kierrämme toisiamme ja kyllä molemmat tiedämme, mitä ehkä haluaisimme mutta, miksei kuitenkaan kumpikaan meistä ota sitä ensimmäistä askelta.
Sähköä on ollut välillämme alusta alkaen ja kyllä olen ihan oikein ymmärtänyt ne monet eleet, tuijotukset, pikkuvihjeet ja sivulauseiden rivinvälit. Mutta haluan perheen, enkä mitään pikkuhässäkkää. Sinulla on jo perhe ja, vaikkei teillä niin hyvin menekään, en periaatteesta ja moraalistani johtuen ikinä sekaantuisi ukkomieheen.
Ollaan siis "ystäviä", kenties joku päivä pystyn auttamaan sinua urallasi samalla tavalla kuin sinä olet minulle antanut mahdollisuuksia.
Sähköä on ollut välillämme alusta alkaen ja kyllä olen ihan oikein ymmärtänyt ne monet eleet, tuijotukset, pikkuvihjeet ja sivulauseiden rivinvälit. Mutta haluan perheen, enkä mitään pikkuhässäkkää. Sinulla on jo perhe ja, vaikkei teillä niin hyvin menekään, en periaatteesta ja moraalistani johtuen ikinä sekaantuisi ukkomieheen.
Ollaan siis "ystäviä", kenties joku päivä pystyn auttamaan sinua urallasi samalla tavalla kuin sinä olet minulle antanut mahdollisuuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
väittämällä muuta.
Tiedän sen itsekin. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta ajattelen sitä jatkuvasti. Miksen voisi vain olla coolisti? Onhan se hienoa, kun on töissä joku, jonka kanssa tulee toimeen ja josta on apua. Niin vähän tapaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tulen välittömästi juttuun -miksei voisi vain tyytyä kaveruuteen?
Olen idiootti.
"Mutta haluan perheen, enkä mitään pikkuhässäkkää. Sinulla on jo perhe ja, vaikkei teillä niin hyvin menekään, en periaatteesta ja moraalistani johtuen ikinä sekaantuisi ukkomieheen."
Onko periaatteesi ja moraalisi kenties "Kukaan ei saa sitä mitä oikeasti haluaa tai tarvii"?
Onko se oikein?
Itse olen suhteessa jota ylläpitää vaimoni rakkaus ja minun osaltani tahto pitää perhe koossa (ja vaimoni tyytyväisenä) lasten takia - koska muita vaihtoehtoja itselleni ei näytä olevan.
Itse en halua mitään "pikkuhässäkkää". Haluan naisen jota rakastan oikeasti. Haluan pitää lapseni elämässäni. Kaikki ne lienevät saavutettavissa - ei tuskitta - mutta kuitenkin pohjimmiltaan oikeista syistä.
Minun virheeni oli mennä naimisiin naisen kanssa jota en rakasta. Olisi suuri sääli jos en voi koskaan korjata tilannetta. Sekä itseni että sen naisen kannalta jota voisin aidosti rakastaa? Ja ehkä myös nykyisen vaimoni. Nythän hän on raadollisen valheeni uhri. Mielestäni myös vaimollani tulisi olla mahdollisuus löytää elämänsä tosirakkaus.
Mutta kun en tiedä koko tarinaa. Yritän olla kriittinen itseäni kohtaan ja miettiä asiat läpi monesta eri näkökulmasta, mutta tuskinpa vain yhtä totuutta on.
"Minun virheeni oli mennä naimisiin naisen kanssa jota en rakasta. Olisi suuri sääli jos en voi koskaan korjata tilannetta. Sekä itseni että sen naisen kannalta jota voisin aidosti rakastaa? Ja ehkä myös nykyisen vaimoni. Nythän hän on raadollisen valheeni uhri. Mielestäni myös vaimollani tulisi olla mahdollisuus löytää elämänsä tosirakkaus."
Tuo on asian yksi puoli.
Toinen on se klassinen totuus: "Kerran petturi, aina petturi". Jos hän jättää nykyisen vaimonsa takiani, mikä on takeena, ettei hän tekisi samaa minulle jonkun toisen naisen kanssa?
Moraali on hassua: Sekä perheen koossa pitäminen että "aidon rakkauden" esilletuominen ovat molemmat ns. oikein.
Enpä vain oikeasti tiedä, kumpi olisi enemmän oikein tässä tilanteessa. Vanha ystävä aika auttanee tässäkin asiassa: Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Luonto kyllä hoitaa asian, mikäli mitään ikinä pitäisikään tapahtua.
Lapset ja heidän hyvinvointinsa on tottakai tärkeintä. Mutta toisaalta, sinulla ja vaimollasi on omat elämänne elettävänä.
Olen itse avioerolapsi ja vaikka joskus lapsena tuntui vaikealta se, että toinen vanhemmista ei ollut läsnä, niin nyt aikuisena olen vain onnellinen siitä, että vanhempani uskalsivat ottaa riskin ja lähteä rakentamaan elämäänsä alusta, erillään. Silti kumpikin vanhempi oli aina lähellä, mukana elämässäni. Nyt tuntuisi pahalta jos vanhempani olisivat pysyneet "kulissiliitossa", siis eläneet valheessa minun vuokseni. Mielestäni ainoa oikea teko, kaikkien kannalta oli olla rehellinen itselleen ja toisilleen. Helpoin tiehän ero ei ole, varsinkaan kun lapsia on mukana kuviossa. Mutta varteenotettava vaihtoehto. Lapset ovat vahvempia kuin vanhemmat osaavat kuvitellakaan, kunhan heidän tilanteensa tehdään helpoimmaksi mahdolliseksi vallitsevassa tilanteessa.
Niin, olen myös tilanteessa jossa huomaan erään miehen kenties elävän kuvailemassasi liitossa. Hänen kanssaan on minulla hyvin pieni pala historiaa. Välitän hänestä todella, en vain leikkimielellä, vaan olisin valmis rakentamaan pysyvämpää. Hänen lapsensa olisivat myös täysin tervetulleita elämääni.