Olen opetellut elämään uutta elämää yhdessä yhden lapseni kanssa. Toinen lapsistani muutti pois äitinsä kanssa kuukaisi sitten.
Avioeron johtui luultavasti minun sairastumiseni pari vuotta sitten jota vaimoni ei kai kestänyt.
Koko aikana en saanut mitään tukea vaimoltani. Sanoi vaan että etsi itsellesi oma asunto.
Taistelin yksin ja muutaman ystäväni kanssa itseni kohtuulliseen kuntoon. Koko tämän ajan yritin myös selvittää mistä loppujen lopuksi oli kysymys mutta en saanut oikein selvää vastausta. Muutin myös tapojani joista ajattelin asioiden johtuvan.
Vaimoni oli koko ajan ehdoton eron suhteen. Ei antanut mielestäni mitään mahdollisuutta korjata asioita.
Matkan varrella selvisi myös että hänellä oli ollut myös ulkopuolisia suhteita.
Vajaa 20 vuotta avioliittoa vedettiin mielestäni pytystä alas vuoden vaihteessa ja haettii eroa.
Tänään siis yritän aloittaa uutta elämää mutta vaikeaa se on.
Uupumus ja jonkin sortin masennus painaa päälle.
Aikuinen mies itkeskelee yksin ettei vaan lapset sitä näe.
Töissäkin pitäisi jaksaa käydä että saisi maksettua uuden lainan jolla lunastin yhteisen asunnon omaksi.
Täytyy kai yrittää vaan nenä pystyssä eteenpäin ja toivoa että olo tästä paranisi. Moni muukin on varmaan tämän kokenut ja kestänyt. Miksen siis minäkin.
Avioeron johtui luultavasti minun sairastumiseni pari vuotta sitten jota vaimoni ei kai kestänyt.
Koko aikana en saanut mitään tukea vaimoltani. Sanoi vaan että etsi itsellesi oma asunto.
Taistelin yksin ja muutaman ystäväni kanssa itseni kohtuulliseen kuntoon. Koko tämän ajan yritin myös selvittää mistä loppujen lopuksi oli kysymys mutta en saanut oikein selvää vastausta. Muutin myös tapojani joista ajattelin asioiden johtuvan.
Vaimoni oli koko ajan ehdoton eron suhteen. Ei antanut mielestäni mitään mahdollisuutta korjata asioita.
Matkan varrella selvisi myös että hänellä oli ollut myös ulkopuolisia suhteita.
Vajaa 20 vuotta avioliittoa vedettiin mielestäni pytystä alas vuoden vaihteessa ja haettii eroa.
Tänään siis yritän aloittaa uutta elämää mutta vaikeaa se on.
Uupumus ja jonkin sortin masennus painaa päälle.
Aikuinen mies itkeskelee yksin ettei vaan lapset sitä näe.
Töissäkin pitäisi jaksaa käydä että saisi maksettua uuden lainan jolla lunastin yhteisen asunnon omaksi.
Täytyy kai yrittää vaan nenä pystyssä eteenpäin ja toivoa että olo tästä paranisi. Moni muukin on varmaan tämän kokenut ja kestänyt. Miksen siis minäkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä opettelen elämää yhdessä lasten kanssa. Mies muutti muutama viikko sitten omaan asuntoon. Paljon olen itkenyt ja salaa yritän minäkin itkeä. Lapset yrittävät olla kilttejä vaikka tiedän heilläkin olevan tosi vaikeaa ja isän ikävä on kova. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Etsitään uusia tapoja saada arki rullaamaan tällä kokoonpanolla ja löytää uusia, ihan vain meidän neljän juttuja.
Minä olen päättänyt näyttää, että minä selviän. Pää pystyssä menen eteenpäin ja korjailen kolhiintunutta itsetuntoa. Tee sinäkin samoin. Tsemppiä ja voimia!
Kiitos !
Vetistely alkaa taas.
Onneksi ei kukaan näe.
Muutosten ymmärtäminen vie jonkin aikaa. Surra saa ja pitääkin, ja tiedät itse milloin olet parkunut kohtuuttomasti. Vaikutat ihmiseltä joka tarpeen vaatiessa osaa ottaa itseään niskasta kiinni.
Sinulla on siis lapsi, josta olet vastuussa. Se on hienoa, jos jaksat pitää vastuuta niin tärkeänää ettet anna sen lopahtaa. Se pitää sinut pystyssä.
Toinen pystyssä pitävä asia voisi olla, että TIEDÄT tuon epätoivon joskus loppuvan. Se loppuu kun ensin totut tähän uuteen elämään. Päivittäisitä uusista asioista tulee rutiini. Kannattaa etsiä joitain asioita (yksikin riittää) josta koet nautintoa. Olkoon vaikka luonnossa kävely tai kirjat (internet huono vaihtoehto... sori vaan, mutta kohtuudella kannattaa hyödyntää kun ei vie mukanaan). Asunto on nyt sinun, voit tehdä sinne pieniä muutoksia vaikka sisustuksella, jotka saavat sen näyttämään SINUN kodiltasi, eikä teidän. Jos kovasti ahdistaa voithan sen myydä ja hankkia täysin uudet seinät.
Ystvät ovat hyvä. Heidän kanssaan voit ilmeisesti puhua. Mutta muista että ystävät eivät ole yksistään murheiden kaatopaikka, heidän avullaan voit piristyä kun teette joitain asioita jotka vievät ajatuksesi pois surkeudesta.
On hirveää pohtia itsekseen MIKSI puolisoni teki kuten teki. Itsesääli on lähellä ja ajoittain ja aluksi siinä kieriskeleekin. Mutta ei. Olet ihminen, ja puolisosi oli vain yksi ihminen muiden joukossa. Hän ei ole kaikki. Eli kaikki muut ihmiset eivät ajattele kuten hän. On ihmisiä, jotka todella arvostavat sinua eivätkä petä luottamusta. Ystävät, lapset.
Kun pääset kiinni uusiin rutiineihin, etkä enää tarvitse entistä vaimoasi, huomaat elämän muuttuvan kuin itsekseen parempaan. Kesä on tulossa ja se on valoisaa ja kaunosta aikaa. Yritä nauttia siitä vaikka pienissä annoksissa.