Kuulin tuossa muutaman ystäväni näkökannan, kuinka seurustelusuhde tulisi edetä.. Aloin miettimään omalta kohdaltani, otinko liian nopeasti ja liian vakavasti liian aikaisin.
Itse tosiaan aloin jo kuvittelemaan lähestulkoon alussa, että tämä mies on niin ihana, että haluan viettää hänen kanssa joka ikisen päivän ja suunnitellakin yhteistä tulevaa..
Mies taasen halusi omaa aikaa ja edetä hitaammin ja varman päälle.
Pisti poikki puolen vuoden päästä, kun en enää jaksanut sitä tuskaa ja ahdistusta tästä näkemisongelmasta, vaikka molempien elmäntilanteet olivatkin ihan samanlaiset (koulu, työ).
Nyt tiedustelin asiaa muutamalta naispuoleiselta kaveriltani ja he olivat miehiensä kanssa edenneet ensin tyyliin.. etteivät soitelleet edes joka päivä (niinkuin me), tapasivat vain viikonloppuisin (me 3-4 kertaa viikossa), eivät esitelleet kavereille (minä olisin halunnut)..
Että, ilmeisesti sitten tosiaan ahdistin miehen sitoutumiskammoon sen vuoksi, kun olin alussa niin vakavalla mielellä liikkeellää.. :( jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, etten tiedustellut asiaa ko. kavereiltani suhteemme aikana..
Meinaan asiaa tiedustelin yhdeltä ystävältäni, joka seurusteli jo kolmatta vuotta. Ja hänen mielestään miehen käytös oli epänormaalia.. sillä hän oli edennyt suhteessaan siten, että näkivät joka päivä ja suunnittelivat yhteistä jo heti alussa..
Tämä lisäsi vain enemmän minun tuskaa siitä jättämisestä..
Itse tosiaan aloin jo kuvittelemaan lähestulkoon alussa, että tämä mies on niin ihana, että haluan viettää hänen kanssa joka ikisen päivän ja suunnitellakin yhteistä tulevaa..
Mies taasen halusi omaa aikaa ja edetä hitaammin ja varman päälle.
Pisti poikki puolen vuoden päästä, kun en enää jaksanut sitä tuskaa ja ahdistusta tästä näkemisongelmasta, vaikka molempien elmäntilanteet olivatkin ihan samanlaiset (koulu, työ).
Nyt tiedustelin asiaa muutamalta naispuoleiselta kaveriltani ja he olivat miehiensä kanssa edenneet ensin tyyliin.. etteivät soitelleet edes joka päivä (niinkuin me), tapasivat vain viikonloppuisin (me 3-4 kertaa viikossa), eivät esitelleet kavereille (minä olisin halunnut)..
Että, ilmeisesti sitten tosiaan ahdistin miehen sitoutumiskammoon sen vuoksi, kun olin alussa niin vakavalla mielellä liikkeellää.. :( jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, etten tiedustellut asiaa ko. kavereiltani suhteemme aikana..
Meinaan asiaa tiedustelin yhdeltä ystävältäni, joka seurusteli jo kolmatta vuotta. Ja hänen mielestään miehen käytös oli epänormaalia.. sillä hän oli edennyt suhteessaan siten, että näkivät joka päivä ja suunnittelivat yhteistä jo heti alussa..
Tämä lisäsi vain enemmän minun tuskaa siitä jättämisestä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me kun tavattiin reilu kuukausi sitten niin nähtiin joka päivä,monet tekstarit ja puhelut....Suunniteltiin yhdessä jo pitkälle kesään, pettymys on suuri,tuntu kanssa niin oikeelta. Nyt on tilanne se että mies ei halua jättää eikä nähdä, laitoin aika rajan tähän iltaan koska mä en ala miestä odottemaan montaa päivää. Piinaavaa, tuntuu siltä että rattosat sinkku ajat edessä....Miksi?
Kaiketi riippuu ihan ihmisistä mikä tahti on sopiva. Me nyt vaan ollaan siinä erilaisia.
Mutta ajattelisin että yleensä ottaen hieman hitaampi tahti on parempi juuri ettei toinen pelästy. Minä olen yleensä ollut se joka on halunnut edetä rauhassa, mutta edellisessä suhteessani osat olivatkin kääntyneet toisinpäin! Olenko minä muuttunut vai oliko tämä mies sellainen ketä halusin vaan nähdä enemmän kuin muita. Hmm varmaan kumpaakin. Ehkä enemmän että minä olen sitten näköjään muuttunut.
sillon kun ruvettiin miehen kanssa kulkeen yhessä niin ei me tavattu ku viikonloppusin ja musta se oli ihan hyvä homma.nykyään ku kattoo tota touhua niin ihmiset on liian ahneita ja hätäsiä koko ajan pitäis olla naamat vastakkain kännykät soi jatkuvasti ja tekstareita laitellaan hullun lailla.se jos mikä pilaa homman heti alkuunsa kyllä pitää toiselle antaa tilaa ja aikaa olla väliin omissa oloissaan.ei mikään ihme jos äijä pinkoo karkuu ku eukko jatkuvasti kyselemässä perään.
Älä kuuntele kavereita turhan tarkkaan tuossa asiassa.
Minä kun tapasin mieheni 7 vuotta sitten ensimmäistä kertoo, olemme siitä lähtien muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nähneet päivittäin. Ja nytkin kun asumme yhdessä, saatamme koulu-/työpäivän aikana vaihtaa tekstiviestin tai pari. Ja ei, meitä ei kuitenkaan ole liimattu yhteen =)
Sisareni taas seurusteli ensimmäisen vuoden poikaystävänsä kanssa niin, että näkivät lähinnä viikonloppuisin ja soittivat viikolla 1-2 kertaa.
Meitä on moneen junaan. Kaksi edes suurin piirtein aikuista osaa myös puhua näistä asioista. Edetäänkö liian hitaasti, liian nopeasti, juuri sopivasti, mikä siinä kavereille esittelemisessä pelottaa jne.
ollaan oltu 5kk ja vara-avaimet vaihdettu.alusta asti nähty n. joka toinen päivä.pisin erossa olo aika 6päivää kun olin toisella puolella suomea lomalla.ollaan käyty risteilyllä, joensuussa, hänen kotiseudullaan, ulkona käydään..edellisen kanssa taas nähtiin vain kerran viikossa, ei käyty oikein missään ja jätin hänet reilun vuoden jälkeen.tulin tulokseen että ollaan liian erilaisia, hän oli kotihiiri ja tykkäsi tietokoneista, itse viihdyn kotona mutta tykkään myös käydä reissuissa ja ulkona. oltiin yli vuosi eikä ollut esitellyt edes kavereilleen.eli tahti riippuu ihan ihmisistä, ei muut voi päättää!edellinen oli ihan liian hidas ja erilainen minulle.tuli huomattua että pitemmän päälle erilaisuus rasittaa vaikka alkuun se vetää puoleensa.meillä on mielestäni nyt hyvä tahti.(vaikka mies maininnut jo kultasormukset, siihen laitoin vastaan)riitoja on ollut ja niistä selvitty kunnialla.pukeudutaan samoin, kuunnellaan samaa musiikkia, molemmat tykkää sopivassa määrin käydä ulkona yms.olen aika varma että tässä on herra oikea:)pari vakavampaa suhdetta takana.yhteen ei kuitenkaan olla vielä muuttamassa. mielestäni hyvä aika siihen olisi vuosi seurustelua takana.viihdytään myös toistemme kavereiden seurassa, vaikka ikäeroa onkin 14v..