Uskotko sielunkumppanuuteen? Onko se vain ihastuneen harhaa?
Uskotko sielunkumppanuuteen?
Ranttalitanttali
13929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Totisinta totta.
Kuinka ilmenee tuntemuksissasi?
mutta sielunkumppanuus ei ole. Se on sitä kun pystyt samastumaan vahvasti toiseen ihmiseen. Mutta se ei ole ehdotonta eikä pysyvää. Kyse on samanlaisuudesta, mutta tärkeintä on se miten itse elät ja millaiseksi itsesi teet.
että jonkun ihmisen kanssa tulee sellainen käsittämätön "tuttuuden tunne".
Joidenkin mielestä se johtuu siitä, että ollaan tavattu entisessä elämässä. Toisten mielestä se taas johtuu lapsuuden kokemuksista, eli tuo ihminen muistuttaa omaa äitiä tai isää joiltain ominaisuuksiltaan tai luonteenpiirteiltään.
Tai sitten itse vaan hakee sillä hetkellä tietyn tyyppistä ihmistä, johon liittää herkästi myös ominaisuuksia joita ei sitten olekaan.
Toisten ihmisten kanssa ei sitten synkkaa millään, outoa.
ihastumista taustalla joka taasen on pelkkää soopaa
sielunkumppani...
Jotkut ihmiset vain ovat samalla aaltopituudella niin täydellisesti, että kommunikaatio pelaa lähes ilman sanoja. Ihastumista siinä ei kaivata, koska sielunkumppani voi olla samaa sukupuolta myös- luulisin.
MMiehellä sielunkumppania? ;-)
Kaipa tuolla jossain sellaisiakin pyörii hölmönä ihmettelemässä. Eri asia sitten, törmääkö sellaiseen.
ehkä voi helposti mennä kaveri-osastolle helpommin kuin lover-osastolle, jos on liian sielunkumppani sen toisen kans. Kaks sellasta sielunkumppania on ollu kierroksessa joskus, ja kummanki kans oli sekä romancea että vakaata ystävyyspohjaa (niinku suhtees musta pitääki olla). Ekan tyypin kans olin teini-iässä, ja lopuksi mun ei tehny mieli enää ees pussailla ja halailla sen kans, ku se oli niin kaveriainesta. Tokan kans ei päässy kattoon kortteja ihan loppuun asti, mut taas tuon romancen rinnalla oli mukavasti toveruutta ja ystävyyttä myös. Mut tosiaan ei voi sit sanoo, et miten olis käyny loppuviimetteeksi. Itsellä oli silloin tunne, että joko tästä tulee jotain tosi hienoa tai sit menee menee ihan perseelleen, tunnettiin niin vähän viel ettei osannu sanoo kumpi.
toki.
Uskon sielunkumppanuuteen. Odotan sitä nytkin!
Mies 40
Uskon kyllä.
Ja parasta siinä on, että yhteinen aivojen kemia, johtaa mitä parhaimpaan ...
no, sanotaan mitä sanotaan, niin meillä blondeillakin sukupuolielimet sijaitsevat aivoissa:)
...
Oikeasti, ennen kuin stereotypiat heittivät päälle, niin olin sanomassa, että kyllä! Uskon sielunkumppanuuteen!
Ja että maailman parasta on, kun kohtaa ihmisen ihmisenä, ja tämä ihmisen kanssa lähtee liikkelle sellainen sielullinen ilotulitus, että kaikilla muillakin tasoilla t o i m i i ! :)