Tämä ei nykypäivänä ole varmastikkaan harvinainen tilanne...
Eli olen reilu parikymppinen mies ja olen tavannut viimeisen päälle ihanan naisen jonka kanssa kaikki pelaa...
Mutta naisella on lapsi 3v edellisestä suhteesta...
Lapsi on aivan kuten ikäisensä mutta en vain osaa mieltä häntä osaksi suhdetta...
Nainen ei ole koskaan pyytänyt olemaan isä lapselle eikä muutenkaan asettanut mitään velvoitteita lasta kohtaan...
Te jotka olette olleet vastaavassa tilanteessa kuinka olette omaksuneet oman roolinne?
Miten suhteelle on lopulta käynyt?
Eli olen reilu parikymppinen mies ja olen tavannut viimeisen päälle ihanan naisen jonka kanssa kaikki pelaa...
Mutta naisella on lapsi 3v edellisestä suhteesta...
Lapsi on aivan kuten ikäisensä mutta en vain osaa mieltä häntä osaksi suhdetta...
Nainen ei ole koskaan pyytänyt olemaan isä lapselle eikä muutenkaan asettanut mitään velvoitteita lasta kohtaan...
Te jotka olette olleet vastaavassa tilanteessa kuinka olette omaksuneet oman roolinne?
Miten suhteelle on lopulta käynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kolme lasta toisella ,itsellä kaksi siinä ne menee kuin omatkin,mutta ei auta sekaantua järjestyksenpitoon omilla menetelmillä
sinun on pakko omaksua lapsi koska se tulemaan aina naisystäväsi kanssa koska hän on lapsen äiti ja rakastaa varmasti lasta ylikaiken...
Lapsi on kumminkin aina kuvioissa, se sun pitää vaan hyväksyä. Eikä siinä tarvitse alussa tuntea että pitäisi olla jotain "isällisiä" fiiliksiä, kunhan tutustutte naisen kanssa toisiinne.
Sun ei tarvitse missään nimessä esittää lapsen isää, nainen hoitakoon tuon kasvatuspuolen. Ajan kanssa sitten kiintymys kasvaa lapseenkin.
Ota nyt vaan lapsi huomioon naisen takia ja huomioi että kaikki ei suju niin yksinkertaisesti lapsen kanssa mut älä suotta paineistu, lapsia maailmaan mahtuu (ja yksinhuoltajiakin)
En koskaan tottunut miehen lapseen...itsellä ei lapsia ole enkä edes halua. Lopulta tämä lapsi koitui suhteemme kohtaloksi...nyt tiemme erosivat. En kuitenkaan koskaan voinut myöntää syyn olevan se. Hirveää mutta totta.