Olen etsiskellyt keskustelua tästä aiheesta mutta kun ei osu silmiini niin..
Miesystäväni on piakkoin muuttamassa Suomeen Norjan suunnalta ja tarkoitus on aloittaa opiskelemaan Suomen kieltä kansanopiston kursseilla. Samaan aikaan on iltatyötä, tähän ei vaadita Suomenkielen osaamista.
Ajattelin kysellä, josko jollain olisi/olisi ollut vastaavantyyppinen tilanne. Miten arkielämä kotona, oletteko pyrkineet puhumaan Suomea mahdollisimman paljon?
Tietenkään oppiminen ei tapahdu hetkessä mutta pikkuhiljaa.. Pelkään että pyrin 'opettamaan' kieltä liikaa kotona ja toinen menee entistäkin enemmän sekaisin ja hermostuu. (tiedän sen itsestänikin, jos minua joku liikaa 'neuvoo'..) Hän kovasti yrittää kuitenkin ymmärtää ja opiskelee kokoajan itsenäisesti tulevaa varten..
Moni väittää että Suomenkieli on yksi niitä vaikeimpia opetella. Onko tullut erimielisyyksiä tai luovuttamisen mielialaa kun ei sijamuodoista ja sanojen taivutuksista ota Erkkikään selvää?
Tarkoituksemme on jossain vaiheessa (ehkä) lähteä asustamaan myös miehen kotikonnuille, tai ainakin viettää runsaasti aikaa Norjassa sillä tahdon oppia myös vieraan kielen. Helpohkoahan se suomalaiselle on kun on Ruotsi pohjana.
Mietin tilannettamme, ja hieman jännittää miehen puolesta jo etukäteen. Kulttuurierot eivät ole mitään kamalan suuria Suomen ja Norjan välillä, mutta en oikein tiedä miten osaisin varautua ns.kulttuurishokkiin joka sekin varmasti tulee miehelle jossain vaiheessa vastaan, enemmän ja vähemmän..
Sekavaa selitystä pahoittelen:)
Ajatuksia kehiin:)
Miesystäväni on piakkoin muuttamassa Suomeen Norjan suunnalta ja tarkoitus on aloittaa opiskelemaan Suomen kieltä kansanopiston kursseilla. Samaan aikaan on iltatyötä, tähän ei vaadita Suomenkielen osaamista.
Ajattelin kysellä, josko jollain olisi/olisi ollut vastaavantyyppinen tilanne. Miten arkielämä kotona, oletteko pyrkineet puhumaan Suomea mahdollisimman paljon?
Tietenkään oppiminen ei tapahdu hetkessä mutta pikkuhiljaa.. Pelkään että pyrin 'opettamaan' kieltä liikaa kotona ja toinen menee entistäkin enemmän sekaisin ja hermostuu. (tiedän sen itsestänikin, jos minua joku liikaa 'neuvoo'..) Hän kovasti yrittää kuitenkin ymmärtää ja opiskelee kokoajan itsenäisesti tulevaa varten..
Moni väittää että Suomenkieli on yksi niitä vaikeimpia opetella. Onko tullut erimielisyyksiä tai luovuttamisen mielialaa kun ei sijamuodoista ja sanojen taivutuksista ota Erkkikään selvää?
Tarkoituksemme on jossain vaiheessa (ehkä) lähteä asustamaan myös miehen kotikonnuille, tai ainakin viettää runsaasti aikaa Norjassa sillä tahdon oppia myös vieraan kielen. Helpohkoahan se suomalaiselle on kun on Ruotsi pohjana.
Mietin tilannettamme, ja hieman jännittää miehen puolesta jo etukäteen. Kulttuurierot eivät ole mitään kamalan suuria Suomen ja Norjan välillä, mutta en oikein tiedä miten osaisin varautua ns.kulttuurishokkiin joka sekin varmasti tulee miehelle jossain vaiheessa vastaan, enemmän ja vähemmän..
Sekavaa selitystä pahoittelen:)
Ajatuksia kehiin:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki suomenopettajat ovat sanoneet, että huomaa, että meillä puhutaan suomea kotona. Se nopeuttaa oppimista. Ei sitä tarvitse opettaa, ei korjaillakaan välttämättä toisen virheitä, toiston kautta nimittäin oppii (suurin syy siihen, miksi osaan arabiankielisiä kirosanoja melko kattavasti verrattuna muuhun sanastoon). Itse en olekaan opettanut, kun mies on kurssilla, ollaan sovittu että kurssin jälkeen voin sitten opettaa. Pyrimme vain puhumaan suomea aina kun mahdollista, eli nykyään lähes koko ajan, kun mies on ollut puolisentoista vuotta Suomessa (eikä osannut ennen sitä kuin 'hyvää päivää'). Uusia sanojahan sitä kautta oppii päivittäin. Toisaalta, jo toinen ei jaksa niin eihän pakottaakaan parane. Onhan suomi vaikeaa, varsinkin kun harva osaa mitään sinne päinkään olevaa kieltä. Mutta kyllä se siitä.. Onnellista tulevaisuutta suomenopintojen ohella ;)
Voi ei!
Pyydän nyt kovasti anteeksi jos loukkaan. Olen itse asiassa vihainen peruskoulun äidinkielen opetukselle. Kuinka on mahdollista, että äidinkielenään suomea puhuvista monet eivät nykyisin hallitse oman kielensä kirjallista käyttöä kunnolla? Esimerkiksi yhdyssanat ovat useimmille todella vaikeita.
Sinunkaan suomen kielen taitosi ei ole kovin hyvä. Jos aiot opettaa miehellesi "aloittaa opiskelemaan", "Suomenkieltä" ja "koti-kieli" niin toivoisin, että et tekisi sitä.
Panet todellakin hänen päänsä sekaisin.
Sen sijaan suosittelen kyllä Meiramin menetelmää. Leikkikää, vitsailkaa, höpöttäkää ja alkakaa käyttää joitain tiettyjä fraaseja (no, vaikka niitä kirosanojakin) päivittäin. Siinä puhevalmius ja sanasto kasvavat, mutta välit pysyvät paremmin.
Kursseilla yleensä aluksi keskitytään selkeyden vuoksi kirjakieleen ja vasta myöhemmin tuodaan rinnalle puhekieltä.
Suomen kieli on keskinkertaisen helppo oppia. Käsitykseni mukaan ruotsalaiset ja norjalaiset oppivat aivan yhtä helposti suomea kuin suomalaiset ruotsia tai norjaa.
Parhaan palveluksen puolisollesi teet, kun et syötä hänelle kielteistä ennakkoasennetta kielen vaikeudesta.
Olen nukkunut äidinkielen tunneilla, enkä oikeinkirjoitukseen aina kiinnitä huomiota niin täysillä. Ja savolaenenkin olen vielä kaiken lisäksi.. Voi viikinkiparkaa, mihin sotkuun joutuu.. Se on tietysti positiivinen asia, ettei hän joudu kokonaan uusia aakkosia opiskelemaan.
En suutu kritiikistä, harvassa on ne suomalaiset jotka taitavat täydellistä kirjakieltä.:)
Täytyy kai vain keskittyä tsemppaamiseen ja siihen sanavaraston kartuttamiseen. Hyviä neuvoja tullut, kaunis kiitos:)
Kiva kuulla että täällä on muitakin samassa tilanteessa! :-) Meilläkin "viikingin" Suomeen muutto pian edessä ja kieliongelma hiukan hirvittää. Minua; ei viikinkiä. Yhteinen kieli meillä englanti, mun ruotsi vähintäänkin surkeaa ja osaan jo norjaakin muutamia sanoja... Tsemppiä vaan sinne itä-Suomeen täältä länsi-Suomesta. :-D
Itse en ole miehelleni suomea ainakaan vielä yrittänyt opettaa, kun asumme mieheni kotimaassa. Hän on kuitenkin joutunut minua avustamaan kielen kanssa, joten osaan kertoa kokemuksia "oppilaan" näkökulmasta. Miehelleni opettaminen oli melko helppoa, koska jo lukiossa olin opiskellut ko kieltä ja olin ollut täällä jo aiemmin töissa, eli kielioppi oli aika hyvin hanskassa ja sanavarasto myös. Kuitenkin alussa tein paljon virheitä (ja teen vieläkin) ja tietysti sanavarastosta puuttui vaikka mitä sanoja. Niin kuin muutkin ovat sanoneet, niin myös minä olen kokenut parhaaksi sen, että puhutaan kotona opeteltavaa kieltä ilman että toinen on korjaamassa koko ajan. Kyllä mieheni korjaa, jos toistuvasti teen saman virheen ja oikeat sanat ja muodot kertoo tietysti jos kysyn. Mutta ei koskaan kesken selitykseni ala korjailemaan virheitä. Minulla ainakin menisi hermo, jos jokaista virhettä oltaisiin korjaamassa koko ajan! Etenkin kinastellessa/riidellessä ei kannata käyttää "sanoitpas väärin"-korttia, siitä ei varmasti hyvää seuraa... Itse asiassa luin asiaan liittyen tutkimuksenkin ja siinä juuri vahvistettiin tämä, että paras keino on vaan jutella ja rohkaista toista käyttämään kieltä, kyllä se siitä lähtee sujumaan. Jos korjaa toista kesken lauseen, niin sillä saa vaan sen aikaan, että toinen alkaa arastelle puhumista ja virheiden tekemistä. Tsemppiä suomen kielen opiskeluun miehellesi!