Ajattelin, että teitä kohtalotovereita on varmasti enemmänkin.. Tarkotan,että teillä on mustasukkainen mies/naisystävä.
Näyttää siltä, että ainakin meille tästä on tullu suuren suuri ongelma. Ja nykyään joka päivä saa lukea lehdistä mitä kamaluuksia sairaalloinen mustasukkasuus saa aikaan, niin naisilla kuin miehilläkin, nii välillä ihan pelottaa..kun jotku asiat kuulostaa niin tutulta.
Esimerkkejä on itellä kerrottavana vaikka kuin monta ja alkaa pikuhiljaa tuntua, että ei tässä ole enää muuta vaihtoehtoa ko erota. Naimisissa ei vielä olla, eikä kyllä todellakaan tätä menoa mennäkkään.
Tähän ollaan siis tultu..kaverit on jääny, olen yrittäny niitä suhteita elvyttää, mutta toinen ei heitä hyväksy, ihan kuin hän haluaa omistaa minut, enkä sais olla muitten kans misään tekemisissä. Vieraita ei siis käy, jos käy, nii son ani harvoin. Puheluja ja tekstiviestejä tulee monia kymmeniä paivässä ja jos oikein paha pvä sattuu nii kymmenet kerrat ei enää riitä.
Jos olen jossain, kokajan soitellaan missä oon ja koska tuun, vaikka hän sen tietää. Tsekkaa, että missä milloinki oon ja kenen kans. Jo jos en jostain syystä ehi vastata heti, niin siitä se riemu vasta repeää! ( joku varmaan sanois tähän kohtaan, että sairasta....niinpä )!
Baarissa jos käydään, ei voi jutella tuttujen kans tai mitään muutakaan, kun olen heti pettämässä jne. Sen voin sanoa, että häntä en ole koskaan pettänyt.
Sitten jos en kiinnitä baarissa häneen huomiota kun hän juttele omille tutuilleen, olen välinpitämätön ääliö, jolle ei mikään riitä ym ym.
Väkivältää on tämän kevään aikana suhteessamme ollut aika vähän kylläki, eli ei kuitenkaan kauheen suuressa mittasuhteessa..milloin saan kengästä tai harjasta päähän ja pahinta on se "henkinen väkivälta".
En ole asiasta oikeastaan kenelläkkään puhunut, on jotenki vaikee luottaa ihmisiin ja sekin kun "miehestäni" sitä tuskin kukaan ees uskoisi.Kerran kännispäiten kerroin kaverilleni ja hän oli heti, että ei oo totta, ei sun mies sellasta tee..plaaplaa. No minä sitä elämää kuitenki elän edelleen.
Apuakin tähän ongelmaan on haettu, mutta eipä se ole toivottua tulosta tuonu. Nyt on alkanu tosiaan tuntua siltä, että mittani on totaalisen täynnä ja taitaa olla ratkasujen aika. Mutta mikä siinä onki, kun niitten tekeminen ei aina oo niin helppoa. Mut ehkä minunkin on aika olla rohkea..
Tiän paljonki ihmisiä, ketkä on mustasukkasia, mutta pieni mustasukkasuus puolin jos toisin on mun mielestä ns. normaalia. Mutta missä se raja menee...?
Jos joku aattelee, että turha tulla tänne piipittään tai sääliä kerään..ei todellakaan, se ei ollu mun tarkotukseni. Ajattelin vain jos teitä kohtalo tovereita on..millai te olette ongelman ratkaisseet?
Olen pikkuhiljaa alkanu käsittään, että ei tämä tilanne muutu koskaan, vaikka niin toivoinki.. Jospa se onkin niin, että ei mustasukkaisuudesta "parane" koskaan.. en tiä.
Mut ei kai muuta, ko pää pystyssä etiäpäin :)
Mukavaa kesän alkua! :)
Näyttää siltä, että ainakin meille tästä on tullu suuren suuri ongelma. Ja nykyään joka päivä saa lukea lehdistä mitä kamaluuksia sairaalloinen mustasukkasuus saa aikaan, niin naisilla kuin miehilläkin, nii välillä ihan pelottaa..kun jotku asiat kuulostaa niin tutulta.
Esimerkkejä on itellä kerrottavana vaikka kuin monta ja alkaa pikuhiljaa tuntua, että ei tässä ole enää muuta vaihtoehtoa ko erota. Naimisissa ei vielä olla, eikä kyllä todellakaan tätä menoa mennäkkään.
Tähän ollaan siis tultu..kaverit on jääny, olen yrittäny niitä suhteita elvyttää, mutta toinen ei heitä hyväksy, ihan kuin hän haluaa omistaa minut, enkä sais olla muitten kans misään tekemisissä. Vieraita ei siis käy, jos käy, nii son ani harvoin. Puheluja ja tekstiviestejä tulee monia kymmeniä paivässä ja jos oikein paha pvä sattuu nii kymmenet kerrat ei enää riitä.
Jos olen jossain, kokajan soitellaan missä oon ja koska tuun, vaikka hän sen tietää. Tsekkaa, että missä milloinki oon ja kenen kans. Jo jos en jostain syystä ehi vastata heti, niin siitä se riemu vasta repeää! ( joku varmaan sanois tähän kohtaan, että sairasta....niinpä )!
Baarissa jos käydään, ei voi jutella tuttujen kans tai mitään muutakaan, kun olen heti pettämässä jne. Sen voin sanoa, että häntä en ole koskaan pettänyt.
Sitten jos en kiinnitä baarissa häneen huomiota kun hän juttele omille tutuilleen, olen välinpitämätön ääliö, jolle ei mikään riitä ym ym.
Väkivältää on tämän kevään aikana suhteessamme ollut aika vähän kylläki, eli ei kuitenkaan kauheen suuressa mittasuhteessa..milloin saan kengästä tai harjasta päähän ja pahinta on se "henkinen väkivälta".
En ole asiasta oikeastaan kenelläkkään puhunut, on jotenki vaikee luottaa ihmisiin ja sekin kun "miehestäni" sitä tuskin kukaan ees uskoisi.Kerran kännispäiten kerroin kaverilleni ja hän oli heti, että ei oo totta, ei sun mies sellasta tee..plaaplaa. No minä sitä elämää kuitenki elän edelleen.
Apuakin tähän ongelmaan on haettu, mutta eipä se ole toivottua tulosta tuonu. Nyt on alkanu tosiaan tuntua siltä, että mittani on totaalisen täynnä ja taitaa olla ratkasujen aika. Mutta mikä siinä onki, kun niitten tekeminen ei aina oo niin helppoa. Mut ehkä minunkin on aika olla rohkea..
Tiän paljonki ihmisiä, ketkä on mustasukkasia, mutta pieni mustasukkasuus puolin jos toisin on mun mielestä ns. normaalia. Mutta missä se raja menee...?
Jos joku aattelee, että turha tulla tänne piipittään tai sääliä kerään..ei todellakaan, se ei ollu mun tarkotukseni. Ajattelin vain jos teitä kohtalo tovereita on..millai te olette ongelman ratkaisseet?
Olen pikkuhiljaa alkanu käsittään, että ei tämä tilanne muutu koskaan, vaikka niin toivoinki.. Jospa se onkin niin, että ei mustasukkaisuudesta "parane" koskaan.. en tiä.
Mut ei kai muuta, ko pää pystyssä etiäpäin :)
Mukavaa kesän alkua! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aluksi en voi muuta kuin sanoa,et älä ihmeessä oikeesti mee naimisiin jos nyt jo tollasia saat kokea.
Mustasukkaisuus on sairasta.
Mä olen myöskin saannut siitä kärsiä.
Turhat syyttelyt ja vainoharhaiset luulot kaatuivat mun päälleni jopa niin pahasti et melkein itse jo aloin niihin uskoa eli olin vähällä itse sairastua vaikka olin kaikkeen ihan syytön.
Mikä huvittavinta mun tapauksessani olin suhteessa naimisissa olevaan mieheen ja silti hän oli mustasukkainen sekä vaimostaan,että minusta.Vaimonsa sai ihan samallatavalla kärsiä mustasukkaisista kohtauksista ja kärsii varmaan vieläkin.
Mies itse valehteli mulle kokoajan ja silti oli mulle mustasukkainen kuin myös valehteli vaimolleen ja oli hänellekkin mustasukkainen.
Kun kaikki mulle selvisi niin tottakai lopetin suhteeni hänen kanssaan ja voin sanoa,et nyt elän elämäni parhainta aikaa normaalia tasapainoista tervettä ja ihanaa elämää.
Ei enää kyräilyjä ja pelkotiloja.
Mieti eläämääsi eteenpäin noinkin sairaassa
suhteessa. sen tiedän ettei hän koskaan siitä miksikään muuksi muutu.
Elämäsi tulee olemaan todella rankkaa jos et osaa tehdä oikeaa ratkaisua.
Tiedän,että ratkaisu ei ole helppo varsinkin jos toista rakastaa mutta onko se sitten oikein jos pitää kärsiä.Toivon eläämääsi paljon paljon parempaa jatkoa. Terv.Roosa
mutta toisinpäin,nainenkin on mustasukkainen.
blondia ei saa olla lähimaisemissa,ei voi tervehtiä normaalisti,ei voi olla töissä ilman häirintää,ei saa katsella televisiosta vähäpukeisia naisa ym.ym.niinpä lopussa 20 vuoden jälkeen kyllästyin pellenä olemiseen ja menin vieraisiin ja tartutin taudin silloiseen vaimooni,vaimolla muljahti silmät päässä ja hän menetti järkensä.Oli oikein sille.
Nyt elän normaalissa parisuhteessa,mutta naimisiin en ikinä enään sorru.
hei, ymmärrän että usein mustasukkaisesta suhteesta oon hyvin vaikea lähteä... näkeehän siinä toisessa kummappanissakin hyviä puolia. Mutta sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole tervettä ja henkilö ei tästä "parane". Huolestuttavampaa minusta on se, että kerroit väkivallan tulleen kuvaan, väkivaltaa ei pidä vähätellä vaikka se olisi pientäkin. Kehenkään ei saa käydä käsiksi...ei edes pienesti. Toivon sinulle voimia, ratkaisuissasi mitä aiotkaan tehdä.
annat jannulle kenkää,mustasukkaisuus on paheneva sairaus.
Onpa tuo juttusi tuttua. Koetahan jaksaa, itse lopetin suhteen samoista syistä mitä kerroit. Nyt sitten tuntuu, että olisin itse syypää kaikkeen ex avomieheni on puhdas kuin pulmunen vaikka kävi mm. kaljalla ystävättärensä kanssa, vietti hänen kanssaan hotellissa yön, kävivät oikein kunnolla syömässä yms. mitä muuta ei minun korviin vielä ole kantautunut. Aina riidan yhteyedessä hän meni ex vaimonsa luo yms mukavaa. Meilläkin alkoi olla käsiksi käymistä, mutta se olin minä joka tönin häntä ulos,kun en muuten saanut häntä ulos. Hän ei ikinä ollut väkivaltainen, häipyi paikalta.
Sama juttu jos hän tietää, että olen muualla kuin kotona täytyy hänen tarkkaan tietää missä olen ja kenen kanssa ja koska tulen kotiin. Ja jokaiselle tutulle täytyy esitellä kuka hän on.
Mm. naapurin miehiä en voi tervehtiä, jos hän näkee ja naapurin rouvan kanssakin täytyy olla tarkkana, jos avomieheni ei satu olemaan paikkalla, ei saa tervehtiä tai jos tervehtii ja menee juttelemaan niin täytyy kutsua avomies mukaan, muuten hän ei voi tulla ja siitä nousee sitten kamala sota kotona kuinka häntä ei arvosteta yms. Joskus tuntuu ihan käsittämätttömältä ja monesti panee itsenikin tekemään sellaisia typeryyksiä mitä en ikinä muuten tekisi. Mukavaa kesän alkua kaikille!
Ei kun eroa, elämä jatkuu ja parempana.. Meille kaikille kuuluu myös oma elämä, vaikka seurustelee! Jokaisen täytyy saada olla ystävien kesken ja omaaki aikaa! Ei tuomosessa suhteessa ole järkeä teet vain itsellesi pahaa kun yrität uskotella että kaikki muuttuu, ei ne muutu. Mustasukkaisuus on sairaus(tietenki pieni määrä sallitaan) Mutta itse elät, ite sinun myös on mietittävä mikä on parhaaksi!!! Hyviä jatkoja!
Älä ihmeessä alistu tuollaiseen kohteluun! Ansaitset takuulla paremman! Lähde hyvä ihminen tuollaisesta suhteesta mahdollisimman pian, sillä paremmaksi se tuskin muuttuu, mutta pahentua voi.
Kokoa rohkeutesi ja ole päättäväinen, mutta älä alistu äläkä usko kauniita lupauksia.
Jaksamista sinulle, toivon sinulle kaikkea hyvää!