Nuorena minut on kotoa pois häädetty vaikka siellä pyysin saada vielä olla vuoden ajan kun olisin eräitä asioita halunnut hoitaa sieltä käsin, mutta vanhemmille ei käynyt. Oli kauhean pelottavaa lähteä maailmalle kun en ollut aiemmin päässyt juuri missään käymään. Lähdin kotoa 16-vuotiaana ja sen jälkeen asuin ensin toisella paikkakunnalla koulun asuntolassa ja myöhemmin muutin vielä kauemmas (äiti löysi lehdestä työpaikan joka oli kaukana kotoa). Sittemmin jäin töiden takia kauas kotoa asumaan. Joskus tosi monia vuosia sitten vanhemmat kävivät, sen jälkeen äiti yksinään mutta alkaa siitäkin olla jo ainakin 12 vuotta aikaa.
En ole käynyt joka vuosi lapsuuskodissa, lapsuus ja nuoruus oli rankkaa aikaa ja minulla on paljon ikäviä muistoja jotka palaavat mieleen jos menen kotiseudulle. Haluaisin kokonaan unohtaa lapsuus- ja nuoruusajan. En haluaisi mennä sinne enää koskaan ja olen tämän vanhemmillekin sanonut. Yritin joskus keskustella vanhoista asioista, mutta äiti alkaa huutamaan "olen huono äiti"! ja vanhemmat kokevat syyllistävänä keskustelut. Lienee siis turhaa keskustelu. Murrosikää minulla ei olisi saanut ollakaan heidän mielestään. Kysyin isältäni kerran että olisiko minun pitänyt mieluummin tehdä itsemurha (koska minulla oli todella vaikeaa ja paha olla murrosiässä ja kapinoin siitä syystä).
Vanhemmat ovat jo eläkeläisiä erilaisine vaivoineen, mutta eivät he varsinaisesti eläkeläisen elämää vietä, vaan tekevät työtä ja ovat kovasti kiireisiä omasta mielestään. Heidän mielestään heidän ei kuulu minua käydä tapaamassa eivätkä he halua minnekään matkustaa.
Äiti on alkanut enemmässä määrin puhumaan puhelimessa eri naapureiden kuolemantapauksista. Joskus jopa oli jättänyt vastaajaani viestin, jossa oli ainoastaan että eräs naapurin mies on kuollut (ei minulle juurikaan tuttu).
Minulla ei ole taloudellisesti kovinkaan hyvä tilanne, ei varaa ylimääräisiin menoihin ja matkustaminen kotiseudulle on vaivalloista. Tiedän että moni sanoo että mitä varten sinne sitten pitää mennä jos se niin hankalaa on. Äitini varmaan haluaisi tuputtaa rahaa mutta olen aina kokenut hänen rahan antamisensa nöyryyttävänä ja en halua hänen rahojaan. Vanhempani tulevat ihan hyvin toimeen, heillä on kyllä varaa itse matkustaa mutta eivät halua. Olen joutunut useaan otteeseen vaihtamaan työpaikkaa ja kesälomaa ei paljon ole käytettävissä, sen vähän haluaisin viettää niin kuin itse haluan.
Jollakin tapaa sitten vanhemmat pitävät minua otteessa ja kesälomat ym. menevät pilalle kun en pysty matkustamaan kotiseudulle tai jos matkustan niin se on kauhean ahdistavaa.
Jos vanhempani eivät edes eläkeikäisinä malta pysähtyä viettämään eläkepäiviä, niin miksi minun työtä tekevän ihmisen pitäisi matkustaa heitä tapaamaan kun heidän mielestään heidän ei kuulu käydä minun luona vaan minun heidän luona? Samalla tavalla hekin pääsisivät junalla tai lentokoneella, mutta mikseivät voi tulla? Luulen että äidilleni on tärkeää mitä naapurit sanovat ja olen huomannut että hänellä olisi tarvetta päästä pätemään jotenkin lastensa kautta. Valitettavasti minun elämässäni ei ole suuria menestyksiä joiden kautta kunnianhimoinen äiti saisi tyydytystä päteä toisten silmissä.
Pitäisikö minun jotenkin "irtisanoutua" suvusta että saisin viettää rauhassa elämääni ilman tällaisia syyllistämisiä? Puhumme puhelimessa joka viikko, eikö tämä riitä yhteydenpidoksi? Minä en halua matkustaa heidän luokseen, jos he haluavat tavata niin mikä estää heitä tulemasta itse? Minä toivon vanhemmilleni kaikkea hyvää mutta en halua mennä heidän luokseen.
Onko kellään vastaavanlaista tilannetta?
En ole käynyt joka vuosi lapsuuskodissa, lapsuus ja nuoruus oli rankkaa aikaa ja minulla on paljon ikäviä muistoja jotka palaavat mieleen jos menen kotiseudulle. Haluaisin kokonaan unohtaa lapsuus- ja nuoruusajan. En haluaisi mennä sinne enää koskaan ja olen tämän vanhemmillekin sanonut. Yritin joskus keskustella vanhoista asioista, mutta äiti alkaa huutamaan "olen huono äiti"! ja vanhemmat kokevat syyllistävänä keskustelut. Lienee siis turhaa keskustelu. Murrosikää minulla ei olisi saanut ollakaan heidän mielestään. Kysyin isältäni kerran että olisiko minun pitänyt mieluummin tehdä itsemurha (koska minulla oli todella vaikeaa ja paha olla murrosiässä ja kapinoin siitä syystä).
Vanhemmat ovat jo eläkeläisiä erilaisine vaivoineen, mutta eivät he varsinaisesti eläkeläisen elämää vietä, vaan tekevät työtä ja ovat kovasti kiireisiä omasta mielestään. Heidän mielestään heidän ei kuulu minua käydä tapaamassa eivätkä he halua minnekään matkustaa.
Äiti on alkanut enemmässä määrin puhumaan puhelimessa eri naapureiden kuolemantapauksista. Joskus jopa oli jättänyt vastaajaani viestin, jossa oli ainoastaan että eräs naapurin mies on kuollut (ei minulle juurikaan tuttu).
Minulla ei ole taloudellisesti kovinkaan hyvä tilanne, ei varaa ylimääräisiin menoihin ja matkustaminen kotiseudulle on vaivalloista. Tiedän että moni sanoo että mitä varten sinne sitten pitää mennä jos se niin hankalaa on. Äitini varmaan haluaisi tuputtaa rahaa mutta olen aina kokenut hänen rahan antamisensa nöyryyttävänä ja en halua hänen rahojaan. Vanhempani tulevat ihan hyvin toimeen, heillä on kyllä varaa itse matkustaa mutta eivät halua. Olen joutunut useaan otteeseen vaihtamaan työpaikkaa ja kesälomaa ei paljon ole käytettävissä, sen vähän haluaisin viettää niin kuin itse haluan.
Jollakin tapaa sitten vanhemmat pitävät minua otteessa ja kesälomat ym. menevät pilalle kun en pysty matkustamaan kotiseudulle tai jos matkustan niin se on kauhean ahdistavaa.
Jos vanhempani eivät edes eläkeikäisinä malta pysähtyä viettämään eläkepäiviä, niin miksi minun työtä tekevän ihmisen pitäisi matkustaa heitä tapaamaan kun heidän mielestään heidän ei kuulu käydä minun luona vaan minun heidän luona? Samalla tavalla hekin pääsisivät junalla tai lentokoneella, mutta mikseivät voi tulla? Luulen että äidilleni on tärkeää mitä naapurit sanovat ja olen huomannut että hänellä olisi tarvetta päästä pätemään jotenkin lastensa kautta. Valitettavasti minun elämässäni ei ole suuria menestyksiä joiden kautta kunnianhimoinen äiti saisi tyydytystä päteä toisten silmissä.
Pitäisikö minun jotenkin "irtisanoutua" suvusta että saisin viettää rauhassa elämääni ilman tällaisia syyllistämisiä? Puhumme puhelimessa joka viikko, eikö tämä riitä yhteydenpidoksi? Minä en halua matkustaa heidän luokseen, jos he haluavat tavata niin mikä estää heitä tulemasta itse? Minä toivon vanhemmilleni kaikkea hyvää mutta en halua mennä heidän luokseen.
Onko kellään vastaavanlaista tilannetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minullaon vähän samanlaisia kokemuksia nuoruudestani kun jätin perheeni isäni alkoholismin takia. ei sinun tartte kuunnella äitiäsi ja mennä käymään jos et itse halua , elä mene siis volvollisuuden tunteesta ja et sinä ole velvollinen huolehtimaan vanhemmistasi. Kyllä kai se riittää jos puhuu kerran puhelimessa ja pidä siitä kiinni, että äitisi ei pääse sinua syyllistämään. Hyvää kesää sinulle ja ole tiukkana...=)
Totta kai vietät lomasi juuri niin kuin sinusta on hauskinta. Sitähän varten lomat on!
Missä mukamas on kiveen hakattuna tuommoinen outo "velvollisuus" että inhottavia vanhempia täytyisi käydä verisukulaisuuden takia tapaamassa?
Hui hai.
Sanot itsellesi vain, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, annat piut paut koko ihmisille ja alat viettää ihan omannäköistäsi elämää.
Kerranhan täällä vain tallustellaan.
{{{monia virtuaalihalauksia sulle}}}
Mut on monet suvusta hylänneet ja itse ajattelin sekä totesin suvulle, että haistakaa pitkä paska.
Ei mikään sidos velvoita mihinkään, jos joku on paskamainen toiselle tai vähättelevä.
Elämä on oma..nauti siitä.
Olivatpa he kovasydämisiä, kun lähettivät sinut 16-vuotiaana maailmalle, vaikka et halunnut lähteä.
Olet nyt itsenäistynyt ja elät omaa elämääsi.
Nyt et ole enää velvollinen käymään kotona, jos et sinne kaipaa.
Ei vanhempien kanssa voi keskustella nuoruuden ja lapsuuden kokemuksista. Eivät he ymmärrä. Ihan turhaa on puhua siitä, että aikuisina voi sitten selvittää sukupolvien väliset kuilut.
Ei voi. He pitävät sitä syyllistämisenä ja alkavat puolustautua. Pahimmassa tapauksessa pitävät sinua kiittämättömänä ja huonona lapsena, jonka takia he ovat joutuneet unettomia öitä viettämään. He lataavat eteesi kasan laiminlyöntejäsi.
Anna olla ja pysy poissa.