Yhden hengen taloudessa asuvia on Suomessa jopa 1,8 miljoonaa.
Naiset ovat korkeammin koulutettuja, mikä vaikeuttaa pariutumista. Perinteisesti ajatellaan, että miehen tulee olla naista koulutetumpi, mutta nykypäivänä alkaa olla toisin päin.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1362058
Naiset ovat korkeammin koulutettuja, mikä vaikeuttaa pariutumista. Perinteisesti ajatellaan, että miehen tulee olla naista koulutetumpi, mutta nykypäivänä alkaa olla toisin päin.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1362058
Vastaukset 42
Vanhimmat
eikohan tama ole jo kaikkien tiedossa.
Muutaman kerran kokeiltu jopa aloitustason seurustelua kouluja kaymattoman kanssa. Tuli hiukan aitimainen opettaja olo, etta tassapa nyt kerrotaan miten maailma toimii ja miten ihmisten ilmoilla ollaan.Ei kiitos.
Jostain syystä minuun yhteyttä ottavat naiset ovat lähes poikkeuksetta minua vähemmän koulutettuja, vaikka treffiprofiilini ei jätä epäselväksi koulutustani eikä toivetta fiksusta naisseurasta. En minäkään välittäisi kaikkea rautalangasta vääntää. Mahdatteko te akateemiset naiset olla itse liian passiivisia, kranttuja ja/tai exiä takaisin kaipaavia?
Mies 40
Akateemiset naiset ovat fiksuja.
He kuulevat ja huomiovat senkin, mitä naisista sanotaan ja mistä valitetaan. Yksi suuri valitushan on se, että naisten ajatellaan etsivän kumppania taloudellisten seikkojen perusteella. Valinnasta ja kriteerien asettamisesta syyllistetään aika rankasti.
Väitän, että aika monet akateemiset miehet ovat melko hyvätuloisia. Miehillä keskimäärin on parempi palkka kuin naisilla; en nyt mene syihin tässä.
Valtaosa akateemimisista naisista on humanistisilta, kasvatustieteellisiltä ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta. Näillä aloilla on lisäksi huonompi keskipalkka (jo miehilläkin) kuin esim. insinöörialoilla tai lääketieteessä - miesten suosimilla aloilla.
Varallisuuskysymys tekee suuren juovan.
Olen tutkijanalku, ja myönnän rehellisesti, että olen köyhä kuin kirkonrotta. En omista kuin itseni.
Minä en kehtaa ainakaan ottaa köyhyyteni takia yhteyttä ns. kovatasoisiin miehiin. Tulee rahanahne olo ja huono omatunto - se on juuri sitä, mistä meitä naisia koko ajan syyllistetään - olenko siis juuri sellainen? No, jos olisin kaunotar, niin ehkä kehtaisin edes vähän. Mutta olen lisäksi hieman ylipainoinen (harrastan liikuntaa, mutta rakastan liikaa syömistä). Markkina-arvoni on täten erittäin huono.
No, eihän sen kumppanin pakosta akateeminen tarvitse olla - mutta tällä markkina-arvolla taidan olla looserikastissa. Ja looserikastin miehet eivät minulle valitettavasti kelpaa. Kai minun pitää etsiä joku toinen köyhä tutkijanalku - sille kohtaa akateemisuudessa pitäisi laittaa sellainen valintarasti tuolla profiilissa. ;-)
naimaan luokkaansa ylempää? Pitääkö tämä paikkansa?
Arvelet itse olevasi luuserikastissa, mutta saman kastin miehet eivät sinulle kelpaa. Kas, siinäpä pulma.
Koetko että miesluuseri on luuserimpi kuin naisluuseri? Ilmeisesti kyllä. Jos sinulle ei tahdo ketään löytyä, niin mitkä ovatkaan mahdollisuudet niillä luuseritason miehillä?
No, eipä siinä. Yksinhän tänne synnytään ja yksin täällä myös kuollaan.
Eikö näissä ole ristiriita:
"Minä en kehtaa ainakaan ottaa köyhyyteni takia yhteyttä ns. kovatasoisiin miehiin. Tulee rahanahne olo"
"Yksi suuri valitushan on se, että naisten ajatellaan etsivän kumppania taloudellisten seikkojen perusteella."
Jos pidät rikkaita miehiä kovatasoisina, niin etkö silloin ole rahan perään. Eli nyt omat juttusi kertoo jotain kaksinaismoralismista jossa itse haluat rikkaita miehiä, mutta pidä julksuuskuvaa jossa köyhyys on "OK"...
;)
Luehan viestini kunnolla.
Pidän akateemisia miehiä kovatasoisina, ja totean, että he ovat yleensä hyvätulosia.
Kovatatasoisuudessa on eri luokkia. Omasta mielestäni minä olen tasokas joissain luokissa. Olen kohta tohtori. Mutta en ole mitään A-luokkaa; en ole kaunis ja olen köyhä kuin kirkonrotta. En ole kuuluisakaan. Jos olisin tohtori, rikas, kaunis ja kuuluisa, olisin parasta A-luokkaa. Ja vielä valkoinen, hetero, kristitty. Napakymppi.
Samaten looseriudessa on eri luokkia. Looseriksi putoaa tai joutuu eri syistä; ei yhdestä syystä vielä kovin paljoa tai pitkäksi aikaa (esim. lyhyt työttömyys ei pudota). Joku on sairaus tai vammaisuus - saat huonot kortit syntyessäsi; jotkut pärjää upeasti, toiset se vie heti looseriuteen. Toinen tekee sen itse: päätyy alkoholistiksi, vankilakierteeseen, prostituoiduksi jne. Työttömät - heitä tuskin kukaan pitää parhaana A-luokkana. Tuo lihavuus - pulleus pudotta pisteitä. Rumuus yleensä.
Olen siis köyhyyteni, pulleuteni ja pärstäkertoimeni tavanomaisuuden vuoksi melko tasotonta. Mutta opintojeni suhteen tasokas. Kuten viestissäkin sanoin, ottaisin toisen samanlaisen: jonkun köyhän tutkijanalun.
Mutta minulle ei takuulla tule kelpaamaan esim. alhoholisti, naistennaurattaja, vankilakierteinen huumehörnö, syvästi naisiin katkeroitunut pitkäaikaistyötön. Mieluummin olen yksin.
Lisää kysymyksiä?
Kerro minulle vielä "irrationale" ketkä pitävät rikkaita ihmisiä ei-kovatasoisina?
Eikös lääketieteen opiskelijoista ole ollut suurin osa naisia
jo useita vuosia? Ei se siis ole pelkästään miesten
suosima ala. Tuli vaan mieleen.
olen kohtuu hyvin (tutkijaksi:-)) toimeentuleva tutkijamies ja ottaisin rinnalleni kaikkein mieluiten toisen omasta alastaan kiinnostuneen tutkijan, olkoonkin vaikka köyhä kuin kirkonrotta. Lähinnä rahaa ja glooriaa metsästävä akateeminen uramagneettinainen ei innosta yhtään pätkää. Mieluummin sitten joku vähemmin koulutettu kuin sellainen robotti...
Rikkaaksi tuleminen edellyttää usein sellaisia luonteenpiirteitä tai arvovalintoja, joista on vaikea löytää jotakin hyvää: pyrkyryyttä, toisten manipulointia tai riistämistä, työn tai rahan asettamista ihmissuhteiden ja jopa omien lasten tarpeiden edelle. -tasoisen voi poistaa siitä adjektiivin lopusta, niin ollaan lähempänä totuutta.
Rikkaaksi tai varakkaaksi tuleminen on minun nähdäkseni koulutus- ja uravalinta. Itse en ole huomannut mainitsemiesi luonteenpiirteiden olemassaoloa menestyvissä ihmisissä: sen sijaan pitkäjänteisyys, päättäväisyys, uskallus ja älykkyys korostuvat. Nämä luonteenpiirteet eivät nähdäkseni poissulje sellaisia luonteenpiirteitä kuten välittämistä, empaattisuutta ja yhteiskuntavastuuta.
Jos ajatusmaailma on kovin punavihreä, saattavat mainitsemani asiat tietenkin tuntua kaukaisilta ja ei-tasokkailta, mutta omakohtaisen kokemukseni mukaan menestyvät tyypit ovat melko sosiaalisia ja harvemmin mulkkuja.
On vaikeaa yrittää suhdetta vähemmän älykkään miehen kanssa. Aluksi mies kerskailee kaverilleen¨fiksusta ja filmaattisesta "naisestaan", mutta kahden kesken alkaa pian ilmenetä pahoja ongelmia. Puheenaiheita pitäisi rajoittaa miehen tietämyksen mukaan ja tämän lisäksi pitäisi vielä tuntea jotakin intohimoja ja rakkautta sellaista ihmistä kohtaan, joka ei edes ymmärrä tietojensä vähyyttä. Kun tähän vielä lisää sen, että mies ei edes halua kehittää itseään, ollaankin jo suuntaamassa ihan omille teille.
Niin, miksen ole löytänyt itseni kanssa yhtä älykästä JA koulutettua miestä? Sen vuoksi, että kaikki olivat jo naimisissa, kun minä putkahdin ulos koulutusputken toisesta päästä. Hemmetti.
Kuinka älykäs ja koulutettu olet? Kumpikaan ei pelota.
Mies 40
Jos tässä nyt puhutaan loogis-matemaattis-avaruudellis-älykkyydestä, niin miehet pesevät naiset 6-0. EQ-mittauksissa naiset pärjäävät selvästi paremmin kuin miehet. Kielellisessä lahjakkuudessa myös naiset ovat jonkin verran parempia. Muistiin liittyvät testit menevät testeistä riippuen varmaan aika tasan. Joten kyllä sulla on hyvät mahdollisuudet löytää elämäsi mies.
Oikein nolotti lukea tuota eilistä tekstiä, kun näkyy oikoluku jääneen väliin. No, kukaan ei valittanut, hyvä siis niin.
Ja se vastaus: oiiikein älykäs olen ;) ja muun muassa maisteri. Olen selvinnyt sinkkuna yli neljänkympin, ammattini on yrittäjä ja pituuttakin on melkein kuusi jalkaa - monta miestä tämä yhdistelmä pelottaa. Pelottomat miehet ovatkin sitten ukkomiehiä, hemmetti.
Tämän palstan kirjoitusten perusteella kyllä huomaa sen,
että naiset ovat keskimäärin kielellisesti lahjakkaampia
kuin miehet. Sen huomaa erityisesti sanavaraston laajuudessa ja
sen käytössä.
Usein ns. älykään ja koulutetun miehen teksti menee lähinnä
sivistyssanoilla kikkailuksi ja melko kuivaksi tekstiksi,
kun taas vastaava nainen saa tekstistään paljon elävämmän
ja osaa myös "leikkiä" sanoilla.
Aluksi mies on innoissaan hyvästä saaliistaan: älykäs ja huumorintajuinen kaunokainen, jolla arvostettu akateeminen tutkinto. Kielitaitoinenkin vielä. Juuri näitä ominaisuuksia mainostaa mm. lapsilleen.
Mutta annas olla: Keskustelut useimmista aiheista tyssäävät alkuunsa, kun miehellä ei ole tietopohjaa, vain omat perustelemattomat mielipiteensä. Ulkomaanmatkalla mies vaivautuu, kun puhun sujuvasti "ulkomaata", hän vain välttävää tankeroenglantia.
Ei-niin-älykäs mies on keski-ikäisenä (40-50 v) jo hyvin rajoittanut elämänsä piirin: se kulkee omaa, kapeaa uomaansa työstä kotiin tv:n ja kaljan ääreen. Ei älyllisesti utelias ja elämästä kiinnostunut nainen tee mitään tämmöisellä nahjuksella. Joka lisäksi pönkittää minuuttaan kehumalla itseään ja marisee existään.
Keskiälyinen mies on jo älykkäämpi kuin 95% naisista. Yleensä kun puhuu naisille joutuu melko monesti vääntään kaikki rautalangasta ihan kuin lapsille puhuisi. Mulla on vaan noin 100 äo ja juttun aiheita tulee helposti insinöörimiesten kanssa, eikä mulla ole ongelmia heidän ymmärtämisessä.
kuin noiden lapsentasoisten ihmisten keskuudesta? Vai eikö onnistu? ;)
No rehellisesti sanottuna minä en välitä ainakaan juuri noista kirjoitusvirheistäkään. (Heh heh... toinen ongelma miesongelman lisäksi???)
Minulle niitä tulee usein ja paljon. Yleensä kirjoitan 10:llä sormella ja sormet tahtoo mennä aika usein eri tahdissa kuin aivot.
Omassani on "iva" "kivan" sijaan, mutta luotan täysin akateemisten kykyyn ymmärtää, vaikka pari kirjainta puuttuu tai on väärässä järjestyksessä. ;-)
Kiinassa on sananlasku, että täydellistä ei pidä yrittää tehdä. Se on kilpalemista jumalien kanssa. Jos ei luonnostaan tule virhettä, niin sitten pitää tehdä yksi tahallaan. ;-)
tosi hyvä sananlasku! Täytyypä painaa se mieleeni. Liian siloiteltu on yleensä esteettisestikin ikävä. Kunpa vain omat kirjoitusvirheeni, olisivat tyylitajun ohjaamia;-) Toisaalta ainahan niin voi yrittää teeskennellä.
En ole sovinisti, alhoholisti, naistennaurattaja,
vankilakierteinen huumehörnö tai syvästi naisiin katkeroitunut pitkäaikaistyötön. Toisaalta olen kaikilta muilta osin äklöttävä:-)
Jos ylläoleva markkinointi tehosi sinuun, lähetä minulle postia osoitteseen [email protected].
(Paitsi jos olet alkoholisti, vankilakierteinen huumehörnö tai syvästi miehiin katkeroitunut pitkäaikaistyötön.)
Eikös tässä jo tullut tarpeeksi selvästi ilmi, että korkeastikoulutettu nainen ei KELPUUTA.
Korkeastikoulutettu nainen ei kelpaa miehille koska ovat usein rumia/huono luonteisia
kun meillä on selvä naisten yliedustus korkeakouluissa: vastaavan tasoisesti koulutettuja miehiä ei yksinkertaisesti riitä kaikille akateemisille naisille, ja vähemmän koulutettuihin useimmat eivät mielellään halua tutustua vakavassa mielessä. Itse vain amk-paperit omaavana olen huomannut, että yliopistonaisten kiinnostus vähenee, kun puhe kääntyy siihen, millainen koulutustausta minulla on - sinänsä hassua, koska siihen asti ovat pitäneet minua fiksuna keskustelukumppanina.
Valitettavasti en nuorena ja naiivina koulutusvalintojani tehdessäni vielä ymmärtänyt, mihin kaikkeen nekin ratkaisut lopulta vaikuttavat.
Tai toiste päin: korkeasti koulutetulle naiselle ei kelpaa alemman koulutustason mies?
Niinpä. Moni tuntuu kuvittelevan, että homma menee aina
niin, että korkeammin koulutettu vittuilee toiselle hänen
ammatistaan ja vähättelee sitä, mutta eivätpä alemmin koulutetutkaan
aina kovin fiksusti käyttäydy.
Monesti saa kuulla juuri näitä "Menisit oikeisiin töihin"
tai "Vain ruumiillinen työ on oikeaa työtä" -kommentteihin,
joilla vähätellään yhtä lailla toisen ammattia. Eipä sekään
ole kovin mukavaa kuunneltavaa, kun on ensin tehnyt vuosikausia
töitä päästäkseen siihen ammattiin ja sitten saa osakseen
pelkkää vähättelyä ja kommentteja koulutuksen turhuudesta.
Olin hetken aikaa yhden opistoinsinöörin kanssa. Netissä eli chatissa tutustuttiin - ja en tosaankaan tiennyt hänen ammattiaan, koulutustaa tai tulotasoaan kuin vasta noin vuoden chattailun jälkeen. Eli en valinnut noista syistä. Mies oli kiva netissä ja ihastuin pahasti. Tavattiin noin vuoden chattailun jälkeen.
No sitten livetapaamiset ja puhelut olikin aika muuta kuin chattailu. Käytännössä sain melko rankasti kuulla arvostelua koko ajan akateemisuudestani, pienestä palkastani (väitti tienaavansa 5000 e/kk; ja pisti kyllä aika halvalla mua; pari kertaa itkinkin kun sanoi niin pahasti "eli pyyhkii persettä mun gradulla" ja muuta, nauroi mun tieteelliselle artikkelille ivallisesti ja muuta).
Väitänpä, että se en ollut minä, joka teki koulutuksistamme ongelman.
vaikea sitä muita narttuja tehdä kateelliseksi tavallisella miehellä. Kaikki perustuu naisten väliseen kateuteen.
Noo, miehille ei yleensäkään tunnu kelpaavan oikein yhtään mikään. Jos me naiset jotain saavutetaan, sillä ei ole enää mitään merkitystä. Tulee uusi juttu, joka pitäisi saavuttaa.
Mutta sillähän me naiset ollaankin sitten pärjätty. Kun olemme säntäilleet sinne sun tänne eri vaatimusten perässä, meistä on tullut tosi upeita ja monitaitoisia.
Antaa noiden miesten vaan vaatia, jossain vaiheessa eivät itse osaa enää tehdä mitään.
Naiset luulee että heidän ylioppilaslakkinsa tekee heistä "korkeatasoisia", vaikka usein nämä akateemiset naiset ovat a) rumia b) luulevat liikaa itsestään c) luonteeltaan vastenmielisiä
Itse olen akateeminen ja otin hyvännäköisen ja mukavan duunari-tytön (AMK).
Aioitko kirjoittaa "duunariaviomies"?
Kuulostat niin katkeralta, että taisit aikoinasi saada pakit aika monelta rumalta ja vastenmieliseltä akateemiselta naiselta.
Onko muuten ylioppilaslakki jokin akateemisuuden merkki..?
ei kukaan akateeminen mies noin kitkerää katkeraa tekstiä kirjoita naisista. Oliko liian suuret luulot itsestä, kun akateemisia naisia aikasi vonkasit? Taisi ollakin tämä toinen osapuoli ruma ja luonteeltaan vastenmielinen...
Jotenkin jäi sellainen olo, että et taida mikään akateeminen olla.
Mahdatko olla edes lukiota käynyt, jos luulet että valkolakki
on akateemisuuden merkki?
Jos vähän katselisit avoimin mielin ympärillesi, niin huomaisit
ehkä että niitä rumia, vastenmielisiä ja liikaa itsestään luulevia
löytyy aika tavalla myös muista kuin akateemisista.
Onhan niitä amisprinsessojakin, jotka luulevat keskimääräistä
paremman ulkonäkönsä takia olevansa jotain luojan lahjoja
miehille. Eipä siellä amiksen tai AMK:n käytävilläkään
kaikki mitään mukavia valokuvamallin näköisiä tyyppejä ole.
Joillekin on kovin vaikeaa ymmärtää se, että ne akateemisetkin
ovat ihan samanlaisia ihmisiä. Jotkut rumia, jotkut kauniita.
Jotkut mukavia, jotkut kusipäitä. Ei se pelkkä koulutus
ihmistä automaattisesti muuksi muuta.
Sinulla taitaa vain olla ennekkoasenne kaikkia akateemisia
naisia kohtaan? En tiedä miksi, mutta elämä voisi olla
mukavempaa, jos et tuomitsisi etukäteen ihmisiä joita et tunne.
ei ollut kuitenkaan se kriteeri?
Muuten ajat pää edellä puuhun jossain vaiheessa.
naiset arvostat rahaa ja asemaa ja korkea koulutus kertoo, että sitä voi olla tarjolla.
Ja naisen logiikalla he olettavat, että saavat sitä paremman (komea/rikas) miehen mitä koulutetumpia ja rikkaampia itse ovat vaikka miehiä kiinnostaa enemmän ulkonäkö.
Nyrkkisääntöhänä on, että mitä kauniimpi nainen niin sen vähemmän tarvitsee koulutusta/palkkaa, koska näitä ritarillisia miehiä kyllä riittää.
Ystäväni (nainen) on kyllä kaunis, AMK:n käynyt ja työtön. Kova olisi hinku saada parisuhde, ja mielellään koulutettu ja hyvin toimeentuleva mies. Vaan eipä löydy ei, ainoastaan yhden yön huviksi tuntuu kelpaavan.
Mies ja ritarillisuus sanoja ei voi nyky-yhteiskunnasa enää käyttää samassa lauseessa.
Ja ihan turhaa väittää, että mies ottaisi työttömän vain peruskoulun käyneen naisen ja elättäisi lopun ikäänsä. Hah hah.
Miehet rutisevat jopa siitä, että äitiysloma-aikana joutuvat, huom. joutuvat, omasta pussistaan laittamaan rahaa lapseen ja äitiin. Akka elättököön itsensä ja pentunsa (lapsilla ei Suomessa ole isiä) itse.
Joo, on todella sääli tsiigata, kun tämän päivän kulttuuriset käytännöt tuppaavat vieraannuttaa sukupuolet toisistaan. Ennen sentään hengattiin samalla pellolla ja tilan piirissä.
Nyt miehet on kaikki insinöörejä, rekkakuskeja tai syrjäytyvät jossain. Ei niitä Työväen- tai kansalaisopistojen kursseillakaan juuri tapaa.
Miehet, kundit ja boitsut: hakeutukaa rohkeasti rooleista poikkeaviin harrastuksiin, kouluihin ja duuneihin, niin voitte löytää aarteen. Sivistäkää itseänne. Vielä 100 vuotta sitten herrasmieheksi kutsuttiin monipuolisesti sivistynyttä henkilöä, joka ei ollut fakkiutunut vain yhteen juttuun, vaan oli opiskellut elämää laajemmin. Siis myös kulttuuria, historiaa ja taiteita - osasipa itsekin laulaa tai soittaa jotain - tai väsätä sonaatin kullalleen...
Retrogirl
haaveksija vain