6 viikkoa erosta...takana yli 11 vuoden suhde. Olen ihan rikki yhä...lääkärillä olen käynyt juttelemassa monia kertoja ja saanut lääkkeitä pahimpiin ahdistuksiin...kyllä se vaan niin on että jos toista on tosissaan rakastanut, ei yksinkertaisesti PYSTY uuteen suhteeseen pitkään aikaan! Itselläni olisi "uusi jo tiedossa", eli on kiinnostunut minusta mutta en voisi kuvitellakkaan aloittavani suhdetta hänen kanssaan nyt!!!
Muutenkin on sellainen olo haluaa vaan olla yksin...ihan yksin ja itkeä ja surra rauhassa...tietysti auttaa jutella jollekkin välillä...itselläni se joku on oma siskoni. Muutkin kovasti yrittävät lohdutella ja piristää...pyytämällä mukaan milloin minnekkin ja sanomalla että kyllä sinä vielä uuden löydät! Suututtaa oikein! Ei voisi uudet vähempää kiinnostaa....Sitä ei vaan jaksa. Tämä suru on vaan surtava...ehkä se jossain vaiheessa hellittää?
Olisi kiva vaikka kirjoitella jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa tai kokenut saman ja selvinnyt! =)
Muutenkin on sellainen olo haluaa vaan olla yksin...ihan yksin ja itkeä ja surra rauhassa...tietysti auttaa jutella jollekkin välillä...itselläni se joku on oma siskoni. Muutkin kovasti yrittävät lohdutella ja piristää...pyytämällä mukaan milloin minnekkin ja sanomalla että kyllä sinä vielä uuden löydät! Suututtaa oikein! Ei voisi uudet vähempää kiinnostaa....Sitä ei vaan jaksa. Tämä suru on vaan surtava...ehkä se jossain vaiheessa hellittää?
Olisi kiva vaikka kirjoitella jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa tai kokenut saman ja selvinnyt! =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
suhteessa 18 v yhdessä ja niistä 15 v naimisissa. Ei se helppoa ole, tunteet vaihtelee mennen tullen.
Aluksi koin helpotusta, sillä ex kun lähti niin koti rauhoittui (ei tarvinnut enään pelätä)
sitten muutaman kuukauden kuluttua tuli tunne, että teinkö oikean ratkaisun...
sitten tuli tuska kaikesta, mitä ex yrittää hankaloittaa lasten kautta asiat mutkistuvat, se satuttaa minua äitinä ja hän tietää sen ... viimeinen keino vielä satuttaa minua on lasten kautta pelaaminen ....
Edessä oli ositukset ja omaisuudesta oikeudenkäynti ja lastenhuoltajuusoikeuden käynti.
Tuona aikana koin sellaista "käymis tilaa" oli mukava että oli joku kaveri, mutta jos alko liian vakavasti ehdotteleen niin alko ahdistaan.
Nyt kun kaikki on takanapäin 2 v erosta ja kuukausi sitten kaikki sai päätöksen.... alkaa elämä pikkuhiljaa näyttämään uutta puoltaan... Koen että uusi lehti on kääntynyt elämässäni.
Tsemppiä sinulle, monenmonta mutkaa varmasti on matkassa mutta kaikella on tarkoituksensa
laita ositteesi niin voin kirjoittaa, itse olen samassa tilanteessa.
Moikka!
Käväsepä kattomassa tuolla galleriassa mun tekstejä.
En viitsi kirjoittaa omaa tarinaani, kun sieltä löytää pääpiirteittäin!
Tiedän fiiliksesi, ei vaan edelleenkään muakaan jaksa napata ajatus uudesta onnesta...
Kirjottele jos haluat. Vertaistukea aina kaivataan, puolin ja toisin!
[email protected]
Tähän voi laittaa oman tarinansa jos siltä tuntuu:
[email protected]
=)
Hei, miksi ihmeessä pitäisi sännätä uuteen suhteeseen, kun entinen menee mäsäksi. Omasta avoerostani ei ole kuin jokunen viikko, enkä todellakaan halua sännätä heti uuteen, vaikka ottajia olisi. Haluan elää tämän "suruvaiheen" rauhassa loppuun, olla hetken pojan kanssa kaksin ja nauttia vapaana olostani. Sitten, jos joku sellainen kävelee vastaan, että sykähdyttää tosissan, voin harkita asiaa.
Miehillä se kait toimii niin, ennen kuin edellistä on saatu loppuun, on jo monta uutta naista koluttu.
Ainakin mun exäni niin sanoi, aikoi ehtiä ennen Juhannusta vielä golf-kentälliseen eli 18 reikää.. Itseäni inhotti koko ajatus. Jos hän on sitä vaille, vaikka avoliittomme aikana seksi toimi ja ehkä vain se, ja oli tosi aktiivista. Viikottaista, monta kertaa viikossa ja välillä monta kertaa päivässä. Vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkoi laimeta kertaan viikossa...
Aion todellakin nyt panostaa omaan itseeni ja omaan hyvinvointiini. Siihen en ole ehkä riittävästi tähän mennessä panostanut, vaan perheenjäsenet ovat olleet aina tärkeämmät. Poika on jo iso, 11 v ja ymmärtää hyvin, että äidinkin tulee saada voida hyvin.
Sure siis rauhassa ja katso tilannetta pikkuhiljaa.