Jos rahaa on reilusti yli 100000 eur pankkitilillä ja omaisuutta paljon enemmän. Olen maksanut 25 v. aikana kaikki laskut, lainat ym. Vaimon tulot 800 eur. kk.Itselläni n. 5000 eur. Ei enää huollettavia lapsia eikä avioehtoa. Pitäiskö nostaa rahat tililtä ennen eroa ja laittaa "jonnekin" eli lomailuun, huvituksiin, kavereile tms. En haluaisi joutua itse joutua puille paljaille ja hyväksikäytettäväksi. Vaimo haluaa eroa, en minä.
mihin hävittää rahat
ennen eroa
244316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ehdottaisn että palkkaisit hyvän asianajajan itsellesi,hän kyllä osaa neuvoa.
Niin omaisuutesi, velkasi, kuin säästösikin ovat vaikuttamassa nettovarallisuuteesi (oma omaisuus ja puolet yheisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä) ... avioeron osituksessa varakkaampi puoliso maksaa "köyhemmälle tasinkoa niin paljon että saadaan "puntit tasan".
Ei tuohon vaikuta kuka mitäkin on avioliiton aikana maksanut... avioliitossa kun puolisoilla on toisistaan elatusvelvollisuus (ks. avioliittolaki ellet usko).
Jos aiot hukata omaisuuttasi, pienentääksesi tasinkoa... on se laitonta (ks. alla). Vaimosi varmasti tietää varallisuutesi, eikä välttämättä jää kuviotasi seuraamaan vierestä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
*****************
94 §
Jos puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt, saakoot toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta sanotun omaisuuden säästön vähentymistä, niinkuin 93 §:ssä sanotaan. Sellaista vastiketta otettakoon, kuitenkin vain puolet siitä, mitä muuten ei voitaisi suorittaa, myöskin siitä vastikevelvollisen puolison omaisuudesta, johon ei ole avio-oikeutta, mikäli omaisuus ei mene velan katteeksi.
Hei... Katsoisitko viestiäni jonka laitoin sinun jatkeeksi, nimim. vajaan vuoden naimisissa, "nyt ero" jossa oli kysymys omaisuudesta?Sivu 3.
Kiitos jos viitsit....
Voit lahjoittaa nimissäsi olevia kiinteistöjä lapsillesi niin, että pidätät hallintaoikeuden ei kuitenkaan yhteistä asuntoa. Aloita "ryyppääminen" niin saat piilotettua joitain tonneja per vkl., ryyppää käteisellä automaattia lähimmässä pubissa. Mitä pidemmälle avioerohakemuksen lähetys siirtyy sitä enempi saat ryypättyä pois tililtä. Shoppailu vimmakin vois olla kiva, vois ostella kaikkea kallista lahjatavaraa itselle, joka ryyppyreissulla putois jonnekin. Harmi vain että yletön "ryypiskely" saattaa nopeuttaa toisaalta eronhakuprosessia, tietysti vois "pelata" rahat ykskätiseen.
Rekistereillä ja tileillä erohakemuspäivänä (siis kun erohakemus lähtee vaimolta) oleva tulee jakoon ja arvoirtain (taulut tms.) muu sälä ei yleensä tule osituspapereihin. Sinä päätät mitä luovutat, jos jonkin omaisuuden arvioitu arvo nousee liiaksi voit sen luovuttaaa. Hyvän arvonnousun kokeneita osakkeita voi luovuttaa (myöhemmin tulevia mahd myyntivoiton veroja ei huomioida). Älä paljasta etukäteen mitä haluat oikeasti pitää, vastapuolen asianajaja vedättää arvoa ylös. Sano haluavasi pitää jotain sinulle merkityksetöntä, jotta se yliarvostettaisiin voit yrittää itse vedättää hintaa jopa ylemmäs, luovuta yliarvostettua omaisuutta. Teetä ositus vaiheittain: Sopimus ositusarvoista ensin. Vaadi kohtuullistamista enemmän omistavana(voi onnistua) ja siitä sopimus. Sitten vasta paljastat mitä luovutat tasinkona.
Sinua ei voi pakottaa myymään yksin omistamaasi. Luovutuksen jälkeen toinen voi myydä omanaan ja maksaa mahdollisen veron.
Jos erohakemus on jo lähtenyt, sitten on myöhäistä hienosäätö. Jos vaimo ei hae ositusta ikuna, sen voi jätää kokonaan tekemättä. Lakimiestä ei silloin tarvita. Myös kahdenkeskinen jako ilman lakimiestä voi onnistua, tarjoa jokin osa(hänelle tärkeä), jos tulee puhe osituksesta.
nimenomaan teille miehille jatkuva lätkytyksen aihe varsinkin erotilanteissa. Ihan kuin muita murheita ei oliskaan. Mulla kun on aina ollut omat tulot, omaa omaisuutta ja pikkusen tullu sukulaisilta perintöäkin, niin en oo miehen rahoista kiinnostunut. Silloin kun erosin meillä ei edes ollut mitään avioehtoa ja mies oli varakkaampi, niin asianajajani sanoi et voisin saada enemmän ja et eikös hoidettais homma kotiin. Mä sanoin sille, että antaa olla, tässä on ihan muusta kysymys kuin rahasta. Kuulin sitte jälkeenpäin exäni tilittäneen kavereilleen, että niin tylysti jätin ja vihaan häntä kun ei edes hänen rahansa kelvanneet :)) Voiko kukaan tätä käsittää? Ainoo selitys on, että miehet luulee suuressa viisaudessaan, että raha on se jolla naisia ostetaan. Voi tsiisus tota alkeellista ajatuksenjuoksua.
...erotessa vinkuu. Ja talo. Ja auto. Ja kesämökki. Lapset tietysti automatic.
Ja jos oot avioliitossa niin sillon vaimo vinkuu että mikset hanki rahaa. Ja taloa. Ja uusia huonekaluja. Ja uutta autoa. Ja kesämökkiä. Ihan sama oliko sitä rahaa vai ei - vaatimuksia kyllä on, ja miehen pitäs kaikki hommata.
Jos mies voittais lotossa tai olis sikapalkkaduunissa tai muuten vaan äveriäs, niin kaikenmoista perseenpyörittäjää pyörii ympärillä.
Jos mies on köyhä ja työtön niin parasta mitä voi naisrintamalla toivoa on lähiöräkälän kaljasieppo.
Kyllä näin on näreet.
että miehet luulee, joka tunnetusti ei oo tiedon väärtti. Onko se niin, että miesten kielellä "mulla on hyvin rahaa" tarkoittaa suomeksi, että "mä rakastan sua". Puhutaan mielummin rahasta ja autosta, kun ei osata puhua tunteista, rakkaudesta, seksistä, naisen kunnioituksesta, omasta haavoittuvuudesta ja kaikesta siitä mitä ihmisenä oloon kuuluu läheisyydestä puhumattakaan. Kun on rahaa tai pitkänokkainen auto, voi aina saada (lue ostaa) uuden naisen entisen tilalle. Kaikki on korvattavissa, vaikkei oikeesti olekaan!
miehet luulee rahalla saavansa rakkautta. meillä mies oli sitä mieltä että pesää pitäis nyt kyllä saada kun niin paljon tuo rahaa kotiin. hetken asiasta keskusteltuamme hän myönsi että hänen mielestään mies hoitaa taloudellisen puolen ja vaimo sitten "maksaa" miehelle sängyssä. oispa tullu jutuksi ennenkuin mentiin naimisiin...
En tiedä suhteessa sen tylsempää puheenaihetta kuin raha. Mä oon ollut huomaavinani että just miehet, jotka on kyvyttömiä näyttään tunteitaan hehkuttaa juuri tällä rahalla. Täälläkin moni äijä poraa juuri sitä, että vaimo vaatii rahaa ja sillä ostettavaa tavaraa, vaikka tosiasiassa on niin, että vaimo todennäköisesti vaatiikin rakkautta, miehen aikaa ja huomiota. Mutta ne onkin miehelle semmoista luonnonvaraa, jota ei vaimolle niin vaan annetakaan. Mielummin ollaan tarjoomassa euroja taikka visan rinnakkaiskorttia, uutta merkkivaatetta, autoo taikka timanttisormusta ja niillä kaikki on kuitattu ja omatunto putsattu. Ja sitten vielä ihmetellään miksi kiittämätön vaimo jättää ihanan "insinöörin" ja lähtee persaukisen pitkätukka retkun matkaan.
Jos on nainen ollut paha ja kaikkeen tyytymätön, vaikka mies ois tehnyt kaiken mitä normaali Nainen toivoo, niin silloin mies lähtee ja jättää vaikka kaiken. Eroon millä hyvänsä hintaan, ei mies välitä mistään tasajaosta.
Kummallisinta on, että ämmät alkaa tuossa tilanteessa ruokkimaan ketkuja lakimiehiä. Ei kelpaa mikään, mutta sehän ei varmaan olekkaan uutta. Pääasia on, että menee järjen vastaisesti, eikä mitään väliä vaikka hukataankin lasten omaisuus siinä sivussa. Omien lasten omaisuuden tärvääminen ei rasita sossussa kun lasten tapaamisista on kyse. On näitä, älkää miehet erehtykö ottaan kierrätykseen kelvottomana hylättyä tavaraa.
semmoinen Normaali nainen, joka ihan oikeasti on saanut mieheltä sen kaiken mitä toivoo, voi olla mihinkään tyytymätön. Jos itse olisin saanut edes osaakaan toivomastani muuta kuin rahaa ja tavaraa, olisin suudellut maata sen ihmemiehen jalkojen juuressa. Juu talot, autot, ulkomaanmatkat ja rajaton tilinkäyttö kyllä oli, mutta niissäkin kaikissa aina ääneen ympäristölle julkistettava hintalappu. Alussa ei pullistelu ollut niin näkyvää, mutta loppua kohti meni ihan mahdottomuuksiin. Ja hassuinta tässä oli se, etten koskaan semmoista ollut edes pyytänyt, saati vaatinut. Hän vain luuli....
Käy lukemassa tuolla yh-palstalla ja mieti sitten uudestaan.
Outoa, että suostuit väkisin käyttämään hänen rahojaan... ;-)
Käytin kyllä omatkin rahani yhteiseen talouteen avioliiton aikana, mutta mies varakkaampana halusi elää komeammin ja kalliimmin. Piti olla komia talo, kalliit autot, matkat eksoottisiin kohteisiin ja hyviin hotelleihin, merkkivaatteet ja kaikessa kelpasi vain exclusive...se oli hänen tyylinsä, jota minä en pyytänyt enkä vaatinut. Vai tarkoitatko, että mun olis avioliiton aikana pitänyt rakentaa itselleni pihamökki hänen tontilleen tai asua omistamassani kaksiossa kaupungin keskustassa, matkustaa hänen kanssaan mutta ruokailla eri ravintoloissa ja asua halvemmissa hotelleissa tai mennä omalle halpismatkalle eri kohteeseen, kulkea mukavissa merkittömissä vaatteissa kun hän viiletteli mittapuvuissaan taikka ostaa hänelle kaupasta karisanpaistia, tuoretta tonnikalaa, maitovasikkaa ruuaksi ja itse siinä sivussa syödä tavallista arkista kotiruokaa? Kyllä semmoinen mulle olis sopinut, mutta se ei sopinut hänelle. Eikä koko homma sitten lopulta sopinut enää minulekaan, vaan päätin elää oman näköistäni elämää.
Enkä se onkin juuri niin, että kun muuta ei saada eikä yhteistä sanastoa ole, niin puhutaan sitten sitä ainoaa kieltä jota mies ymmärtää eli rahan ja tavaran kieltä. Kun ei saanut rakkautta eikä muutakaan sisältöä ja henkeä siihen avioliittoon, niin viedään sitten ainakin rahat - kuten käyttämänne ilmaisu kuuluu. Ehkä se oma ja lasten turvattu eronjälkeinen talous jollakin lailla lääkitsee niitä tunteettomuudesta syntyneitä haavoja.
Kuten sanottua, itse en sille tielle lähtenyt, koska en tarvinnut miehen rahoja erossa. Mutta siitäkin hän jollakin lailla suivaantui eli kuvitteli rahalla ja hienoilla koristeilla pystyvänsä pitämään minut kiltisti siinä kyljessä. Vähänpä tiesi mies...
Eläköön, Suomessa on ainakin yksi marttyyri, Sinä! Tsemppiä!
vai missä kohtaa tekstiäni luet, että olisin jollakin lailla ilmaissut sääliväni iseäni. Vai onko se aina niin vaikeata olla luokittelematta naista: Jos et ole rahanahne ämmä, olet marttyyri. Hah. Juurihan sanoin luopneeni siitä minkä laki olis sallinut, koska erossamme oli ihan muusta kuin rahasta kysymys.
Enkä vieläkään ole mitään sellaista aineellista paitsi, mitä en omilla rahoillani pysty hankkimaan. Ainoa mitä joskus kaipaan on se mies jota kerran rakastin. Sitä joka itsekin ehkä tunsi, että rakastan sitä ihmistä ja miestä omana itsenään. Mutta sitten tuli aika, jolloin hän ei enää pystynyt antamaan aikaansa, rakkauttaan eikä läheisyyttä ja silloin alkoi se rahalla ja ostamisella pelaaminen. Hän luuli, että kun oikein tavaralla talo täytetään, niin onhan sen vaimon pakko olla onnellinen. Avioliitosta tulikin kaupankäyntiä ja vaihtokauppaa ja se ei mulle sopinut.
ja nosta rahat käteisenä, lopeta tili täällä Suomessa ja vie rahat turvaan. On parempi lopettaa tili kokonaan kuin jättää voimaan, siellähän näkyy se nosto! Voit sitten avata uuden tilin vaikka kokonaan toiseen pankkiin. Ja simsalabim rahat ovat kadonneet. Asunnon/talon voit vaikka luovuttaa perustamallesi säätiölle, jota sinä johdat ja päätät omaisuuden käytöstä. Näin saat pidettyä langat käsissäsi. Kysäisepä lakimieheltäsi lisää näistä antamistani vinkeistä.
Antamasi vinkit ovat "satuja lapsille", jos vaimo tietää säästöistä... ymmärsin ap.:n kirjoituksesta että niin saattaisi olla.
Niin no, voihan olla että vaimo ei edes viitsi ruveta vaatimaan tasinkoa... siitä kun luopuminen on aivan mahdollista.
Ellei niin tahdo, ja omaisuus hukattu... hänen juristinsa vaatii kärjäoikeudelta pesänjakakaa. Jos avio-oikeuden alaista omaisuutta hävitetty, "tärvätty" tai piilotettu, on avioliittolaissa pykälä jolla asia voidaan "korjata" vaimon eduksi.
Yhteisenä kotina olevaa taloa ei voi myydä tai siirtää toisen hallintaan (säätiön)ilman puolison kirjallista suostumusta. Ks. avioliittolaki...
Yhdestä asiasta olen kanssasi samaa mieltä, ap. kirjoittajan kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä juristiin ennen kuin tekee jotain vähemmän viisasta omaisuutensa suhteen.
Ja niille, jotka harkitsevat avioliittoa ... mm. juuri tämän takia avioehtoja tehdään...
Siis. Henkilöllä X on tilillään "vakava" summa y euroa. Hän elää avioliitossa. Hän päättää nostaa rahat ja käyttää ne ostamalla hammastikkuja ja uittamalla niitä lähimmässä joessa. Vain hän yksin tietää mihin rahat menivät.
Viiden vuoden päästä uittourakasta vaimo haluaa erota. Herra x on siis mielestäsi velvollinen maksamaan tasinkoa noista uittohommiin menneistä rahoista?
Ap:n kirjoituksessa EI käynyt ilmi, että hänen vaimonsa oli jo hakenut eroa. Vaimo on ilmaissut tekstin mukaan halusta.
Kun et selkeästikään tahdo tai kykene ymmärtämään kerrottua, niin josko Suomen Laki auttaisi oivaltamista.
Kuvaamasi kikka hävittää/piilottaa omaisuutta mihin puolisolla on avio-oikeus ei onnistu, jos "uunotettu" ymmärtää palkata juristin.
*************************************
94 §
Jos puoliso on hoitamalla huolimattomasti taloudellisia asioitaan, käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, tai muulla hänen oloihinsa soveltumattomalla menettelyllä aiheuttanut, että sellainen omaisuus on oleellisesti vähentynyt, saakoot toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta sanotun omaisuuden säästön vähentymistä, niinkuin 93 §:ssä sanotaan. Sellaista vastiketta otettakoon, kuitenkin vain puolet siitä, mitä muuten ei voitaisi suorittaa, myöskin siitä vastikevelvollisen puolison omaisuudesta, johon ei ole avio-oikeutta, mikäli omaisuus ei mene velan katteeksi.
Herää nyt jo hyvä ihminen! Rahathan voi mennä vaikkapa ruokakauppaan ja sitähän ei pysty jälkeenpäin todistamaan. Ja sitten vaan juristin avulla puolet ruokarahoista takaisin eron yhteydessä. Kätevää.
Alat elää liian syvällä oman tulkintasi kanssa (enkä puhu tästä tapauksesta)!
vaimosi kanssa avioehdon tekemisestä? Senhän voi tehdä koska vaan, vaikka olisitte olleet naimisissa vuosikymmeniä.
No lapsille tietenkin jos fiksu oot!! Sitä voi verottomana antaa määrätty summa.Vai aiotko säästää seuraavalle vaimolle.Takuuvarmasti hän rahojen takia sinut ottaakin,koska noin tyhmä olet.