Mitä kadehdit mitä muilla naisilla on, mutta itselläsi ei? Minulla on monia tällaisia asioita.Ensinnäkin, nuoruuteni meni siihen että jouduin toimimaan "hiirulaisystävänä" muutamalle itsevarmemmalle naiselle, ja nämä olivat myös tosi kauniita, mutta toisaalta ihmettelen vieläkin, miksi minun piti kadota, kun heidän piti loistaa. Essi (keksityt nimet) oli täydellinen blondi ja Seija oli puolestaan klassinen kapeakasvoinen, lommoposkinen veistoksellinen kaunotar.Minä värjäsin hiukset ja ostin joka kevät uusia pastellivaatteita.Totesin jälkikäteen että olimme sittenkin aika samoilla apajilla miesten suhteen, kukaan meistä ei ollut it-girl kenellekään.
Nyt haluan päästä Yliopistoon hakemaani tiedekuntaan, muuttaa isompaan asuntoon ja palata kouluratsastuksen pariin noin vuoden tauon jälkeen.Rahasta on kyse kaikissa, paitsi ekassa, jossa tietenkin lukuinnostus ratkaisee.
Olen 2v. kadehtinut ex-opiskelijatoverin espoolaista kaksiohuoneistoa, jossa on parveke grillillä, kylppärissä pieni minisauna ja taloryhmittymä on rakennettu vuonna 2003 aivan uusilla betoneilla.Hissi on digitaalinen, asuinalue siisti ja salaperäisen rikkaan oloinen.
Kadehdin myös oman hevosen saaneita.Millaista olisikaan saada joka päivä ratsastaa, laatuhevosella joka ei ole stressaantunut tuntihevonen vaan kiltti, hohtavan kaunisturkkinen ja 100% maasto-ja liikennevarma. Saisin itse päättää ylhäisissä tunnelmissa, mitä tekisin hevosellani.Menisin ihania maastopolkuja hirvittävän usein, olen maisemaratsastaja.Hyppäisin hauskoja ristikoita ilman sitä ruuhkavaaraa mitä estetunneilla on, kun yksi kerrallaan hyppää ja loput odottavat levottomina, ja sitten se kuuma tapaus haluaa varastaa shown ja ryöstää turhautuneena niin kovaa että puomit putoavat ja ratsastaja tarrautuu harjaan kiinni. Ostaisin violetteja harjoja ja olisin itse hevoseni hoitaja joka viikon päivänä. Sitä unelmaa ei voita mikään, silitän hevoskaupoissa haaveillen suitsia ja turvajalustimia. Joka päivä oman hevosen selässä, amatöörikoulupainotteisena harrastajana, ilman tuntiruljanssien ruuhkaa, tylsiä rutiineja ja vaaratilanteita, joita massaliikenne rahanahneessa bisnesmaneesissa aiheutuu.Ja mitä tärkeintä, kukaan ei hyökkäisi kimppuuni koska avaisin hevoseni karsinan oven, en joutuisi kiristelemään hampaita hoitajien kanssa.Menisin vain pikku arabiristeytykseni kanssa maastoon lähes joka päivä.
Kolmas on se opiskelupaikka jota tavoittelen ja sen kautta uusia työnäkymiä ja mielenkiintoisia seminaareja. Jos tämä toteutuu, voin ehkä unelmoida hevosestakin.
Viimeisenä on hyvä ulkonäkö joka tuntuu korostuvan kesään mennessä.En pidä muita henkilöitä rumina mutta olen onnellinen jos saan treenattua vähän kiinteämpiä lihaksia.
Ja sitten, kadehdin kaikkia joilla on ystäviä, jotka eivät halua paistatella yksin miss-täydellisenä vaan ovat tasavertaisia ja piekmminkin röyhkeitä kuin liian miellyttämishaluisia naisia. Nykyään vain lesboilla on tuttavia, muut tulevat jätetyiksi ja ystävä tarkoittaa kilpailijaa.
Koira on myös haaveena.Collie tai saksanpaimenkoira olisi täysi kymppi, mutta siihen tarvitaan todellakin kaksio hyvillä puistoalueilla läheisyydessä. Näitä kaikkia asioita kadehdin, ja myös raskaana olevia ja pienten vauvojen äitejä!!
Nyt haluan päästä Yliopistoon hakemaani tiedekuntaan, muuttaa isompaan asuntoon ja palata kouluratsastuksen pariin noin vuoden tauon jälkeen.Rahasta on kyse kaikissa, paitsi ekassa, jossa tietenkin lukuinnostus ratkaisee.
Olen 2v. kadehtinut ex-opiskelijatoverin espoolaista kaksiohuoneistoa, jossa on parveke grillillä, kylppärissä pieni minisauna ja taloryhmittymä on rakennettu vuonna 2003 aivan uusilla betoneilla.Hissi on digitaalinen, asuinalue siisti ja salaperäisen rikkaan oloinen.
Kadehdin myös oman hevosen saaneita.Millaista olisikaan saada joka päivä ratsastaa, laatuhevosella joka ei ole stressaantunut tuntihevonen vaan kiltti, hohtavan kaunisturkkinen ja 100% maasto-ja liikennevarma. Saisin itse päättää ylhäisissä tunnelmissa, mitä tekisin hevosellani.Menisin ihania maastopolkuja hirvittävän usein, olen maisemaratsastaja.Hyppäisin hauskoja ristikoita ilman sitä ruuhkavaaraa mitä estetunneilla on, kun yksi kerrallaan hyppää ja loput odottavat levottomina, ja sitten se kuuma tapaus haluaa varastaa shown ja ryöstää turhautuneena niin kovaa että puomit putoavat ja ratsastaja tarrautuu harjaan kiinni. Ostaisin violetteja harjoja ja olisin itse hevoseni hoitaja joka viikon päivänä. Sitä unelmaa ei voita mikään, silitän hevoskaupoissa haaveillen suitsia ja turvajalustimia. Joka päivä oman hevosen selässä, amatöörikoulupainotteisena harrastajana, ilman tuntiruljanssien ruuhkaa, tylsiä rutiineja ja vaaratilanteita, joita massaliikenne rahanahneessa bisnesmaneesissa aiheutuu.Ja mitä tärkeintä, kukaan ei hyökkäisi kimppuuni koska avaisin hevoseni karsinan oven, en joutuisi kiristelemään hampaita hoitajien kanssa.Menisin vain pikku arabiristeytykseni kanssa maastoon lähes joka päivä.
Kolmas on se opiskelupaikka jota tavoittelen ja sen kautta uusia työnäkymiä ja mielenkiintoisia seminaareja. Jos tämä toteutuu, voin ehkä unelmoida hevosestakin.
Viimeisenä on hyvä ulkonäkö joka tuntuu korostuvan kesään mennessä.En pidä muita henkilöitä rumina mutta olen onnellinen jos saan treenattua vähän kiinteämpiä lihaksia.
Ja sitten, kadehdin kaikkia joilla on ystäviä, jotka eivät halua paistatella yksin miss-täydellisenä vaan ovat tasavertaisia ja piekmminkin röyhkeitä kuin liian miellyttämishaluisia naisia. Nykyään vain lesboilla on tuttavia, muut tulevat jätetyiksi ja ystävä tarkoittaa kilpailijaa.
Koira on myös haaveena.Collie tai saksanpaimenkoira olisi täysi kymppi, mutta siihen tarvitaan todellakin kaksio hyvillä puistoalueilla läheisyydessä. Näitä kaikkia asioita kadehdin, ja myös raskaana olevia ja pienten vauvojen äitejä!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole mikään täydellinen mutta en todellakaan kadehdi ketään. Olen ihan iloinen että joillakin on jotain mitä minulla ei ole ja mitä tahtoisin.
Kadehtiminen on tyhmää.
Toivottavasti pääset eroon kateudesta. Olin itsekin joskus kateellinen ja tiedän että se on todella rasittavaa.
Miksi ihmeessä käyttää energiaansa kadehtimiseen, kun voi senkin energian hyödyntää unelmiensa toteuttamiseen.
Jos kateutesi aihe on raha, niin sitten vaan käyttämään kaikki se kadehtimiseen käyttämäsi aika sen pohtimiseen, miten sitä rahaa voisi tehdä. Ei unelmat toteudu itkemällä vaan asioita tekemällä.
Itse elän unelmaelämää jo pelkästään senkin takia, että tiedän itse olevani vastuussa siitä, missä olen juuri nyt.
kateus ja katkeruus rumentaa... =P
menee aikaa hukkaan.
Sinäkin voisit käyttää kadehtimiseen käyttämäsi ajan opiskeluun ja työntekoon, niin pääsisit lähemmäs unelmias (ne kun näyttää olevan aika materiaalisia).