Minua on aina ihmetyttänyt se, miksi jotkut naiset eivät pysty irtautumaan huonoista suhteista (väkivaltaisista tms.) sitten millään. Mutta sen sijaan hyvistä suhteista, jossa mies on kaikinpuolin ihana, voidaan irtautua heti kun on ns. parempaa tarjolla. Omalle kohdalleni ei ole moisia tapauksia tullut, mutta ystäväpiirissäni olen joitakin tapauksia saanut olla ratkomassa tai kuunnella tilitystä asiasta. Täällä S24:n foorumeissa olen moisen seikan myös noteerannut useampaan otteeseen.
Yleistyksestä ei ole nyt kysymys, joten elkää turhaan pillastuko ;-).
Yleistyksestä ei ole nyt kysymys, joten elkää turhaan pillastuko ;-).
Vastaukset 10
Vanhimmat
No, kyllä ihmetyttäis muakin, jos vertaisin noin erilaisia elämäntilanteita raa'asti keskenään...
Esim. väkivaltasuhde on kyllä ihan eri juttu kuin kahden sunt tasapainoisen ihmisen parisuhde.
Väkivalta nujertaa henkisestikin niin tehokkaasti, ettei kaikki yksinkertaisesti kykene enää irtautumaan siitä noin vaan, niin kuin tasapainoinen ihminen kykenisi. Ne hakatut tarttis hiukan muidenkin apua lopulliseen lähtemiseen, eivät vaan kehtaa sitä apua pyytää...
on vain raaka esimerkki. Mutta tarkoitin huonolla suhteella lähinnä sellaista suhdetta, jossa mies ei ota naista huomioon, on petollinen tms.
että väkivaltaselta ukolta nainen saapi varmaankin parempaa seksiä kuin kunnon mieheltä, siks jäävät roikkumaan niihin.
aina eikana sitä seksiä. Aina.
Nämä huonoissa suhteissa rimpuilevat naiset on niitä, jotka luettelevat ihannemiehen piirteeksi adjektiivin "vaarallinen".
Varmaan et sen enempää kuin allaolevat viisastelijat!
Useimmiten se väkivalta puhkeaa vasta kun ollaan oltu jo pitkään yhdessä, vakiinnuttu, ehkä saatu lapsiakin, yhteiset velat ja koti. Kostolla, tappamisella, läheisten vahingoittamisella ym. uhkailu, sairas manipulointi, pelko, tukiverkon puute, ei paikkaa minne mennä, taloudellinen ja henkinen riippuvuus toisesta, häpeä omasta tilanteesta, syvä masennus ja lopulta alistuneisuus
omaan tilanteeseen, voimattomuus tehdä jotain, kun on niin muserretu enkisesti a fyysisesti, on yleisin syy, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta. valtaosa väkivaltasuhteista lähteneistä naisista joutuu hakeutumaan turvakotiin ja poliisien apuun, pakenemaan vuosia ja pelkäämään henkensä edestä oli miehen kanssa tai ei.
Teille miehille kaikki on niin musta-valkoista: jos mies hakkaa, syy on naisen mielestänne, jos nainen raiskataan, syy on naisen kun piti miniametta ja loppuen lopuksi kaikki naiset sitä haluaa, jos ette itse kelpaa kellekään, syy on silloinkin naisen. Koska te miehet oiken opitte kantamaan vastuuta teoistanne ja käyttäytymään niin kuin ihmisyyten kuuluu, eikä aina pyrkiä murskaamaan naisia niin sanoilla kuin teoillakin. Jokaisella teillä on varmasti äiti. Hänkin on nainen. Ansaitseeko hän mielestänne paskaa niskaansa, kun on nainen?
Sai taas hyvät naurut näin perjantain kunniaksi. Luitko ollenkaan aiheeni viimeistä lausetta vai pitikö päästä vain taas haukkumaan miehiä ;-)?
Minua vain yksinkertaisesti ihmetyttää joidenkin nuorten naisten käytös suhteissa. Kun saadaan hyvää, täytyy homma pilata ja kun ei saada hyvää, täytyy roikkua. Pahoittelen, että otin väkivallan esille, sillä se ei nyt ollut aiheeni pääsisältö ;-).
Hyvät ja kiltit miehet on sit kans tylsiä? Niille riittää, kun puoliso on kotona ja paikalla. Näissä ongelmamiehissä ehkä viehättää toiminta. Ja tällä en tarkoita toimintaa bunkassa. Se kun ei lopultakaan riitä hyvään suhteeseen.
Juurikin näin. Minä olen jättänyt tällaisen perusturvallisen perheenisän ainoastaan sen takia että seurusteltiin pari vuotta ja tuntuu että oltaisiin seurusteltu 10 vuotta. Joka v...n päivä sitä samaa. Käydään kaupassa ja ostetaan ne samat safkat. Hän siis rehellisesti söi samoja safkoja koko sen pari vuotta. Yhtäkään lenkkipolkua ei voinut jättää väliin. Sitten katsellaan tv:tä ja mennään nukkumaan. Koskaan en tavannut hänen ystäviään, joita kyllä olikin vain se yksi ja hänkin niin ujo ettei saanut sanaa suustaan. Tulin hulluksi!!!!!!!!!
Sitten kun kohdalle osui supliikki ja hauska mies jolta ei ystäviä puuttunut niin se oli siinä. Eikä vanhan jättäminen tuntunut edes pahalta. Shit happens then you die.
Useimmiten fyysistä väkivaltaa suhteessa edeltää pitkällinen raskaan sarjan henkinen väkivalta. Sitä ei välttämättä edes tajua itse, se lähtee vain hiipimään, pienistä huomautuksista tulee viikkojen ja kuukausien varrella halveksuvaa huutamista. Varsinkin, jos tällaista kohtelua on joutunut kohtaamaan aiemmassa elämässään, sen epänormaaliuteen ei ymmärrä kiinnittää huomiota.
Tässä vaiheessa nainen tuntee itsensä huonoksi, arvottomaksi, muulle maailmalle tarpeettomaksi ja on kiitollinen miehelleen, joka sietää häntä kaikista hänen vioistaa huolimatta. Häneltä on siis riistetty itsekunnioitus, arvo ja identiteetti. Hän häpeää itseään ja syyllistää itseään siitä, että tekee rakkaan miehensä elämästä niin vaikeaa.
Kun mies ensimmäisen kerran lyö, se saattaa herättää naisen. Tai sitten ei. Se riippuu pohjatyön tehokkuudesta. Ehkä se alkoi ranteeseen tarttumisesta, liikkumisen estämisestä, ravistelusta tai muusta, joka on muka tehty hysteerisen naisen omaksi parhaaksi. Kun mies lyö, hän lyö koska nainen on sen ansainnut - hän vain yrittää tehdä naisesta paremman ihmisen, tai menetti yksinkertaisesti malttinsa, koska nainen on niiiinn kamala ihminen. Eihän miestä siitä voi syyttää?
Tämä nainen on äärimmäisen kiitollinen kauniista sanoista, olivat ne miten harvinaisia tai valheellisia tahansa. Kerran sanottu "sul on tukka kivasti" korvaa helposti kuukauden pieksemisen, koska kukaan - kukaan - ei ole koskaan sanonut tälle naiselle sellaista. Vain tämä mies.
Kun ystävät tai sukulaiset yrittävät vihjaista asiasta, nainen kieltää kaiken. Eihän hän halua muiden tietävän, että hän on niin huono ja paha ihminen, että hänen miehensä joutuu kärsimään kaiken tuon hänen vuokseen. Hän häpeää sitä, että hänen miehensä joutuu hänen vuokseen tekemään kaiken tuon. Eivätkä muut kuitenkaan ymmärtäisi, että kaikki vikahan on naisessa. Vaikka nainen itse sen tietää. He tekisivät vain hänen rakkaan miehensä elämästä entistä vaikeampaa, vaikka hän ansaitsisi vain kiitollisuutta kärsivällisyydestään.
TAI
Fyysiseen väkivaltaan päätyminen kulkee samoja reittejä kuin edellisessä. Naisen emotionaalinen ja sosiaalinen elämä on tyhjää, ja hän kuvittelee parantavansa miehen ja ansaitsevansa ensimmäisen kunnollisen ihmissuhteen. Kun hänet pelastan, olen tehnyt jotain todella hyvää, ja hän varmasti ymmärtää sen ja rakastaa minua ikuisesti! Hän ehkä ajattelee, että mies ei tee sitä mitä tekee ilkeyttään; se johtuu äidistä, veljestä, ex-vaimosta tai ilkeästä pomosta. Hänen tehtävänsä on olla tämän miehen rinnalla, koska kukaan muu ei sitä tee. Kerrankin hän saa tehdä jotain hyödyllistä, ja parantaa tämän miehen! Kun kerran isän kohdalla hän epäonnistui...
Tällaisiin tilanteisiin usein ajautuvat naiset, joilla ei elämänkokemuksensa vuoksi ole mahdollisuutta tietää, missä menee normaalin ja hyväksyttävän rajat. Näillä naisilla voi olla heikko itsetunto ja he voivat tuntea syyllisyyttä jo olemassaolostaan.
Ns. hyvän suhteen saaneet naiset taas pääsääntöisesti tietävät arvonsa, joten he näkevät elämässään enemmän vaihtoehtoja.
--------------
Vaikka viestini ei varmasti sisällä kaikkia mahdollisia variaatioita ja faktoja, voin vakuuttaa, että tiedän mistä puhun. Ja tiedän myös, että nainen osaavat tehdä tuon saman miehelle. Silloin tosin väkivalta saattaa (!) jäädä suurimmaksi osaksi henkiselle puolelle, mutta se synnyttää aivan yhtä syviä haavoja. Joista jää ikuiset arvet.