Onko kellään muulla tilannetta, että nainen parisuhteessa maksaa 3/4 kaikista kuluista kun mies on niin köyhä ja työtön ettei ole varaa...? Lisäksi vielä velkainen, eli kaikki rahat menee niiden maksuun. Rakastan miestäni äärettömästi, enkä vaihtaisi häntä mistään hinnasta, mut välillä väsyttää tää ainainen köyhyys ja se että minä sitten maksan kaiken...Jotenkin perinteisesti kuitenkin ajattelee että mies elätää.. *huokaus*. Ei tämä aina vaivaa mutta kuitenkin...
Nainen maksaa kaiken
Kokemuksia?
103554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No eihän se rahasta pitäisi rakkauden kiinni olla. Voihan se tietysti ärsyttää, mutta kannattaa myös yrittää ymmärtää miestään. Tuskin hänkään mielissään tilanteesta on.
Mistähän muuten johtuu, että nimenomaan naisia ärsyttää tuollainen tilanne? Vastaavassa tilanteessa olevia miehiä ärsyttää huomattavasti harvemmin. Eipähän tuota kyllä tarvitse edes kysyäkään, sillä vastaus on taisin selvä: naiset ovat rahan perään. Valitettavasti.
Minun mielestäni se maksaa, joka pystyy. Olen itse ollut sekä elättäjänä ja elätettävänä ja molemmat tilanteet ovat harmittaneet.
Elättäjänä harmitti se, että rahat todellakin menivät sitä mukaa kuin tulivatkin, vaikka ne menivätkin yhteisen hyvän eteen. Olisi ollut mukavaa saada jotain säästöönkin. Toisen velkoja tai laskuja en maksanut, mutta yhteisistä asioista huolehdin kyllä ja tietenkin edellytin, että toinen huolehtii kotitöistä ja hakee koko ajan duunia eikä vain lorvi telkkarin ääressä.
Elätettävänä maksoin kuitenkin itse omat velkani ja laskuni säästöistäni ja minua jurppi suunnattomasti, etten pystynyt osallistumaan mielestäni riittävästi yhteisiin menoihin. Kodinhoito ei aina tuntunut olevan tarpeeksi, kun tiesin toisen rahojen kuluvan nopeasti minun takiani. Hain koko ajan töitä ja onneksi löysinkin, sillä en halua olla kenestäkään taloudellisesti riippuvainen. Se vanhanaikainen "mies elättää" -kuvio ei sovi minulle!
Eihän rakkaus tietenkään ole rahasta kiinni ja yhteisen kodin hyväksi voi tehdä paljon muutakin kuin ansaita rahaa. Jokainen saavuttaa (toivottavasti) tasapainoisen suhteen omalla tavallaan.
Olen ollut mieheni elätettävänä sekä elättänyt ...
En tunne että kumpikaan tilanne olisi ollut paha, tiedän että meistä ei kumpikaan hae omaa parasta.
Meillä on yhteinen tili, josta maksetaan ja eletään.
Jos alkaa laskemaan kaiken mitä maksaa ja toinen maksaa se vaan pilaa elämän. Kun kerran yhdessä eletään niin sillon kaikki myös on yhteistä.
Täysin päinvastaisia kokemuksia ainakin minulla. Viimeistään kuukauden tuttavuuden jälkeen JOKAINEN nainen on alkanut vonkaamaan rahaa minun kukkarostani.
se on mies joka maksaa kaiken.
Nykyään naisetkin käy töissä, ei enää eletä 50-luvulla
minä maksan kaiken myöskin, mies maksaa ainoastaan asuntolainaansa ja omia velkojaan.
eli jos ero tulee niin hänelläon aina se paikka mihin jäädä. minulla menee vaan raha elämiseen...
joskus mietin että se on väärin, toisaalta en tiedä haluisinko maksaa edes sitä asuntolainaa...
Minä maksan kaiken, mies vain oman puhelinlaskunsa ja autonmenonsa, loput juo ja polttaa. Ei käy töissä, ei tee kotitöitä, valittaa ruuasta, aina on kuulemma pyykkivuori. En osaa kuulemma siivota enkä tehdä ruokaa. On alkanut vaatia kuitteja, mihin rahani laitan. OI miten olen tällaisen herkun saanutkaan haaviini! Piilolinssejä on minun kuulemma turha ostaa, mihin niitä tarvitaan! Ja vaatteita ei lainkaan, vanhatkin on ihan ehjiä. Sanomattakin on selvää, että ihan pian saa elättää itse itsensä.
Mieheni "opiskelee", mutta hänen piti valmistua jo pari vuotta sitten.
Nyt olen saanut selville, että hän ei edes käy paljoakaan opistolla, mikäs on kotona maatessa kun muija lähtee joka aamu töihin ja itse voi jäädä nukkumaan?
Itse maksan asuntoni lainan, tietenkin, mutta hän vain puolet vastikkeesta että kyllä on halpaa asumista hänelle, kannatti muuttaa vuokra-asunnosta naisen loiseksi
tää on sellanen aihe jota oon miettinyt itsekin jo pitkään. Joo, se on hyvä pointti että kun kerta yhdessä asutaan, niin varatkin on yhteisiä, ja menot. Mutta...Kai siinäkin joku reiluus täytyy olla.
Meillä tilanne on tämä. olen opiskelija ja käyn osa-aikatyössä. Eli liksaa saan opintotuki ja palkka yhteenlaskettuna n. 800 euroa kuussa. Maksan vuokran, käyn yksin ruokakaupassa, maksan itse omat laskuni ja yhteiset vakuutukset yms, sekä kuukausittain jopa mieheni henk.koht. laskuja. Mieheni käy kokopäiväisesti töissä, maksaa hirmuiset puhelinlaskunsa, autolainaa ja joitain muita laskuja. Mielestäni tilanteemme ei ole oikeudenmukainen kun otetaan huomioon minun pienet tuloni. Mies vetoaa siihen, että hän maksaa yksin autoalainaa ja autohan on meidän yhteinen! En saa kuitenkaan autosta mitään hyötyä itselleni sillä hän kulkee sillä töissä ja minä kuljen kesät talvet pyörällä. Ja hän ei voisi käydä työssä ja tuoda rahaa perheeseen, jollei olisi autoa! (niin mitäköhän rahaa...)Kummasti auto muuttuu pelkästään hänen autokseen, jos minulla olisi tarvetta käyttää sitä ja olemme juuri esim. riidelleet. Silloin kuuluu huuto: ja MUN autolla et mee kyllä mihinkään!
Olenko jotenkin itsekäs ja huono ihminen, kun minua raivostuttaa tämä tilanne ja minusta tämä on epäreilua! eikö minusta ole parisuhteeseen kun halauaisin omia ansaitsemani rahat itselleni.