Menin naimisiin muutama vuosi sitten ja meillä on pieni tytär. Kaiken pitäisi olla mainiosti, mutta olen suunnattoman onneton parisuhteessani. Tämä kaikki ei ole ilmentynyt lapsen myötä, vaan koko ajan matkassa on ollut pieniä ja vähän suurempiakin mutkia. Elin vain sokeasti elämääni kohti keskiluokkaista elämää, enkä ollut rehellinen itselleni.
En ole kokenut suhteessani itseäni pitkään aikaan naiseksi. Jo suhteemme alussa seksissämme oli vakavia ongelmia. Mieheni ei ollut kasvanut koskaan seksuaalisesti aikuiseksi. Hän ei osaa olla romanttinen, kohdella minua hellästi eikä hän kerta kaikkiaan opi tyydyttämään minua. Hän ei ota minua koskaan niin kuin mies, vaan hän on usein saunassakin muniansa suojaava hihittelevä pikku poika. En viitsi tehdä aloitetta ollenkaan.
Olen kaunis, upea ja keskustelutaitoinen sekä monipuolisesti sivistynyt nainen. Juu, ei uskoisi. Voisin olla kuka tahansa teidän lähipiirinne "täydellisistä naisista", joka kuitenkin kärsii sisimmässään. En voi erota. Mielestäni pienen lapsen äidin ei vain kuulu tehdä sellaista. Se olisi niin suuri häpeä, että loppuelämäni olisi sen johdosta pilalla joka tapauksessa.
Olen usein ajatellut, että jos saisin kuulla kuolevani lähiaikoina, haluaisin kerran kokea ihanaa seksiä ihanan miehen kanssa. Haluaisin saada vielä jonkun ihmisen oikeasti rakastumaan ja hullaantumaan itseeni sekä haluamaan minua. Jos minulla olisi kuukausi elinaikaa, viettäisin sen perheeni ja lapseni kanssa, mutta yhden kerran haluaisin kokea myös rakastavan, miehekkään ja ihanan miehen kosketuksen.
En uskalla pettää. En voisi elää sen tuskan kanssa, mikäli edessä on pitkä loppuelämä. Esteetikkona en jaksa laittaa kotia, nauttia kauniista asioista, vaivautua laittamaan kaunista musiikkia soimaan... Helvetti kun olen pilannut elämäni!
En ole kokenut suhteessani itseäni pitkään aikaan naiseksi. Jo suhteemme alussa seksissämme oli vakavia ongelmia. Mieheni ei ollut kasvanut koskaan seksuaalisesti aikuiseksi. Hän ei osaa olla romanttinen, kohdella minua hellästi eikä hän kerta kaikkiaan opi tyydyttämään minua. Hän ei ota minua koskaan niin kuin mies, vaan hän on usein saunassakin muniansa suojaava hihittelevä pikku poika. En viitsi tehdä aloitetta ollenkaan.
Olen kaunis, upea ja keskustelutaitoinen sekä monipuolisesti sivistynyt nainen. Juu, ei uskoisi. Voisin olla kuka tahansa teidän lähipiirinne "täydellisistä naisista", joka kuitenkin kärsii sisimmässään. En voi erota. Mielestäni pienen lapsen äidin ei vain kuulu tehdä sellaista. Se olisi niin suuri häpeä, että loppuelämäni olisi sen johdosta pilalla joka tapauksessa.
Olen usein ajatellut, että jos saisin kuulla kuolevani lähiaikoina, haluaisin kerran kokea ihanaa seksiä ihanan miehen kanssa. Haluaisin saada vielä jonkun ihmisen oikeasti rakastumaan ja hullaantumaan itseeni sekä haluamaan minua. Jos minulla olisi kuukausi elinaikaa, viettäisin sen perheeni ja lapseni kanssa, mutta yhden kerran haluaisin kokea myös rakastavan, miehekkään ja ihanan miehen kosketuksen.
En uskalla pettää. En voisi elää sen tuskan kanssa, mikäli edessä on pitkä loppuelämä. Esteetikkona en jaksa laittaa kotia, nauttia kauniista asioista, vaivautua laittamaan kaunista musiikkia soimaan... Helvetti kun olen pilannut elämäni!
Vastaukset 12
Vanhimmat
yksinhuoltajana on tosi rankkaa mutta niin rakastettavan ihanaa. Ei tarvitse huonossa liitossa kärvistellä miehen kanssa saman katon alla.
Entä 40 v. kuluttua? Oletko miettinyt miten katselet elämääsi silloin? Vihaatko miestäsi? Onko lapsesi kärsinyt koko lapsuutensa tuosta tunteestasi - rakkauden puutteesta? Voitko elää nyt tekemäi päätöksen kanssa?
Jos todella kärsit avioliitossasi, mutta olisit jatkamassa koska "eroaminen ei sovi" ja "se pilaisi elämäni", mieti tilannettasi 40 v kuluttua. Miten olet elämäsi ehkä pilannut? Tai vaikuttanut muiden ympärilläsi olevien elämään? Vai elätkö sopusoinnussa nyt tekemäsi päätöksen kanssa?
Onko se ero nyt niin kauhea (en toki kevein perustein suosittele tekemään)? Olet vielä nuori, ja jos vielä kauniskin kuten itse kerrot, ottajista ei varmastikaan olisi pulaa (ei vaikka samassa paketissa saisi yhden lapsenkin).
Mieti tarkkaan - yksi elämä meillä vain on.
etenee noin. Kirjoituksesi perusteella elät aivan normaalia itsenäistymisvaihetta parisuhteessa. Ehkä sinulla on samalla menossa myös ikäkriisi.
Oma tuttu mies tuntuu tylsältä ja ennakoitavalta. Jos olet rehellinen itsellesi niin et sinä naimisiin mennyt muuten vain. Kyllä sinä taisit olla rakastunut.
Kun kerran et halua erota syystä tai toisesta, niin valitse nyt haluatko olla elämässäsi onnellinen vai katkeroitunut marttyyri.
Jos haluat kokea onnea ja tasapainoa katkeruuden sijaan, niin hoida parisuhteesi kuntoon. Hopi, hopi. Lähdette liikkeelle vaikka pari- ja seksuaaliterapiasta, avioliittoleiristä jne.
Vai että sun mielestä ap.kirjoittajalla on ihan normaali parisuhde. Lueppa ny uudestaan pariin kertaan se aloitus ja mieti uudestaan. V***u, mikä dorka!
Oma mies tuntuu tylsältä ja ennakoitavalta? Minusta tuo tuntuu hänen miehensä tuntuu epäkypsältä. Ehkä rahaa on, mutta se ei ole tae miehisyydestä.
Ihmisillä on erillaisia seksuaalisia taipumuksia. Parisuhdetta ei tulisi solmia, ellei lähtökohtaisesti tunneta suurta vetovoimaa toista kohtaan. Seuraavaksi tulee sitten järjen asiat, onko suhteessa muuta kestävää tulevaisuuden varalle.
ei ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, sen huomaa viestistäsi. Huomaatko myös miten alakuloinen olet? N
Onko mieleesi mahtanut tulla ajatus miehesi homoseksuaalisuudesta? Miehesi saattaa pelätä sinun kiinnostusta häneen, ja peittää sitä nauramalla. Niin tai näin, voin kuvitella hyvin, ettei normaali aikuinen nainen ei halua lähestyä intiimisti seksuaalisesti kehittymättömiä tai muihin suuntautuneita.
Vaikka eroaminen ei kuuluisi periaatteisiisi, suosittelen sitä silti. Eräs vaihtoehto on passittaa miehesi seksuaaliterapeutille, mutta saamisen suhteen olen melko skeptinen. Päibänselvää kuitenkin on, ettei tuollaista voi jatkaa. Ehkäpä lopulta päätyisit hankkimaan sen rakastajan, mutta sehän olisi vielä epäeettisempi vaihtoehto, kuin reilu ero.
Olikohan myös niin, että sinullakin on ongelmia itsesi ja seksuaalisuutesi kanssa? Mene keskustelemaan pariterapiaan asioista, voit mennä yksinkin. En totisesti suosittele eromaan, sillä tästä voi tulla kierre etsiä uusia, vielä ihmeellisempiä miehiä ja suhteita. Siispä asia on käsiteltävä, yksin tai tietysti mieluummin yhdessä.
Puhuuko miehesi yleensä asioista kanssasi? Mikä hänessä oli se asia, miksi solmit liiton hänen kanssaan?
Tilaa aika pariterapiaan NYT ja nauti elämästä lapsen kanssa,laita kotiasi ja muuta kivaa mistä nautit. Asiasi selviävät kyllä, se seksi ei ole elämän tärkein asia, vaikka hyvä kakkonen olisisikin.
Lue tietoa Väestöliiton sivuilta!
rakastelemaan.
Minä opetin molempia entisiä miehiäni rakstelemaan minun mallin mukaan. Nyt olen eronnut viimeisimmästä pettäjämiehestäni. Miehestä tuli täysin kyvytön siksi jätin hänet.
köyhyyttä! Vähä-älyinen viestisi kertoo vain sen, että olet itseäsi täynnä. Mallisi oli surkea, jos tuohon päädyitte. Olisit jo toisen kohdalla keksinyt jotain parempaa.
14,5 vuotta että silleen.Kolmas odottaa jossain...
Idiootti
"...kuin mies, vaan hän on usein saunassakin muniansa suojaava hihittelevä pikku poika."
"muniansa suojaava"; mitähän tuo nyt oikein tarkotti? aika kummalliseslta kuulostaa tuo sinunkin ajatuksenjuoksusi. "muniansa suojaava", täh??**¤?!