Onko seurustelusuhteeseen heittäytyminen sitä vaikeampaa mitä ihastuneempi/rakastuneempi ihminen on?
Pelkääkö tällainen ihminen rakastamansa henkilön menettämistä niin paljon, että hän "mieluummin" elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa, joita hän ei edes oikeasti rakasta? Onko Tosi Rakkaus liian suuri riski ja hyppy tuntemattomaan?
Eli onko helpompi hummailla sellaisten merkityksettömien parisuhteiden parissa kuin todella antaa sielunsa ja ruumiinsa sellaiselle henkilölle, josta oikeasti välittää ja jota rakastaa jokaisella solullaan?
Aika kinkkisiä kysymyksiä, mutta olisi mielenkiintoista lukea jonkinasteista pohdiskelua tämän asian tiimoilta.
Pelkääkö tällainen ihminen rakastamansa henkilön menettämistä niin paljon, että hän "mieluummin" elää elämänsä sellaisten ihmisten kanssa, joita hän ei edes oikeasti rakasta? Onko Tosi Rakkaus liian suuri riski ja hyppy tuntemattomaan?
Eli onko helpompi hummailla sellaisten merkityksettömien parisuhteiden parissa kuin todella antaa sielunsa ja ruumiinsa sellaiselle henkilölle, josta oikeasti välittää ja jota rakastaa jokaisella solullaan?
Aika kinkkisiä kysymyksiä, mutta olisi mielenkiintoista lukea jonkinasteista pohdiskelua tämän asian tiimoilta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toki se on niin, että mitä rakkaammalta ja tärkeämmältä joku ihminen tuntuu, niin sitä enemmän hänen menettämisensä pelottaa. Sitä alkaa vatvomaan mielessään, että mitä jos tämä juttu ei toimikaan. Mitä jos menetänkin hänet? Mitä jos en kestä moista menetystä? Toipuisinko siitä koskaan?
Tällaisessa tilanteessa voi hyvinkin käydä niin, että henkilö yrittää tukahduttaa tunteensa ja kääntää selkänsä sille mitä haluaisi kaikkein eniten.
Tuo selittäisi osittain selittäisi kyllä oman suhteeni karille ajautumisen. Neiti sanoi että hän ei kestäisi sitä jos minulle tapahtuisi jotain, jos kuolisin niin hän tulisi heti perässä ja historiallisista syistä tuohon löytyy selityskin miksi pelkää tuota. Hän sitten eräänä aamuna teki nopean päätöksen että ei halua enää olla tekemisissä kanssani ja alkoi vihaamaan minua yli kaiken, teki todella paljon työtä sen eteen että löysi jokaisen pienen asian mistä pystyi luomaan vihan kuvaa ja jopa keksi itse täysin perättömiä asioita millä ruokki vihaansa. Silti vielä eron jälkeen luottamus pelasi ja keskusteltiin jopa viiden tunnin mittaisia hetkiä kaikkea maan ja taivaan välillä, myös semmoisia asioita mitä hän ei tule jakamaan ikinä kellekkään muulle elämässään.
Voi olla.Oletko itse kertonut mitä todella haluat suhteelta ihastuksesi kohteelle,vai onko tilanne jäänyt epäselväksi toiselle osapuolelle?
vastaan. Kysymys kuuluukin, että miksi? Miksi tuntee menettämisen pelkoa? Olisikohan siksi, että oppisi olemaan tuntematta sitä? Olisikohan siksi, että oppisi luottamaan? Olisikohan siksi, että oppisi olemaan kahlitsematta? Olsikohan siksi, että rakkaus on myös vapautta? Vapautta antaa toisen tulla ja pysyä luonaan omasta tahdosta? Ei siksi, että toinen tahtoo vaan siksi, että itse tahtoo?
että rakkaus on vapautta. Jos vain toinen haluaa, että toinen pysyy luona, niin ei se ole rakkautta. Se on jotain hallitsemista.
Minäpä kerron omalta kohdaltani, mitä ajattelen.
Olen itse asiassa pyöritellyt tätä samaista "ongelmaa" pienessä sievässä päässäni viime aikoina. Olen miettinyt, miksi lähdin tähän suhteeseen, jossa nyt elän. Olin pentu alkaessani seurustelemaan. Olin ihastunut, mutta en rakastunut.
Sitten kohtasin ihmisen muissa kuvioissa ja kuin tikariniskusta ihastuin. Kehoni huutaa hänen kosketustaan, silmäni uppoavat hänen silmiinsä, rintaan sattuu, kun sydän hakkaa. Koko ajan on kuristava tunne.
Oma kaverini kysyy usein, että rakastanko vielä. Se on vaikea kysymys. Mitä rakkaus oikeastaan on? Meidän suhteemme on hoito-, välittämis- ja kaveriuhde, jos rehellisiä ollaan. En ole tehnyt asioita, joita tehdään rakkaalle. Hän ei myöskään ole kohdellut minua niin kuin olisin toivonut. Ehkä hän kostaa minulle minun välinpitämätöntä käytöstä. En ole osannut rakastaa.
Ehkä Tosi Rakkaus on omalla kohdallani hyppy tuntemattomaan. Entä jos tämä toinen ei välittäisikään minusta? Entä jos hän on epärehellinen?
Lisäksi saattaisin olla hänestä mustasukkainen ja se olisi kamalaa. En halua olla mustasukkainen. En jaksa alkaa tappelemaan jostain.
Toivottavasti edes joku meni lankaan.:)
No en tiedä mistä johtuu, mutta noinhan naiset juuri toimivat, eli eivät valitse sitä parhainta, vaan sen huonoimman vaihtoehdon :D Välillä tosiaan naurattaa kuinka naisille sattuu ja tapahtuu.
Kerro itsestäsi jotain.
voi olla tosi pelottavaa, mutta huomattavasti pelottavampaa on merkityksetön parisuhde.
ihmisen menettäminenhän kaikista eniten sattuisi. Kai se jotenkin liittyy siihen.. Monen mielestä varmaan on helpompi olla suhteessa ihmisen kanssa, johon ei ole niin kokonaisvaltaisesti sitoutunut tunteissaan, koska silloin se mahdollinen ero tai toisen menettäminenkään ei tunnu niin pahalta...
Silloin ei ole niin paljon menetettävää.