Olen täysin umpikujassa. Olen pian kolmekymmentä, ja pisin suhteeni on kestänyt alle vuoden. Olen seurustellut lähes kymmenen kertaa, mutta tullut 9/10 kertaa jätetyksi. Mies ei ole vain rakastanut tai kyennut sitoutumaan.´
Elämäni on niin tyhjää, mutta samalla kauhean rankkaa. Kerta toisensa jälkeen jaksan toivoa ja uskoa, että seuraa mies ei minua jätä.En tieäd, mikä vialla, en roiku, olen ihan nätti/kaunis, fiksu, koulutettu, en neurootikko. Mutta jostain syystä minut on tarkoitettu kulkemaan yksin. Ja sitä en jaksa. Elämä on niin yksinäistä, kun ystävät ovat pariutuneet. Ihmettelevät, että miksen minä. Mutta kerta toisensa jälkeen hyväksikäyttäjiä, johon lankean, rakastun, loukaan siipeni. Niin paljon olisi rakkautta annettavana, eivätkä kriteerini miesten suhteen ole mahdottomia.
Mitä jos tietää tilanteensa mahdottomaksi?Ja toisaalta ei tiedä miksi näin on? Miksi muut löytävät, mutta jää itse aina yksin. Vaikka kuinka olisi kiltti ja rakastava?
Muussakin elämässä on rankkaa. Olen burnoutin reunalla, samalla jäämässä ahkeruudestani huolimatta työttömäksi. Äitini on parantumattomasti sairas, ja aikaa on vain parhaimmillaankin pari vuotta. Sitten joudun sanomaan hyvästit elämäni rakkaimmalle ja tärkeimmälle ihmiselle. Isäni on vuosia sitten lähtenyt elämästäni ja läheisiä ystäviä vain yksi, joten olen todella yksin.
Mistä löydän voimaa elää seuraavaan päivään. Olen niin mamis, että itseni tappaminenkin tuntuu liian vaikealta ja pelottavalta. Ja en voisi koskaan tappaa itseäni. Olen elävä kuollut, mutta en voisi koskaan päästää itseäni kärsimyksistäni, koska tiedän, että äitini ei siitä selvityisi.
Elämäni on niin tyhjää, mutta samalla kauhean rankkaa. Kerta toisensa jälkeen jaksan toivoa ja uskoa, että seuraa mies ei minua jätä.En tieäd, mikä vialla, en roiku, olen ihan nätti/kaunis, fiksu, koulutettu, en neurootikko. Mutta jostain syystä minut on tarkoitettu kulkemaan yksin. Ja sitä en jaksa. Elämä on niin yksinäistä, kun ystävät ovat pariutuneet. Ihmettelevät, että miksen minä. Mutta kerta toisensa jälkeen hyväksikäyttäjiä, johon lankean, rakastun, loukaan siipeni. Niin paljon olisi rakkautta annettavana, eivätkä kriteerini miesten suhteen ole mahdottomia.
Mitä jos tietää tilanteensa mahdottomaksi?Ja toisaalta ei tiedä miksi näin on? Miksi muut löytävät, mutta jää itse aina yksin. Vaikka kuinka olisi kiltti ja rakastava?
Muussakin elämässä on rankkaa. Olen burnoutin reunalla, samalla jäämässä ahkeruudestani huolimatta työttömäksi. Äitini on parantumattomasti sairas, ja aikaa on vain parhaimmillaankin pari vuotta. Sitten joudun sanomaan hyvästit elämäni rakkaimmalle ja tärkeimmälle ihmiselle. Isäni on vuosia sitten lähtenyt elämästäni ja läheisiä ystäviä vain yksi, joten olen todella yksin.
Mistä löydän voimaa elää seuraavaan päivään. Olen niin mamis, että itseni tappaminenkin tuntuu liian vaikealta ja pelottavalta. Ja en voisi koskaan tappaa itseäni. Olen elävä kuollut, mutta en voisi koskaan päästää itseäni kärsimyksistäni, koska tiedän, että äitini ei siitä selvityisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"eivätkä kriteerini miesten suhteen ole mahdottomia"
Ehkä pitäisi olla mahdottomat kriteerit vaihteeksi =) Ihan muuten vaan vaikka.
Etsi muista sinkuista seuraa ystäväksikin ... miehiä tai naisia ... käytä kaikki keinot siihen esim. mese, netti, baari(ei tarvii juoda), messut ym ym. Joskus mies/miehet on siihen parempi (ystäväksi) kuin joku kiireinen nainen. Mutta ei mitään seksivinkujia ystäväksi tarvii aina ottaa, vaan asiallinen. Ja ei ilkeitä, ne ulos heti. Vaan mukavia, kannustavia 100% ja positiivisia. Sellaisia joka ei syytä ikinä mistään, jos suhteesi meni pieleen esim.
Tuota pelkkää, ahkeruutta enemmän kannattaa keskittyä siihen mihin haluaa itsensä luotsata. Ei loppuunkulutus ole kenenkään tavoite. Mietiskeleppä mikä olis unelma paikkasi ja sopiva just sulle .. mene siihen suuntaan. Ja uutta paikkaa katso, mieti. Työnantaja sen hyödyn vie kokonaan jos vaan teet teet teet hulluna, eikä niin että kumpikin hyötyy jne. Sun pitää saada itselles jotain.
"Vaikka kuinka olisi kiltti ja rakastava?"
Ongelman ydin ?? : Älä ole liian, kiltti.
Minä olen ollut kiltti .. käytetään hyväksi. Ei toimi. Joillekin ihmisille voi jotain antaa vain ehtoja vastaan jotain, niin ei käytetä. Jos joku aikoo käyttää, tekee tiettäväksi asioita -ei sanoilla vaan ehkä teoilla. Tai ainakin yrittää hoitaa niin ettei tallota. Eri keinoilla. Ja voi jopa lopettaa itse sellaisen että joku koittaa jotain ...
Kotonaan voi olla kiltti salaa ja itselleen sekä oikeasti kilteille ... ja periaatteessa voi olla kiltti kokonaan. Mutta niin kiltti että jyrätään ei tarvii aina ol.
Voi olla hankalakin. Salakavalasti. Ei aina niin helppo. Niin ei mies lähde hatelikkoon pakoon tai jos lähtee niin ottaa takas kii. :) Miehet haluaa ehkä (?) prinsessan ... sellaisen kuin me halusimme aikoinaan "prinssin" olevan ... vastuut, pelastava ja voimakas, turvallinen, kaikkivoipa ... ei heikko nainen. Eli kannattaa olla salaa "heikko". :)
Analysoi etukäteen miehiä, ja katso minkälaisia vihjetä on ilmassa.
Kuule, ihan sama meno täällä joten älä suotta tee mitään itselles. Harjotellan niinkauan kunnes pärjätään, jooko? ;)
Älä anna periksi niille kokonaan, vaikka ihmisiä joku vaivaa (miehiä ym)... Hanki kannustajia pikkuhiljaa ... Yritä niin kauan kunnes onnistut ... niin mäkin teen vaikka alas lytätään. Mä opettelen.
Äitisi tapauksssa, ota joku sukulaiskontakti tueksi sitten kun siltä tuntuu, mutta niin ettei loukkaaa äitiä. Jos saat tukea, täti, kummitäti, serkku? Jos ei ole, niin joku tukihenkilö, kuka luotettava vaan? Jotenkin sä selviät eteenpäin, jotenkin kaikki käy hyvin. Teet vaan parhaan (pohdi ystävän kanssa vaik mitä joskus keksii) ja unohdat loput murheet. Elämän kuuluu kantaa sinua ja niin siinä käy.
Usko positiiviseen. Usko että olet niin jääräpäinen että tulet saamaan haluamasi. Usein itsekin ihmettelee elämää, eikä tajua sitä miksi joku menee jotenkin ...
Ystäviä voi saada.
Voit hankkia ihan ammattimaista tukea jostain äitisi asiaan jos siltä tuntuu, minä varmaan itse haluaisin. Eikä sun ole pakko muista asioista vatvoa jos et halua tai uskalla.
Voin olla pohdinnoissani väärässäkin mitä mies haluaa tyyliin, mutta ... jotain sanoin ... ehkä typerää.
Mutta älä anna miehille periksi. En mäkään enää. Huomaamatonta taktiikkaa.
Olet varmasti ihana ihminen ja sun kannattaa vielä sinnitellä. Ja päästä voittoon kaikin tavoin. Itsellänikin on hankalat ajat ja voi olla pitkään. Että sinnitelläänkö yhdessä? :)
Minunkin äitini on rakas, enkä jaksaisi jos jotain olisi. Mutta aika sopeuttaa kai. Mutta ystäviä on pakko olla ja paljon ! Sen opin ... hankitaan niitä. Pikkuhiljaa.
Minäkin voin kirjoitella jos haluat jne, joku meili osoite esim.
Muista sit huumori aina kun voit ja positiivisuutta. Väkinäinen vitsi ja komedia sarjakin auttaaa kun ei ota liian vakavasti ihan joka asiaa ... Useilla menee elämä joskus mäkiöön (eli ei ihan niinkuin toivoo just nyt) ja eikä välissä saa edes vitsin kertoa kun ei parempaakaan ole. Mun on ainakin pakko, viljellä välissä huumoria .. vaikka toisaalla itkettäis. Muista tämä tärkeä pointti.
Rakasta itseäsi, niin voit rakastaa myös toista ihmistä. Ole armelias itsellesi, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, yksinäisenä ja masentuneenakin. Niin olen oppinut ajattelemaan vaikeina hetkinä. Et ole ainoa, joka on yksin... mutta senhän sinä jo tiedät.
Luin lukioiässä Herman Hessen Arosuden. Siinä päähenkilö Harry Haller viettää "itsemurhaajan elämää". Joka päivä partaa ajaessaan hän pohtii kurkkunsa auki leikkaamista, mutta ajattelee, että voi jättää sen seuraavaan päivään. Hän elää aina päivän kerrallaan periaatteen "en tapa itseäni tänään, vaan odotan huomiseen ja teen sen sitten, jos huominen on vielä kurjempi". Niin hän aina odottaa seuraavaan päivään, eikä koskaan tee sitä. Tämä ajatus on auttanut minua joinakin elämäni kurjina hetkinä.
Olen vanhempi kuin sinä, eikä minullekaan ole "sitä oikeaa" löytynyt. Ymmärrän myös ajatusmaailman varjoisaa puolta ja vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi. Jos haluat.
Mies 40
muitakin yksinäisiä, jotka on tarkoitettu kulkemaan yksin. Joskus elämä tuo yhteen ja joskus se vie erilleen, niin yksinkertaista se on. Pitää vain luottaa ja uskoa, että meidänkin kohdallemme sattuu lopulta se oikea! Sinä olet elämäsi tärkein ihminen ja sen jälkeen tulevat vasta muut, keskity siihen ja niin vielä löydät itsesi uudelleen...
Jokainen aamu on armo uusi.
älytöntä. Yksikään mies ei ole kyyneliesi arvoinen. Sinä selviät, kun luotat siihen. Varmasti löydät kivan ihmisen rinnallesi. Nyt vaan hoidat duuniasiat kuntoon. Toimintaa kehiin! Ihan kivoja ja mukavia ihmisiä tapaa harrastusten ym. parissa ja heidän kanssaan voi keskustella kaikista asioista avoimesti.
Niin minäkin ajattelin, että kuolema on ainut helpotus, mutta se tulee kuitenkin vastaan joskus, kun sen aika on. Siihen mennessä on vaan elettävä tätä elämää ja yrittää kasvaa ihmisenä. Aina on mentävä ylöspäin, ei alaspäin!
Ja jos itkettää, niin anna itkun tulla, mutta itseään ei kannata alkaa syyttämään. Mitä on joskus tapahtunut, niin ne ovat menneitä. Mitä niitä muistelemaan.
Ihan samat feelikset täälläkin. Paitsi ettei ole ollut niin paljon suhteita. Olen positiivinen ihminen ja olen aina pärjännyt hyvin yksin. Olen oppinut olemaan yksin ja jopa tykännyt siitä. Viimeinen suhde teki kuitenkin jotain outoa minulle, luulin eka kerta elämässäni että minäkin saisin olla onnellinen, ihastuin täydellisesti. En enää nähnyt kun mies vetäytyi pois, en halunnut uskoa että hän joka oli niin herkkä ja joka itki elokuvien aikana osaisi olla niin ilkeä ja ilman tunteita. Tulin sairaaksi-hän jätti minut yksin, kun yritin selvittää asioita niin sain vielä tietää miten hankala ihminen olen, eikä hän halunnut enää olla missään tekemisessä kanssani vaikkapa tiesi että olin sairas. Siinä meni itsetuntoni ja terveyteni sekä fyysisesti että psyykisesti.
Ei ole enää kysmys mistään hetkellisestä masennuksesta tai sairaudesta. Tulen vaan huonommaksi koko ajan. Kaikkea on jo yritetty. Odotan vaan että pääsisin pois tästä maailmasta.
Aivan kuten sinä en voisi koskaan tehdä itselleni mitään-äitini vuoksi.
Sinä joka kirjoitit tuosta ihanasta kirjasta-elän aivan sellaista elämää. Mielenkiintoisinta tässä on se että ex-miehelleni menee luultavasti yhtä huonosti, mutta en voi puhua hänen kanssaan. Voisimme auttaa toisiamme, ystävinä. Mutta hän ei kykene olemaan niin lähellä minua tai toista ihmistä ylipäätänsä-hän luulisi vaan että kritisoin häntä tai että vaadin jotain-sen sijaan hän käyttää paljon aikaa netin edessä. Joku voisi sanoa että olen läheisriippuvainen, mutta olen aina ollut kaikkea muuta kun sitä. Olen vaan sairas, masentunut, surullinen. Olen menettänyt terveyteni ja uskoni ihmisiin ja elämään. Toivon etten olisi koskaan tavannut häntä, kestän sairauteni mutta en sitä että minulle niin rakas ihminen ei välitä yhtään.
Mistä sä sellaisia miehiä sitten oikein löydät ja millä kriteereillä sä niitä bongaat? Baarit ei ainakaan ole kovin hyviä paikkoja sen oikean löytämiseen ja ne komeimmat mahdolliset tyypit, voi olla just niitä pahimpia kusipäitä.
Voi tietty olla, että miehet pelkää liian kauniita ja fiksuja naisia. Ajattelevat, että jättävät ennen kuin sä ehdit sen tekemään.
Toivotan huonompaa huomista.
"hieno" mies on todella sairas yksilö. Pientä vastuuta pitäisi olla, ettei täysin tahallaan mene vain lisäämään masentuneen masennusta. Mutta jättäkäämme sairaiden kommentit omaan arvoonsa. Jostain avohoidosta nämä ressukat kirjoittelevat.
Asia on helppo kiteyttää muutamaan lauseeseen.
Ihmiset(myös naiset suurilta osin) ovat nykyään melko pinnallisia,itsekkäitä ja menevät missä aita matalin:(
Tulevassa kumppanissa ei juurikaan siedetä puutteita.Työtön ei saa olla,rahaton ei saa olla,eikä varsinkaan ongelmia saa olla.
Myöskään sellasista ei pidetä jotka omaavat hitusenkin ns henkisiä arvoja.Eli korostavat ihmissuhteiden merkitystä ja että elämän tarkoitus olisi muutakin kuin ns materiaalisen
kasaaminen.
Itse olen hakenut kumppania noin 5 vuotta jäätyäni yksin kumppanin löytäessä toisen.Jotkut voisivat kahdehtia parisuhdettani(noin 10wee),mutta siinä se huonompi juttu että kokee hylkäämiset vielä rajummin koska kuvittelee itsestään enemmän(onhan jo kelvannut jollekulle).