kertokaa te,jotka jo yhdessä olette pitkään olleet
riittääkö yhteisen elämän auvoksi sama vakaumus tai ideologia vai pitäiskö olla enemmän?yhteiset harrastukset kai plussaa?entä luonteenpiirteet?jos toinen hiljainen,toinen puhelias vai?kymmenen vuoden liitto hajosi ja jälkeenpäin tuli tunne,ettei mitään yhteistä sitten ollutkaan.pelkkä seksi ei kanna kovin pitkälle.onnen kauppaa taitaa hyvän puolison saaminen olla.
riittääkö yhteisen elämän auvoksi sama vakaumus tai ideologia vai pitäiskö olla enemmän?yhteiset harrastukset kai plussaa?entä luonteenpiirteet?jos toinen hiljainen,toinen puhelias vai?kymmenen vuoden liitto hajosi ja jälkeenpäin tuli tunne,ettei mitään yhteistä sitten ollutkaan.pelkkä seksi ei kanna kovin pitkälle.onnen kauppaa taitaa hyvän puolison saaminen olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yhdessä, joka päivä..
Siis emme vaan ole saman katon alla vaan välitämme toisistamme ihan oikeesti. Teemme paljon yhdessä käytännön asioita.
Tärkein on että juttelee toistensa kanssa, elämässä tapahtuu paljon asioita, pian huomaakin että puolison kanssa on kasvanut erilleen.
Olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä, joten emme ole vasta rakastuneita. Muistutamme kuitenkin toisiamme päivittäin siitä että rakastamme toisiamme.
Me emme edes miettineet tuota, olimme neljä vuotta yhedessä ja olimme toistemme parhaat kaverit, eli teimme yhdessä kaikkea tavallista:
telkkaria, leffassa käyntiä, kahvilla, kotimme siivousta, ruoan laittoa, ulkoilua, saunomista, matkustelua, juttelua, tietokonetta, nauramista, baarissa,laivalla,kavereilla käyntiä, liikuntaa.
Olimme lähes koko ajan yhdessä. Sentakia naiseni kai lopulta lähtikin kun elämä oli vain kaikkea tuota tylsää tavallista ja sentakia, että olimme lähes koko ajan yhdessä. Yllätys olikin minulle aika suuri, kun yhteiselämämme sujui niiin luonnostaan ja meillä oli paljon yhteistä tekemistä.
Opetus on kai, että ei saa ruveta liian parhaaksi kaveriksi kumppaninsa kanssa, vaikka eihän tuo kaikkiin tietty päde ja varsinkaan sitten kun on vähän vanhempi jo.