Turha riita?

Rakastuneilla on tunteet herkässä, sitähän tuo vaan on.
Kauniista eleestä syntyi erimielisyyttä, joten ihmekös, jos tuntuu vähän hölmöltä.
Sopikaa tänään.
Ripusta uudelleen se koru likkakaverisi kaulaan ja anna hänen pitää sitä, ketää mitä kestää. Turha sitä on laatikkoonkaan jättää, muistuttamaan ikävästä eripurasta.

miehen hyvällä sydämellä antamaa lahjaa en arvostelisi noin (no, ehkä jotain kirvestä sentään).. eikö korua tulisi silloinkaan käytettyä, jos se on yöt esim. yöpöydällä? tai sitten vaikka korjauttaa ketjua, jos se menee joskus poikki.

Lahjan kommentoiminen on minun mielestäni kurjaa, mutta tässä sapauksessa tyttöystäväsi ei kommentoinut lahjaa, vaan te keskustelitte jostain hänen tavastaan. Hän piti korusta, kehui sitä ja nyt teille tuli sanomista siitä mikä toiselle on ominaista. Mielestäni hän vain piti korusta paljon, ja haluaisi pitää sitä koko ajan, jonka vuoksi ostaisi ketjun itse, sehän on vain hienoa! olisi voinut antaa korun takaisinkin ja sanoa että ei sitten halua sitä jos se ei kestä, SE olisi ollut ilkeää. anna naisen pitää koruaan juuri niin paljon kuin haluaa, menee rikki sitten kun menee, olet ainakin varoittanut. Ehkä naisesi ihan tosissaan unohtaa korut jos ne ei ole koko ajan päällä, niin minä ainakin teen. Ja nopeammin menee hukkaankin.

Älä ota asioita niin vakavasti, ja yritä ymmärtää että nyt on jotain johon sinun naisesi on tottunut. Oli kyse lahjasta tai mistä vaan, sinunkin on pystyttävä kompromisseihin ilman marttyyrin-roolia. Älä muuta toista, ei ole sinun vikasi jos hän ei reagoi niinkuin toivoisit,jos toinen tuottaa jarkuvasti pettymyksiä ja olet niistä sanonut, sitten pitää löytää sellainen joka arvostaa sinua. Tai ainakin niin että olet onnellinen.
mutta toisen muuttaminen tulee olemaan vaikeaa. Tässä vain mun ajatukset.

turha riita. Tyttöystäväsi ei kritisoinut lahjaa, vaan aikoi vaihtaa ketjun, jotta voisi pitää koko hemmetin korua. Korut usein jäävät lipastoihin jos niitä ei voi pitää koko aikaa. Kokemusta on.

Mielestäni itse en loukkaannu helposti, etenkään kun tiedän ettei sitä mitä on sanottu ollut tarkoitettu loukkaukseksi(kuten itse myös ajattelit). Tiedän myös ihmisiä, jotka ottavat hirvittävän helposti itseensä asioista, jotka eivät edes alun perin koske heitä. Heillä myös menee aika usein tosi huonosti, ainakin omasta mielestään. Toivon tietysti, ettet itse ole tällainen ihminen ja kyse viestissäsi oli vain herkän tilanteen aiheuttamasta väärinkäsityksestä, mikä myös on ihan ymmärrettävää.

Tottahan meitä on joka lähtöön, mutta veikkaisin taustalle huonoa itsetuntoa tai tyytymättömyyttä omaan itseen/elämäntilanteeseen, jos hirveän helposti ajatellaan että ympärillä olevat ihmiset vain kritisoivat ja haluavat loukata. Kyllä elämä on kuitenkin helpompaa, kun ei ajattele kaikista ensimmäisenä pahaa. Mieluummin kannattaa ajatella, että "eihän se sitä varmaankaan ihan niin tarkoittanut" jos nyt joku sammakoita joskus suustaan päästeleekin. Tietysti jos se oma rakas on jotenkin tosi häijy luonne, niin huonoa käytöstä voi odottaa. Muuten harvemmin se oma kulta lahjaa saadessaan haluaa loukata.

Tuli nyt sanottua vähän suoraan, sorry. Mutta sopikaa toki turhaakin turhempi riita!

että antaessasi korun halusit määrätä sen käytöstä, kuin se olisi vielä sinun?
Käskit häntä ottamaan korun pois kaulastaan yöksi, kuin se olisi edelleen sinun ketjusi.
Mitä siitä jos se ketju katkeaa? Sen voi uusia vahvemmalla ja olisit voinut tarjoutua ostamaan siihen vahvemman ketjun, koska tyttösi selvästi piti korusta hyvin paljon.

Mieheni teki aluksi samoin, antoi minulle rannekellon ja sanoi millon sitä pitäisi käyttää (en ole pitänyt sitä kertaakaan, vaan se on laatikossa) kerran hän osti kaulakorun myös ja sanoi etten saisi pitää sitä uidessa, ettei se hukkaanu jos se putoaa.. Ilmoitin hänelle aika loukkaantuneena, että jollen voi käyttää lahjaa mieleni mukaan, en käytä sitä ollenkaan ja että en enää halua yhtään sellaista lahjaa, johon sisältyy ehto..
En siis halua lahjaa, jonka käyttöä joku muu kontrolloi. Sanoin sen miehelleni ja siitä tuli riitaa ja paha mieli molemmille.
Keskustelimme asian selväksi, kun olimme rauhoituneet. Hän oli antanut lahjan ihan hyvällä tarkoituksella, mutta määräilemällä sen käyttöä sai minut tuntemaan itseni vain hänen ketjunsa kantajaksi, ei omistajaksi..

Keskustelkaa tallaiset asiat kummallekin selväksi, teillä on vain eri tapa hoitaa asiat, joten kun tiedätte toistenne tapoja, niin ristiriitoja tulee vähemmän.

ja älä viitsi ottaa noin vähästä itseesi. Jos sinulla on tapana ottaa mukisematta vastaa lahja, kuin lahja, niin et voi olettaa, että tyttöystäväsi pitää toimia samalla tavalla.

Sinulla on ilmeisen herkkä itsetunto ja loukkaanut helposti, jollei kaikki mene suunnitelmiesi mukaan. Yritäppä kasvattaa sitä hieman vahvemmaksi ja mieti kuinka pienesta asiasta tämäkin paha mieli tuli molemmille.
Et sinä itsekäs ole, vain liian herkkä.

Et sinä voi pakottaa tyttöystävääsi ajattelemaan ja toimimaan, kuin sina tekisit.
Voit vain yrittää kasvattaa omaa mieltäsi sellaiseksi, että tajuat, että asioita vain tehdään monella eri tavalla ja juttuihin voidaan suhtautua aivan vastakkaisin ajatuksin ja kuitenkin kaikki ne tavat on aina oikeita.. siis sen henkilön kannalta katsottuna.
Ei ole väärää tapaa, vain erilaisia tapoja..

Kuten joku vihjasi, tyttöystäväsi loukkaantui ja otti nokkiinsa kun aloit "käskyttämään" häntä, miten hänen pitäisi käyttää omaa koruansa/lahjaa. Ei kritisoinut itse korua/lahjaa. Lahjassa ajatus on tärkein, ei sen käyttö. Jos pidät tärkeänä lahjan käyttöä/hyödyllisyyttä pyydä tyttöystävääsi silloin valitsemaan lahja ja toimi sinä vain maksajana, noutajana, paketoijana ja antajana.

Minun mielestäni tyttöystäväsi, ei ymmärtänyt ajatella sitä miltä sinusta tuntuu, kun hän rupeaa muuttamaan lahjaansa.
Itse ainakin olen kaikista lahjoista kiitollinen ja kehuskelen antajaa ja lahjaa.
Jos olisin ollut vastaavassa tilanteessa, olisin kiitellyt kovasti ja ystävällisesti laittanut sen yöksi talteen, koska lahjan antaja on nähnyt vaivaa, niin voihan sitä itsekin nähä vaivaa siinä, että ottaa korun yöksi pois.
Olisin ehkä sitten seuraavana aamuna mainunnut asiasta, että minua harmittaa kun en voi pitää korua kokoaikaa kaulassa, että panetko pahaksesi jos vaihdan ketjun sellaseen, että voin pitää korua öisinkin.

Tietysti sinulla on oikeus loukkaantua siitä, että olet nähny vaivaa lahjan hankintaan ja kun toinen löytää siitä jotain moitittavaa/parantamisenvaraa, tunnet että et olekkaan osannut hankkia parasta mahdollista lahjaa toiselle.
En kyllä ymmärrä kuka kehtaa alkaa marisemaan lahjasta!
Ehkä tyttöystäväsi ajatteli, että korussa tärkeintä oli se riipus, eikä niinkään ketju. Mutta olisin itse mainunnut asiasta vähän myöhemmin, ja säilyttänyt sen tunnetilan lahjan antajan ja saajan välillä.
Älä syytä itseäsi, mutta tuskin tyttöystäväsi tahalleen teki sinua surulliseksi.

pyörtyisi jos saisin korun,en kyllä alkaisi turhia valittamaan. : ) Mukava kun on vielä romanttisia miehiä!

En usko, että tyttö oikeasti oli vaihdattamassa ketjua. Minun tulkintani mukaan ketjun vaihtamisesta mainitseminen oli vain heitto, joka ilmaisee ärsyyntymistä siitä, ettei tyttö saa itse päättää, miten käyttää saamaansa korua. Heitto sisältää myös piiloviestin siitä, että tilanteen voi ratkaista muillakin keinoilla kuin sillä keinolla, jonka sinä keksit (korun pois ottaminen yöksi) ja siitä, että ei pidä tuontyyppisestä määräilystä (mitä en sinänsä ihmettele ollenkaan).

Mutta kuten on moneen kertaan todettu, vika on hyvin harvoin siinä yöksi pöydälle jääneessä maitopurkissa. Yleensä ne tunteet kumpuavat molemminpuolisesti syvemmältä. Ilmeisesti suhteessanne on tällä hetkellä muitakin käsittelemättömiä kriisejä? Koita ottaa tytön heitto siltä kannalta, että se peilaa niitä muita kriisejä. Ei kannata ottaa sitä niin sanatarkkaan ja loukkaantua siitä.