Avaudun nyt mieskokemuksistani. Niitä on ollut hyviä ja huonoja. Kerron ne huonot. Ja kuriositeettina: olen mielestäni kaunis, kaikkien mielestä en.
Nämä kaikki liittyvät yhdenillan juttuihin tai pidempään tapailuun, joissa joissain on ollut suutelua, kädestä pitämistä ja halailua, mutta ei seksiä.
mies 1. Tapasin miehen kaveriporukan kautta. Vietimme illan yhdessä. Myöhemmin en ollut enää kiinnostunut. Sain kavereitteni kautta kuulla, että tämä mies haukkuu minua huoraksi ja rumaksi. Inhottava asenne minua kohtaan jatkui monta vuotta samassa kaveriporukassa pyöriessämme.
mies 2. Vietin illan erään itseäni vanhemman miehen kanssa. Mies vaati saada nähdä minut seuraavanakin päivänä. Menin sovittuun paikkaan, odotin ja odotin. Ei saapunut, eikä ottanut enää yhteyttä.
mies 3. Taas illanvietto itseäni vanhemman miehen kanssa, joka halusi välttämättä nähdä uudelleen. Menin sovittuun paikkaan, mies ei ilmaantunut. Hän sentään soitti seuraavana päivänä ja selitti ettei tullut, koska olen liian nuori hänelle.
mies 4. Illanvietto miehen kanssa. En ollut kiinnostunut, mutten varsinaisesti torjunutkaan. Myöhemmin eräs tämän miehen kaveri tuli arvostellen katselemaan ja tokaisi että ”onhan sulla hyvät muodot”. Kysyin, että miten niin? Noh, paljastui, että tämä tapailemani mies oli haukkunut minua yleisesti pienirintaiseksi läskipe****ksi.
mies 5. Tapasin hänet nettideitin kautta. Tapailimme pitkään, ilman fyysistä kontaktia. Eräänä iltana hänen luonaan mies kävi kiihkeänä ja yritti käydä päälle. En antanut riisua vaatteitani, joten sitten tyyppi olikin lähes väkisin tunkemassa munaa suuhun. Torjuin ihan asiallisesti. Mies heitti minut todella vihaisena pihalle. Siihen loppui minun osaltani ystävyyteen perustunut tapailumme.
mies 6. Tämä oli todella kiinnostunut minusta, esitteli kaikille ystävilleen ja oli ihan täpinöissään. Jatkoimme tapailua. Laitoin hänelle tekstiviestin (tämä oli ensimmäinen minun aloitteeni), jossa kysyin nähtäisiinkö. Vastausta ei kuulunut koskaan. Puoli vuotta myöhemmin soitti kännissä ja kysyi yöpaikkaa. Ei tullut kauppoja.
Ja huonoja kokemuksia liittyy muuten ihan tuntemattomiinkin miehiin. Nettitreffeillä olen saanut miehiltä arvostelua ulkonäöstäni. En ymmärrä, miksi se pitää tulla minulle kertomaan, jos ei kerran ole kiinnostunut. Livenä olen kaupungilla kuullut tuntemattomien suusta kommentteja, kuten: lehmä, pyryharakka, huora.
Näille miehille kaikki naiset ovat ilmeisesti heidän omaisuuttaan ja heillä on siksi oikeus arvostella. Tulee onneksi niitä hyviä kommenttejakin (hyvä runko jne), mutta ei sekään kovin mieltä ylentävää ole, kun tuntee itsensä ihan näyttelylehmäksi.
Aina olen kuitenkin päässyt nopeasti yli näistä jutuista. En ole jäänyt murehtimaan yksittäisiä idiootteja, tämä on ensimmäinen kerta, kun näistä avaudun. Tarinan opetus on se, että miehiä on kaikenlaisia (ja naisia on kaikenlaisia).
Syynä miesten ikävään käytökseen näyttäisi olevan liian suuret ennakko-odotukset naista kohtaan. Odotetaan seksiä tai seurustelua ja sitten petytään ja haukutaan kun naista ei kiinnosta. Ei kannata odottaa vieraalta ihmiseltä yhtään mitään. Kunnioitus on A&O jos haluaa jatkaa tapailua. Kunnioitus ei aseta odotuksia, vaan antaa toiselle tilaa, aikaa ja vapauden muuttaa mieltään.
Naiset eivät ole miesten omaisuutta, vaikka he olisivatkin alkuun kiinnostuneita. Ihmettelen miten, jotkut lataavat niin mielettömiä, ahdistavia odotuksia jo pelkän nettikontaktin perusteella. Tiedoksi, emme me ole miesten omaisuutta edes aviovaimoina. Naista tasavertaisena ja vapaana ihmisenä kunnioittavat miehet ovat vähissä, mutta kysyttyjä, joten vinkvink miehet ;)
Kirjoitin tämän, koska ärsyynnyin katkerista miehistä. En voi ymmärtää, miten jotkut yleistävät huonot kokemuksensa kaikkiin naisiin. Meillä naisilla on yhtälailla niitä huonoja kokemuksia miehistä. Olenko katkera? En – minä rakastan miehiä.
Nämä kaikki liittyvät yhdenillan juttuihin tai pidempään tapailuun, joissa joissain on ollut suutelua, kädestä pitämistä ja halailua, mutta ei seksiä.
mies 1. Tapasin miehen kaveriporukan kautta. Vietimme illan yhdessä. Myöhemmin en ollut enää kiinnostunut. Sain kavereitteni kautta kuulla, että tämä mies haukkuu minua huoraksi ja rumaksi. Inhottava asenne minua kohtaan jatkui monta vuotta samassa kaveriporukassa pyöriessämme.
mies 2. Vietin illan erään itseäni vanhemman miehen kanssa. Mies vaati saada nähdä minut seuraavanakin päivänä. Menin sovittuun paikkaan, odotin ja odotin. Ei saapunut, eikä ottanut enää yhteyttä.
mies 3. Taas illanvietto itseäni vanhemman miehen kanssa, joka halusi välttämättä nähdä uudelleen. Menin sovittuun paikkaan, mies ei ilmaantunut. Hän sentään soitti seuraavana päivänä ja selitti ettei tullut, koska olen liian nuori hänelle.
mies 4. Illanvietto miehen kanssa. En ollut kiinnostunut, mutten varsinaisesti torjunutkaan. Myöhemmin eräs tämän miehen kaveri tuli arvostellen katselemaan ja tokaisi että ”onhan sulla hyvät muodot”. Kysyin, että miten niin? Noh, paljastui, että tämä tapailemani mies oli haukkunut minua yleisesti pienirintaiseksi läskipe****ksi.
mies 5. Tapasin hänet nettideitin kautta. Tapailimme pitkään, ilman fyysistä kontaktia. Eräänä iltana hänen luonaan mies kävi kiihkeänä ja yritti käydä päälle. En antanut riisua vaatteitani, joten sitten tyyppi olikin lähes väkisin tunkemassa munaa suuhun. Torjuin ihan asiallisesti. Mies heitti minut todella vihaisena pihalle. Siihen loppui minun osaltani ystävyyteen perustunut tapailumme.
mies 6. Tämä oli todella kiinnostunut minusta, esitteli kaikille ystävilleen ja oli ihan täpinöissään. Jatkoimme tapailua. Laitoin hänelle tekstiviestin (tämä oli ensimmäinen minun aloitteeni), jossa kysyin nähtäisiinkö. Vastausta ei kuulunut koskaan. Puoli vuotta myöhemmin soitti kännissä ja kysyi yöpaikkaa. Ei tullut kauppoja.
Ja huonoja kokemuksia liittyy muuten ihan tuntemattomiinkin miehiin. Nettitreffeillä olen saanut miehiltä arvostelua ulkonäöstäni. En ymmärrä, miksi se pitää tulla minulle kertomaan, jos ei kerran ole kiinnostunut. Livenä olen kaupungilla kuullut tuntemattomien suusta kommentteja, kuten: lehmä, pyryharakka, huora.
Näille miehille kaikki naiset ovat ilmeisesti heidän omaisuuttaan ja heillä on siksi oikeus arvostella. Tulee onneksi niitä hyviä kommenttejakin (hyvä runko jne), mutta ei sekään kovin mieltä ylentävää ole, kun tuntee itsensä ihan näyttelylehmäksi.
Aina olen kuitenkin päässyt nopeasti yli näistä jutuista. En ole jäänyt murehtimaan yksittäisiä idiootteja, tämä on ensimmäinen kerta, kun näistä avaudun. Tarinan opetus on se, että miehiä on kaikenlaisia (ja naisia on kaikenlaisia).
Syynä miesten ikävään käytökseen näyttäisi olevan liian suuret ennakko-odotukset naista kohtaan. Odotetaan seksiä tai seurustelua ja sitten petytään ja haukutaan kun naista ei kiinnosta. Ei kannata odottaa vieraalta ihmiseltä yhtään mitään. Kunnioitus on A&O jos haluaa jatkaa tapailua. Kunnioitus ei aseta odotuksia, vaan antaa toiselle tilaa, aikaa ja vapauden muuttaa mieltään.
Naiset eivät ole miesten omaisuutta, vaikka he olisivatkin alkuun kiinnostuneita. Ihmettelen miten, jotkut lataavat niin mielettömiä, ahdistavia odotuksia jo pelkän nettikontaktin perusteella. Tiedoksi, emme me ole miesten omaisuutta edes aviovaimoina. Naista tasavertaisena ja vapaana ihmisenä kunnioittavat miehet ovat vähissä, mutta kysyttyjä, joten vinkvink miehet ;)
Kirjoitin tämän, koska ärsyynnyin katkerista miehistä. En voi ymmärtää, miten jotkut yleistävät huonot kokemuksensa kaikkiin naisiin. Meillä naisilla on yhtälailla niitä huonoja kokemuksia miehistä. Olenko katkera? En – minä rakastan miehiä.
Vastaukset 63
Vanhimmat
annoit ymmärtää muttet ymmärtänyt antaa. Siksi ovat katkeria ja huorittelijoita. Miehet puhuvat turhaanseisottajista.
Miehet nyt vain ovat tuollaisia "munani on maailman keskipiste" -ihmisiä.
Naisilla on KAIKKI valttikortit. Silloin jos mies mokaa, ei kukaan ole edes kyselemässä että mitä vittua. Koska miehet ovat typeriä. Mutta naisilla on parisuhde/seksiasioissa niin paljon näkymätöntä valtaa, että mielestäni vastuu näistä torspoiluista tulisi siirtää kokonaan naisille. Ei kukaan pakota ketään yhtään mihinkään. Miksi minä, hyvännäköinen ja rikas nuori mies, en ole pelimies, mutta vähäisemmät kaverini skoraavat toinen toistaan suloisempia fiksuja naisia mielinmäärin?
Niin kauan kuin naiset tekevät vääriä valintoja, en aio sympatiseerata muita kuin oikeaa kättäni.
Heh.. osa miehistä aina on valittamassa että naiset juoksevat rikkaitten ja komeitten miesten perässä, mutta näköjään joittenkin mielestä niin jopa pitäisi tehdä.
Kuitenkaan kukaan ei näytä ikinä uskovan että esim. sellainen pikkujuttu kuin luonne voisi osa merkitsevä..
Hyvässä ja onnistuneessa suhteessa ne valttikortit jaettaan tasan. Miesten pitäisi myös ottaa vastuuta käytöksestään eikä odottaa että naiset aina ovat helliä, kauniita ja ymmärtäväisiä. Monet miehet pitävät sikailua coolina ja oikeutettuna. Useimmat naiset eivät. Kunnioittava käytös herättää kunnioitusta.
"Niin kauan kuin naiset tekevät vääriä valintoja, en aio sympatiseerata muita kuin oikeaa kättäni."
Valintoja? Jos tarkoitit minun viestiäni, niin minähän en ole mitään valintoja tehnyt. Olen vain tutustunut uusiin ihmisiin, en ole antanut odottaa mitään tai valinnut ketään. On miesten ihan oma ongelma, jos luulevat hymyilyn ja ystävällisen käytöksen tarkoittavan valintaa.
Miten ikinä voin luoda onnistunutta suhdetta, jos en saa ensin rauhassa tutustua miehiin? Yksi yhdessä vietetty ilta ei tarkoita valintaa. Eikä sen perusteella voi vielä tuntea toista niin hyvin että voi määritellä oman kiinnostuksen laadun. Tarvitaan enemmän aikaa tutustua ja tilaa ja vapautta muuttaa mieltä. Jos sinä et anna tilaa ja kunnioitusta naisille, eivät he koskaan saa tietää, että olet hyvä ja fiksu mies. He ahdistuvat alkumetreillä.
Älä sure. On sitä muillakin aivan yhtä paskoja mieskokemuksia. Mutta niin kauan kun miehet on paskoja, sitä saakin olla yksinään. Ja niin on parempi.
nyt kun aloitin avautumisen tuli mieleen vielä ne kaikkein ikävimmät tapaukset. Ilmeisesti olin jo unohtanut. Ne ovat olleet "paras ystävä"-miehiä. Niitä on kohdalleni osunut 2.
Siis kuvio oli tämä: ystävystytään naisen kanssa seksin toivossa. En tiedä kuinka laskelmoitua se on ollut. Sinisilmäisenä olen uskonut, kun mies on sanonut, että olen ainoa, jolle hän voi puhua. Ja että olen hänen paras ystävänsä. Kumpikin mies on avautunut ongelmistaan ja toinen itki olkaani vasten. Kun luottamukseni on voitettu, on seksin vonkaaminen alkanut. Näissä tapauksissa luotin henkilöihin niin paljon, että harrastin seksiä kummankin kanssa (eri vuosina tapahtunutta).
Noh, sen erehdyksen jälkeen kaikki tutut ovat tienneet että harrastimme seksiä. Miehet ovat ylpeinä huudelleet asiasta ympäri kyliä ja puhuneet minusta halpaan, rehvakkaaseen sävyyn. Luottamus koki todella kovan kolauksen, tunsin silloin oloni raiskatuksi ja riisutuksi. En silti edelleenkään ole menettänyt sinisilmäisyyttäni, se on piirre josta pidän itsessäni. Haluan uskoa ja luottaa jokaiseen uuteen ihmiseen, kunnes toisin todistetaan. Jos sen uskon kadotan, on peli menetetty. Katkeruus on asia jota välttelen viimeiseen asti.
Eihän nyt mies ja nainen voi millään olla pelkkiä hyviä ystäviä, pakkohan siinä on toisiaan aina naidakin? Ju nou, kun kerran on mies ja nainen, nakki ja rinkula jne. Taustalla on aina jotain panemiseen liittyviä taka-ajatuksia. Mikä on aika surullista.
yllä. Monilla se peli on jo menetetty. Sinisilmäisyys on kuitenkin eri asia kuin usko ihmiseen.
Itse olen uskoni ja toivoni menettänyt. Se ei ole kuitenkaan tehnyt minua katkeraksi, vaan olen yksinkertaisesti luovuttanut.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että harrastan seksiä ystävämiehen kanssa. Se on itse asiassa äärimmäisen mukavaa kun on ihminen, jonka tuntee hyvin, johon luottaa ja josta välittää ja kaikenlisäksi voi nautiskella hänen kanssaan ihanasta seksistä ilman turhia odotuksia ja lupauksia.
Tämä asetelma kuitenkin romahtaa, jos mies on niin typerä, että erehtyy puhumaan suhteestamme halpamaiseen sävyyn muillekin. Miten sitä sen jälkeen voi luottaa toiseen? Tuntuu, ettei siinä suhteessa ole koskaan ollutkaan mitään kunnioitusta tai ystävyyttä, vaan että miehellä on ollut henkilökohtainen tavoite käyttää luottamustani ja ystävyyttäni hyväksi - seksiin. Mies, joka kunnioittaa naista ei rehvastele seksikokemuksillaan.
Mutta minulla on kyllä ihan puhtaasti ystäväsuhteitakin miehiin. Joissa ei ole koskaan ollut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta. Minusta nainen ja mies voivat olla ystäviä ja platoninen ystävyys on usein todella antoisaa ja avartavaa.
Niin, sinisilmäisyyttä pidetään kai naiiviutena, sinisilmäiset satuttavat itsensä. En minä ihan niin naiivi ole, osaan kyllä varoakin. Tarkoitin, että otan jokaisen ihmisen vastaan yksilönä, en halua heijastaa aiempia kokemuksiani heihin. Joskus on vaikeaa unohtaa menneet kokemukset, mutta tärkeintä on että yrittää, eikä ole ennakkoluuloinen.
Luovuttamisesta: sen voi ajatella toisinkin, luovuttaminen voi olla myös positiivinen asia, siis se, että keskittyy muuhunkin kuin naisen/miehen metsästykseen. Tulee minullakin usein niitä kausia, että kerta kaikkiaan kyllästyn katselemaan miehiä "sillä silmällä". Ne ajat ovat voivat olla paljon rikastuttavampia kuin deittailuajat. Itsestähän se on kiinni, uskaltaako elää ja nauttia yksinkin.
enää miltään.
Sillä silmällä olen katsellut naisia viimeksi jo niin monta vuotta sitten, etten viitsi enää laskea tarkkaa lukumäärää.
Energiaa on tosiaan jäänyt muihin kohteisiin.
Miksi pitäisi kunnioittaa sellaista "naista", joka harrastaa seksiä muuten vaan erilaisten tuttujen tai tuntemattomien miesten kanssa?
Se, että miehet ovat huudelleet sinusta kylillä, johtuu juuri siitä, että sinä olet harrastanut seksiä "muuten vaan". Ala harrastaa seksiä tunteiden vuoksi, niin huutelu loppuu. Tuollaisena sinä vain ansaitsekin sen juoruilun ja nimittelyn.
"Miksi pitäisi kunnioittaa sellaista "naista", joka harrastaa seksiä muuten vaan erilaisten tuttujen tai tuntemattomien miesten kanssa?"
Koska nainen on vapaa, inhimillinen olento ja seksuaalisuus on osa naisen ihmisyyttä. Harrastan seksiä aina tunteiden vuoksi, jos en tunteiden vuoksi harrastaisi, tyytyisin omaan käteen. Parisuhteessa ollessani kunnioitan miestä niin paljon, että tunteet eivät sallisi muita ihmisiä niin intiimiin kanssakäymiseen ja järkikin sen viime kädessä estäisi.
Sinkkuna ollessani minä saan harrastaa seksiä vaikka lyhtypylvään kanssa, se ei kuulu muille. Olen kuitenkin katsonut parhaaksi valita sinkkunakin ollessani seksikumppaneiksi vain sellaisia joista oikeasti välitän ja joihin luotan ja jotka tajuavat mistä on kyse eivätkä odota mitään muuta. Sellainen on reilu peli, ei sen pitäisi ketään loukata. Ja siinä on kyllä syviäkin välittämisen ja luottamuksen ja hellyyden tunteita mukana, vaikkei miehestä mitään elämänkumppania haluaisikaan. Kunnioitan seksikumppaneitani ja toivon että hekin minua. Jotkut eivät vain osaa. Näihin kahteen "ystävään" ei olisi pitänyt luottaa.
...mutta valitettavasti muut saavat tehdä sinusta sen jälkeen omat johtopäätöksensä ja muodostaa omat mielipiteensä.
aivan, aivan. Jokainen saa tehdä minusta omat johtopäätöksensä, niinhän minäkin teen muista ihmisistä. Ymmärrän jos jonkun arvojen mukaista on pidättäytyä seksistä esimerkiksi ennen avioliittoa. En ole mikään arvostelemaan muiden elämäntapoja. Jos itse on seksuaalisesti pidättyväinen ja pidättyvyys on itselle tärkeä arvo, on täysin oikeutettua vaatia sitä myös kumppaniltaan.
Kyllä minullakin on itselleni tärkeitä arvoja, joiden mukaisesti elän ja toivon siksi samanlaista arvomaailmaa myös tulevalta kumppaniltani - jotta elämä yhdessä olisi ristiriidattomampaa. Halveksunnalla ei kuitenkaan pysty muuttamaan tai hallitsemaan maailmaa tai edes toista sukupuolta, omalla esimerkillään sen sijaan voi kannustaa muitakin ihmisiä korkeampien arvojen pariin. Jokaisella on silti oltava vapaus valita omat arvonsa ja arvojen mukainen käyttäytymisensä ilman tuomitsemista ja nimittelyä. Se ei johda mihinkään.
olipas ympäripyöreetä, rupesin pilkkimään ekan rivin jälkeen.
Naisia on kahdenlaisia, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tavallinen mies tietää sen sisällään, ihan luonnostaan, että sen toisen ryhmän naisia ei kauheasti kannata arvostaa.
ja mistä tiedät, mitä hänkin tekee silloin kun silmäsi välttää? Pysyttele vain "prinsessaunelmissasi" ja typerässä kaksinaismoralismissasi, jos se sinua helpottaa.
ukkomiehille, jotka luulevat omistavansa vaimonsa,varatut naiset ovat niitä helpoiten iskettäviä tansseissa, matkoilla, kapakoissa.
"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että harrastan seksiä ystävämiehen kanssa."
Oletkohan ensimmäinen nainen joka reilusti tunnustaa tuon asian? :) Iät ja ajat on käytetty lausetta "vain ystävä" mutta tuossa sen näkee mitä moni nainen käsittää sanalla "ystävä". Seksi ei kuulu platoniseen ystävyyteen eikä muunlaista, "puhdasta ystävyyttä" ole edes olemassa.
"Mutta minulla on kyllä ihan puhtaasti ystäväsuhteitakin miehiin. Joissa ei ole koskaan ollut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta."
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää sinun syvimpiä ajatuksiasi eli kukaan ulkopuolinen ei voi erottaa onko joku mies sinulle panoystävä vaiko vain ystävä. Kenenkään naisen ei kannata ihmetellä jos omaa poikakaveria tai miesystävää häiritsee nämä naisen miespuoliset ystävät.
:)
Niin, no minulle on kyllä äärimmäisen tärkeää, että on niitä ihan platonisiakin miesystäviä. Suhteet harrastus- ja keskustelukavereihin ovat sellaisia, etten halua sotkea niihin seksiä, ei tee mieli/käy edes mielessä.
Sitten on ollut elämän varrella sellaisia ystävyyssuhteita, joita nimitän koiranpentusuhteiksi. Siis kun ollaan sinkkuja, käperrytään silloin tällöin vierekkäin hakemaan lämpöä toisesta ja niin edelleen... Ja kun ollaan muiden seurassa tai seurustellaan, ei koko asiaa enää edes muisteta, ollaan ystäviä niinkuin ennenkin.
En tiedä, kuinka moni sellaisia harrastaa, se vaatii molemmilta osapuolilta tietynlaista luonnetta, luottamusta ja kypsyyttä. Muuten siitä voi tulla pettymyksiä ja pahaakin jälkeä, jos toinen ei hahmota homman nimeä.
En kyllä suosittele epäilemään tyttöystävän ystäväsuhteita, jos niissä ei mitään epäilyttävää ilmene. Jos suhde menee sellaiseksi, ettei saa olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, niin se käy aika ahdistavaksi kummallekin. Ja jos epäilee jotain, kannattaa itse tutustua näihin kumppanin ystäviin, ennenkuin syyttää turhasta. Siitä kyllä loukkaantuisin, jos kumppani salailisi ystävysten yhteisiä juttuja eikä haluaisi esittellä ystäväänsä minulle. Avoin pitää olla kaverisuhteistaan.
Joo, ja sitten kun kumppanin kanssa menee huonosti niin lohtua haetaan vakipanosta. Kyllä nämä säädöt tiedetään.
Irrotan nämä asiayhteydestään.
"Siitä kyllä loukkaantuisin, jos kumppani salailisi ystävysten yhteisiä juttuja eikä haluaisi esittellä ystäväänsä minulle. Avoin pitää olla kaverisuhteistaan."
Kyllä, juuri näin tulisi toimia. Ilman avoimuutta ei ole luottamusta. Jos haluaa piilotella vastakkaista sukupuolta olevaa ystävää niin tälle piilottelulle on aina olemassa jokin syy.
"Siis kun ollaan sinkkuja, käperrytään silloin tällöin vierekkäin hakemaan lämpöä toisesta ja niin edelleen... Ja kun ollaan muiden seurassa tai seurustellaan, ei koko asiaa enää edes muisteta, ollaan ystäviä niinkuin ennenkin."
Tämä se juuri aiheuttaa monessa tilanteessa sitä närästystä. On täyttä puppua ettei asiaa enää muistettaisi kun ollaan muiden kanssa. Jos mies ja nainen ovat panokavereita heidän välillään ei voi koskaan olla ns. platonista suhdetta. Luulen että häviävän pieni osa ihmisistä yleensäkään kykenee toimimaan näin. Vielä pienempi osa ihmisistä pystyy olemaan vailla huolen häivääkään seurustellessaan tällaisen ihmisen kanssa jolla on vakituinen panosuhde johonkin ihmiseen ja tämä panosuhde lopetetaan seurustelun ajaksi. Näiden panosuhteessa olevien välillä on kuitenkin jotain muuta kuin vain platonista ystävyyttä, ainakin toisella osapuolella on enemmän tunteita tai kiintymystä mukana. Vielä kun muistetaan kuinka paljon on ihmisiä jotka selvittävät suhteensa ongelmia vieraassa sängyssä, niin keitos on valmis tarjottavaksi. Avoimuudella voi lievittää epäilyksiä, kaikki muu on kiinni pelkästään sattumasta, millaisia luonteita näillä ihmisillä on ja niin edelleen.
Hyvä että jaksat vielä uskoa. Kyllä niitä helmiäkin siellä seassa oikeasti on, ikävä vaan et niin harvakseltaan. Itsekin kävin läpi todella monta puihin mennyttä suhteentynkää/satunnaisjuttua ja yhden pidemmän suhteen ennen kuin löysin ihanan nykyiseni. Hän aidosti kunnioittaa naista ja parisuhdetta, on huomaavainen ja empaattinen ihminen. Toivon että kohdallesi vielä sattuu vastaavanlainen mies, ne ovat todellisia aarteita.
...että olet löytänyt hyvän ja kunnioittavan miehen. Kyllä minullakin on niitä kohdalleni sattunut, mutta sitten on tullut aina jotain muita esteitä seurustelulle. Olen kuitenkin onnellinen jokaisesta tuntemastani hyvästä miehestä, siis ihan vain siitä tiedosta, että niitä on olemassa :)
mutta olet väärässä.
Ei nuo miehet ole katkeria, he ovat vaan kusipäitä. Mitä jos suuntaisit katseesi johonkin järkevämmän oloisiin miehiin?
Juu, toki olen suunnannutkin katseeni järkevämmän oloisiin. Kyllä heitä on. Olen oppinut näistä kokemuksistani ja katkeruuden sijaan olenkin jopa kiitollinen saamastani "koulutuksesta". Tunnistan nykyään hyvät miehet huonoista (vai pitäisikö sanoa vahvat miehet heikoista luusereista) paljon nopeammin. Sen näkee mm. siitä, kuinka paljon mies on valmis antamaan naiselle tilaa suhteen alussa.
Sellaiset liian sitoutumisintoiset miehet jätän väliin, siis miehet jotka kutsuvat minua omakseen jo tapailun alussa. Ja kaikenlainen jalustalle nosto on myös merkki epäkunnioituksesta. Jos mies heti alkaa ylistämään kauneuttani ja ihanaa luonnettani, peräännyn. Lipevyys on jalustalle nostamista.
Asiallinen, rauhallinen, tasa-arvoinen tutustuminen on minun makuuni. Jollain toisella voi tietysti olla toisenlaisiakin kokemuksia ja näkemyksiä, mutta näin minun mielestäni.
Uskomattomiin luusereihin olet elämäsi aikana sekaantunut. Nosta rimaa. Yksinkin on parempi olla kuin harrastaa tollaisa paskoja säätöjä. Elämä on niin lyhyt että ei sitä kannata tuhlata sellasten ihmisten kanssa, joista ei edes välitä ja jotka eivät sytytä millään tasolla.
Kyllä olen kanssasi samaa mieltä. Ja miessukupuolta edustan. Ei huonot kokemukseni naissukupuolesta huonmpaa tee. Ihmisiä tosiaan on kaikenlaisia. Hienoa, että sinunlaisia ihmisiä vielä on. Siinä olisi monelle mietittävää. Monelle miehelle ja monelle naiselle... Parempaa onnea sulle jatkossa!
Mukava kuulla, että sinunlaisiasi on :) Ei se tosiaan ole sukupuolisidonnaista, jokainen on yksilö ja joukkoon mahtuu monta heikon itsetunnon omaavaa rassukkaa...jotka sitten purkavat aggressioitaan muihin.. ja sitten on niitäkin ihmisiä, jotka eivät vain osaa tai tiedä miten käyttäytyä kohteliaasti. Kasvatuksesta vai itseluottamuksen puutteestako sitten johtuu, en tiedä.
Kautta historian on aina ollut joku hallitsemassa ja joku on ollut hallittu. Katsoi mihin tahansa. Parisuhde, yhteiskunta you name it. Sitä samaa on vieläkin joka paikassa. Tai lähes joka paikassa. Ja helvetin moni ihminen ajattelee rajoittuneesti, että kun ei halua hallita toista niin sitten se haluaa tulla hallituksi. Välimuotoja ei tunneta. Aina täytyy olla hallitseva ja hallittu osapuoli. Sellainen ei ainakaan minun mielestä kuulu hyvään parisuhteeseen. Taitaa vaan kestää vielä satoja vuosia ennen kuin ihmiset alkaa käsittämään sen.
Täytyy tunnustaa, että itsekin ole syyllistynyt omistushaluun ja mustasukkaisuuteen. Olen kyllä oppinut erehdyksien kautta, ettei kannata lähteä sellaiseen suhdeyritykseen, jossa pitää miestä jo valmiiksi niin hönttinä että epäilee tämän karkaavan jokaisen flirttailevan naisen matkaan. Suhteen täytyy alunperinkin perustua vapauteen, kunnioitukseen ja luottamukseen. Omistushalu ja mustasukkaisuus kertoo niiden puutteesta, ei rakkaudesta. Jos on kaksi toistaan kunnioittavaa ihmistä, syytä mustasukkaisuuteen ei kaiken järjen mukaan ole. Onneksi minulla ei mennyt satoja vuosia tämän oppimiseen :)
"Kunnioitus ei aseta odotuksia, vaan antaa toiselle tilaa, aikaa ja vapauden muuttaa mieltään."
Todella ytimekästä tekstiä!Jokainen ihminen määrää itse elämästään.
Se on juuri ongelmana että usein miehet eivät osaa antaa arvoa naiselle ,vaan yksipuolisesti päättävät, että mikä on naisen rooli ehkä tulevassa yhteiselämässä.Ja eniten ottaa aivoon juuri kommentit ulkomuodosta.Herkkähipiäinen kun olen,: )Itselleni kelpaan sellaisena kuin olen,eikä ole muuten vikaa kropassa,mitä nyt ikä tuo muutaman verisuonen ihon pinnalle ..ei tosin kasvoihin ,ja vaikka muutama kilo roikkuisi lanteilla, niin mitäpäs tuo haittaa kaikillehan niitä kertyy .
Pitäisi olla unelmanainen ja ei ymmärretä että jokaisessa on jotain ulkomuodossa tai luonteessa ,joka ei ehkä miellytä ,mutta minä en kyllä sitä toisi itse julki sillä tavalla ,että se voisi toista loukata.
Luonnehan se tärkein on .
Tässä elämän kulussa on loppujen lopuksi tärkeintä vain se ,että osaa olla ihminen, joka antaa anteeksi virheitäkin .Ja ajatella laajemmassa mittakaavassa. Pienet virheet ei maailmaa kaada.
Minäkö en sano milloin pannaan? Miten nainen voi tietää milloin pannaan? Silloin pannaan kun minä sanon, koska ai niin, naisethan ei pane. Ei siitä tulisi mitään jos alkaisi odottelemaan naisen kukkaan puhkeamista. Nyt pannaan.
Et tosiaankaan ole hahmottanut. Kirjoituksesta päätellen sinulla ei edes ole naista, vaan punpattava Barbara. Sille saa tehdä koska vain ja mitä vain - se ei sano eikä päätä eikä tiedä. Sillä ei ole tahtoa eikä mieltä.
Onnea valinnallesi.
Se oli ironiaa, luulenma :) Joten älä suotta hermostu.
"Kirjoitin tämän, koska ärsyynnyin katkerista miehistä. En voi ymmärtää, miten jotkut yleistävät huonot kokemuksensa kaikkiin naisiin. Meillä naisilla on yhtälailla niitä huonoja kokemuksia miehistä."
Miksi ei saisi olla katkera? Mitä väärää siinä on? Sekin on tunnetila, joka perustuu omiin kokemuksiin. Miksi pitäisi näytellä jotain muuta kuin mitä tuntee?
Monet miehet ovat yrittäneet tutustua moniin eri naisiin (jotkut vain siihen oikeaksi uskomaansa) ja useimmiten ei pääse edes keskustelemaan niin ylimielisen olennon kuin naisen kanssa. Tutustu siinä sitten ja yritä sovittaa arvomaailmaa, ajatuksia ja miettiä olisiko toinen "se oikea".
Naisen ei tarvitse olla kuin nainen ja tarjokkaita ympärillä pyörii. Ei tarvitse kuin valita. Valinnan mennessä pieleen, niin ei tarvitse ottaa valinnasta mitään vastuuta, koska vika ei koskaan ole naisessa eikä naisen valinnassa. Ymmärtäjiä ja selkään taputtelijoita riittää= aina vika miehessä. Jokatapauksessa oman valinnan voi nopeasti unohtaa, koska jonoa riittää.
Harvan miehen ympärillä pyörii useita tarjokkaita, joista voi "valita". Useimmiten sellaisella miehellä taskut on täynnä rahaa tai/ja "valtaa". Miksiköhän näin?
Se on totta, että ketään ei voi omistaa. Pitäisikö miettiä, että onko koko yhteiselo ja perhekulttuuri vanhanaikaista ja tarpeetonta. Nyky-yhteiskunnassa (kaupungeissa) nainen ei tarvitse miestä mihinkään eikä mies naista. Ainut asia missä toistaiseksi toista osapuolta tarvitaan on seksi ja siihen liittyvä lisääntyminen.
Ehkä meidän oliskin todella parempi kaikkien elää yksin ilman vastakkaisen sukupuolen arvostelua ja pakottamista "rooleihin". Seksuaaliset tarpeet voisi käydä hoitamassa kukin jossain siihen tarkoitetussa keinotekoisessa julkisessa laitoksessa. Lapsetkin voisi tehdä erillisissä lapsitehtaissa, johon luovutettaisiin muna- ja siittiösolut anonyymeinä.
Ehkä tämä on tulevaisuutta, johon olemme menossa.
"Miksi ei saisi olla katkera?"
Saat olla katkera, en ole sanonut ettei saisi olla. Minä vain ärsyynnyn katkerista ihmisistä. Viha on minusta terve reaktio, mutta katkeruus alkaa mennä jo sairauden puolelle. Se on pitkään jatkunutta passiivista vihaa. Katkerien ihmisten pitäisi ottaa vastuu tulevaisuudestaan ja omasta onnestaan, eikä sysätä vastuuta muille syyttelemällä ja tuomitsemalla.
Katkerat ihmiset ovat luotaantyöntäviä, koska se viha muita kohtaan on aistittavissa eleistä, ilmeistä ja puheista, vaikka sitä yrittäisi peitellä. Siksi katkerat eivät saa seuraa, katkeruus pelottaa ja ahdistaa. Sillä katkerat tarttuvat ystävälliseen ihmiseen kuin hukkuva oljenkorteen, saattavat laittaa kaiken toivonsa ja koko elämänsä yhden ystävällisen varaan. Tämä on juuri sitä odotusten lataamista toiseen.
Ja kun katkera pettyy, inho sitä ystävällistä ihmistä kohtaan saattaa olla ihan järkyttävä ja tuhoisa, kun kaikki se patoutunut katkera viha lankeaa tämän ihmisen päälle, joka yritti olla vain ystävällinen. Nimim. kokemusta on. Välttelen katkeria ihmisiä, en halua olla kenenkään elämän pelastaja ja odotusten täyttäjä. Jokainen pelastakoon itse itsensä ja tehköön elämästään onnellisen. Itsenäisyys kunniaan.
Ja noihin tulevaisuusutopioihisi sanoisin, etten usko että noin käy. Ihminen tarvitsee ihmistä ja pysyvyyttä. Minä tahdon miehen rinnalleni ja haluan myös yhteisiä lapsia. En kuitenkaan uskalla tehdä mitään yhteisiä elämänsuunnitelmia omistushaluisen tai katkeran miehen kanssa. Jos suhde ei perustu yksilön kunnioitukseen, luottamukseen ja vapauteen, olen mieluummin koko ikäni yksin.
Ei katkerat ole olleet alunperin katkeria vaan elämä/pakit on heistä tehnyt sellaisia.
Monet ovat olleet mukavia, avuliaita, ujoja, kohteliaita, hyväkäytöksisiä jne.
Miksi siis pitäisi olla näitä mukavia ja hyviä ominaisuuksia, mikäli lopputulema on kuitenkin aivan sama? Yhtähyvin voi olla katkera, ilkeä tai huonokäytöksinen.
Kirjoitit, että "katkerat ihmiset ovat luotaantyöntäviä" tässä ainakin on hyvä syy miksi ei kelpaa. Sitäpaitsi tämä syy on paljon helpompi itse hyväksyä kuin että on ylenmäärin positiivinen ja omaa hyviä ominaisuuksia eikä silti "kelpaa". Lisäksi katkerana ollessa saa mahdollisuuden itsekin olla yhtä tyly kuin ne jotka "valitsevat".
Tulevaisuudesta emme tiedä. Voimme vain arvailla millainen siitä tulee. 2-3 vuotta sitten "ennustin", että katkeroituneita miehiä tulee olemaan yhä enemmän ja näin nähdäkseni on käynyt. Lisäksi ennustin, että yhä useammat miehet etsivät puolisonsa ulkomailta ja ymmärtääkseni tämäkin on lisääntynyt ja lisääntyy kokoajan. Syykin on selvä tähän jälkimmäiseen asiaan. Kuten edellisessä viestissä kirjoitin "raha ja/tai valta" mahdollistaa, että miehellekin voi tulla tilanne jossa pääsee valitsemaan. Lisäarvona ulkomaista kumppania etsiessä on tarjottavana Suomen turvallisuus ja korkea elintaso, jotka omalta osaltaan nostavat suomalaisten miesten "arvoa" naismarkkinoilla heti rajan (esim. itärajan) ylitettyä. Rajan ylityksen jälkeen häviää katkeruus ja monet muut "huonot" ominaisuudet kuin taikaiskusta.
"Monet ovat olleet mukavia, avuliaita, ujoja, kohteliaita, hyväkäytöksisiä jne.
Miksi siis pitäisi olla näitä mukavia ja hyviä ominaisuuksia, mikäli lopputulema on kuitenkin aivan sama?"
Oman itsensä takia. Ei naisten tai kenenkään muun. Vahva ihminen säilyttää itsensä ja omanarvontuntonsa läpi huonojenkin kokemusten. Heikko ihminen siirtää huonot kokemuksensa eteenpäin ja katkeroituu. Uskon, että ihmisen kannattaa pitää kaikin voimin kiinni rakkaudesta ja hyvyydestä, jotta elämä olisi mielekästä. Miksi siirtää pahaa oloa eteenpäin? Itse saan voimaa ja itsevarmuutta siitä että jaksan kaikesta ikävästä kohtelusta huolimatta olla ystävällinen ihmisille ja pitää kiinni herkkyydestäni. En ole kovettanut itseäni tässä kovassa maailmassa ja olen ylpeä siitä. Olen voittaja, omasta mielestäni.
Hyvä, että tunnette olevanne voittajia.
Väittäisin kuitenkin, että "reunat ovat teidänkin saavissanne". Eli tarpeeksi huonoja kokemuksia ja alkaa positiivisuus rapista. Joillain meistä "saavinreunat" ovat vain matalammat. Tätä voi tietenkin olla vaikea ymmärtää, mikäli on valitsijan asemassa.
Mutta hyvä, että tästä keskustellaan.
Olen nähnyt & kokenut lantin molemmat puolet ja joka ei ole nähnyt voi käydä katsomassa tätä katkeroitumispuolta jossain lähiravintolassa vaikka ensiviikonloppuna. Siellä näette miten katkeroituneita syntyy/katkeruus lisääntyy. Katseellanne etsitte hyvin ja siististi pukeutuneen miehen, joka istuu yksin. Odotatte ja näette, kun hän lähestyy jotain naista ja kerää jälleen yhdet pakit lisää. Pääsemättä kahta sanaa pidemmälle. Sama kuvio toistuu päivästä, illasta toiseen. Viikosta ja kuukausista toiseen. Vuosiin...
Kyllä minusta se oikeuttaa jo katkeruuteenkin.
Joku arveli, että minun pitäisi kasvaa aikuiseksi. Taitaa olla myöhäistä. :D Avoliitossa olen ehtinyt jo elämään 2 eri naisen kanssa yhteensä yli 22 vuotta.
ajattelutapa. Onnitteluni, että jaksat olla positiivinen ja ystävällinen ihmisille kokemuksistasi huolimatta.
Olen ilahtunut lukiessani kirjoituksiasi, todellakin, positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Ja tässä maailmassa sitä ei ole koskaan liikaa.
Muutkin on vastaillu samoja juttuja mutta pakko päästä vielä sanomaan:
Tunteille ei voi mitään, mutta pitäisi kuitenkin pystyä jotenkin käyttäytymään. Minä itse olen esimerkiksi silloin tällöin kateellinen monille ihmisille, mutta en silti mene varastamaan heiltä kadehtimiani asioita, tai muuten yritä jarruuttaa heitä matkalla onneensa. Myös katkeruuden pystyy mielestäni peittämään. En tarkoita että se pitäisi kieltää, mutta sen ei saisi antaa vaikuttaa toisten ihmisten elämään.
Ja puhuessasi naisista joiden ympärillä pyörii tarjokkaita, niin hei, ihan tosi! Tunnetko montakin naista? Luulen että näillä joilla on varaa valita suurestakin valikoimasta on myöskin joku rahaan ja vamtaan verrattava ominaisuus. Minulla ei ainakaan pyöri ketään ympärillä.
Tottakai jokaisen kuppi menee joskus nurin! Ja monta kertaa elämän aikan! Hyvänen aika, sitähän se eläminen, kokemukset ja eteenpäin meneminen on. Toisaalta sitten taas tapahtuu niitä hyviäkin asioita ja tapaa kauniita (ei siis ulkoisesti) ihmisiä, jotka ehkä vain sivuavat omaa elämää, mutta ovat silti olemassa. Jos heidät vaan haluaa huomata. Kuten nyt tämänkin viestin aloittaja; selvästi kaunis persoona, mutta moniko sen kauneuden osaa ottaa vastaan....
Viestissäsii edelleen puhut siitä, miten toinen saa pakkeja vuodesta toiseen. Kieltäydyt näkemästä sen ihmisen omaa osuutta omaan kohtaloonsa. Jos vuodesta toiseen saa pakkeja, pitäisi varmaan jossain vaiheessa miettiä, miksi niin on. Yrittää muuttaa omaa kaavaa, omaa ympäristöä, omaa käytöstä, omia vaatimuksi jne. Kokeilla joain muuta. Tai kertakaikkiaan välillä tehdä jotain ihan muuta ja kiinnostua jostain ihan muusta. Turha on ulkoistaa omaa pahoinvointia muiden syyksi (varsinkaan minkään ryhmien, mikään ryhmä ei ole niiiiin homogeeninen), kun itsensä kanssa jokainen joutuu lopulta elämään ja omasta elämästään vastaamaan.
No jos kulkee elämänsä vittuuntuneena, kuin pirun niellyt ja toista hankkisi, mielessä vain, että ämmät ei anna p...., niin kenenkähän vika tosiaan on, että ei anna?
Kokemusta ainakin näkyy olevan. Siis miehistä. Montako niitä on oikein tullut harrasteltua? Saako ikää kysyä? Kovin vanha et voi olla, koska esim. kolmekymppinen nainen ei ole kenellekään liian nuori (oletan, että ne vanhemmat miehet eivät sentään eläkeläisiä olleet).
Taidat hiukan liian heppoisin perustein lähteä tapaamaan miehiä? Monella naisella sama juttu, siis naisen odotuksiin nähden. Jos ollaan etsimässä sitä oikeaa, niin ei se toden teolla löydy käymällä kymmeniä miehiä läpi (tuloksena jatkuva riman nousu). Se oikea löytyy AINA sattumalta, esim. työn puolesta kun joutuu näkemään ja huomataan, että ollaan monessa asiassa samalla aaltopituudella ja ihastutaan. Näin se menee.
Miehet, jotka harrastavat useita naisia, eivät edes etsi sitä oikeaa. Ne hommat tehdään tehdään täysin erilailla.
"Ohoh" väitätkö ihan tosissasi, että 6. miehen treffailu (ei edes sängyssä puolienkaan kanssa) on paljon kolmikymppiselle sinkkunaiselle?
Missä häkisssä sinä olet kasvanut?
"Ohoh" väitätkö ihan tosissasi, että 6. miehen treffailu (ei edes sängyssä puolienkaan kanssa) on paljon kolmikymppiselle sinkkunaiselle?
Missä häkisssä sinä olet kasvanut? "
Ei se varmaan ole paljon kolmikymppiselle sinkkunaiselle, mutta jos sitä vertaa samanikäiseen tai vanhempiin sinkkumiehiin, joilla ei monella ole vielä yhtään kokemusta tai vain yksi kokemus. Siihen verrattuna se on paljon. Eikä ole tarvinnut kasvaa edes missään häkissä. Näitä miehiä on muuten yllättävän paljon.
Olen 25 vuotta.
"Taidat hiukan liian heppoisin perustein lähteä tapaamaan miehiä? Monella naisella sama juttu, siis naisen odotuksiin nähden. Jos ollaan etsimässä sitä oikeaa, niin ei se toden teolla löydy käymällä kymmeniä miehiä läpi (tuloksena jatkuva riman nousu)."
En ole etsinyt sitä oikeaa, olen vain mielenkiinnolla tutustunut uusiin ihmisiin. Olen samaa mieltä, että se oikea löytyy sattumalta, sitä ei kannata etsiä. Minulla ei siis ole koskaan uuden ihmisen kanssa mitään odotuksia parisuhteesta. Olen sosiaalisesti aktiivinen, nautin uusista tutuista, enkä pelkää vastoinkäymisiä. En halua suojautua elämältä ja uusilta ihmisiltä huonojen kokemusten takia. Olen edelleenkin valmis uusiin tuttavuuksiin. Ei ole minun innokkuuteni vika, jos uudet tuttavuudet ovat epäkunnioittavia minua kohtaan. En aio lannistua ikinä.
"Ja löytyy myös niitä sinkkumiehiä, joilla on muutama sata panoa."
Sellaisia on harvassa. Nehän ovatkin niitä, jotka pääsevät valitsemaan jonostaan aina uuden painikumppanin ja niitähän riittää. Liekkö sitten raha/valta vai mikä onkin se ominaisuus, joka vetää kumppaneita.
Pakkeja täällä keräävä mies pääsee samaan valitsijan asemaan vain ulkomailla.
Naisilla kokemattomuus on lähinnä itse valikoitua ei pakon sanelemaa niinkuin miehillä ja siinä on suuri ero.
Minusta sinulla on ihan oikea asenne. Erityisen hienoa on se,
ettet etsi edes tekosyitä katkeroitumiselle, vaan ymmärrät sen,
ettei siitä mitään hyvää seuraa. Parempi vain yrittää pitää
uskoa yllä ja painaa eteenpäin kuin se kuuluisa mummo lumessa.
Vaikka moni on kumppaninsa löytänyt aivan sattumalta esim. opiskelu-,
työ-, tai harrastusporukasta, niin se uusien ihmiseten
tapaaminen usein vaikeutuu sitä myötä kun ikää tulee lisää.
Olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka sitä kumppania ei
kannatakaan etsiä väkinäisesti hampaat irvessä, niin todennäköisyys
löytää se kumppani on suurempi jos vaivautuu edes välillä
tapailemaan uusia ihmisiä, eikä vain jumita päivästä ja
viikosta toiseen koti-kauppa-työpaikka -reitillä¨.
Miksi sen riman muka pitäisi koko ajan nousta? Kai se rima
on edelleen siellä missä ennenkin, vaikka tapaisikin muutaman
idiootin ja kusipään, tai ei jostain miehestä kiinnostu?
Minusta ko. juttu on myös paljon riippuvainen siitä, millä
asenteella sinne mahdollisille treffeille lähtee. Jos joka
kerta on ajatuksissa jo omakotitalo ja 3 lasta, niin ei
ihme jos siihen treffailuun vähitellen puutuu kun ei tunnu
toimivan. Jos taas molemmat lähtevät treffeille avoimin
mielin, niin silloin ei niin paljon masenna, vaikka se
mies/nainen ei olisikaan se tuleva kumppani, jos treffeillä
oli muuten mukavaa.
Liian suuret odotukset aiheuttavat juuri noita aloituksessasi
mainitsemiasi huoritteluja ja raivokohtauksia. Melkein jo
pidetään sitä naista tyttöystävänä, vaikka ei vielä edes
tunneta. Sitten hermostutaan jos toinen ei olekaan kiinnostunut.
Ei ihme, että on huono menestys, kun on liikkeellä tuolla asenteella.
Ensinnäkin, kiitos että kirjoitat rehellisesti ja asiallisesti.
Sinun teksteistäsi tulee sellainen kuva, ettet osaa olla onnellinen yksin. Mielestäni se taito kannattaa jokaisen naisen ja miehen opetella, ennenkuin edes kokeilee parisuhteita. Jos on onneton yksin, käy parisuhteessa niin, että sysää vastuun onnellisuudestaan toiselle. Se on todella iso vastuu ja mielestäni jokaisen pitäisi kantaa se itse.
Sain sellaisen kuvan, että sinulle parisuhde on jonkinlainen itseisarvo...kelpaisiko itsellesi millainen nainen vaan, kunhan saat sen parisuhteen? Siis kun sanot, että naisilla on varaa valita.
Mietipä uudelleen, mitä ovat ne vaihtoehdot, joista meillä naisilla on varaa valita? Jos naisilla on varaa valita naisia halveksuva mies tai yksinolo, niin tottakai jokainen itseään kunnioittava nainen valitsee jälkimmäisen.
Olisi pelottavaa sitoutua ihmiseen, joka ei kunnioita. Epäkunnioitus kun heijastuu erilaisina lieveilmiöinä. Sellaisista suhteista syntyy juuri niitä katkeria ja rikkirevittyjä ihmisiä. Ihmiset siis suojelevat itseään, kun eivät ota ketä vaan. Epäonnisia avioliittoja on ihan liikaa. Joku viisas on sanonutkin, että avioeroja ei ole yhtään liikaa, mutta hätiköiden solmittuja avioliittoja on.
Ja mieti vielä sitäkin, että aika moni mies on meidän naisten kimpussa vain seksin toivossa. Eli aika näennäistä se meidän valinnanvara on. Hyviä miehiä on, mutta ei niitä joka päivä kävele vastaan. Ja vaikka kävelisikin, aina on joku muu este, ettei siitä voi syntyä mitään elämää suurempaa. Ei se ole kuule helppoa kenelläkään, sitä tässä yritän sanoa.
Elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin parisuhteen metsästys. On ihan hullua lähteä määrittämään omaa ihmisarvoa vain sen myötä, kuinka onnekas tai tasokas on parisuhdemarkkinoilla. On paljonpaljonpaljon rikastuttavampia ja mielenkiintoisimpia tapoja määrittää oma paikkansa tässä maailmassa. Ei ole mikään pakko olla jonkun puoliso ollakseen tärkeä ja erityinen ja ennenkaikkea onnellinen ihminen.
Tietysti jokaisella on tarve olla rakastettu, mutta voihan sen rakkauden hankkia muutakin kautta kun ripustautumalla yhteen ihmiseen. Rakkautta valitettavasti ei saa, jos sitä ei itse uskalla antaa. Harva rakastuu ihmiseen jolta saa vain epäkunnioitusta ja katkeraa käytöstä osakseen. Jos haluaa vilpitöntä (ei hyötymiseen perustuvaa) välittämistä ihmisiltä, tulee itsekin välittää vilpittömästi. Eli ei ladata jokaiseen ihmiseen niitä omia odotuksia, vaan nauttia jokaisesta yksittäisestä hetkestä jonka saa nauttia kivan ihmisen kanssa. Kaupan kassan kanssa vaihdettu hymy voi olla sellainen hetki. Eivät ne hetket mene hukkaan, vaikkei niistä mitään ”hyötyisikään”.
"Vaikka moni on kumppaninsa löytänyt aivan sattumalta esim. opiskelu-, työ-, tai harrastusporukasta, niin se uusien ihmiseten
tapaaminen usein vaikeutuu sitä myötä kun ikää tulee lisää."
Aivan totta. Itsellenikin iski yksinäisyys kun muutin uudelle paikkakunnalle. Minun ikäisillä, nuorilla kiireisillä aikuisilla ei ole aikaa ystävystyä uusiin ihmisiin. Eikä todellakaan ole helppoa löytää vilpitöntä ystäväseuraa. Kyllähän miehiä pyörii ympärillä jos eksyy "lihatiskeille", mutta jeejee, onpas siitä suuri ilo, että joku vonkaa seksiä :/
Ja riman noususta... en minäkään usko, että se mihinkään nousee. Tosin olen oppinut tietämään mitä haluan ja mitä en. Nuorempana tyttönä ei ollut aavistustakaan ja niinpä sitä vain tutustui mielenkiinnolla kaikenlaisiin ihmisiin ja välillä "otti turpiinsa". Kuitenkin olen rikastunut kaikesta.
"Minusta ko. juttu on myös paljon riippuvainen siitä, millä asenteella sinne mahdollisille treffeille lähtee. Jos joka kerta on ajatuksissa jo omakotitalo ja 3 lasta, niin ei ihme jos siihen treffailuun vähitellen puutuu kun ei tunnu toimivan."
Olet ihan oikeassa. Ja tuo on yhtä lailla naistenkin ongelma. Todella moni nainen on sitä tyyppiä, joka haaveilee lapsista ja omakotitalosta sun muusta ja sitten etsivät siihen kaavaan sopivaa miestä. Eivätkä osaa nauttia treffeistä yksittäisenä hauskana kokemuksena, varsinkaan jos mies ei satu sopimaan heidän kaavailuihinsa. Sitten nämä naiset itkevät itsesääliään, tyyliin "miksi juuri minä saan kaikki huonot miehet, minussa on jotain vikana, olenko ruma jne".
Tuntuukin joskus siltä, että naisilla on enemmän taipumusta kääntää nuo huonot kokemukset itsesääliksi siinä missä miehet ovat taipuvaisempia kääntämään ne halveksunnaksi naisia kohtaan. Voi tietysti mennä toisinkin päin. Taitaa itsesääli ja katkeruus olla saman asian kääntöpuolia. Kumpikin on vihaa, toinen vain kohdistuu itseen ja toinen muihin. Kumpikin mielestäni yhtä sairasta, siis ihmiselle itselleen.
Olet homo ja homon elämä on vaikeaa, ainakin vaikeampaa kuin heteron. Mutta pliiis! Älä esiinny täällä naisena. Tai jos on ihan pakko niin käy ensin sukupuolenvaihdosleikkauksessa!
Jollei olisi ylämäkiä, ei olisi myöskään alamäkiä.
Olet tervehenkinen nuori nainen, elämä vasta edessä, moni matkallasi yrittää ehkä sinutkin lannistaa :) pidä pintasi,
älä koskaan hukkaa itseäsi :)
Kiitos kannustuksesta, rohkaisevaa huomata, että löytyy teitä positiivisella asenteella liikkeellä olevia :)
Aika kevyttä tavaraa jos sanot noita huonoiksi kokemuksiksi. Tasoltansa tuo vastaa vasta naisten normaalia käytöstä miehiä kohtaan. Ihan muista asioista tässä väsyneitä ja pettyneitä ollaan (=katkeria?)
Kevyitä nuo vielä ovatkin, juuri siksi, ettei nuo jutut ole (luojan kiitos) johtaneet pidempiin suhteisiin. Täytyy olla tarkkana, ketä päästää elämäänsä ja torjua epäkunnioittavat ihmiset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Olen minäkin joskus tehnyt pahan arviointivirheen ja luottanut liikaa. Sitten on tullut niitä oikeasti vahingollisia kokemuksia. Siis seurustelusuhteissa. Olen onneksi osannut ottaa seurusteluajatkin tutustumisena, ja olen onnellinen, että se kemioiden yhteensopimattomuus on tullut selville jo seurustelun alkuvaiheessa. Ei kannata kohdella itseään huonosti ja jäädä huonoon suhteeseen.
Seurustelu on mielestäni sitä aikaa, jolloin katsotaan onko niin kivaa ja turvallista, että voisi olla yhdessä pidempäänkin. Ei kannata odottaa siltäkään ajalta sen enempää. Silloin pettymyksetkään eivät ole niin kovia. Tottakai se alkaa vtuttamaan ja väsyttämään, jos kerta toisensa jälkeen törmää esim. narsisteihin. Mutta jos tiedän, että maailmassa on yksikin hyvä mies, se riittää pitämään uskoa miehiin yllä.
Tuntuu, että nämä minun kohtaamani seurustelukumppanit ovat odottaneet ihan hirveästi ja ovat kokeneet omistavansa minut sen jälkeen kun on alettu puhua seurustelusta. Sitten ovat todella katkeria, kun olenkin päättänyt suojella itseäni ja jatkaa mieluummin yksin. Miksi jäisin suhteeseen, jossa minulla on paha olla? Tällaisten miesten mielestä sen pitäisi riittää minulle, että rakastaa ja rakkauden pitäisi hyväksyä kaikki ja uskoa ihmeisiin, vaikka suhde olisi muuten ihan helvetillinen. Minä en tiedä mitä rakkautta se on ollut, että kun minä huomaan olevani selvästi onnellisempi yksin, he alkavat tekemään elämästäni helvettiä ahdistelemalla, lähettämällä väkivaltauhkauksia tai riepottelemalla julkisella paikalla. Noissa on se hyvä puoli, että viimeistään siinä vaiheessa tietää tehneensä oikean päätöksen eron suhteen.
Sellainen mietelause on, että rakkaus on kuin lintu, päästä se vapaaksi... jos se palaa luoksesi, silloin se on rakkautta.
Niin, en nyt tämän enempää mene noihin oikeasti huonoihin kokemuksiin, ne ovat liian pitkiä tarinoita. Olen pahoillani, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia naisista. Muista, että jos annat niiden vaikuttaa sinuun liikaa, sinä itse häviät siinä. Ei kukaan muu.
Jos koet olevasi väsynyt ja pettynyt, ei ole mikään synti pitää taukoa ja katsella elämän muita puolia. Kyllä se väsymys lähtee rentotumalla, kun ei mieti liikaa parisuhdekuvioita. Itsellänikin on nyt taukovaihe menossa, ei jaksa uusia ihmisiä juuri nyt. Mutta kuka tietää, mitä kesä tuo tullessaan :) Kunhan ei odota liikoja :)
että kuivalta maalta opetetaan hukkuvaa uimaan.