Olen useasti ollut kiusattu ja voin sanoa
kaksi asiaa, josta kiusaaminen johtuu:
1) kateus ja halu estää toisen eteenpäin me-
minen eli pyrkiä pilaamaan toisen elämä kaikilla
tavoilla, 2)uhrilla on vähän tukijoukkoja takanaa.
Tänä päivänä työpaikoilla toimii viidakon laki:
tapa tai tule tapetuksi. Kun uusi ihminen tulee
työyhteisöön, heti useimmat alkaa miettiä onko-
hän uhka minulle ja kiusaaminen voi alkaa.
Karu tosiasia työpaikoilla on myös se, että nykyään ainoastaan tuttavan lapset ovat suojassa
työpaikoillaan. Heille ei koskaan voi sanoa mitään mistään ja jos sanotaan, niin hyvin nätisti.Tällainen epäoikeudenmukainen kohtelu aiheuttaa työntekijöissä närää.
Täten uhriksi etsitään aina joku itse työ-paikkansa saanut, hyvin työnsä osaava, tunnollinen
ja kiltti ihminen joka on kaiken lisäksi vielä kauniskin.Tämä syntipukki pyritään sitten saamaan
näyttämään omaan kohtaloonsa ja nautitaan kun voidaan sitten joukolla tuhota toisen elämä.
Kukaan ei auta syntipukkia: puolet kiusaajista nauttii nöyryyttää syntipukkia ja puolet on mukana kiusaamisessa, jottei itse ole seuraavia
uhreja.
Mielestäni ei ole raukkamaisempia ihmisiä kuin kiusaajat ja heidän suojelijat.Itse yritin suojella työpaikassani erästä kiusattua, vaikka sitää lokaa päälleni sainkin. Valitettavasti se ei paljon auttanut,sillä kaksi vastaan kaksikym-mentä raukkaa oli mahdoton tilanne.
Kommentteja, kiitos
kaksi asiaa, josta kiusaaminen johtuu:
1) kateus ja halu estää toisen eteenpäin me-
minen eli pyrkiä pilaamaan toisen elämä kaikilla
tavoilla, 2)uhrilla on vähän tukijoukkoja takanaa.
Tänä päivänä työpaikoilla toimii viidakon laki:
tapa tai tule tapetuksi. Kun uusi ihminen tulee
työyhteisöön, heti useimmat alkaa miettiä onko-
hän uhka minulle ja kiusaaminen voi alkaa.
Karu tosiasia työpaikoilla on myös se, että nykyään ainoastaan tuttavan lapset ovat suojassa
työpaikoillaan. Heille ei koskaan voi sanoa mitään mistään ja jos sanotaan, niin hyvin nätisti.Tällainen epäoikeudenmukainen kohtelu aiheuttaa työntekijöissä närää.
Täten uhriksi etsitään aina joku itse työ-paikkansa saanut, hyvin työnsä osaava, tunnollinen
ja kiltti ihminen joka on kaiken lisäksi vielä kauniskin.Tämä syntipukki pyritään sitten saamaan
näyttämään omaan kohtaloonsa ja nautitaan kun voidaan sitten joukolla tuhota toisen elämä.
Kukaan ei auta syntipukkia: puolet kiusaajista nauttii nöyryyttää syntipukkia ja puolet on mukana kiusaamisessa, jottei itse ole seuraavia
uhreja.
Mielestäni ei ole raukkamaisempia ihmisiä kuin kiusaajat ja heidän suojelijat.Itse yritin suojella työpaikassani erästä kiusattua, vaikka sitää lokaa päälleni sainkin. Valitettavasti se ei paljon auttanut,sillä kaksi vastaan kaksikym-mentä raukkaa oli mahdoton tilanne.
Kommentteja, kiitos
Vastaukset 33
Vanhimmat
kun kaikki mitä sanot, on niin totta.
Vaikeinta on ollut niellä se, että niin suuri osa ihmisistä NAUTTII nähdessään toisen kärsivän ja HUVITTAA itseään kiusaamalla toisia. Ajattele, kuinka monta ihmistä uhri tekee onnelliseksi ja menestyvämmäksi. Hän on suuri hyväntekijä. Hyväntekijä, joka ei saa valitettavasti koskaan mitalia.
Pitäisiköhän aloittaa vuosittaisen palkinnon antaminen vuoden parhaalle työpaikkakiusatulle.
Totta haastat. Minä menin joskus sijaiseksi kunnalle ja ihmettelin kun kukaan työkaveri ei puhu mulle, ei opeta työtä, ei pyydä kahville. Esimies oli lomalla ja työntekijät keskenään. Kaksi viikkoa katsoin sitä touhua ja sitten sanoin toimialapäälikölle ,että lähden muualle kun en tunne olevani tervetullut. Hän sanoi ettei saa lannistua, työntekijät ovat kuulemma "hämäläisiä" eivätkä tutustu helposti(?)
Sitten murtui jää ja työntekijöiden "edusmies" kertoi, että olin tullut pidetyn sijaisen tilalle ja he porukalla päätti ettei kukaan puhu mulle.Lopulta olin siellä 4 kuukautta ja melkein kaikki jutteli mulle normaalisti. Mutta sen ensimmäiset kaksi viikkoa itkin kotona kun en voinut uskoa että aikuista ihmistä syrjitään kuin spitaalista. Lehmät!
miten reagoit, kuinka pitkälle venyt jos haluat vaan katsella ja antaa heidän kokeilla rajojaan. Ihan oikein teki tuo toinen kommentoija, kun meni kysymään ja ilmeisesti esimies oli sitten kysynyt että mikä porukkaa vaivaa ja kaikki kääntyi parhain päin.
Kannattaisiko todella reagoida jotenkin - no, paras reagointi ei ehkä ole äyskäisy, mutta kai sekin on jotain, näyttää että mitäs tähän tulet. Ok, nämä jutut on ihan eläimellisiä - kaitpa jossain susilaumassa on sama juttu että paikka pitää ottaa muuten se viedään, mutta kuinkas paljon pidemmälle väitetään ihmisen edenneen suden ajoista. Sairaita juttuja......
jaksaiskaan - mutta kiusatuksi tulee myös koska tämä uusi saattaa olla niin oman uuden työpaikkansa viemä että pyrkii ja yrittää tehdä tehokkaasti ja hups - vanhat ja väsyneet eksyvät kuvittelemaan että no, kohta meiltä vaaditaan tuota samaa - eli paras tekeytyä heti vanhaksi ja väsyneeksi ja tehdä samaa tahtia kuin muut - hyväksytyksi tulee. Toinen kiusausuhan paikka on työpaikka jossa on jo valmiiksi joku ongelma jota johto ei ole saanut ratkottua huonon johtamistaidon - useimmiten hajoita ja hallitse - takia. No, kenestä nyt sitten tehdään syntipukki ongelmiin - tietysti siitä uudesta - kaikki muuthan on jo kokeiltu - sitten ei muuta kuin rääkkiä kehiin - vaaditaan ja vaaditaan ja jos et halua (ainahan neuvotaan kieltäytymään siitä mikä on itselle liikaa, ei saa olla liian kiltti) mitäs sitten seuraa - no, ei muuta kuin henkistä rääkkiä lisää - nyt vain kaikenlaisina uhkailuina ja painostuksina........ Mitäs tänne tulit kun et tässäkään auta! Tapahtuipa oikeaan aikaan vaihto, ennen kuin ruvettiin itsekin vaatimaan henkilövaihdoksia! Jep jep, tätä rataa........ Varmaan toimii hyvin tuollainen systeemi.......
se todellinen työpaikan ongelma ja puuttua siihen ilman että kaadetaan kaikki jonkun otetun syntipukin niskaan. Tuolla laillako ne ongelmat paranee?
loanheiton tarkoitus olisikaan kuin satuttaa toista, kuka satuten puolesta puhuu, ei kukaan, satutettua ei uskota, kukaan ei vahvista puheita. Ei muuta kuin lisää ja lisää loukkauksia. Ihme juttu muuten, että työpaikoilla joissa on siis joku tehtävä jokaisella tehtävänä, niin kun ei tehtävän teosta voi moittia, otetaan työpaikan ulkopuoliset asiat kuvioihin mukaan ja eikös sitä sanota että työpaikalle ei ulkopuoliset asiat kuulu! Näkisinpä muuten sen ihmisen jonka elämä on niin puhtoista ettei siitä pahaa sanaa sanottua saisi jos vain haluttaisiin... Jos nyt työpaikalla ruvetaan yksityiselämän ja talon ulkopuolisten tapahtumien asioita setvimään ja niillä toista halventamaan, niin eikös siihen pitäisi puuttua. Siksi toisekseen eikö tuollainen toisen halvennetuksi saattaminen ole herjausta?
Ok, kiusaamista on muunkinlaista kuin tuo juoruilu ja halventaminen, mutta se on kuitenkin se pirullisin kikka, koska sitä ei uhri yksin omin kertomuksinensa pysty koskaan todistamaan - suoraan kysyttäessähän ei kukaan koskaan kerro mitään moista tehneensä ja joukolla on voima takansa (vaikka juhaa leukaan sattuiskin - auts).
Pirullisin ja kaikista parhain osoitus siitä kateudesta - työstähän et voi urputtaa ja toisaalta voit olla siinä asemassa ettet tehtävänjakoonkaan voi puuttua - no, mistä jää jäljelle?
Sorri, tämä tästä eräältä joka on sen loanheittämisen kokenut pariin kertaan ja tulee, jos ikinä töitä enää saa, sen myös kokemaan. Mutta ehkä sitten, jos onni on myötä, teen siitä lopun oikein keinoin enkä karkuun juoksemalla.
Olet aivan oikeassa! Kateus on vahva voima. Luepa vasta ilmestynyt kirja Muodollisesti epäpätevä. Sen jälkeen et enää ihmettele mitään.
Voimia.
Työpaikkoihin haetaan usein innovatiivista henkilöä, joka on kiinnostunut uudistamisesta. Kun tälläinen henkilö sitten palkataan ja hänen annetaan silloin ymmärtää, että uudet ideat ja uudistukset ovat tervetulleita, ryhtyy hän sitten tietysti innoissaan havannoimaan ympäristöään ja esittämään kehitysideoita.
Jos työympäristö ei olekaan uudistusmyönteinen, vaikka uudistuksia tarvittaisiin, huomaa työntekijä pian, että häntä pidetään hankalana ja yhteistyökyvyttömänä. Hän ehkä olettaa saavansa tukea esimiehiltä, mutta he ovat pelästyneet myös, että henkilö saattaakin olla heille uhka, joten tukea ei tule. Syntipukkikierre on valmis.
Työpaikasta pitää lähteä heti, kun huomaa, että tilanne on ajautunut kuvatun kaltaiseksi. Jos ei lähde, niin jatkuva syntipukkina oleminen vie itsetunnon ja lähteminen nujerrettuna on todella vaikeaa.
Uskon, että organisaatioilla menisi paremmin, jos syntipukkien etsintä haluttaisiin kitkeä niistä pois.
Ihmetyttää tosiaan kovasti, kuinka joku ihminen voi joutua useasti kiusatuksi. Varsinkin jo kyseessä on usea työpaikka. En millään voi uskoa, että niin huono tuuri sattuisi yhden ihmisen osaksi. Kyseessä saattaa olla yliherkkä tai hieman vainoharhainen ihminen, joka tuntee, että kaikki ovat häntä vastaan. Olisi siis syytä katoa myös peiliin....
Noita narsistisia piruja on melkein jokaisessa ainakin suuremmassa työpaikassa.
Heitä luonnehäiriöisiä sanotaan olevan noin 3 %,
eli 100 työntekijää kohti 3 henkeä.
Se on riittävä määrä työpaikan ilmapiirin muuttamisen helevetiksi.
Tietysti on syynsä myös olosuhteissa ja urakoissa.
Kyllä voi joutua varsinkin jos menee tyhmyyttään (jälkikäteen todettuna) paljastamaan että on ollut uhri joskus. Miten helppo siihen jonkun sadistin tarttua jne.
ihmisten toiminnasta - joka paikassa on joku, joka uuden ihmisen tullessa taloon ottaa epäviralliseksi tehtäväkseen kaivaa tästä uudesta kaikki mahdollinen tieto esiin kaikkia mahdollisia kanavia käyttäen - eli sipi sipi, tiedätkö tämän, juu, tiedän sillä oli siellä sitä ja tätä ja sitten sillä on tuota ja siitähän se soppa lähtee kiehumaan taas.
Tää työpaikkakiusaaminen onkin ainoa väkivaltarikos, jossa uhri hakee ja hakee omaa rikostaan:) Uhri kyllä katsoo peiliin, terapeuttinen kanssa ja ilman, kun ei voi käsittää MIKSI.
No, ei kaikkea voi käsittää. Oppia voi aina. Ei kaikkiin ihmisiin voi luottaa, eikä maailma ole oikeasti ruusunpunainen, vaikka itselläsi olisi ruusunpuniset lasit. Tosiasia on myös kaiken hyvän keskellä, että on petollisia surkimuksia, jotka on valmiita varastamaan, valehtelemaan ja puukottamaan selkään oman edun nimissä.
Täytyy vaan oppia elämään niiden keskellä, mieluusti niin että mikään näistä tavoista ei tartu.
Minulla on kyllä kokemusta useista työpaikoista. Opiskeluaikana n. 6-7 eri työpaikkaa kolmella eri alalla. Ja valmistumisen jälkeen olen vaihtanut työpaikaa kolme kertaa. Olen siis elämäni aikana ollut kymmenisen kertaa se "uusi ihminen" usein myös nuorin ja ns. uudistusmielinen. Koskaan en ole tullut itse kiusatuksi enkä ole huomannut muitakaan kiusattavan. Tiedän kyllä, että kiusaamista joissain työpaikoissa tapahtuu. Silti on todella vaikea uskoa, että uhrin osa sattuisi yhdelle henkilölle useaan kertaan.
En myöskään epäile, etteikö henkilö itse tunne tulevansa kiusatuksi. Saattaa vain olla niin, että kyseinen henkilö kokee kiusaamiseksi sellaisenkin käytöksen, joka muiden mielestä on täysin normaalia.
ihmiset ovat erilaisia persoonallisuuksia ja yksilöitä, jos olet vähänkin erilainen - esim. et yhtä sosiaalinen kuin muut eli et osaa rakentaa turvaverkkoja ja liittoutua oikeitten ihmisten kanssa, niin sinua rankaistaan - ja onko tuokaan ihan oikea syy - erilaisuutta kuulemma pitää sietää ja sanonpa vielä kerran että työpaikalla on tärkeintä työnteko, ryhmän jäsen voi olla pelkästään tekemällä työtä, ei voi vaatia että olen sinun kanssasi muuten samanlainen - tämä erilaisuuden sieto se on se joka aiheuttaa suurimmat ongelmat. Ja kehtaatko nyt ruveta väittämään että tällainen ei niin kovin sosiaalinen henkilö on epäterve.........
uusi ihminen..... Ihmissuhteet ovat monimutkaisia asioita, työpaikan ongelmat voivat olla moninaiset, niitä ei vain osata käsitellä ja keskittyä siihen olennaiseen eli työntekemiseen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen.....
En tietenkään väitä, että vähemmän sosiaaliset ihmiset olisivat epäterveitä. Henkisesti sairaita löytyy niin sosiaalisista kuin epäsosiaalisistakin ihmisistä. Enkä mielestäni ylipäätään ole ketään sanonut sairaaksi. Olen vain sitä mieltä, että jotkut ihmiset voivat hyvinkin kokea kiusaamiseksi asioita, joita muut eivät. Joidenkin mielissä asiat paisuvat ja saavat aivan uudet mittasuhteet.
En pidä itseäni kovinkaan sosiaalisena ihmisenä. Enemmän olen tarkkailijaluonne ja puhun silloin kun minulla on jotain sanottavaa. Työkavereiden kanssa en keskustele yksityisasioista, eikä minua kiinnosta muiden asiat. Töissä tehdään työtä ja vapaa-aika on muita asioita varten.
Ja uskokaa pois, olen työskennellyt hyvin erillaisten ihmisten kanssa :-)
kiusaamattoman henkilön, ok, no täällä nyt on monia sellaisia jotka törmäävät tähän kiusaamiseen, ja jos osaat meitä auttaa ja neuvoa niin hyvä, mutta ei meitä auta että sinä kerrot ettet sinä ole koskaan kokenut itseäsi kiusatuksi, ja ok, olemme erilaisia, ja meillä on erilainen tausta, erilaisia persoonallisuuksia - ok - mutta näiden kaikkien erilaisten pitäisi tulla toimeen keskenään - eikä nyt ongelman ydin ole se, että jotkut vain käsittävät asioita kiusaamiseksi vaikkeivät nämä sitä siis olisikaan - yleensähän näin todetaan että en minä sinua ole kiusannut........ mutta joku tässä nyt mättää......... Onko sinun mielestäsi jonkin sortin kiusaamista tai vain leikinlaskua kun ihminen on mielestään tehnyt työnsä ja siltikin hänelle sanotaan Mitäs tänne tulet kun et ketään edes auta - heh - auta, siis, pitäisikö nyt sitten ottaa kaikkien kuorma kannettavakseen .... Tai onko jonkin sortin kiusaamista sekin kun sitten työn ongelmakohta on ainakin väliaikaisesti helpottunut samat tyypit sanovat Tekivätkä oikealla hetkellä vaihdon ettei meidänkään tarvinnut ruveta vaatimaan henkilökuntavaihdoksia - no joo, tämä on ilmeisesti sitten luovasta ongelmanratkaisukyvystä esimerkki, keino jolla saadaan tuloksia aikaan - ja tähän kun vielä lisätään hiukan muita lisämausteita niin tulokset paranevat ainakin jonkun henkilökohtaisella hyvinvoinnin tasolla.......
Kuten olen koko ajan sanonut: En missään nimessä kiellä, etteikö kiusaamista tapahtuisi. Ainoa ihmetystä herättävä tilanne on mielestäni se, että yksi ja sama henkilö joutuu jatkuvasti "kiusatuksi" useassa eri työpaikassa. Kun kaikki muu muuttuu (työpaikka, työkaverit, esimies ja ehkä jopa työtehtävät)ja ainoa asia joka pysyy samana olen minä itse, tekisin kyllä hieman itsetutkiskelua.
toistan sen, että uudesta ihmisestä, varsinkin jos tämä itse pitää omat asiat ominaan ja ehkä syystäkin ei kerro edellisistä työpaikoista, niin eiköhän siellä duunissa joku ole joka rupeaa niitä asioita kaivelemaan konstilla millä hyvänsä, ja jos tämä uusi on vieläpä sellainen että kaikesta huolimatta yrittää tehdä työnsä ja olla vaikkapa ylitunnollinen, niin mikäs se taas tunnetusti nostaa päätään. Joka paikalla on joku pissapää, joka ei tajua, että työ on työ ja ihmiset on ihmisiä ja työpaikalla pääasia ovat työtehtävät ja niiden sujuminen. No, toisaalta pakko sanoa, että mikäs hätä tällä kiusatullakaan on niin kauan kuin se kiusaaminen ei tule ylemmältä taholta, mutta jos ei osaa ottaa suhdeverkostoa käyttöönsä niin aika äkkiä kiusaaja repii mukaansa koko porukan ja työrauha työpaikalla on tiessään ja kukas on syyllinen silloinkin - no, se joka istuu ringin keskellä.......
Minä olen useassa työpaikassa joutunut kiusatuksi - ja aina on kiusaaja ottanut esille jonkin muun kuin työpaikalle kuuluvan asian - minä en osaa puolustautua, en osaa ruveta huutamaan että mitäs tuo tänne kuuluu tai mitään muutakaan - olen myös sellainen etten solmi suhteita esimieheen eli ole ns. perseennuolija tai klikkiydy jonkun porukan mukaan, mutta näin olen kuullut sanottavan että olen kuitenkin ihan hyvä työntekijä - siis en väitä olevani joku tosi hyvä mutta kunnollinen kuitenkin kaikessa muussa paitsi tuossa porukan mukana kulkemisessa - eli minun vikaniko tuo nyt sitten on - katson tässä peiliin - no mikäs vika minussa on työpaikan virallisia mittareita kun ajattelee - pystynkö tekemään työtä jos minulla on siihen mahdollisuus ja on työrauha eikä mukaan sotketa muita asioita? Mielestäni pystyn, mutta kukas se nyt alkaa sotkemaan niitä muita asioita...... ja testailee siten ikään kuin uhmaikäinen kakara omia rajojaan minun suhteeni....... Hoksaatko jotain???
en piittaa vaikka joku tunnistaisikin: Tuo yllä oleva jossa puhuttiin siitä kuinka joku haukkuu ja sanoo että mitäs tänne tulit kun et ketään auta - no, siinä oli ongelma jo jossain muualla - mutta jouduin siihen tahtomattani mukaan ja kun ei konstit riitä niin sitten ruvetaan tuohon mitään muuta kuin toista vahingoittavaan toimintaan .... Erittäin rakentavaa, ja minä se tässä vaan katson peiliin. Eikä muuten ole tullut vastauksia kysymyksiin joita asiasta on esitetty - katsos, helppo kiusata mutta kun kysytään syytä, vastausta ei löydy!
miksi ne piti ne työn ulkopuoliset asiat ottaa käsittelyyn?? Siihen ei tähän mennessä ole vastausta annettu, ja tokkopa annetaankaan..... Siis mitä ne työpaikalle kuuluvat? Miten ne vaikuttavat työn sujumiseen, siis siihen asti kunnes joku ne jossain tarkoituksessa vetää puheen aiheeksi, häiritsivätkö ne sitä ennen? Ei, ei tosiaankaan kantti riitä vastauksen antamiseen!
Tämän viestiketjun viestit ovat niin totta. On todella surullista lukea, kuinka monella työpaikalla voidaan huonosti.
Jotain yhteisiä tekijöitä löydän näistä huonostivoivista työpaikoista:
- esimiestyö on osaamatonta, "suosikki"alaiset johtavat, esimiehet laistavat vastuutaan
- joukossa saattaa olla yksi tai useampi psykopaatti-luonne, joille empatia toista ihmistä kohtaan on vierasta ja valehtelu sitäkin tutumpaa
- työpaikassa etsitään syyllisiä enemmän kuin keskitytään työntekoon eli syntipukki-ilmiö: ihmiset riitelevät
- klikit ja jengit, joiden sanattomien sääntöjen mukaan pitäisi elää ja olla
- inhimillinen tekijä: ollaan kateellisia jollekin jostakin, josta kateuden uhri "saa maksaa"-> kateuden syy voi olla mikä tahansa: luonteenpiirre, ahkeruus, omaisuus, kuviteltu onni tms.
Huonohenkisessä työpaikassa ihmiset eivät voi hyvin. On sairaslomaa, burnouttia ja kaaosta. Ne, jotka voivat vaihtaa työpaikkaa, tekevät sen.
Tsemppiä ja voimia kaikille työpaikkakiusatuille! Emme ole yksin.
itse olen sellainen hilaen ja tunnollinen, erakkotyyppi.
Minut kai katsottiin helpoksi uhriksi.
Mutta kiusaajani kokivat yllätyksen sillä olen todelliselta luonteeltani taistelija enkä hyväksy minkäänlaista vääryyttä, minä puolustan paitsi itseäni niin muitakin.
Puhun harvoin, mutta asiaa.
Myös pomon pistin ojennukseen tässä pari päivää sitten kun hänkin kuvitteli että noin kiltti ja hiljainen tyttö suostuu kyllä tekemään ylitöitä ilmaiseksi..
Mutta se on tosiaan nähty että kiusaajat valikoivat juuri tietynlaisia uhreja.
Olkaa kuitenkin varovaisia, ei me hiljaiset tyypit aina olla niin hijaisia.
Kun on puhumisen aika niin sitten kuuluu ja kauas!
irtautumaan "tapa tai tule tapetuksi" leikeistä. Egosta eroon.
Jos joku yrittää "tappaa" sut.. entä jos et reagoi? Et ole moksiskaan, et tulekaan tapetuksi? Jos sillä ei ole vaikutusta sinuun, se ei tehoa sinuun. ole kuin satavuotinen tammi, jolla joku huutaa ilkeyksiä. Se ei hievahdakaan. Se ei naura, se ei käperry, sevain kuuntelee. Se ei ota henkilökohtaisesti, se ei suojele itseään, koska se on niin itsevarma, ettei se ntarvitse. Se antaa egon taistelujen mennä lävitseen ottamatta sitä itseensä.
Tai jos olet kiusaaja ja yrität "tappaa" jonkun? Hän ei ole moksiskaan ja naurahtaa sun naurettavalle läpinäkyvälle yritykselle.. ei kiusaaminen toimi.
Siksi kannattaakin kaikkien opetella irtautumaan egon suojelusta, itsetärkeydestä, maineesta, kunniasta, yms. turhista käsitteistä, ja lukea vähän Buddhan oppeja.
Varmaan jostain kunnan/valtion suojatyöpaikoista nyt kyse jos porukalla on aikaa ja kiinnostusta kiusaamiseen. En oikein voi kuvitella noin lapsellista toimintaa missään tulosvastuullisessa yksikössä. Meillä ainakin jokainen uusi tekijä otetaan ilolla vastaan porukkaan. Mitään kiusaamista en ole havainnut ikinä missään työpaikassa, jossa olen ollut.
Entäs jos toisella ei suuri ego ole koskaan ollutkaan, jos on tullut töihin ihan vaan elantonsa tähden, työnilo on syntynyt siitä että tavallinen arkinen työ sujuu ja sitä voi kehittää?
Tai ainakin se ego on tarpeeksi suuri, muttei tarvitse toisia pullisteluun.
Jos onkin niin, että ego on pieni tai puuttuva ja sitten mitää imeä sitä tallomalla muita?
Entä sitten kun mikään antaminen tai nöyrtyminen ei riitä? Kun pikkuegoisen tyydyttämiseen tarvittaisiin toisen totaalinen tuho?
Vetäytyminen buddhalaistyyppiseen ajatteluun on kyllä hyvä pakopaikka ja hengähdystauko, mutta ei se poista perusongelmaa.
Jokaisen oikeutta olemassaoloon ja työpaikalla tehdä häiriöttä omaa työtään
Minulle idän filosofiat ovat olleet tärkeitä ja olen yrittänyt elellä juuri tuon aiemman neuvon mukaisesti (olla kuin vanha puu). Jouduin lopulta todella vaikean kysymyksen eteen,jonka ratkaisin omalla tavallani.
Työtoverini halusi saada paikalleni jonkun tuttavansa ja alkoi savustaa kiusaamalla minua ulos. Olin kuin puu, en antanut vaikuttaa - tein vain työni ja olin edelleen ystävällinen. Hän ei luovuttanut, vaan lavasti minut rikokseen, VAIN SAADAKSEEN MINUT ULOS. Antennini olivat kuitenkin riittävän hyvässä kunnossa ja kykenin todistamaan, että hän oli sen keksinyt.
Asia kärjistyi niin, että lopulta vein asian oikeuteen ja voitin sen. Siis puolustin itseäni.
Olisiko vanha puu tehnyt näin? Ei. Mutta minusta toisen rikolliseksi leimaaminen lähentelee jo murhaa -ja murha ei mielestäni ole oikein. Edes vanhalle puulle.
Tiedän kauan kauan aikaa sitten, että miesten työmaalla lavastettiin varkaaksi "päällysmiestyyppinen" kaveri, jota muut hyljeksi ja olivat häneen väsyneet. SE ON VÄÄRIN!
Mulla on seuraavanlainen tilanne duunissa; eli olen ensinnäkin rekryfirman kautta eräässä isossa varastofirmassa töissä, eli ns.pätkätyöläinen, ei siinä mitään valittamista,
niin on kaikki muutkin uudet tytöt (meitä on uusia yhteensä 4). Mutta yksi näistä likoista pääsi tähän duuniin, koska on yhden pidempään ko. paikassa olleen paraskaveri.
Ja heti sinä päivänä kun tämä likka tuli duuniin, alettiin hänelle, ja vain hänelle opettamaan kaikkia keskeisiä asioita mitä tarvitsemme tehdäksemme työmme hyvin. Me muut teimme silläaikaa myös tärkeää työtä, mutta kun tämä neiti sai oppia kaikkea oleellista, ja huomasi heti etulyöntiasemansa.
Siitä alkoi sitten mun oma henk.koht. helvetti, kun esimieskin tykästyi, ja tutustui tähän muijaan, ja alkoi antamaan hänelle erilaisia luottamustehtäviä, mistä neidille ilmeisesti nousi kusipäähän, ja kunnolla!
Tämä juuri 20vee täyttänyt muija neuvoo ja määräilee minua tehtävissä,jotka osaan varsin hyvin.Itse olen jo täyttänyt 29vee, ja mulla on työkokemusta useilta eri varatoilta, tällä esimiehen suosikkitytöllä ei, itseasiassa ei yhdeltäkään!
20-vuotiaan kokemattoman muijan neuvot itsestään selvissä asioissa on ajanut mut todella masentavaan tilanteeseen, kun esim. ystävystyin yhden toisen likan kanssa, niin tämä suosikkityttö teki/tekee kaikkensa että saisi pilattua meidän välimme, ja on jopa saikkuni aikana onnistunut siinä.
Tätä kaikkea vaikeuttaa vielä esim; että minun ja esimiehen välit on jääneet hyvin viileiksi, ehkä osaksi siksi, että hänen suosikkityttönsä paraskaveri on ollut jo puolivuotta ko. firmassa, ja siksi että en yksinkertaisesti tule toimeen kylmien ihmisten kanssa.
Esimerkki "elämää kamalampi" -tapaus sattui tänään. Olin tehnyt yhden pikku mokan, joita meille kaikille sattuu päivittäin, ja esimies sitten huusi mulle että "SÄ TUUT NYT ITSE KORJAAMAAN OMAT SOTKUS!"Mihin tietty vastasin että tottakai tulen, ja niin tein, totta helvetissä!Samanlaisia mokia on käynyt montakertaa myös tälle suosikkitytölle, mutta hän on kuitannut reklamaatio vaarat esim: sanomalla kerrankin:"Mä vaan katoin et huomaat sä et nää on väärin!" Ja tälle esimies nauro kippurassa.
Mutta tää mun moka oli kun maailmanloppu, ja suosikkityttö sai siitä lisää aihetta käskyttää itseään 10vee vanhempaa muijaa, ja sen se teki.
Must vielä jollain tavalla tuntuu, että se välillä peukaloi mun duuneja...tai sit on järki lähös päästä.
Mä oon ihan pihalla että mitä mun pitäs tehdä.Oisko kenelläkään mitään neuvonpoikasta?
Kohtalon ivaa on vielä se, että mun työsopimusta jatkettiin ennen tätä mokaa syksyyn asti.
Huomasin kyllä esimiehen happaman ilmeen, kun se sopimus oli jo keretty tekemään.
Olen tilanteessa, jossa kyllä kaikki mahdolliset tukijoukot on takanani, mutta kiusaaja on pomon (luultavasti ADHD) poika.
Mun tilanne on just se, että sain heti aluksi tosi mielenkiintoisen homman ja olen pirun hyvä siinä ja saanut kiitosta.
Pomon poika joka on aikas luuseri (36v eikä ole vieläkään valmistunut, minä 27v) kokee mut selvästi jonkinlaisena uhkana ja on alkanut vainoomaan mua.
Seuraa mun tulemisia ja menemisiä ja kaiken kukkuraksi soittelee kotiin aamukahdeksalta, juoruilee että mun työsuhde loppuu kohta (mikä ei pitänyt paikkaansa jne.
Olen kertonut tästä työnjohdolle ja kiusaajalle itselleen, ett en hyväksy tällaista toimintaa. Ja nyt sanoin, ett jos tää mun työn torpedointi ei jumalauta lopu otan yhteyttä työsuojeluorganisaatioon ja lakimieheeni.
Mulla tietenkin on tukena mahtavat työtoverit ja ovat luvanneet todistaa mun puolesta. Mutt luulen, että sain nyt laitettua luun sen äijän kurkkuun.
Eli hyvät ihmiset, vaikka se vaikeaa onkin niin älkää alistuko.
Tää on ihan totta, että työelämässä joko tappaa tai tulee tapetuksi ja mä en aio olla se tapettu! Prkele :)
Mun duuni paikalla on nyt eilisen jälkeen ollu paljon parempi ilmapiiri, vaikka esimies on edelleen vittuuntunu mulle siitä yhestä pikku mokasta (ja edelleen tosi etäinen, ja tulee kaikkien muiden kanssa hyvin toimeen, paitsi mun).
Tunnen kyl jokaisella solullani ettei se pidä musta muutenkaan...mut mitä siitä...
Tänään duunissa oli reklamaatio tilanne yhden toisen likan toimesta, ja tää ko. esimies kuittas koko jutun nauramalla hilpeesti koko jutulle, ja thats it!
Jos samanlainen reklamaatio olis sattunu mulle, niin olis taas tullu julkinen nöyryytys, niinku toissapäivänä tapahtu.Mut tätä tää duunissa käynti näköjään nykyään on.
Onnex toinen esimies on on tosi mukava ja sydämellinen nainen,ja pomo on kans ihan ok. ja näiltä kahdelta saan ansittua palautetta hyvin tehdystä työstä, ja niin se vaan on, et kun pomot pitää musta, ja arvostaa tekemääni työtä, niin tällä kusipäällä esimiehellä ei oo mitään muuta ku vittumainen luonteensa,ja oman perseensä nuolijat ("duunikaverini") puolellaan.