No okei, tummuus ja vaaleus eivät nyt suoranaisesti tähän liity, mutta ihmisten erilaisista temperamenteista kuitenkin kysyisin.
Itse olen suht tulisieluinen mies. En mikään aggressiivinen riidanhaastaja tms. mutta melkoinen kuumakalle kuitenkin. Tunteet ovat suht usein pinnassa, olen impulsiivinen ja "räjähtelen" aina silloin tällöin milloin mistäkin syystä. Joskus näistä ominaisuuksistani on ollut harmiakin.
Nyt kun mietin menneitä parisuhteitani(3kpl), niin tajuan, että KAIKKI kumppanini ovat olleet hyvin seesteisiä, tasaisia ja rauhallisia. Siis sellaisia korrekteja ja tunteensa hyvin hallitsevia naisia.
Onko näissä vastakohdissa sitten jotakin sellaista, että ne vetävät toisiaan puoleensa?
Eli sellaisen tyynen ja tasapainoisen naisen mielestä kaikkein kiehtovin on semmoinen tulinen, menevä ja hieman levoton mies?
Sen sijaan sellaiseen tuliseen ja räjähtävään mimmiin vetoaa parhaiten semmoinen rauhallinen ja järkähtämätön "peruskallio".
Itse olen suht tulisieluinen mies. En mikään aggressiivinen riidanhaastaja tms. mutta melkoinen kuumakalle kuitenkin. Tunteet ovat suht usein pinnassa, olen impulsiivinen ja "räjähtelen" aina silloin tällöin milloin mistäkin syystä. Joskus näistä ominaisuuksistani on ollut harmiakin.
Nyt kun mietin menneitä parisuhteitani(3kpl), niin tajuan, että KAIKKI kumppanini ovat olleet hyvin seesteisiä, tasaisia ja rauhallisia. Siis sellaisia korrekteja ja tunteensa hyvin hallitsevia naisia.
Onko näissä vastakohdissa sitten jotakin sellaista, että ne vetävät toisiaan puoleensa?
Eli sellaisen tyynen ja tasapainoisen naisen mielestä kaikkein kiehtovin on semmoinen tulinen, menevä ja hieman levoton mies?
Sen sijaan sellaiseen tuliseen ja räjähtävään mimmiin vetoaa parhaiten semmoinen rauhallinen ja järkähtämätön "peruskallio".
Vastaukset 23
Vanhimmat
ettei niille naisille ole jäänyt yhtään tilaa näyttää niitä tulisia tunteitaan. Senhän tietää jo lähtökohtaisesti, jos molemmat olis tulisielusia, että mitä siitäkin tulis.. Jompikumpi siihen ilmapiiriin ei mahdu tunteidensa kanssa. Jokaisella on myös niitä tunteita, mut mahtuuko tai huvittaako näyttää niitä, varsinkin jos isäntä on sellainen kuumakalle, että vetää palot neneään pikkuasioistakin, niin miten luulet, että siinä yksikään suhde kestäisi, niikuin sulla ilmeisesti ei ole kestänyt. Siinä tavallaan, jos toinen on kovinkin tulinen, niin joku tasapaino pysyy, jos toinen hakee itsestään sitten niitä rauhallisempia puolia. Pitemmän päällehän se ei kestä ikinä. Ja väitän, että täysin ääripäät tai täysin samanlaiset on yhtä huono yhdistelmä, kumpikaan ei pelaa. Joku normaalitila siitä välistä on varmasti paras, et molemmille on tilaa.
Naiset ei voi olla muuta kuin tavallista enemmän tyyniä ja tasapainoisia sellaisen miehen kanssa. Mutta jos mies vähän rauhottuisi, niin vois naisellekin jäädä tilaa tunteilleen.
Naisilla ei kiinnosta kuumakallet sen puoleen kuin viilipytytkään, sellainen sopivan luonteinen sen sijaan.
Eikö sitä sanota,että vastakohdat täydentävät toisiaan.Olen itse myös sellainen,tempperamenttinen ja mielipiteeni julkituova naisihminen.Toisaalta,olen rauhaa rakastava,en mielelläni ala riitelemään,mutta en pelkää esittää kritiikkiä,jos sellainen tilanne tulee.Puolisoni on mielestäni "liian" varovainen kritiikin suhteen,mutta muuten passeli kaveri minulle...rauhallisempi puolisko....Minä olen tumma ja hän vaalea!
Minä olen myös tumma ja tulinen nainen ja pidän rauhallisista ja vaaleista miehistä. Useille miehille on kuitenkin tuntunut nämä tunteenpurkaukset olevan liikaa, vaikka en mikään raivohullu olekaan.
Tunteet vaan mielestäni kuuluu näyttää, sekä hyvässä, että pahassa. Onhan se kauheaa jos toinen ei hyväksy omaa luonnetta kun se temperamentti on kuitenkin niin suuri osa ihmisen luonnetta.
"Useille miehille on kuitenkin tuntunut nämä tunteenpurkaukset olevan liikaa, vaikka en mikään raivohullu olekaan."
Sama täällä!!!
Minulla on aina riittänyt vientiä miesten suhteen,ja olen seurustellut useasti pidempään (1-3v).Ja yrittänyt "kokeilla"eri luontoisia miehiä,mutta olen tullut siihen tulokseen,ettei sellaista miestä isolla M:llä olekkaan,jolla selkärankaa niin paljon että jaksaisi tempperamenttiani.Olen todella rehellinen ja suorapuheinen,sanon ja kerron asiat suoraan,olen erittäin avoin ja melko itsevarma&itsenäinen luonteeltani,nämä usein liikaa miehille.Joko heistä tulee kanssani (ainakin viinapäissään) hulluja riehujia,agressiivisia tai sitten he "valuvat" tossuni alle,pysyvät hiljaa,muuttuvat nynnyiksi...
Olsi ihanaa löytää mies,joka osaisi minua käsitellä ja ymmärtäisi luonnettani.En kuitenkaan ole ilkeä akka eikä mitään sellaista.En kyllä enää tiedä minkälainen mies minulle sopisi,joten vietän elämääni sinkkuna ja otan vain koirani kainaloon ;) Ne eivät ota nokkiinsa oikutteluistani ;)
Tiedä sitten kokevatko miehet, että vien heiltä ns. miehen paikan tai jotain. Toisille nyt vaan annetaan sitä temperamentti lusikalla ja toisille kauhalla;)
Kyllähän se helpompaa olisi kaikille jos nainen olisi "naisen muottiin" sopiva tyyni ja rauhallinen luonne. Mutta silloin kun sitä temperamenttia on, niin sitä on!
Tai ehkä se vaan tuntuu loukaavalta kun kerta kerran jälkeen täräytetään asiat päin naamaa ja sitten pyydellään anteeksi jos pyydellään. Jos et itse siedä rauhallista "miksi" tälläisen pitäisi sietää räjähtelijää?
se voi olla totta mitä kirjotit...ainakin itse olen tyyni ja rauhallinen nainen ja mun mielest mies ei saa olla mikään nössö, vaan sellanen tempperamenttinen tulisielu.
Tuskin kukaan jaksaa ja on kiinnostusta riidellä kuumakallen kanssa, ehkä siksi naiset rauhallisia ..? Är mur
Balanssi pitää olla. Pariskunnan pitää olla sellainen, että mies ja nainen pystyvät antamaan "vastusta" toisilleen. En tarkoita mitään riitelyä vaan sellaista tasa-arvoista arkea ja juhlaa. Toinen ei saa jäädä toisen jalkoihin. Siitä syntyy molemminpuolinen kunnioitus ja intohimo.
Itse olen molemmissa seurustelusuhteissani ollut se räiskyvämpi osapuoli vaikka en kyllä luonnehtisi itseäni mitenkään tuliseksi saati sitten kuumakalleksi. Ihanteellinen tilanne on tietenkin sellainen, jossa mies ja nainen ovat sopivassa suhteessa sekä samanlaisia että myöskin erilaisia.
Olen pienestä pitäen tuonut mielipiteeni julki hyvinkin äänekkäästi, suutun ja räiskähtelen helposti-> lepyn kuitenkin suht. nopeasti.
Miehessä viehättää ennen kaikkea tasapainoisuus, tietty harkitsevaisuus. Päällepäsmärit, enemmän omanlaiseni ei sytytä.
Meillä ainakin niin päin, että minä olen temperamenttinen ja räiskähtelevä ja ukko hiljanen, rauhallinen tuppisuu ja voin sanoo, että en tykkää. Ex oli paljon parempi, kun oli samanlainen luonne kuin minäkin.
Minäkin hyvin temperamenttinen, tulinen, elän tunteeni niiden tullessa, kipinät räiskyy. Mies on oltava rauhallinen ja tyyni viilipytty, silloin toimii kaikki hyvin. Hänen rauhallisuutensa vuoksi nämä tunnepurkaukset vain leimahtavat ja tyyntyvät sen siliän tien. Yksin ollessani kestää vähän pitempään... Siis en uskalla ajatellakaan että mies olisi samanlaista räiskyvää tyyppiä.
että jäisit väittelyssä tai kinassa kakkoseksi, kun mies yht´äkkiä pistäisikin sulle jauhot suuhun, eikä matelisi pillun perässä. Kyllä näkee, millaisia nynnyjä te naiset olette. :)
Kuumakallea kun pistaa pari kertaa turpaan niin siitä tulee lauhkea lammas. Pelko näet kontrolloi impulsiivisuutta. Kerran tuli yksi marcolino esittämään tempperamenttista, mutta kyynärpäällä vedin poskelle ja pari potkua vatsaan, minkä jälkeen oikea suora naamaan. Ei ollut enää kuumakalle.
Olen hyvin vilkas, villi ja tulisieluinen nainen. Mieheni ovat aina olleet rauhallisia, luotettavia ja jämptejä. He hillitsevät hyvin ylimääräisen energiani.
Aika kauheaa tämä elämä olisi ihan oikeasti, jos seurustelisin samanlaisen sekopään kanssa kuin olen itse =)
Miehet taas ovat valinneet minut varmaan juuri siitä syystä, että saavat eloa ja energiaa turvalliseen elämäänsä.
Niin ovat sinun kanssasi siitä syystä, että sinulla on ylimääräistä energiaa vällyjen välissä. Rauhallisilla naisilla yleensä ei ole. Ei kukaan valitse sekopäistä räjähtelijää ellei tällä ole antaa jotain vastineeksi. Ja naisilla yleensä on jotain mikä miestä kiinnostaa naisen luonteesta huolimatta.
Olen itse rauhallinen, kuten myös mieheni. ollaan hyvin samanlaisia luonteeltamme. toisaalta tylsää, mutta eipä ole suhde millään tasolla muuttunut kymmenenvuoden aikana ainakaan huonompaan suuntaan.Kumpikaan ei kuitenkaan ole tossunalla -tyyppiä joten jos kumppanini olisi tempperamenttisempi niin kyllä minullakin varmasti veri kuohahtaisi kuten myös hänellä. Itse kyllä joskus kaipaisi räiskettä, mutta mies ei kyllä kipakkaa naista huolisi.
Itse ole suht rauhallinen ja hillitty ihminen - ja oma miehenikin on sellainen. Minua taas ei kiinnosta pätkän vertaa mikään 'kuuma ja tulisieluinen tempperamenttinen räiskähtelijä'. Eihän sen kanssa tulisi muuta kuin riitaa. Koskaan ei tietäisi, että mistä hitosta se nyt taas suuttu.
Jos on rauhallinen ja harkitsevainen, niin ei se tarkoita sitä, että on tylsä. On sitä oltu impulsiivisiakin ja tehty ex tempore -repäisyjä itseään ja muita huvittaakseen.
Toisaalta en oikein usko sitäkään, että jos on niin 'kamalan räiskähtelevä', niin kannattaako ottaa kumppaniksi toista samanlaista. Siinä saattaa muutama lasi rikkoutua ja ovia paiskautua saranoiltaan suhteen aikana. Tietty tasapaino on löydettävä.
Tässä saa ihan lesboksi ruveta. Taitaa nuo miehet tykätä niistä "peruskallioista". Meikäläinen on ennemminkin sellainen perustulivuori.
Kuinka pitkävihaisia muut peruskallio -ihmiset ovat? Kun tuollainen tulivuori -nainen saa mut hermostumaan niin sitten sitä vihapitoa saattaa kestää parikin viikkoa. Aika raskasta kummallekin, mutta kun on kerran riitelemään ruvettu niin riidellään sitten kunnolla...
Kyllä se ennemminkin on niin että kun riidellään, riidellään kunnolla, mutta lepytään tosi nopeasti, eli toinen aloittaa sen leuankutitus vaiheen viimeistään samana iltana.
HIssukan kanssa taas on yhtä mököttämistä, kun eihän ne uskalla puhua ja sitä kestää, ja kestää...Mutta oma mielipide, vastakohdat ehdottomasti täydentävät toisiaan, ja molemmat saavat toisistaan ripasen tulisuutta, tai ripasen rauhallisuutta.
Olen aika temperamenttinen nainen ja jos suutun, suutun kunnolla eli sillon tosiaan olen kuin myrskyn merkki. Mutta sitten lepynkin nopeasti. Ja varsinkin jos riitaa on tullut miehen kanssa ja hän jaksaa käysitellä loppuun asian mun kanssa, niin sehän on sillä selvä. Sitte jos mies alkaa mököttämään, mikä on minusta TODELLA epämiehekästä (joku mököttäminen kuulostaa 5-vuotiaden tyttöjen hommalta) niin se vaan pahenee siitä. Jotkut miehet katsovat parhaaksi liueta paikalta. No ehkä se on joskus ihan hyvä että otetaan välimatkaa sillon ku siltä tuntuu ja antaa myrskyn laantua molempien suunnalta, niin parempi puhua sitte kun tilanne on rauhoittunut. Vihaisena kun saattaa tulla sammakoita suusta joka sitte myöhemin harmittaa.
Minä muistutan luonteeltani jättikokoista jalopenoa ja mieheni chiliä, kummatkin ollaan aika polttavia.
Minä maistun heti tuliselta ja mieheni pikkuhiljaa.. ja kuin huomaamatta chiliä syöneenä mietit kuumeisesti että tulikohan haukattua vähän liikaa ..
Poltteen saa loppumaan kun änkee leivän suuhun ja pidättelee vesiä silmissä. Sitten kun on olo tasaantunut, napsitaan vähän aikaa mauttomia ruokia.. kunnes taas koittaa päivä jolloin on tulista ruokaa..
( Kummatkin ollaan yhtä impulsiivisia, mut eipähän ole kummallakaan tylsää kun voi sitten jälkeenpäin naureskella mitä on taas toinen suustaan päästänyt ;oD Toinen on välillä vaan niin hirmusen ärsyttävä, että ei siinä voi olla kampoihin laittamatta.. kai se siitä vähän tykkääkin kun itse on raivona ja sitten kun mie räjähdän niin sitte alkaa naureskelemaan..tosin ei aina.. ;))