Otsikko ei ehkä ole ihan oikea, mutta kerron, mikä minua askarruttaa..
Eräs tuttavani erosi. (vielä asumusero)
Entinen vaimo ei päästä isää edes käymään missään tilanteessa lapsia katsomassa entisessä kodissa. Hiljattain toisella lapsista oli merkkipäivä, lapsen isovanhemmat isän puolelta olivat kylläkin paikalla, mutta lasten isä ei saanut tulla.
Hän saa kyllä olla lasten kanssa esim. läheisessä puistossa.
Mielipiteitä, onko tämä oikein.
Eräs tuttavani erosi. (vielä asumusero)
Entinen vaimo ei päästä isää edes käymään missään tilanteessa lapsia katsomassa entisessä kodissa. Hiljattain toisella lapsista oli merkkipäivä, lapsen isovanhemmat isän puolelta olivat kylläkin paikalla, mutta lasten isä ei saanut tulla.
Hän saa kyllä olla lasten kanssa esim. läheisessä puistossa.
Mielipiteitä, onko tämä oikein.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun lapset jää avioeron välikärsijiksi. Valitettavaa on myös jos äiti joutuu suojelemaan lapsiaan isältään.
Eron jälkeen tulee vaihe jolloin ei halua olla tekemisissä toisen kanssa - ja muutenkaan aika harva haluaa että exä käy kodissasi. Juhlat kannattaakin järjestää puoluettomalla maaperällä - tai sitten kummassakin perheessä omat juhlat.
Miksei lapset ole isänsä luona tapaamisten aikana?
valitettavan usein mies avioeron tullessa ei tiedä oikeuksia jotka lapsilla ovt isään.raskaassa elämäntilanteessakin tulee jaksaa pitää puoliaan lapsen oikeudesta myös isäänsä. mikäli tilanne mahdoton eikä ex-suostu tyydyttäviin tapaamisiin "kannattaa" asia ritauttaa ja hakea käräjäoikeudelta väliaikaispäätöstä lasten tapaamisesta.valitettavaa o että esim huoltajuuspäätöksiä tehtäessä ns.olosuhdelausunnot ovat vielä puolueellisia naisen eduksi. tilanne kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja käräjäoikeudet yhä enennevässä määrin lisäävät lasten oikeuksia isään. pitäkää miehet puolianne tasa-arvon on aika tulla tällekin osaalueelle.
Meillä puolestaan isä ei halua tulla lastensa merkkipäiville vaikka hänen uusi naisystävänsäkin on sanonut että he voisivat tulla ::mutta kun isä ei halua".
Eli isälle se mitä hän päässään kokee on huomattavasti tärkeämpää kuin se että lapsi ilahtuisi hänen saapumisesta lapsen tärkeään päivää. Isä ajattelee että häntä pitää ymmärtää.. ei niin päin että hän ymmärtäisi lapsia. Kysymys kuuluu: Kuka tässä tilanteessa on lapsi ja kua aikuinen. Vastaus; isä on lapsi, jota 10-vuotiaan "aikuisen " lapsen pitää ymmärtää.. kun isää lapsettaa ja kiukuttaa...
Surullista ettei isä tahdo olla mukana lapsensa elämässä. Se on hänen huono valintansa, jota jossain elämänsä vaiheessa vielä katuu.
Varmasti lapsi siitä kärsii, kunnes lakkaa välittämästä koko "ukosta". Mutta eikö vielä pahempaa olisi, jos oikeuden päätöksellä ja sakkojen uhalla vastahakoinen isä pakotettaisiin tapaamisiin... se vasta traumatisoivaa lapselle olisikin... vai kuinka?
tämä isien sokeus.Ero vireillä,isä "onnellinen" uuden tyttöystävän kanssa.Suhteet entiseen "perheeseen" täysin katkenneet.Vaikka lapset aikuisia näen kuinka heihin koskee isän täydellinen hylkääminen ja puhumattomuus.Jotkut hyvin itsekkäät ja omahyväiset ihmiset voivat heittää kaiken entisen(30v)huolettomasti menemään,ilman minkäänlaisia tunteita ja velvollisuuksia.VAi voiko?Kostautuuko se jossain vaiheessa tulevassa elämässä?
Eikö heillä ole tehty (ja vahvistettu) vielä tapaamissopimusta... jossa määritetään milloin ja kauanko lapsi ja etävanhempi viettävät aikaa yhdessä.
Ellei ole, olisi syytä sellainen koettaa sopia pikaisesti lastenvalvojalla, ja ellei sopua synny ... saada tapaamisista käräjäoikeuden päätös. Jos lähivanhempi "rikkoo" tapaamissopimusta, eli estää tapaamiset joista sovittu ja joita lapsi tahtoo, hänelle voidaan määrätä uhkasakko.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettäkö lähivanhemmalla olisi mitään velvollisuutta tai pakkoa päästää ex-miestään kotiinsa (joka toki myös lapsen koti), tai kutsua häntä perhejuhliin. Vaikka minusta se olisikin lapsen edun mukaista kun kyse hänen juhlista (synttärit, rippijuhla, tms.), "jurppisi" sitten kuinka paljon tahansa lähivanhempaa...
eron yhteydessä aina pataamisoikeudet tehdän virallisesti ja jos ei ole tehty, niin isä voi vaatia ihan kirjallisesti, esim. sossussa tai oikeusaputoimistossa.
eli sen paperin mukaan isä hakee lapsensa luokseen. Meillä joka toinen viikonloppu lapset isän luona.
mutta ei meilläkään kotona lasten isä käy esim. synttäreillä, eikä kyllä koko lasten isän puolen sukukaan käy meillä.
he järjestävät lapsille omat synttärit, kun lapset menee isälle...
mennä lastensa kotiin, jos ex-vaimo niin sanoo, eikä kyllä tällä exällä ole mitään asiaa ex-miehen kotiin. Koska tälläinen ero on systä tai toisesta tapahtunut, nainen kostaa katkeruttaan miehelle jotain, josta myöskin valitettavasti lapsetkin saavat osansa. Sinänsä lasten tapaaminen näköjään järjestyy, koska kuitenkaan ei ole kieltänyt isää lapsiaan tapaamasta, vaikkakin sitten puistossa.
On se vaan niin helvetin valitettavaa, että lasten pitää sivusta kärsiä kun vanhemmat taistelevat "vallasta", kuka pääsee niskan päälle ja miten. Nöyryytetään se mikä pystytään. Ja kyllä se vaan niin on että useimmissa tapauksissa se on se isä kun joutu jättämään lapsensa, vaikka olen ollut todistamassa tapauksia, joissa isä olisi ollut se oikea jäämään lasten kanssa.
Vaikka omakin avioliitoni on hajoamis pisteessä, lapsetkin tietysti kuulleet riitoja ym. en silti tule kieltämään tai evämään mitäään lasten isältä. Vaikka meillä ei asiat parisuhteessa ole hyvin, hän on silti rakstava ja uhrautuva isä. Millä oikeudella minä jollain tavalla menisin lasten heidän isänsä väliin.
Jossain vaiheessa aikuistenkin pitäisi aikuistua ja miettiä missä raja kulkee. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Se on sitten eri asia jos toinen ei kykene huolehtimaan itsesään tai on muuten vaaraksi lapsille tai heidän hyvinvoinnille.
Keskittykää hyvät ihmiset olennaiseen ja eronkin jälkeen elämän jatkamiseen, niin lapsetkin voivat hyvin ja kasvavat tasapainoisiksi ja saavat hyvät eväät elämään. Lapset ottavat mallia ja kyllä sen on huomannut tuttavapiirissä miten paljon traumoja ja vääriä käsityksiä on jäänyt siitä miten asioita käsitellään ja hoidetaan.
Miksi aiheuttaa vielä ylimääräistä paskaa omille lapsille???
Olen entisen mieheni kanssa erittäin asiallisissa väleissä, emmekä alku kähinöiden jälkeen ole lastamme vaivannut meidän riidoilla tai muilla erimielisyyksillä.
Asioista voidaan olla erimieltä ja riidelläkkin saa, pointtihan on se miten riidellään ja mitä lauotaan ääneen lasten kuullen. Jos yksinkertaisesti on niin tulehtuneet välit ettei kyetä sillä hetkellä pysymään asiallisuuksissa, parempi ottaa aikalisä!
Itse en jaksa märehtiä menneitä ja syyttävä sormikin on vaihtanut suuntaa, muistaa joskus katsoa itsekkin sinne peiliin, vaikka siitä jonkun pitää välillä muistuttaa, parempi sekin...
Elämä opettaa ja kun tarpeeks paskaa käsittelee, oppii siitäkin muovailemaan....
Syy?
Ehkä ei ole sinun tehtäväsi ihmetellä asiaa vaan sen eronneen?
Jos aikuiset sopii asiat niin ettei toinen tule bileisiin niin eihän se sinulle kuulu?