Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Rakkaani... nähdään taivaassa...

    Noin vuosi sitten olimme poikaystäväni kanssa onnellisia ja vielä onnellisimpia. Olimme juuri saaneet esikoisemme (kaksoset), pienet pellavapäiset tytöt... olimme olleet yhdessä jo ylä-asteelta ja kumpikaan ei ollut toisilleen epäuskollinen ja sukulaiset sanoivat meidän suhdettamma tuhkimotarinaksi. Kun lapsemme olivat noin puolivuotta vanhoja olin äitiys lomalla vielä ja poikakaverini oli opiskelemassa yliopistossa. Odotin kaiket päivät että milloin rakkaani tulee ja aina kun ovi kolahti menin juosten eteiseen ja suutelin häntä. Eräänä päivänä ovikelloni soi ja menin avaamaan oven... huomasin jonkun tuntemattoman ovemme edessä. Kun sain kuulla että poikakaverini oli jäänyt auton alla ryntäsin lapsien kanssa sairaalaan mutta liian myöhään...
    31563
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Otan suuresti osaa suruunne... Todella kauheaa mitä voi tapahtuakkaan... :( Itse menetin hetki sitten vuoden vanhan pikkusiskoni...

    Äänestä

    Jatka matkaa, turha murehtia menneita, ela elamaasi, hanki uusi suhde ja perhe niin se siita. T. Saman kokenut

    Äänestä

    • Otan osaa. tiedän mitä joudut käymään läpi. Ei ole helppoa päivää, ei helppoa yötä. Vaikka välillä näyttää valoisalta ja elämä näyttää paremmalta takana aina vaan kaipaus ja sama ikävä. Päivä kerrallaan, hiljalleen. Pidä muistot sydämessä ja ole ylpeä yhteisistä hetkistä ja siitä kaikesta mitä ehditte toisillenne antaa. Minä menetin rakastettuni ja ystäväni reilu vuosi sitten onnettomuudessa. Ei ole keinoa jolla kaiken voisi korvata, mulla on sitä niin helvetin ikävä että sydän itkee verta.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    odottaa kuolemaa... kirjoitti:

    Noin vuosi sitten olimme poikaystäväni kanssa onnellisia ja vielä onnellisimpia. Olimme juuri saaneet esikoisemme (kaksoset), pienet pellavapäiset tytöt... olimme olleet yhdessä jo ylä-asteelta ja kumpikaan ei ollut toisilleen epäuskollinen ja sukulaiset sanoivat meidän suhdettamma tuhkimotarinaksi. Kun lapsemme olivat noin puolivuotta vanhoja olin äitiys lomalla vielä ja poikakaverini oli opiskelemassa yliopistossa. Odotin kaiket päivät että milloin rakkaani tulee ja aina kun ovi kolahti menin juosten eteiseen ja suutelin häntä. Eräänä päivänä ovikelloni soi ja menin avaamaan oven... huomasin jonkun tuntemattoman ovemme edessä. Kun sain kuulla että poikakaverini oli jäänyt auton alla ryntäsin lapsien kanssa sairaalaan mutta liian myöhään...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu