En enää tiedä miten tässä suhteessa pitäisi tasapainoilla. Mitään ei tunnu tapahtuvan ilman erillistä sanomista, mistä sitten yleensä seuraa riita ja murjotus.
Tuntuu, että mies ei itse osaa tehdä mitään. Roskapussit odottavat kunnes ne miehen käteen tyrkkään, likaiset vaatteet lojuvat lattialla kunnes kerään ne pyykkiin. Sitten ihmetellään että miksei ole puhtaita kalsareita. Ei tunnu menevän jakeluun, että ei ne sieltä pyykkikorista itsekseen puhdistu.
Vaihtoehtoja tuntuu olevan vain se, että valitsen ns. äidin roolin ja hoidan kaikki asiat itse, kuten on ilmeisesti kotonaan oppinut äidin tekevän (ei muuten mikään ihan penikka tuo mies, 29 v jo). Mutta se käy niin raskaaksi. Joskus tuntuu, ettei mies edes asu täällä, kun aina pitää kysyä, että missä ne sakset on (vaikka samassa laatikossa säilytetty 6 vuotta). Ja vaikka joskus olen tätä roolia kokeillut, niin ei se kauan kestä, ennen kuin menetän hermoni ja räjähdän. (esim. vasta pessyt vessan altaan ja mies käy ajamassa partansa ja jättää partasilpun pitkin altaan reunoja)
Toinen vaihtoehto: nalkuttaja. Valitanko miehelle asioista niin kauan, että menee perille.. meneekö joskus perille? Kuinka monta vuosikymmentä sitäkin ihmettä on odotettava? Ja mitä näitä keskusteluja on lukenut niin miehet eivät suuremmin näitä nalkuttavia muijia arvosta. Koittakaahan joskus miehet miettiä, mistä se nalkuttaminen mahtaa johtua! Ei sekään ole kivaa, että aina joutuu jokaisesta pikku jutustakin erikseen sanomaan.
Ihan kuin ei oltaisi tässä hommassa kahdestaan, vaan minä yksin saan huolehtia kaiken ja olla kaikesta vastuussa.
Pieni esimerkki: vappu oli yli 3 viikkoa sitten. Miehen yo-lakki on siitä saakka odotellut varastoon viemistä. Katsotaan montako viikkoa vielä vierähtää ennen kuin se sinne päätyy. Jos tuossa kahta kuukautta kauemmin seisoo niin sitten lähden minä.
Ei jaksa enää olla äiti eikä nalkuttaja.
Tuntuu, että mies ei itse osaa tehdä mitään. Roskapussit odottavat kunnes ne miehen käteen tyrkkään, likaiset vaatteet lojuvat lattialla kunnes kerään ne pyykkiin. Sitten ihmetellään että miksei ole puhtaita kalsareita. Ei tunnu menevän jakeluun, että ei ne sieltä pyykkikorista itsekseen puhdistu.
Vaihtoehtoja tuntuu olevan vain se, että valitsen ns. äidin roolin ja hoidan kaikki asiat itse, kuten on ilmeisesti kotonaan oppinut äidin tekevän (ei muuten mikään ihan penikka tuo mies, 29 v jo). Mutta se käy niin raskaaksi. Joskus tuntuu, ettei mies edes asu täällä, kun aina pitää kysyä, että missä ne sakset on (vaikka samassa laatikossa säilytetty 6 vuotta). Ja vaikka joskus olen tätä roolia kokeillut, niin ei se kauan kestä, ennen kuin menetän hermoni ja räjähdän. (esim. vasta pessyt vessan altaan ja mies käy ajamassa partansa ja jättää partasilpun pitkin altaan reunoja)
Toinen vaihtoehto: nalkuttaja. Valitanko miehelle asioista niin kauan, että menee perille.. meneekö joskus perille? Kuinka monta vuosikymmentä sitäkin ihmettä on odotettava? Ja mitä näitä keskusteluja on lukenut niin miehet eivät suuremmin näitä nalkuttavia muijia arvosta. Koittakaahan joskus miehet miettiä, mistä se nalkuttaminen mahtaa johtua! Ei sekään ole kivaa, että aina joutuu jokaisesta pikku jutustakin erikseen sanomaan.
Ihan kuin ei oltaisi tässä hommassa kahdestaan, vaan minä yksin saan huolehtia kaiken ja olla kaikesta vastuussa.
Pieni esimerkki: vappu oli yli 3 viikkoa sitten. Miehen yo-lakki on siitä saakka odotellut varastoon viemistä. Katsotaan montako viikkoa vielä vierähtää ennen kuin se sinne päätyy. Jos tuossa kahta kuukautta kauemmin seisoo niin sitten lähden minä.
Ei jaksa enää olla äiti eikä nalkuttaja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu meillä ollu tai oli kanssa vähän ton tapasta mies jätti millon märän pyyhkeen sohvalle,sukat loju lattialla,vaatteet keittiön tuolilla.aikani siivosin sen jälkiä.yks kaunis päivä tein selväks että tästä lähin siivot ite sotkus minä en niitä siivoo.ukko tajus sit viimeinkin kun ne tavarat vaan oli siinä samassa paikassa aikansa niin jo oppi mikä on homman nimi eikä ole enää tarvinu sen sotkuja katella.kokeileppa ite sama juttu niin luulen että alkaa mennä viesti perille ja mun mies on sentään jo 44.v.
Hyvä että teillä viesti meni perille. :-)
Minä olen kyllä yrittänyt ja suurimmat riidat meillä yleensä aina ovatkin juuri siivoamisesta. Vähän aikaa saattaa tehota, mutta sitten taas tilanne muuttuu ennalleen.
Ja olen tuota yrittänytkin, että en enää miehen sotkuja siivoa. Mutta pitäisikö sitten vain katsoa sitä märkää pyyhettä homehtumassa mytyssä tai likaisia kalsareita pitkin lattioita. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta jossain vaiheessa se pinna aina katkeaa.
Muutenkin saa aina olla huolehtimassa tai mies muuten unohtaa tavaransa/vaatteensa a) kotiin jos ollaan jonnekin lähdössä tai b) sinne missä ollaan oltu, kun on kotiinlähdön aika. Mies sanoo, että ei mun tarvitse huolehtia sen tavaroista, mutta kyllä se pikkasen pistää vituttamaan, kun varmaan jo puolet pyyhkeistämme olisi jäänyt erinäisiin saunatiloihin miehini jäljiltä (onneksi on joskus vastaavasti tuonut jonkun toisen pyyhkeitä tilalle!!!) tai lompakko/avaimet/kännykkä on hukassa juuri kun on kiire lähteä jonnekin. Kyllä se parisuhteessa vaikuttaa aina kumpaankin osapuoleen, vaikka ei haluaisikaan.
... edelliseltä suhteeltani. Sukat ja kalsarit sai kerätä ympäri kämppää, tiskivuori sai olla koreampi kuin mount everest eikä mitään tapahutunut. Roskapussit homehtuivat parvekkeella...kun ei niitä jaksanut roskiin viedä. Märkä pyyhe löytyi useimmiten sängystä, kun oli mennyt kaapille hakemaan vaatteita, niin oli sen pyyhkeen laskenut siihen. Vessan taisi pestä kerran monen vuoden aikana (Pahimmillaan oli pahemman näköinen, kuin yksikää julkinen vessa, jossa olen käynyt) Jos en laittanut ruokaa, niin ei syöty tai sitten syötiin eineksiä. Aikani jaksoin... kattelin ja huomauttelin.... sitten lopetin siivoamisen. Olihan se ällöttävää, kun kämpässä haisi ihan hirveälle ja roskaa oli joka puolella. Sitten alkoi miestä häiritsemään, kun ei ketään voinut tuoda kylään. Lopussa sitten oli sitä mieltä, että hän jotuu tekemään kaikki kotityöt... ihan kamalaa...Heh :) Eihän se tietenkään ollut ainoa vika suhteessa, mutta kun kunnioitus toista kohtaan oli mennyt, niin ei jostain syystä tuon sohvaperunan kanssa halunnut makkarinkaan puolella olla lähemmin tekemisissä. Sitten hän kyllästy, kun hänen vapaa-aikaansa meni siivoamiseen... enkä minä tehnyt mitään (tietenkin autoin, jos olin kotona) Summa summarum... erohan siitä tuli.
Erosin kans tuollaisesta miehestä.
Mulla olisi ollut noi samat vaihtoehdot, tiedostin sen. Olla joko äiti tai nalkuttaja. Molemmista olisi ollut seurauksene, että musta olisi tullut katkera keski-ikäinen ämmä. Just sellainen kaikkista pahin.
Lähdin siis.
Yritin toki toki muutosta. Ensin hyvällä, ja sitten komentamalla. Sitten jättämällä tekemättä mieheen osuuden. Millään noista ei ollut mitään vaikutusta.
Lopputerveisinä mies sanoi ihan tosissaan, v... ja valittamatta, että "otan äidin sitten tänne siivoamaan". Että silleen.
sama tilanne täällä, keikun eron partaalla miehen epäsiistin käytöksen takia. Ikää jo 36v. ja minä olen se nalkuttava akka tai huolehtiva äiti. Sen jälkeen ei enää sänkypuuhat todellakaan kiinnosta tämän miehen kanssa ja sekös häntä ihmetyttää, mihin haluni ovat joutuneet!!! Ymmärrän täysin alkuperäisen kirjoittajan tunteen, itse olen myös jaksamisen rajalla, olen jo yli kymmenen vuotta pyytänyt, käskenyt, huutanut, raivonnut, anellut ja toivonut että mieheni siivoaisi edes omat jälkensä, mutta ei! Pesen lavuaarin, mies ajelee partakarvat, ihan tätä aina. Hän kaatelee kahvia ohi kupin ja jättää pyyhkimisen minulle, hän ei vie sukkia/kalsareita pyykkikoriin ja mikä pahinta hänen pyyhe oli kerran homeessa, eikä hän vielä silloinkaan tehnyt elettäkään sen eteen, oli siis pakko itse tehdä jo vaikka odotin että hän tekisi, eli odottaminen ei toimi. Häntä ei myöskään hävetä että koti on likainen, hiekkaa ja kuraa sisälläkin kengistä, mutta hän "ei huomaa" koko asiaa. Olen se joka siivoaa joka ikinen kerta, jos raivostun kunnolla niin mies avustaa (mutta ei koskaan oma-aloitteisesti siivoa mitään) olen kyllästynyt olemaan hänelle äiti, tuntuu että haluaisin miehen enkä huollettavaa :( mikä avuksi kun sotkujen siivousta on turha odottaa? neuvoja??? Olen tästä hänelle sanonut, mutta ei muutosta :(