Mun on pakko myöntää ja kertoa tämä asia:1,5v lapseni on pilannut elämäni täysin!!!!
Tuntuu ettei mulla oo enää mitään muuta elämää kuin tämä lapsi,joka on niin hankala ettei sitä voi käsittää!!!Joka aamu vihaan herätä hänen kanssaan,en yksinkertaisesti jaksaisi häntä hoitaa enkä olla hänen kanssaan...en jaksa edes kuvitella että huolehtisin hänestä seuraavat 16v...jos voisin antaisin hänet jonkun läheisen hoitoon,en vain jaksa huolehtia hänestä...joku toinen pitäisi hänestä hyvän huolen ja antaisi hyvän elämän,ei minusta ole siihen ei!!!!Lapsenkin kannalta olisi parempi saada vanhempi joka välittää ja rakastaa,sen haluaisin lapselleni antaa koska muuhun en pysty...
Lapsi pilasi elämäni
pakko myöntää
21
6917
Vastaukset
- adoptiojonossa
Otahan yhteys sosiaalitoimistoon, tai Pelastakaa lapset ry:hyn, niin asia järjestyy, ja lapsesi saa rakastavat vanhemmat jotka hänelle kuuluvat!
- apua
lapsesi hoitoon. Otapa yhteyttä vaikka kunnan sosiaalivirastoon, ehkä saat sieltä vaikka kodinhoitajan silloin tällöin hoitamaan lastasi, niin pääset yksin ulos virkistäytymään. Hanki vaikka lääkärintodistus siitä, että olet masentunut ja ylirasittunut.
Yritä etsiä myös toisten pienten lasten äitien seuraa. Ulkoilette yhdessä ja kyläilette toistenne luona. Ehkä paikkakunnallasi toimii myös äiti-lapsi-kerho, jossa voisitte ruveta käymään.
Lapsesi on nyt vaikeassa elämänvaiheessa, hän on juuri oppinut liikkumaan ja häntä on vahdittava herkeämättä, siihen väsyy kuka hyvänsä. Tilanne helpottuu kun hän rupeaa puhumaan ja ymmärtämään paremmin asioita. Sitten hänestä on myös enemmän seuraa sinulle. Kivat ajat on teillä edessäpäin!
Rohkeutta, et ole huono äiti etkä vihaa lastasi, olet vain tällä hetkellä masentunut ja väsynyt.- elämääsi
pilannut. Sen teit ihan itse!
Hae apua masennukseesi ja uupumukseesi tai sitten todellakin olet huono äiti. Aikuinen ihminen ottakoon vastuun elämästään.. Turha syyttää lasta elämän pilaamisesta. Kannattaa mennä puhumaan tunteistaan ammatti-ihmiselle niin alkaa mielen solmut aukeamaan.. - Äitikkäinen
elämääsi kirjoitti:
pilannut. Sen teit ihan itse!
Hae apua masennukseesi ja uupumukseesi tai sitten todellakin olet huono äiti. Aikuinen ihminen ottakoon vastuun elämästään.. Turha syyttää lasta elämän pilaamisesta. Kannattaa mennä puhumaan tunteistaan ammatti-ihmiselle niin alkaa mielen solmut aukeamaan..Ei voi sanoa toiselle, että pilasit elämäsi itse! Taustalla on aina jotain, eli joku muu asia on saanut ihmisen masentumaan. Ei viitsitä syytellä toisia, vaikka se niin helppoa onkin.
Sinulle; Ap. Äskeinen viesti avun hakemisesta oli hyvä. Et voi syyttää itseäsi, vaikkakaan ei lapsikaan ole syypää, hänhän syntyi sinun ja isänsä tahdosta. Kyllä asiat selviytyvät ja järjestyvät. On viisasta hakea apua, masennus on hyvin yleistä. - ..............................
Äitikkäinen kirjoitti:
Ei voi sanoa toiselle, että pilasit elämäsi itse! Taustalla on aina jotain, eli joku muu asia on saanut ihmisen masentumaan. Ei viitsitä syytellä toisia, vaikka se niin helppoa onkin.
Sinulle; Ap. Äskeinen viesti avun hakemisesta oli hyvä. Et voi syyttää itseäsi, vaikkakaan ei lapsikaan ole syypää, hänhän syntyi sinun ja isänsä tahdosta. Kyllä asiat selviytyvät ja järjestyvät. On viisasta hakea apua, masennus on hyvin yleistä.lasta saa syyttää elämänsä pilaamisesta, jossei edes itseään? Mitä logiikkaa tuo on?
- äippä
ei lapsi ole elämääsi pilannut. lapsi on kyllä tässä ihan viaton ihminen. älä anna hänen kärsiä masennuksestasi tai uupumuksestasi vaan ota yhteyttä sosiaalivirastoon, he kyllä neuvovat ja auttavat miten etenette asiassa. mutta ei lapsi ole tähän syyllinen. hae apua ennen kuin lapsi kärsii.
- Tuli...
turhan kärkäs kommentti minulta, mutta inhottava lukea tuollaista, että lapsi on pilannut elämän.. Koska lapsi on täysin syytön osapuoli. Ja itse aikuinen tavallaan elämänsä pilaa, jollei hae apua huolimatta siitä,että olisi sen tarpeessa. Minusta aikuinen on itse vastuussa siitä, että pitää itsestään niin hyvää huolta, että voi hyvin. Tietysti avunhakemisen kynnys voi olla korkealla, mutta siltikin vanhempi on "velvollinen" siihen jo lapsen takia. Kokemuksesta tiedän.
Toki syyt masentumiseen ja uupumiseen ovat sellaisia mitä monetkaan eivät mielellään edes tahdo kertoa, mutta kyllä silti apua pitää hakea. Jo lapsen hyvinvoinninkin takia..
- kun et ole niin täynnä
itseäsi jonain hetkenä; kuvittele, että sinä oletkin tämä lapsesi. Olet 1,5v, millaista on olla hän? Millaista on olla sinun lapsesi?
Tiedän muuten kokemuksesta millaista on inhota sitä, että yön jälkeen tulee taas aamu. Hoidan parivuotiasta lastani kotona. Minua tosin usein väsyttää ja kyllästyttää. Tämä lapsi kyllä on minulle kaikki kaikessa, elämäni valo. Ei ole helppoa hoitaa pientä, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että tilanne helpottuu puolessa vuodessa huomattavasti. Paljon on itsestäsi kiinni! Lapsen hoitoon pitäisikin suhtautua kuin työhön. Kun tekee tietyt asiat niin tulosta tulee. Eli kun on lapsen kanssa läsnä ja kärsivällinen niin lapsen hoito helpottuu huomattavasti.
Sinullahan voi olla myös joku hormonivajaus esim. estradioli-hormonin puute. Masennus on juuri tuota, että näkee kaikki asiat, itsensä ja lapsensa täysin negatiivisessa valossa. Että hoida vain homma kuntoon, kyllä useimmat naiset pystyvät siihen ja lasta kyllä rakastaa. Ei hän ole mikään kiviriippa vaan pieni ihmisen alku, joka kokee kaiken kuten sinäkin, hänellä ei vain ole keinoja ymmärtää asioita vielä. - voi äiti
Kiitos harvinaisen rehellisestä tunnepurkauksesta. Samanlaisia tuntemuksia lienee muillakin äideillä mutta eivät uskalla niitä ääneen sanoa. Naisten aivopesu ja kuormitus ylivoimaisilla suoritusvaateilla ja epärealistisilla odotuksilla lapsen saamisesta ja hoidosta todella pilaa monen äidin elämän, varsinkin kun siihen yhdistetään ajan, arvostuksen, kumppanuuden , tuen ja taloudellisen turvan puute. Hae rohkeasti apua sekä itsellesi että lapsellesi ja hakeudu "parempiin" töihin aikuisseuraan. Pelkkä lapsen saaminen tuskin on kenenkään elämän tarkoitus tai sisältö eikä kokopäiväyksinhuoltajuus sovi suurimmalle osalle ihmisistä. Olet rohkea ja hyvä äiti uskaltaessasi myöntää asioiden oikean laidan. Jos sinusta tuntuu vielä samalta lepoa ja tukea saatuasi käänny rohkeasti adoptiojärjestöjen puoleen.
- ohikulkemassa vain
ikinä tullut sellaista tuntemusta että lapsi olisi pilannut elämäni, joten äläpä yleistä
ja on koettu yövalvomiset ja lapsen isän vakava masennus, työttömyys, köyhyys, koko kuvio - ei ollut.
Oletatko, että on normaalia syytellä lastansa elämänsä pilaamisesta? No, huh huh!
Olen ollut yh, rahaton ja menettänyt läheisen ihmisen, kaikki lähes samaan syssyyn. Apua tai tukeakaan en juuri keltään saanut, mutta tiesin että on jaksettava lasten takia. Olisinhan voinut jäädä rypemään itsesääliin, jollei minulla olisi ollut lapsia.
Onneksi ne lapset oli joten pakko oli eteenpäin mennä. Eikä kyllä koskaan käynyt mielessä, että lapset olisivat pilanneet elämäni, päinvastoin!
Itse pidän kaikkea muuta kuin normaalina, että äiti kokee lapsensa rasitteeksi.
Siinä olen samaa mieltä, että aloittaja on rohkea kun ottaa asian puheeksi. Ei riitä, että kirjoittelee ongelmastaan täällä netissä vaan todellakin tekee asialle jotain. Lapsi on oikeutettu saamaan rakkautta eikä vihaa/halveksuntaa. - Anonyymi
ohikulkemassa vain kirjoitti:
ikinä tullut sellaista tuntemusta että lapsi olisi pilannut elämäni, joten äläpä yleistä
ja on koettu yövalvomiset ja lapsen isän vakava masennus, työttömyys, köyhyys, koko kuvioAjattele miten kalliiksi lapset tulee.
- Anonyymi
Sen siitä saaaa kun aborttia vastustaaaa
- Anonyymi
Tää ketju on aloitettu 2007.
Miksi kaivaa esille vuonna 2020? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tää ketju on aloitettu 2007.
Miksi kaivaa esille vuonna 2020?Minä en ole sitä kaivanut esille, mutta myönnän, että minua kiinnostaisi tietää, mitä näinä 13 vuotena on tapahtunut. Miten aloittaja jakselee? Entä lapsi? Se on ainakin varmaa, että tilanne ei ole enää sama, tuskin tunnelmatkaan. Jollekulle asia saattaa juuri nytkin olla ajankohtainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tää ketju on aloitettu 2007.
Miksi kaivaa esille vuonna 2020?Minä en ole sitä kaivanut esille, mutta myönnän, että minua kiinnostaisi tietää, mitä näinä 13 vuotena on tapahtunut. Miten aloittaja jakselee? Entä lapsi? Se on ainakin varmaa, että tilanne ei ole enää sama, tuskin tunnelmatkaan. Jollekulle asia saattaa juuri nytkin olla ajankohtainen.
- Anonyymi
Itselläni on sama ongelma nykyisen mieheni lapsien kanssa. Ne ovat aivan sietämättömiä, onneksi ovat meillä vain silloin tällöin. Lähden yleensä silloin "työmatkalle" eli tapaamaan miesystävääni, jonka tapasin kauan sitten lukiossa. Nykyinen mieheni ei tiedä hänestä mitään. T, Ira
- Anonyymi
Älykkään ihmisen komenntti
- Anonyymi
Oisko kannattu pitää housut ja jalassa ja..lopun voi kukin keksiä itse.
Pieni lapsi ei voi mitään sille,että hän on hankala;juurikin siksi että vaistoaa sinun pahan olosi! Ja kierre on valmis. - Anonyymi
Munan perässä kyllä juostaan ja lapsia on "ihanaa tehdä" mutta auta armias kun pulla onkin uunissa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä tiedän että ajattelet
Niin ajattelen minäkin. Sinulla tuskin on yhtään sen helpompi olla kuin minullakaan tällä hetkellä.. Toisaalta ehkä tä238949Martina, yksityishenkilön ex vihaa häntä
Seiska ja IL kirjoittaa, että yksityishenkilön ex on veemäinen ja vihaa Martinaa. Onneksi ex on 13000 km päässä.3611783Korona-ajan häväistysten tutkiminen alkaa
Teemu Keskisarja ja Tapio Puolimatka haastavat korona-ajan viralliset totuudet. "Korona synnytti kastilaitoksen. Se aset3311652- 3981492
- 911481
- 61325
Yksi elämän pahimmista virheistä
Olla tekemättä mitään, jos on jostakin oikeasti kiinnostunut ja jää vain miettimään, sekä kaipaamaan. Sekin parempi, jo331100Ensi vuonna
Toivon että meistä tulee vähintään ystäviä. Olemme samankaltaisia ja ymmärrämme toisiamme. Haluaisin oppia tuntemaan sin241066Parempaa uutta
vuotta dear. Kun vuosi vaihtuu, olet ensimmäisenä mielessäni. Uusi vuosi ei pyyhi pois vanhan vuoden tunteita.521022- 36988