Kertokaas miehet, kuinka moni teistä on sitä mieltä, että jos seurustelee, niin on silti ihan ok pitää peliä muiden naisten kanssa ? Kuinka moni on sitä mieltä, että pelkkä tunteeton seksi ei ole pettämistä ?
Ja mitkä on sellaisia tilanteita ja "syitä", että se seksi muiden kanssa on ihan hyväksyttävää ? Jos oma kulta ei anna tarpeeksi usein, oman kullan kanssa seksi on tylsää, pitkä välimatka ja näkee niin harvoin vai mitä muuta ?
Olen nyt muutaman viikon sisällä tavannut kaksi miestä, joiden mielestä on ihan ok harrastaa seksiä muiden, kuin oman naisystävän kanssa, eli pettäminen on hyväksyttävää. Ihmettelen vaan, että minkä takia sitä sitten pitää seurustella "vakavasti", jos oma nainen ei riitä. Kyse on aikuisista 30 v miehistä.
Toinen miehistä on seurustellut vakavasti vasta hetken aikaa, toinen käsittääkseni parisen vuotta. Ihmeellistä on tämä elämä.
Ja mitkä on sellaisia tilanteita ja "syitä", että se seksi muiden kanssa on ihan hyväksyttävää ? Jos oma kulta ei anna tarpeeksi usein, oman kullan kanssa seksi on tylsää, pitkä välimatka ja näkee niin harvoin vai mitä muuta ?
Olen nyt muutaman viikon sisällä tavannut kaksi miestä, joiden mielestä on ihan ok harrastaa seksiä muiden, kuin oman naisystävän kanssa, eli pettäminen on hyväksyttävää. Ihmettelen vaan, että minkä takia sitä sitten pitää seurustella "vakavasti", jos oma nainen ei riitä. Kyse on aikuisista 30 v miehistä.
Toinen miehistä on seurustellut vakavasti vasta hetken aikaa, toinen käsittääkseni parisen vuotta. Ihmeellistä on tämä elämä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mun mielestä on ihan ok pitää peliä muiden kanssa. Riippuu tietysti pelin laadusta, mutta kyseessä siis nimenomaan pieni peli. Ei mitään pitkäaikaista, lähinnä baariflirttailua.
Edelleen jatkan samalla linjalla. Pelkkä tunteeton seksi ei ole pettämistä. Kunhan se vain on kertakäynti, eikä homma jatku pidempään. Eikä tietenkään liian usein.
Syyksi riittää mun mielestä pelkkä vaihtelunhalu. Siis edelleen vain silloin tällöin. Muut syyt mielestäni ei ole hyviä syitä käydä vieraissa. Pitkä välimatka ei ole syy, eikä oman pihtaaminen. Tätä tietenkin heijastan omaan elämäntilanteeseeni, mutta kai se pihtaaminenkin voi olla hyvä syy, jos sitä on jatkunut pitkään ja on ehditty perustamaan perhe ja ottamaan isoon taloon iso velka. Ei sitä varmasti ole helppoa lähteä siitä tilanteesta ihan vain pelkästään sen vuoksi, että haluaa seksiä. Ja kuitenkin seksiä tarvitsee. Ensin täytyy kuitenkin pyrkiä korjaamaan tilanne kotona ja miettimään miksi tilanne on sellainen. Mutta jos toinen ei ole edes halukas sitä korjaamaan, niin mielestäni kyllä pettäminen tässä tapauksessa on jotenkin perusteltua.
Ei siinä ole mistään riittämisestä kyse vaan puhtaasta seksuaalisten halujen tyydyttämisestä ja vaihtelun halusta.
Ihmettelen vain, etenkin tuon hetken aikaa seurustelleen mielipidettä, että noinkohan ne antaa myös kumppanilleen saman oikeuden. Koska kyllä se sitten pitää olla samat oikeudet myös toisella osapuolella.
Tiedän, mielipiteeni poikkeaa valtavirrasta. Olen kai sit jotenkin epänormaali. Mut en mä ole koskaan normaali väittänyt olevanikaan.
Tosin itse en usko että edes pystyisin pettämään, mutta miehelle ehkä sen voisi helpommin sallia.
Monet miehet sallivat tälläisen toiminnan itselleen mutta nainen on auttamattomasti huora kerran
annettuaan "vieraalle".
Miksi voisit sallia helpommin pettämisen miehelle?
Siksikö ettet itse tekisi niin?
Ristiriitaista.
Luulisi että sen minkä sallii itselleen sallii myös
toiselle ja samoin toistepäin.
Eli jos minä en petä en hyväksy sitä toiseltakaan.
(siis vierasta seksiä) miehellä niin isona juttuna kuin naisella.
Itse kun haluan, että tunteet ovat mukana sängyssä niin kai harhaluuloisesti kuvittelen, että kaikki naiset ajattelevat näin ja sen vuoksi mahdollisuus pettämiseen luulisi olevan naisille pienempi, kuin miehille, jotka (ainakaan kaikki) eivät tarvitse siihen mitään romanttisia tunteita mukaan.
Mikäs se sellanen parisuhde on, jos tarvitsee vaihtelua..? Silloin tekee vain toista kohtaan väärin, jos itse ei olekkaan valmis sitoutumaan toisen kanssa täysin..
Sinkkuna voi pitää vaikka 10 vakipartneria ja harrastaa yhden illan hoitoja viel siinä sivussa. Siinä saa siitä vaihtelua ihan kyllikseen. Vakituisessa parisuhteessa ei tunneta käsitettä "vaihtelunhalu".
Ja olen sitä mieltä, että jos seksiä lähtee hakemaan muualta, täytyy ennemmin ottaa ero toisesta. Oli taustalla pieniä lapsia, sairauksia yms..
Edes baariflirtti ei ole hyväksyttävää, jos se loukkaa toista.
sun pitää myös sit hyväksyä kumppaniltakin se, et jos sille tulee "vaihtelunhalu tai pelivimma" niin se on ok. Vaikka vaihtuis kumppanit jatkuvasti, niin ei saa haitata sit sua. Kertakäynnit on okei sit hänellekin.
Ja se on okei, jos hän ilmoittaa, et ton sun kaverin kanssa tuli vaihtelunhalu tai naapurinmiehen tai vaikka oman isäsi. Sehän oliskin vaihtelua.
Kirjoitin viestini loppuun viitaten alkuperäisen kirjoittajan viestiin seuraavaa:
"Ihmettelen vain, etenkin tuon hetken aikaa seurustelleen mielipidettä, että noinkohan ne antaa myös kumppanilleen saman oikeuden. Koska kyllä se sitten pitää olla samat oikeudet myös toisella osapuolella."
Yritin tällä ilmaista, että myös minun kumppanillani on ainakin samat oikeudet kuin minulla. Mutta asia ilmeisesti jäi sinulle jotenkin pimeyden peittoon, syystä tai toisesta.
Ja sovitaanko, että me hoidamme oman parisuhteemme säännöt, myös tätä aihetta koskien, ihan itse kumppanini kanssa, etkä sinä?
"Mikäs se sellanen parisuhde on, jos tarvitsee vaihtelua..?"
Se on sellainen parisuhde, joka perustuu ehdottomaan luottamukseen. Se perustuu syvään rakkauteen ja hellyyteen. Se ei perustu seksuaaliseen vangitsemiseen.
Heitän vastakysymyksen: Mikä on sellainen parisuhde, jossa vaaditaan ehdoton hallitsemisoikeus toiseen tai johonkin toiseen kuuluvaan?
"Silloin tekee vain toista kohtaan väärin, jos itse ei olekkaan valmis sitoutumaan toisen kanssa täysin.."
Sulla on kummallinen käsitys parisuhteesta. Mun mielestä henkinen sitoutuminen ja omistautuminen on ruumiillista tärkeämpää. Mutta en ala kiistelemään asiasta. Jos jonkun mielestä sitoutuminen toiseen tarkoittaa sitä, että toinen omistaa ja on oikeudessa määrätä kumppanin kehon ja ruumiilliset halut, niin OK.
"Vakituisessa parisuhteessa ei tunneta käsitettä "vaihtelunhalu". "
Aha. Kiva kun kerroit. Mun puolesta sä saat vaikka syödä ruisleipää lauantaimakkaran kanssa koko loppuikäs.
"Ja olen sitä mieltä, että jos seksiä lähtee hakemaan muualta, täytyy ennemmin ottaa ero toisesta."
Mä en. Mun mielestä on joskus ihan tervettä ja terveellistä sekä ruumiillisesti että henkisesti masturboida jonkun elävän ihmisen kanssa ihan vaan puhtaasta seksuaalisesta himosta. Ymmärrän tosin kirjoituksestasi, että mielipiteemme tästä ei ole yhteneväiset.
"Edes baariflirtti ei ole hyväksyttävää, jos se loukkaa toista."
Ei tietenkään mikään toista varsinaisesti loukkaava toiminta parisuhteessa ole hyväksyttävää. Mutta jokainen toimikoon omassaan niin kuin parhaakseen näkee. En mä ole mikään arvostelemaan kenenkään suhteita, ilmaisin vain mielipiteeni. Jos joku haluaa lukittautua kellariin kahdestaan ja elää siellä 50 vuotta kumppaninsa kanssa, niin tehköön niin. Jos joku haluaa nähdä kumppaniaan kerran vuodessa pikaiseen, niin tehköön niin.
Kuka puhui seksuaalisesta vangitsemisesta. Jos oma kumppani ei kiihota tarpeeksi, että tarvitsee vaihtelua, niin kumppani on väärä.
Eikä kukaan toista omista.. Mutta se vain on niin, että jos täytyy käydä vieraissa, niin ei välitä kumppanistaan tarpeeksi. Haluat vain puolustella tekojasi, kun sanot "henkinen sitoutuminen ja omistautumista on ruumillista tärkeämpää". Olet niitä heikkoja miehiä, ketkä eivät osaa hallita itseään heti kun oma kumppani on poissa.
Sallisitko omalta kumppaniltasi samaa, kuin sallit itseltäsi? Tuskinpa vaan, kun tulee tilanne eteen, jossa saat tietää naisesi käyneen vieraan ukon vehjettä lutkuttamassa.
Se, että sitoutuu toiseen henkisesti ja todella rakastaa toista tarkoittaa myös fyysistä sitoutumista. Sillä, jos todella oikeasti rakastaa toista täysin pyyteettömästi, niin ei edes halua harrastaa seksiä muiden kanssa. Sillä todelliseen rakkauteen tarvitaan myös intohimoa.
Eli se, että haluaa viettää loppu elämänsä sen yhden ihmisen kanssa, ei tarkoita kellarissa elämistä. Vaan silloin halutaan kokea yhdessä asioita myöskin seksuaalisesti.
Ja totuushan joka tapauksessa, että jos toinen oikeesti välittää susta, niin sun tekosi loukkaavat häntä. Ja jos tämä toinen on sulle oikeasti tärkeä, niin et petä häntä sun omista mieliteoistasi huolimatta. TOISTEN OTTAMISTA HUOMIOON KUTSUTAAN AIKUISUUDEKSI!
Jopa oman miesystäväni kanssa kiistelen tästä aiheesta.
Hänen mielestään on ok että kaverit jotka eivät
pääse tuulettumaan tarpeeksi usein voivat sitten kerran vuodessa irrotella vaikka pikkujouluissa.
Eli perheen isät ja tiukassa vaimon valvonassa
olevat ja työnarkomaanit?
Eli jos homma karkaa käsistä niin se on ihan luonnollista ja kiva jos kavereilla on hauskaa?
Ja naiset pörrää ympärillä, alla ja päälläkin.
Vaikea tässä on omastakaan ajatella että on järin
sitotunut minuun tuolla ajatusmaailmalla.
Saa kyllä hengailla baareissa paljon mutta ollaan enimmäkseen ihan yhdessä tai porukoissa.
Toivottavasti se on tarpeeksi?
Tässä kohtaa miehet heittää vastapallon että niin naisetkin tekee.
Minä yhdyn tähän ja kysymys voisi olla kaikille
niille jotka pitävät tälläistä ihan hyvänä.
Sallitteko sen myös kumppaneillenne?
Näiden miesten vaimot eivät välitä sähläämisestä
kuten en itsekkään silloin kun olen parisuhteessa.
Enkä pidä naisystävieni tälläistä käyttäytymistä
hyväksyttävänä.
Kehoitankin heitä miettimään miksi se oma mies ei riitä? Ja myös mitä he voisivat itse tehdä suhteensa parantamiseksi.
maailman meno. Millään ei ole mitään väliä, ihmisillä ei ole omaa tuntoa, arvoja, moraalia ja katumus on ihan vieras käsite. Ei ihme että nuoret tytöt ovat masentuneita. Kuka oikeasti haluaa elää tällaisessa maailmassa.
akanoista. Jos haluaa sitoutuneen parisuhteen, niin silloin kannattaa ottaa mies, joka myöskin haluaa sitoutuneen parisuhteen, jossa ei käydä vieraissa.
Naisilla on se suuri harhakäsitys, että jokainen tai ainakin melkein jokainen mies haluaa sitoutuneen suhteen, perheen, avioliiton jne. Kuitenkin jos naisella on yhtään kokemusta miehistä ja ihmistajua, niin hän näkee ympärillään todella paljon erilaisia miehiä. Jotkut ovat pitkällä aikuisiällä olevia lähinnä teini-ikäisen arvoilla ja tavoitteilla eläviä miehiä. Nuo miehet voivat omassa lajissaan olla mitä mukavimpia, reilumpia, hauskimpia ja hyvännäköisimpiä miehiä. Mutta eihän heistä nyt missään nimessä ole mihinkään sitoutuneeseen seurustelusuhteeseen perheenperustamisesta puhumattakaan. Naisten tulisi tajuta tämä ja osata ajoissa erottaa ne miehet, joista on parisuhteeseen niistä, joista ei todelliseen vakavaan suhteeseen yksinkertaisesti ole.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaikki ne naiset, joita jatkuvasti selän takana petetään, ovat olleet tietoisia jo miestä "valitessaan", että mies ei halua sitoutuneeseen parisuhteeseen ?
Kun noin nerokkaasti kerrot, että naisen pitää valita jyvät akanoista, niin mistäs sen voi tietää, kuka on jyvä ja kuka akana ? Mitä jos se maailman mukavin ja ihanin, ihan tavallinen mies jääkin kiinni pettämisestä.
Tuskin enää tänä päivänä naisilla on suurta harhakäsitystä siitä, että kaikki miehet haluaa sitoutua. Tämäkin palsta on täynnä naisten kyselyjä siitä, miksi mies ei halua sitoutua ja pohdintaa siitä, että mistä löytää sellaisen miehen, joka näin haluaa tehdä.
kilometrien päähän, ettei siitä ole parisuhteeseen. Ei tarvitse paljon juttuja edes kuunnella. Silti nainen yrittää luoda sitoutuneen parisuhteen moisen ikiteinin kanssa.
Tietysti voi erehtyä ja se on inhimillistä. Ei kuitenkaan kannata luulla, että se mitä sinä haluat on se mitä mies haluaa. Moni nainen nimittäin tekee juuri niin.
Usein miehet eivät halua sitoutua siksi, että nainen ei ole Se Oikea hänelle. Tottakai petturiluonteitakin löytyy, heikkoluonteisia tapauksia.
jos olet parisuhteessa, niin "pelin" pitäminen muiden kanssa, samoin tietty seksikin, on AINA JA OLOSUHTEISTA RIIPPUMATTA TOTAALISEN VÄÄRIN JA TUOMITTAVAA!!!!!!!!
ei mitään puolustuksia,
ei mitään selityksiä,
ei yhtään mitään!
PETTÄMINEN ON AINA VÄÄRIN!!
..jep, olen TODELLA ehdoton tän asian suhteen... ;)
Ensinäkin sinulla on vahvat ja hienot periaatteet, kunnioitus sille.
Mutta ei koskaan? Ja mitä tarkoitat pettämisellä? Jos nyt lähdetään perinteisistä parisuhteen peruspilareista, niin niitähän on ainakin luottamus, seksuaalinen yksiavioisuus, toisen tukeminen. Lisäksi myös säännöllisen seksin ja hellyyden.
Voiko näitä laittaa johonkin tärkeysjärjestykseen? Eikö yhtälailla pettämiseksi voi laskea jos toinen vaan ei enää anna seksiä tai hellyyttä? Entä jos toinen alkaa käyttämään seksiä kiristykseen? Okei, pitäisi lähteä. Mutta entäs jos on jo lapsia ja toinen käyttää niitäkin kiristyskeinona, uhkaa vaikka muuttaa kauas pois? Onko vain ja ainoa oikea ratkaisu lähteä vetämään suhteesta, samalla jättäen jälkikasvunsa? Tällaisia tapauksia on olemassa ihan oikeassa elämässä puolin ja toisin, ei tämä ole mitään fiktiivistä tarinaa. Eikö todellakaan seksin ja hellyyden hakeminen ulkopuolelta ole mitenkään perusteltua tällaisessa tapauksessa?
Entäs jos toine vammautuu ja on kykenemätön seksiin? Varmasti pahinta mitä voisi tehdä, on jättää toinen siinä tilanteessa yksin. Pitääkö siitäkin sitten vain itse olla seksuaalisesti invalidi?
Ja vielä pahempaa, entä jos toinen sairastuu henkisesti pitkäaikaisesti ja on kykenemätön seksiin. Mutta kuitenkin ero vain pahentaisi tilannetta. Onko moraalisesti oikein jättää toinen oman onnensa nojaan vain siksi, että haluaisi seksuaalista tyydytystä oikean ihmisen kanssa? Vai onko silloinkin vain sanottava, että paska säkä?
Tällaisia tapauksia kuitenkin on oikeassa elämässä. Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että missään tapauksessa seksi vieraan ihmisen kanssa toisen osapuolen asiasta tietämättä on aina se moraalisesti mahdollisimman väärin tehty ratkaisu?
Mitä muuten itse tekisit, jos sinua kohtaisi joku onnettomuus jossa joutuisit pyörätuoliin, tai suljetulle osastolle kahdeksi vuotta? Olisitko edelleen sitä mieltä, että kumppanisi ei saisi missään tilanteessa harrastaa seksiä toisen kanssa? Haluaisit vetää toisen samaan kärsimykseen kanssasi? Kärsimystäkö sä haluaisit kumppanillesi?
"Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että missään tapauksessa seksi vieraan ihmisen kanssa toisen osapuolen asiasta tietämättä on aina se moraalisesti mahdollisimman väärin tehty ratkaisu"
kyllä olen sitä mieltä!
jos ei saa seksiä, mutta lähteminen ei tule kyseeseen(lapset, vamma jne..), ni silloin se seksielämä on sitten loppu...sen pituinen se..
"Mitä muuten itse tekisit, jos sinua kohtaisi joku onnettomuus jossa joutuisit pyörätuoliin"
jos joutuisin pysyvästi pyörätuoliin, niin lopettaisin itseni! olen pohtinut asiaa paljon, ja liikunta on mun elämäni tarkoitus ja tärkein asia..jos en siihen enää pystyisi, syystä tai toisesta, niin tää taival on sitten tässä mun osalta...
mut jos tarkotit esim tilannetta, että en itse kykenis suoriutumaan seksuaalisesti kumppanini kanssa, niin siinä tapauksessa eroaisin...siis ellei olis pieniä lapsia jne...
olen IHAN AIKUISTEN OIKEESTI fanaattinen ja ehdoton pettämisen suhteen...
Selväksi tuli Cheetah.
olen kyllä paljon lähempänä TARZANIA kuin CHEETAHIA! ;D ..dumbass...
Toisen selän takana puuhastelu, salailu ja valehtelu
on aina pettämistä.
Avoin suhde kaikin tavoin on ainoa oikea.
Jos vammautuisin niin siinä olisi mietinnän paikka.
Jos en kykenisi seksiin kumppani tekisi valinnan
minun ja seksielämänsä välillä.
Eläisikö hän ilman minua vai ilman seksiä?
Elämä on valintojen tekemistä.
Toisaalta voisimme myös avoimesti sopia että toinen
saa harrastaa seksiä vieraan kanssa.
Sen valinnan tekisin minä.
Antaisinko? Sitä en tiedä nyt mutta todennäköisesti antaisin.
Myös kumppanin pitäisi pystyä nauttimaan seksistä ilman syyllisyydentuntoja.
Tietäen etei petä ketään.
Onnistuisiko se? Sitä en tiedä.
Selän takana salaa pettäminen olisi loukkaavaa.
periaate ajaisi rakkauden edelle?
Sinulla on hienoja periaatteita.
Mutta kirjoituksesi jätti ilmaan leijumaan vielä pienen kysymyksen. Kirjoitit:
"mut jos tarkotit esim tilannetta, että en itse kykenis suoriutumaan seksuaalisesti kumppanini kanssa, niin siinä tapauksessa eroaisin...siis ellei olis pieniä lapsia jne... "
Sinullahan on pieniä lapsia/lapsi, eikö? Eli jos et kykenisi suoriutumaan seksuaalisesti kumppanisi kanssa, ajatellaan vaikka pariin vuoteen, niin mitä sitten tekisit? Antaisit kumppanisi kärsiä myös siitä, että sinä et kykene?
Mutta ihan hienoja periaatteita mielestäni omaat. On mielestäni paljon hienompia kuin useilla miehillä, joiden mielestä vieraiden naisten iskeminen oman seläntakana on ihan jees ja melkeen äijätoimintaa.
jep on pieniä lapsia...
ja jos en kykenis seksuaalisesti suoriutumaan esim pariin vuoteen, niin sit kumppanini joutuisi kärsimään..se olis melkonen isku hänelle, mutta en vaadikkaan mitään mitä en olisi valmis itse tekemään jos tilanne olis toisinpäin!
ja seksi on meille kummallekkin TODELLA tärkeää!
mut jos oikeasti rakastaa toista, niin silloin se uhraus on pakko tehdä...
parisuhteessa ei voi olla mitään reunaehtoja...
uskollisuus on kaikki kaikessa!
mielestäni tässä asiassa rakkaus ja periaate kulkevat käsikädessä!
ei ole rakkautta jos pettää kumppaniaan tai jos antaa kumppaninsa pettää itseään!
sun periaatteesi määrää, minkälaista jonkun toisen ihmisen rakkaus on ;)
Ihminen on erehtyväinen, ja se vasta osoittaakin kykyä rakastaa, että kykenee oikeasti punnitsemaan asiat sen sijaan, että piiloutuisi periaatteiden taakse. Harva osaa. Enkä syytä, mutta totean.
sun käsitys parisuhteesta on hyyyvin vääristynyt!
ilman periaatteita ei ole mitään.
toki ihminen on erehtyväinen, mutta useimmiten jo erehdystä ennen ihminen tajuaa että se on väärin! ...kyse on tällöin luonteen heikkoudesta, en halua lähelleni sellaisia ihmisiä. kuten en myöskään kiinnostu rumista ihmisistä niin en myöskään kiinnostu pettävistä ihmisistä! pettäminen jos jokin, niin on "sisäistä" rumuutta. enkä tällaista voisi koskaan rakastaa!
onneksi ei tarvitse etsiä, koska olen löytänyt sen sisäisesti ja ulkoisesti kauniin ihmisen..ja hän on löytänyt minut! =) true love story...
toivottavasti sinäkin löydät..sellaisen joka ei petä..ja sellaisen jota sinä et petä!
se, ettei elä pelkkien periaatteiden varassa, ei tee minun parisuhdekäsityksestäni mitenkään vääristynyttä.
Kaikki ihmiset ovat heikkoja, tavalla tai toisella, se on sitä inhimillisyyttä. Ja sulkemalla kaikki mitään heikkouksia omaavat ihmiset pois elämästäsi voi käydä niin, että piireistä tulee hyvin pieniä...
Mielestäni periaatteita tärkeämpää on rehellisyys ja asioiden ajattelu nimenomaan rehelliseltä pohjalta. Periaatteet ovat hyviä, jos ne on vaihdettavissa tilanteen mukaan. Muutoin ne ovat vain suojakilpiä varmistamassa, ettei vahingossakaan tarvitse ajatella (tai tuntea)...
ymmärrätkö edes mitä periaate tarkottaa?!
"Kaikki ihmiset ovat heikkoja, tavalla tai toisella"
totta, mut jos se heikkous liittyy pettämiseen ja luonteen lujuuteen, ni sellasia ihmisiä en edes halua piireihini! ei se piirin koko vaan se LAATU!!
"Periaatteet ovat hyviä, jos ne on vaihdettavissa tilanteen mukaan"
melkosta paskaa suollat...ei pahalla..
eihän se ole silloin periaate jos vaihdat sitä aina tilanteen mukaan, vaan se on selkärangatonta takinkääntämistä! kriisissähän se periaate nimenomaan punnitaan: joko pidät siitä kiinni tai sit sulla EI ole periaatteita...
ja kyse ei edes loppujen lopuksi ole periaatteesta, kun puhutaan pettämisestä, vaan kyse on siitä että tietää ansaitsevansa enemmän kuin pettävän kumppanin...
sä et ilmeisesti omasta mielestäsi ole sellaisen arvoinen....
Mun "paskani" perustuu ihan siihen, että mielestäni ihmisen on hyvä ajatellakin... Periaatteista kiinnipitäminen vain periaatteen vuoksi on tyhmyyttä, ajattelukyvyttömyyttä ja/tai pelkuruutta.
Sinun ei tarvitse minun arvostani tai arvostamisistani huolehtia, sillä puolella on asiat ihan kunnossa. Mulle vain ei ole mahdoton sekään näkökulma, että on olemassa muitakin totuuksia kuin omani.
Ja siinä mielessä olen kyllä idealisti, että minusta oikea rakkaus voittaa kaiken. Periaatteet ja vastoinkäymiset. Viimeksimainittuja tulee nimittäin ihan takuulla vastaan, halusit tai et.
periaate ei sulje pois ajattelua..uskonnot on sitä varten! ;)
ja periaate on se mikä pitää ihmisen oikealla polulla..ei se et mennään täs "fiilis" pohjalla ja katotaan miten käy! pettäjä EI ota vastuuta teoistaan ja tunteistaan, puhumattakaan kumppanistaan ja se on pelkuruutta ja epäkypsää käytöstä!!
vastoinkäymisiä toki tulee, ja on tullutkin...
mutta tiedän ,että kumppanini kanssa niistä aina selviämme koska rakastamme toisiamme ja kunnioitamme toisiamme...emmekä petä toisiamme!
jos pettää, niin ei rakasta kumppaniaan, kunnioituksesta puhumattakaan!
turha puolustella itsekästä käytöstään millään "rakkaus kestää kaiken"-jutuilla.
tokihan se kestää, mut miksi kohdella kumppaniaan niin huonosti, jos kerta OIKEASTI tätä rakastaa??
se, ettei omaa tai mainosta periaatteitaan tarkoita sitä, että olisi automaattisesti pettäjä tai hyväksyisi asian per se ja poikkeuksetta.
Minä tiedän kokemuksesta, että pettämisen jälkeenkin voi olla elämää ja rakkautta, mutta myös sen, että voi olla ettei ole. Ja ihan oikeasti: kyllä sitä voi rakastaa ja silti pettää. Minä en, ilmeisesti et sinäkään, mutta keitä me olemme sanomaan muista ihmisistä ja heidän rakkaudestaan yhtään mitään?
Toki on hyvä olla periaatteita, jos se on ainoa tapa "pysyä oikealla polulla", minulla se kuitenkin onneksi onnistuu ihan vain oman moraalitajun ja ajattelun voimalla. Tarkoitan vain, että sillä fiilispohjallakin voi mennä oikein ja pysyä kaidalla tiellä...
kukin tehköön tyylillän..
itse en vaan pidä missään arvossa ihmisiä jotka pettävät, oli tekosyy mikä tahansa!
ja täähän on demokratia (kuulemma) eli kuka tahansa voi tuoda mielipiteensä julki ja julistautua vaikka Kiinan keisariksi, jos siltä tuntuu... se ei ole mainostamista!
ja ihminen jolla ei ole periaatteita ei ole sitä "oikeaa polkua" nähnytkään... siinä fiilispohjalla tallaillessaan...
tietenkin mikä se oikea polku on eri ihmisille, ni se on jo toinen juttu...
pitää miettiä miltä se itselleen tuntuisi jos toinen pitäis tuollaista peliä.
kun seurustelin niin pokailin naisia ihan samalla lailla baarissa. kunhan pidin tatsia yllä ja kikkailin, mitään pettämiseen liittyvään en tehnyt.
tehköön porukka mitä parhaaksi näkee, sillä he on loppupeleissa tilivelvollisia vain viikatemiehelle.
Pokailit naisia baareista samalla tavalla kuin ennenkin, mutta et pettänyt? Et siis harrastanut heidän kanssa seksiä vai harrastit, mutta se ei oo sun mielestä pettämistä?
noin. en tehnyt mitään pettämiseen liittyvää. eli en sekstaillut tai edes koskenut. kunhan kikkailin ja se ei ole pettämistä.
Itse suhtaudun asiaan siten, että PETTÄMINEN ON VÄÄRIN! Aina on olemassa mutta.. jokainen tekee niinkuin itse haluaa. Jos ei halua olla uskollinen, niin silloin pettää.
Elämä on valintoja. Valitset joko toisen tai toisen vaihtoehdon. Välimuotoja ei ole. Se, että jos valitset uskottomuuden on ainakin minun kohdallani suhteen loppu.
Ketään ei voi omistaa ja jokaisella on oma vapaa tahto! Ja tuo on totta, että mies ei halua sitoutua sen takia, koska tietää että nainen ei ole "se oikea" eikä halua siten edes ajatella yhteistä tulevaisuutta. Vaan hänelle on oikeastaan "ihan sama" ollakko vapaa vai sinkkun, ainakin on joku pettingin lämmittäjä. Ja mikä parhainta vielä. Näille miehelle, sellainen nainen on niin helppo ja narutettava, ettei mitään rajaa. Pelata voi peliä selän takana niin paljon kuin omatunto periksi antaa. Mutta good däämn näitä "ikinteinejä"!! Iskostunut SINKKUELÄMÄÄ liikaa takaraivoon..
Mutta hei, ei hätää.. löytyy samankaltaisia tapauksia naisistakin. tosin niitä kutsutaan H:lla alkavalla sanalla, mutta en ota sitä nyt puheeksi. Sanotaanko, että naisten on vain parempi olla puhumatta omista vehkeilyistään..
-nöpö-