteessa pyörivän, pienipalkkaisen naisen, joka olisi
valmis hylkäämään nykyisen miehensä pelkän rahan takia?
Jos mies kerran on varovainen omaisuuttaan kyttäävien naisten
suhteen, niin etkös sinä ole nimenomaan sellainen?
Noin dorka ei voi olla kukaan.
mm. Afrikka on noita pullollaan.
Kuulostaa niin tutulta.
Kuule, se ei riitä että on nätti, täytyy olla paljon muutakin ihmisessä, joka lähestyy kaltaistani miestä. Joko sinussa on sitä tai ei ole, sitä et voi teeskennellä. Minä en tee kompromisseja.
Kuten aivan oikein mainitsitkin, tarjontaa on ollut aivan riittävästi. Jopa niissä "fiksuissa" naisissa on sellaisia joita ei voi sietää, kaikki on kiinni henkilökemiasta, synkkaako vai ei.
Olenko vapaa juuri nyt, olenko metsällä juuri nyt, siihen saat vastauksen vain ottamalla selvää. Miksi olin tällä palstalla? Satuin kulkemaan ohi.
Tiedän, että täytyy olla paljon muutakin, kuin nätti. Ja kyllä minä mielestäni olenkin. Ihan fiksu, mukava, monitaitoinen, yleissivistys kunnossa, keskustelutaitoinen, elämänarvoja omaava, joustava, hyvä seuralainen ym.
Mutta kyllä siinä miehessäkin täytyy olla miellyttäviä piirteitä, eikä ulkonäkökään ihan hirviö saa olla, täytyy sytyttää kumpaakin ja tuntea voivansa olla yhdessä ja viihtyä hyvin yhdessä..
On hirvittävän stressaavaa, kun rahat eivät vain riitä eikä maksuvaikeuksiin näytä olevan loppua, vaikka kuinka yrittäisi ja eläisi säästeliäästi.
Eteläsuomalaiset ihmiset luulevat että esim. kolmansia työpaikkoja nopsitaan tuosta vain, kun työttömyysalueilla on lottovoitto jo yksikin.
Sinun pitäisi ensin erota, ennen kuin alat miettiä ketään muuta. Ymmärrän kyllä että ainaisista toimeentulohuolista vapaa elämä houkuttelee, mutta kirjoituksestasi sai sen kuvan, että olet ensisijaisesti havittelemassa rahaa, et ihmistä. Se ei ole hyvä peruste, vaikka on ollut käytössä vuosisatoja Suomessakin.
Mutta miten fiksu ihminen on joutunut velkoihin ja talous on noin kuralla?
Miksi ette hakeudu velkasaneeraukseen? Viisi vuotta kitumista ja sen jälkeen voitte aloittaa puhtaalta pöydältä (mikäli teillä on sen verran itsekuria, että pystytte noudattamaan maksuohjelmaa)?
Varmaan talous masentaa. Hoida kuitenkin ensin tuo vanha suhde loppuun, jos siitä ei mitään tule ja sitten vasta katsele uutta. Fiksu, varakas ja hyvin omat asiansa hoitanut poikamies ei varmasti ala tapailla naapurissaan asuvaa toisen miehen naista. Ajattele nyt minkälaisen sopan siitä pahimmillaan saisi aikaiseksi:O
"Tuli vain mieleen, että ihmiset voi olla kiinnostuneita hänen raha-asioistaan, ja naiset on voinut kytätä omaisuutta niin ehkä on tullut varovaiseksi."
Niin, se on varmaan jo ihan varpaillaan SUN kaltaistesi naikkosten suhteen, joita kiinnostaa ensisijaisesti se omakotitalo.
Juhannuksena menet alasti sen naapurin miehen kaurapeltoon kieriskelemään... ja sitten menet sisälle ja kurkkaat lattiakaivoon.
En tiedä onko se mies tehnyt muuta pahaa kuin ollut varakas. Onko se riittävä synti että siitä saa sitten sinut riesakseén?
Kerääppä ittes ja lopeta turha haahuilu ei se ruoho ole loppujen luopuks se vihreämpää aidan toisella puolellakaan on se verran kokemusta, että lopeta hullutus, sanoo 60 kymmppinen akka kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Olette yhdessä hankkineet velat ja nyt sitten jättäisit hänet varakkaamman vuoksi??
Mietipä nyt kuitenkin tarkoin. Ei se välttämättä aina vaihtamalla parane.
Hei, luin kirjoituksesi ja jäin miettimään, kiinnostuitko miehestä vai vauraasta, helposta elämästä? Että tyydyt mieheen, koska "helppo elämä" olisi tarjolla?Koska mies on ollut poikamies aina, ei hän todellakaan ole valmis tarjoamaan elintasoa automaattisesti uudelle kumppanille, vaikka muuten olisikin kiinnostunut ja sinuun ihastunut.Todennäköisesti hän tulee olemaan erittäin tarkka siitä, mikä "on sun ja mikä mun".Avoliittosi tilasta päätellen voit hyvinkin olla kypsä katsomaan muuta elämää, mutta älä rakenna sitä naapurin miehen varaan, vaan rakenna ihan oma elämä. Ja sen jälkeen katsele sopivia kumppaneita sillä silmällä - arki joka tapauksessa on enemmän tai vähemmän kituuttamista, mutta jos oma rakas löytyy oikeitten tunteitten perusteella, arjestakin selviää.