Hei kaikki te epäonnistuneet ja yhä epäonnistuvat laihduttajat!
Olen nyt reilu puoli vuotta miettinyt syömistä koko ajan. Tammikuun olin Atkinsin dieetillä, jolla laihduin 5 kiloa parissa viikossa. Sitten laihtuminen pysähtyi, joten lopetin koko homman. Sitten alkoi abien lukuloma, ja päätin, että kirjoitusten jälkeen aloitan kunnon kuntoiludieetin.. Ja maaliskuusta lähtien eli kaksi kuukautta olen nyt "aloittanut kuntoiludieetin HUOMENNA"...... Ja mättänyt erityisesti illat IHAN JÄRKYTTÄVÄN PALJON. Monen ihmisen edestä uppoaa ruokaa. Kaikenlaista ruokaa. Ruoka antaa syödessäni niin järjettömästi nautintoa ja on ystävä tylsyydessä ja yksinäisyydessä. Kulinaristi olen muutenkin.
Nyt taas maanantaina aloitin dieetin ja kuntoilun. Joka ilta on mennyt plörinäksi. Päivän olen saanut menemään suunnitelmien mukaan, mutta sitten jotenkin "sekoan" että pakko pakko ja retkahdan, ja herään "koomasta" vasta syötyäni, että ei helkkari taas ollaan nollapisteessä! Lähtö on niin vaikeaa!!! Ja sitten kun ei saa syödä ja tiedän se, mietin ruokaa yhä enemmän, koko ajan! Olen ruokamaani. Narkkari.
Kun olisi edes pari viikkoa ollut jo dieettikuntoilukuurilla niin ei enää voisi retkahtaa, ettei kaikki olisi taas turhaa ja pääsisi taas ahmimisen makuun.
Siis hävettää niin paljon. PUOLI VUOTTA ALKAVALLA DIEETILLÄ OLLUT... joidenkin tarinoita luin, jotka aloittivat vain, ja ovat laihtuneet niin ja niin paljon. Minä en jaksa liikkua, haluan vain syödä hyvää ruokaa, lukea ja katsoa telkkaria. Vihaan toista minääni niin paljon, vihaan vartaloani ja saamattomuuttani. Ironista olisi jos taas kirjoittaisin tähän, että "huomenna alkaa", ja retkahtaisin. Mutta en jaksa tätä. Asuisin edes omassa asunnossani, jolloin en ostaisi ihania ruokia kaupasta, eikä voisi mennä syömään.
SANOKAA JOKU EDES KÄRSIVÄNNE SAMASTA? JA AUTTAKAA MINUA, ÄLKÄÄ SANOKO ETTÄ MENE LÄÄKÄRIIN, EI SE AUTA. JA FYYSISISTÄ SYISTÄ LÄÄKÄRISSÄ JOUDUN JUOKSEMAAN JATKUVASTI MUUTENKIN. ONGELMA PÄÄNI SISÄLLÄ, JA TOIVOTTAVASTI JONKIN MUUNKIN!
asiallisia vastauksia, kiitos. tulipahan tilitys taas.
Olen nyt reilu puoli vuotta miettinyt syömistä koko ajan. Tammikuun olin Atkinsin dieetillä, jolla laihduin 5 kiloa parissa viikossa. Sitten laihtuminen pysähtyi, joten lopetin koko homman. Sitten alkoi abien lukuloma, ja päätin, että kirjoitusten jälkeen aloitan kunnon kuntoiludieetin.. Ja maaliskuusta lähtien eli kaksi kuukautta olen nyt "aloittanut kuntoiludieetin HUOMENNA"...... Ja mättänyt erityisesti illat IHAN JÄRKYTTÄVÄN PALJON. Monen ihmisen edestä uppoaa ruokaa. Kaikenlaista ruokaa. Ruoka antaa syödessäni niin järjettömästi nautintoa ja on ystävä tylsyydessä ja yksinäisyydessä. Kulinaristi olen muutenkin.
Nyt taas maanantaina aloitin dieetin ja kuntoilun. Joka ilta on mennyt plörinäksi. Päivän olen saanut menemään suunnitelmien mukaan, mutta sitten jotenkin "sekoan" että pakko pakko ja retkahdan, ja herään "koomasta" vasta syötyäni, että ei helkkari taas ollaan nollapisteessä! Lähtö on niin vaikeaa!!! Ja sitten kun ei saa syödä ja tiedän se, mietin ruokaa yhä enemmän, koko ajan! Olen ruokamaani. Narkkari.
Kun olisi edes pari viikkoa ollut jo dieettikuntoilukuurilla niin ei enää voisi retkahtaa, ettei kaikki olisi taas turhaa ja pääsisi taas ahmimisen makuun.
Siis hävettää niin paljon. PUOLI VUOTTA ALKAVALLA DIEETILLÄ OLLUT... joidenkin tarinoita luin, jotka aloittivat vain, ja ovat laihtuneet niin ja niin paljon. Minä en jaksa liikkua, haluan vain syödä hyvää ruokaa, lukea ja katsoa telkkaria. Vihaan toista minääni niin paljon, vihaan vartaloani ja saamattomuuttani. Ironista olisi jos taas kirjoittaisin tähän, että "huomenna alkaa", ja retkahtaisin. Mutta en jaksa tätä. Asuisin edes omassa asunnossani, jolloin en ostaisi ihania ruokia kaupasta, eikä voisi mennä syömään.
SANOKAA JOKU EDES KÄRSIVÄNNE SAMASTA? JA AUTTAKAA MINUA, ÄLKÄÄ SANOKO ETTÄ MENE LÄÄKÄRIIN, EI SE AUTA. JA FYYSISISTÄ SYISTÄ LÄÄKÄRISSÄ JOUDUN JUOKSEMAAN JATKUVASTI MUUTENKIN. ONGELMA PÄÄNI SISÄLLÄ, JA TOIVOTTAVASTI JONKIN MUUNKIN!
asiallisia vastauksia, kiitos. tulipahan tilitys taas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
apua ajattelin että oon ainoa!!!!! kirjotin just puoli tuntia sitten samasta aiheesta. Mulla kans laihis aina vaan alkaa seuraavana maanantaina..tosin se kestää aina vaan sen päivän tai kaks..raivostuttavaa!!olen alkuvuodesta lihonut 7 kiloa kun mässäilen illat aina siihen tahtiin että kohta tajuan olevani tosi tuhdissa kunnossa :( en tiedä kyllä miten auttaa kun ite olen samanlainen mässäilijä :D
Ehkä sä yrität liikaa kerralla. Ei laihduttaminen oo kaikki-tai-ei-mitään -juttu, vaan yksittäisiä, pieniä päivittäisiä valintoja.
Aloita jostain jutusta ja lisää siitä pikkuhiljaa kun se edellinen on mennyt niin automaattiseksi, että et enää kiinnitä siihen liiemmin huomiota. Vaihda esim. mehut ja/tai limut veteen, ja kun jossain vaiheessa ei tee enää tiukkaa tuon kanssa niin lopeta esim. karkkien syöminen. Sen jälkeen otat vaikka tavoitteeksi käydä liikkumassa ulkona kaksi kertaa viikossa (helpompaa nyt kun säät lämpenee) ... no, tajunnet idean.
Yhdestä pienestä jutusta on tosi paljon helpompi pitää kiinni kuin isosta, kerralla väkisin väännetystä elämäntapamuutoksesta.
G0ldie kirjoittaa järkeä, vähittäiset muutokset toimivat, mutta hitaasti.
Useimmat laihdutusyritykset kaatuvat liialliseen ehdottomuuteen ja epärealistisiin tavoitteisiin (tyyliin 5 kg viikossa). Onnistuneen laihdutuksen salaisuus on vähittäisissä pienissä muutoksissa. Repsahduksia ei tule, kun syö tarpeeksi, ja reilummalla syömisellä jaksaakin paremmin.
Ymmärrän halun päästä nopeasti tuloksiin, olin itsekin malttamaton nuorempana. Nyt olen pudottanut lähes kuusi kiloa vuoden alusta, ja olen tosi tyytyväinen tähän vauhtiin. Minulla ei ole mitään kiirettä, koska menetelmä on niin helppo, että en edes tunne laihduttavani.
Olisiko myös niin, että helposti ajatellaan, että laihduttamisen pitääkin olla epämiellyttävää? Ei uskota siihen, että myös rennosti on mahdollista laihtua. Ehdottomuus esimerkiksi herkkujen suhteen johtaa ennemmin tai myöhemmin repsahtamiseen, koska alitajuisesti juuri sitä tekee mieli, minkä yrittää itseltään kieltää. Nollalinja ei ole edes tarpeen, riittää kun kohtuullistaa määriä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000655&posting=22000000025873302
kuvailit suorastaan täydellisesti miltä minustakin tuntuu.
päivät sujuu hyvin, mutta kun ilta koittaa niin, repsahdan aina.
Piti aloittaa laihdutus tammikussa, mutta olenkin lihonnut nyt 6kg.
ja kun olen sellainen että mulle ei todellakaan riitä mikään "kaksi palaa suklaata" vaan vetäsen koko levyn.