Oon tässä vähän enemmän kun kahden tulen välissä...
Odotan lasta 10viikko meneillään.
Koiria on kertynyt 4kpl ja kissakin on talossa...hevosesta tehtiin kaupat pari kuukautta sitten ja nyt se on vihdoin saatu kotiin.
Mieli myllertää tuhatta ja sataa eikä oikeen tiedä miten sitä nyt pitäis tooimia.
Ihana mies rinnalla mutta jotenkin se ahdistaa.
En jaksa kuunnella liirumlaarumeita lässyn lässyn rakkaudesta ja miten mun nyt pitäis toimia lapsen ja eläinten parhaax.
Eli hommasin oman asunnon Kuukausi sitten.
Täällä ns.vanhassa kosissahan minä aikaani vietän kun mies ei osaa hevosta hoitaa ja eläinten kannalta tämä on paras vaihtoehto.
Itselläni tässä on 2 omaa koiraa ja se kissa...hevonen on molempien.
Eli mun on aikas huono tästä loppu peleissä mihinkään lähteä.
Tää on jotenkin niin tuskasta kun ei mies yksinkertaisesti enään mua kiinnosta.
Vinnutaan koko ajan jostain turhanpäiväsistä asioista ja mä en vaan yksinkertaisesti jaksa.
Mä en nyt oikeen tiedä miten mun pitäis toimia.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Voiko ex miehen kanssa elää ns.kämppiksinä?
Mulla kun ei ole muuta vaihtoehtoa noiden aläinten kannalta ja yhdestäkään en tahdo luopua.Että ihan turha ehdotella hevosen myymistä ja muitten lopettamista.
Sen tiedän että kun lapsi on talossa ja mies ymmärtää että hän mua oikeasti ahdistaa niin kyllä se kai tajuaa kerätä omat tavaransa ja lähteä muuhun suuntaan.
Mutta tästä ei tule mitään se on ihan vissi.
Odotan lasta 10viikko meneillään.
Koiria on kertynyt 4kpl ja kissakin on talossa...hevosesta tehtiin kaupat pari kuukautta sitten ja nyt se on vihdoin saatu kotiin.
Mieli myllertää tuhatta ja sataa eikä oikeen tiedä miten sitä nyt pitäis tooimia.
Ihana mies rinnalla mutta jotenkin se ahdistaa.
En jaksa kuunnella liirumlaarumeita lässyn lässyn rakkaudesta ja miten mun nyt pitäis toimia lapsen ja eläinten parhaax.
Eli hommasin oman asunnon Kuukausi sitten.
Täällä ns.vanhassa kosissahan minä aikaani vietän kun mies ei osaa hevosta hoitaa ja eläinten kannalta tämä on paras vaihtoehto.
Itselläni tässä on 2 omaa koiraa ja se kissa...hevonen on molempien.
Eli mun on aikas huono tästä loppu peleissä mihinkään lähteä.
Tää on jotenkin niin tuskasta kun ei mies yksinkertaisesti enään mua kiinnosta.
Vinnutaan koko ajan jostain turhanpäiväsistä asioista ja mä en vaan yksinkertaisesti jaksa.
Mä en nyt oikeen tiedä miten mun pitäis toimia.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Voiko ex miehen kanssa elää ns.kämppiksinä?
Mulla kun ei ole muuta vaihtoehtoa noiden aläinten kannalta ja yhdestäkään en tahdo luopua.Että ihan turha ehdotella hevosen myymistä ja muitten lopettamista.
Sen tiedän että kun lapsi on talossa ja mies ymmärtää että hän mua oikeasti ahdistaa niin kyllä se kai tajuaa kerätä omat tavaransa ja lähteä muuhun suuntaan.
Mutta tästä ei tule mitään se on ihan vissi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puhuu sille miehelle? Miehet ei tunnetusti ite tajua mitää tehä...siis ellet asiaaa suoraa sano että "voitko lähtee menee pysyvästi?" Asiat pitää puhua suoraan, ei kiemurrellen.
Ei siu tietenkää tartte eläimistä luopuu, mix kukaa sellast ees ehottas. Kyllä vauva ja eläimet mahtuu yhessä elämään.
Kyllä moni voi laittaa viestii että lähe menee sieltä ja että myy elukat tai jotai muuta tosi fiksua.
Tää on jotenkin nii suunnattoman hankala tilanne.
Sen tiedän että eläimet ja vaavi sopivat kyllä saman katon alle...siinä ei ole ongelmaa:)
Ja tässä on sekin hyvä puoli että tässä on lääniä niin paljon että koirat pääsevät pihaan vapaasti itse kuljeskelemaan mitä ei esim jossain kerrostalossa voisi toteuttaa.
Tässä on vaan semmonen juttu että voinko muka sanoo miehelle että lähdeppäs käpöttelemään kun hän tässä on ensin asunut jne.
Hänelle kyllä vissiin kävisi jos saisi asunnon jostain läheltä niin että pääsisi lasta katsomaan ja matkat eivät olisi pitkiä.
Mun on itse vaan niin kauheen hankalaa tästä lähteä kun on tuo eläinlauma...onneksi muuten ei pää kestäisi.
Kun tuntuu ettei se ole edes menny äijälle päähän että mä en tahdo että se muhun koskee tai mitään muutakaan.
Tässä on nyt viikon verran menny hyvin ku se ei ole mitään yrittäny eikä oo tuputtanut itseensä.
Mutta tää ny näyttää taas siltä että se sama alkaa taas...ku en tiedä miten sanoisin sillain etten loukkais että mua ahdistaa sen läheisyys...tosin ei tästä elämästä selviä millään ketään loukkaamatta.
No miksi ihmeessä sä oot sitten raskaaksi hankkiutunu?? Vai vahinko? Miten kovasti mies odottaa lasta? Onko tuossa tilanteessa, kun on vasta kymmenes viikko menossa, järkevää vielä harkita aborttiakin.. En kannata abortteja henk koht, mutta tuo sun tilanteesi.. Tuntuu, että sä et välitä mistään muusta ku ittestäs ja eläimistäs. Jos meinaat itse huolehtia vauvan ja eläimet, niin täytyypä sanoa että se on mahdoton yhtälö!! Et tule selviämään yksin! Onko tuo ympäristö lapsellesi sitä mitä haluat? Ajat lapsen isän pois tosta vaan.Tiedän tuon pahan olon tunteen, mutta se tuli itselläni vasta lapsen syntymän jälkeen. Lapsi oli kuitenkin haluttu, ja rakastettu edelleen, vaikka erottu onkin. Mutta tuossa vaiheessa jo.. Ja kun lapsen hyvinvointi tuntuu olevan hiinä ja hiinä eläimiin verrattuna.
Tosin luulenpa, että kun muksu syntyy, menneepi heppa myyntiin alta aika yksikön. Näin on moni muukin väittäny, että eläimiä en pois laita vaikka mukula tulee, mutta toisin käy, kun tajuaa tilanteen todellisen luonteen.
Ei millään pahalla, mutta mietihän tarkkaan vielä, mitä olet tekemässä ja mihin olet oikeasti valmis.
Juu raskaaksihan mä tietysti hommauduin ihan tahallani...selvähän se!
Mulla takana sellainen juttu että en ole tullu raskaaksi ja lekurit olivat sitä mieltä etten tule ilman apua.
Apua en siihen hankkinut joten tää nyt ei kyl ollu mikään harkittu juttu.
Toki odottaa lasta...ja kovasti.
Mä itse vastusta aborttia...ja en todellakaan tulisi sitä ikipäivänä tekemään.
Lapsia kun ei tehdä vaan niitä saadaan...eli se on nii kui lahja...ymmärrätkö.
Juu ja lapsenhan voin myydä ensimmäiselle vastaan tulevalle kun en kerta siitä välitä.
Tavoitteena on nyt päästä vain siitä miehestä eikä mistään muusta.
Eläimet ovat ne jotka ovat mut kasassa pitäneet joten yhdestäkään en luovu...se on ihan vissi sanokoo kuka mitä tahansa.Kun voimat loppuu mennää sisulla loppu matka.
Siksi niistä nyt huolehdin ja raskaus todellakin on vasta niin alussa että en osaa vielä oikeen edes suhtautua koko asiaan...siis ei uskalla kun tässähän voi kaydä vielä mitä tahansa,eli keskenmeno tai jotain muuta.Siksi en vielä uskalla asiasta innostua.
Kyllä mä pikkuhiljaa jo katselen kaikkea vauvalle mutta mitään en uskalla vielä ostaa.
Ympäristö on lapselle se mitä tahdon...kyllä mä olen sataan kertaan pohtinut tätä kaikkee ja tullut siihen tulokseen että kaikkein paras on ero.
Ei ole lapselle oikein katsoa kun vanhemmat kinastelevat jatkuvasti tyhjänpäiväisistä asioista ja että molemmilla on sen johdosta paha olla...se ei mielestäni ole oikea ympäristö lapselle kasvaa.
Toiseks meidän ns.kasvatus periaatteet menee niin täysin ristiin ettei mitään rajaa...minä en anna periksi ja mies taas antaisi lapselle kaiken mitä ikinä ymmärtää vain pyytää.
Miehellä ennestään 3vuotias lapsi ja kyllä välillä poru pääsee kun katson kuinka lapsi isäänsä pompottaa.Tehdään sitä ja tätä mennää sinne ja tänne ja hän tahtooooo ja kaikki annetaan periksi.
Mies ei voi lapsen kanssa kauppaan edes mennä ku aina on meteli pystyssä joten se on sitten niin että me käymme lapsen kans kaupas ja silloin ei ole mitään ongelmaa koska lapsi tietää ettei minulta heru mitää...jos sanon ei niin silloin se on ei ja siitä en tingi.
Toki välillä pitää lapsia hemmotella ja toki välillä ostamme jädee tai muuta hyvää mutta siitä sovitaan jo etukäteen ja piste.
Ja kyllä lapsi on haluttu mutta mies ei.
nyt muu auta oikein, kuin että muutatte erilleen, jos olet ihan varma ettet miestä rakasta.
mutta jos asunto on miehen, niin eikö ole aika ilkeää ajaa hänet siitä pois?
paitsi tietty jos se hänelle itselleen sopii hyvin.. mutta luulen että jonkinlainen kompromissi sinun on tehtävä; jos haluat jättää miehesi, niin kohtuullista olisi jos annat hänen päättää kumpi lähtee talosta.
sanoo sille sun miehelle, ettei sun tee mieli läheisyyttä nytte. Kai se ymmärtää, ja ei tee susta ahdistavalta tuntuvia lähentelyitä.
"Odotan lasta 10viikko meneillään."
"Eli hommasin oman asunnon Kuukausi sitten."
"Ihana mies rinnalla mutta jotenkin se ahdistaa."
Omituiselta kuulostat... n.5 raskausviikon jälkeen olet jo päättänyt ja alkanut hommata omaa kämppää? Mies muka ihana ja et tunnu välittävän siitä paskan vertaa?
Siis kuinka kauan te olette olleet yhdessä ja kuinka vanha oikein olet? Tuntuu jotenkin oudolta että olet ymmälläsi - mikään ei viesti siitä että jokin tilanne olisi äskettäin muuttunut radikaalisti... paitsi se raskaus, sekö tässä pelottaa? Kaikki hyvin ennen raskautta teillä?
Selität ummet ja lammet eläimistä, mutta mihestäsi et puhu nimeksikään ja sekin vähä mitää tulee kuulostaa lähes halveksunnalta? Rahanko takia sen olit itselle ottamassa?
Tarkoittaako tuo "kahden tulen" välissä että toinen mies kiikarissa ja tahtois irti nykysestä? Vai peräti toisen miehen lapsi?
(Vai kompastuinkohan mie nyt provoon).
Itsehän sain raskaudesta tietää vasta hetki sitten.
Mies on oikeasti ihana ja mahtava ihminen mutta ei mulle se oikea.
Kaikkein eniten ahdistaa se miehen entisestä suhteesta oleva lapsi...ja meidän eri näkemykset lapsen kasvatuksesta.
Ja se mies...tekee kaikkensa että mun olisi hyvä olla ja ennen kaikke lapsella olisi kaikki hyvin mutta,se että sanon jollekin toiselle miehelle moi tai puhun jostain vanhoista asioistani niin kommenti on että nii sekin tapahtu jonkun entisen kanssa vai.
Koko ajan vinkumista rakkaudesta ja sen tunteista...ja sitten se perseen vonkuaminen.
Mua ei nyt vähempää vois kiinnostaa...pari päivää se muistaa sen kun sanon ja sitten taas alkaa.
Olen aikaisemmin ollut aikas aktiivinen sänkyhommis mut tän miehen kans on kyl sekin into lopahtanut...jo ennen muksua.
Mutta minähän olen ite rakas paska kun en anna ja ajattelen vain itseäni...enkä tietenkään miestä ollenkaan.No joopa joo niin tietysti.
Yhdessä ollaan olu vuosi ja alusta asti ollut ylä ja ala mäkee mutta nyt tuntuu menevän vaan als päin.
Olen 23...onko siinä joku ongelma?
Ja mitä ylipäänsä mun ikäni tähän liittyy?
Niin minkä ottamassa rahan takja?...miehen vai?
En tod. mulla on itselläni hyvä työpaikka ja hyvät tulot joten selviän kyllä ihan omillani ilman muiden rahoja.
Ei ole toista miestä ja lapsikin on ihan tän yhden kyseisen ihmisen.
Tarkoitin sitä että mun on todella huono lähteä tästä ylläri ylläri näiden eläinten takja.
Ja mä tahdon että lapsi kasvaa näiden eläinten parissa jo oppii niiden kautta vastuuta.
Toki oppii muutenkin mutta mutta...
"Tarkoitin sitä että mun on todella huono lähteä tästä ylläri ylläri näiden eläinten takja."
Eli siis tämä on se "syy" teidän muuten epäterveen suhteen jatkamiseen? Koirat ja kissat saatte varmaan jaettua ja hevonen kannattanee pistää myyntiin jos sitä et uskalla miehelle jättää....
Tuskin kannattaa edes yrittää mitään "kämppiselämää" jos toinen kuitenkin haluaa rakkauttakin saman katon alle - ja luulisi että sinkäin sitä haluat elämääsi vaikkakin sitten joltakin muulta.
Oma kämppähän sinulla oli jo ja jos kerran olet hyvätuloinen niin mitä sitä turhaan toista enää epäinhimillisesti kiduttaa antamalla epärealistista kuvaa teidän suhteesta. Anna toisen olla onnellinen jonkun toisen kanssa. Luulisi että viesti menee perille kun sanot selkeästi miten asiat on... jos ei muuta niin näytä sille nämä mitä olet tänne kirjoittanut.
Niin ja ne lapset ei todellakaan tarvitse mitään eläimiä vastuun oppimiseen. Ja varmasti pystyt myös eläimiä hommaamaan (tai osan olemassa olemista pitämään) erottuasi.
Enkös mä jo ihan ekana sanonut että elukat EI LÄHDE JAKOON...
Joo saahan niitä aina lisää hommattua mutta ei samoja elukoita...ymmärrätkö että niihinkin kiintyy ja niistä tulee rakkaita...ne on perheen jäseniä...
en mä lastakaan myy tai anna pois sen takja että asiat eivät välttämättä aina ole ihan niin kuin toivoisin...nii en kyllä näitä mun karvasia lapsianikaan.
Katsos jokainen niistä on älyttömän tärkeä ja rakastan niitä niiden jokaisen vian ja naarmun lukuun ottaen.Ja joo eläinten takja mun on tosiaan huono lähteä koska en tahdo niille paskaa elämää sen takja että mulle ei tää järjestely sovi...paljon ennemmin kärsin itten.
Juu ja on tietysti kohtuullista niin miestä kun itsenikin kohtaan antaa äijän mennä mutta menis sitten nii mä olisin hyvin tyytyväinen elämääni ja silloin mun ei tarvis mistään luopua.
Ja joo lapsi tietysti oppii vastuuta ilman eläimiäkin mutta sä ny näköjää rupeet nussii pilkkua.
Elämässä vaan ei saa kaikkea mitä haluaa. Se että asetat elimet noin korkealle prioriteetille on huolestuttavaa. En nyt halua mitään eläinvihaa lietsoa, mutta kyllä perheyksikössä asuvat ihmiset on tultava ennen eläinkuntaa.
Siis jos toinen epätoivoisesti yrittää rakentaa ja rakastaa suhdetta kasaan ja toinen on 100% varma että ei halua jatkaa, niin tuosta tulee sellaista paskaa ja pahaa oloa pitkällä aikavälillä että oksat pois kun se alkaa purkautumaan. Ja se vahinko osuu myös niihin taloudessa asuviin lapsiin...
Eli jos et ole jo täysin selvin sanoin sanonut niin kannattasi varmaan ilmoittaa herralle että et tunne mitään häntä kohtaan. Se että räjähtlet pelksätään kun se haluaa läheisyyttä / seksiä ei riitä. Tai anna sille lupa hoitaa tarpeensa muualla jos haluatte tuota eläintarhaa saman katon alla pyörittää. Pointti on kuitenkin se että jos miehellä on ne suuremamt halut jatkaa hommaa, nin sinun pitää tehdä se tilanne juurta jaksaen selväksi... eikä mitään 'tajuiais jo lähteä' meininkiä.... etenkin jos talo kuuluu miehelle(?)
Tiuski vaan jos se helpottaa, mutta kohta sinulla on elämässä sen verran elukoita enemmän että tärkeysjärjestyksiä pitää tarkastella ja uudelleenjärjestellä - eikä se onnistu ilman vaikeita valintoja ja sitä että jostain pitää luopua.
Miten voit edes harkita oman lapsen synnyttämistä jos "kaikista eniten ahdistaa ukon lapsi"??Etpä taida olla ihan kypsä äidiksi..Jokainen lapsi on arvokas, mutta sä et sitä pahemmin näytä valittamalla miehes lapsesta, joka on todennäkösesti (ja pitäiskin olla)tärkein asia hänen elämässään.Sekö sua vituttaa, onko huono itsetunto??Jätä vaan miehes, se varmaan on paljon kypsempi ku sä.Tää on kyl varmaan joku provo..
Tama viesti on todellisen sairas provo
Muistan omia tuntemuksiani raskausaikoinani ja silloin kyllä kävi kaikenlaista mielessä,aika tavalla samanlaisia juttuja kuin sinullakin mutta onneksi en niitä toteuttanut.
Mielialat vaihtelee noina aikoina paljon ja jos sinulla ei mitään hätää siinä suhteessa ole niin malta vielä seurata hetki ja vaikka lapsen syntymän jälkeen mieti uudelleen.Tosin sitten ne hormonit vasta jyrrääkin..