Olen ihminen, joka on aina yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen, luotettava ja muutenkin kaikin puolin hyvä ihminen. Koskaan en ole seurustellessani pettänyt, mutta minua ollaan kyllä petetty, käytetty rankasti hyväksi, valehdeltu sekä viety itsetuntoa muutenkin alaspäin. Takanani on todella rankkoja kokemuksia, joista en halua tässä tarkemmin kertoa.
Seurustelin muutaman kuukauden yhden miehen kanssa ja se suhde ei vaan jostain syystä tuntunut toimivan ja lopulta halusin lopettaa suhteen, koska en voinut siinä hyvin. Nyt entiseni yrittää tehdä oloni mahdollisimman kurjaksi. Kuin olisin kamalin ihminen maailman päällä. Eikö ihmisen tunne voi suhteen kuluessa muuttua? Minun tunteeni ainakin jotenkin sammuivat, kun petyin toiseen monta kertaa. Eikö silloin ole hyvä lopettaa se suhde? Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä?! Jäädä siihen roikkumaan, vaikka olo ei ole hyvä. Minusta entiseni touhu on jotenkin aivan kohtuutonta, sillä en koskaan vannonut hänelle olevani hänen kanssaan loppuelämää. Hän rakastui minuun, mutta minun tunteeni vain sammuivat niihin pettymyksiin. Halusinko minä, että hän toimii niin kuin toimi, jotta kyllästyn häneen? En todellakaan. Mutta minä en voi toisen käytöstä ohjailla. Kyllä ihmissuhteet ovat vaikeita. Minulla on nyt tosi kurja olo, vaikka yritin mielestäni toimia oikein. Tietenkin hän on pettynyt ymmärrän sen, mutta niin olen minäkin, että hän ei osoittautunutkaan sellaiseksi kuin luulin.
Seurustelin muutaman kuukauden yhden miehen kanssa ja se suhde ei vaan jostain syystä tuntunut toimivan ja lopulta halusin lopettaa suhteen, koska en voinut siinä hyvin. Nyt entiseni yrittää tehdä oloni mahdollisimman kurjaksi. Kuin olisin kamalin ihminen maailman päällä. Eikö ihmisen tunne voi suhteen kuluessa muuttua? Minun tunteeni ainakin jotenkin sammuivat, kun petyin toiseen monta kertaa. Eikö silloin ole hyvä lopettaa se suhde? Mitä minun sitten olisi pitänyt tehdä?! Jäädä siihen roikkumaan, vaikka olo ei ole hyvä. Minusta entiseni touhu on jotenkin aivan kohtuutonta, sillä en koskaan vannonut hänelle olevani hänen kanssaan loppuelämää. Hän rakastui minuun, mutta minun tunteeni vain sammuivat niihin pettymyksiin. Halusinko minä, että hän toimii niin kuin toimi, jotta kyllästyn häneen? En todellakaan. Mutta minä en voi toisen käytöstä ohjailla. Kyllä ihmissuhteet ovat vaikeita. Minulla on nyt tosi kurja olo, vaikka yritin mielestäni toimia oikein. Tietenkin hän on pettynyt ymmärrän sen, mutta niin olen minäkin, että hän ei osoittautunutkaan sellaiseksi kuin luulin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
teit minun mielestäni ihan oikein. se on katkeruus mikä sitä miestä vaivaa.. ja se saattaa vaivata pitkäänkin, mutta koita kestää. sieltä saattaa tulla odottamattomia juttujakin. mut miehet osaa olla sikoja, oikeesti. eikä ne aina ymmärrä sitä et he tekee jotain pahaa!! en tiedä mitä hän on tehnyt, että olet joutunut pettymään .. mutta uskon ettei mitään kovinkaan pientä, koska olet pettynyt kerta toisesi jälkeen. :(
Oi sua.... koita kestää. Mul on itelläni pikkusen samanlaista kokemusta, ja tiedän et kaiken tollaisen jälkeen on kamalan vaikeeta enää luottaa miehiin. mullakun kaikki miehet on olleet sikoja tavalla tai toisella. en sano että ite oon ollu kiltti ja rehellinen kaikin puolin, mutta .... ELÄMÄ ON !!!!!! mä toivon sulle kaikkee hyvää, ja kyl sä vielä löydät jonkun.. ja se mies löytää jonkun ja lopettaa puuttumisen sun elämään. Onnea!
moi.
kylläpä oli niinkuin oisin itse kirjoittanut tuon tarinasi, olen ihmetellyt itsekkin kun mikään ei riitä, olisi hienoa löytää ihminen, jolle voisi olla oma itsensä ja toinen jopa tykkäisi siitä, noh, Uskon että se löytyy vielä ja toivon sitä samaa sinullekkin. Terveisin "mies64 etelä-karjalasta"
Kerro millä tavalla hän tekee olosi huonoksi? Olette vissin aika paljon yhteydessä edelleenkin? Uhkaako hän itsemurhalla? Soittaako hän sinulle koko ajan? Roikkuuko hän sinun perässäsi? Onko hän sanonut että olet maailman pahin ihminen, että hän vihaa sinua, että toivoo sinulle huonoa menestystä elämässä? On varmasti vaikeata kun toinen käyttäytyy sillä tavalla.
Oletan tietysti että kerroit hänelle miltä sinusta tuntui ja että olet puhunut hänelle tästä asiasta. Suhteen voi lopettaa niin monilla tavalla kuten tiedetään.Tuntuu pahalta jos toinen ei voi antaa edes ystävällistä tukea suhteen jälkeen.
Vielä sen verran että luulisi että jokainen ymmärtää että tunteet muuttuvat. Mutta joskus on vaan tosi vaikeata ymmärtää sitä jos toinen (en tarkoita sinua)on koko ajan viestittänyt jotain muuta, jos asiasta ei voi keskustella, jos toisen pettymykset ei ole koskaan tullut ilmi tai jos ne ovat kohtuuttomia, jos toisen rakkaus kuolee päivästä toiseen. On olemassa ihmisiä jotk eivät siedä tavallisia riitoja, pieniä erimielisyyksiä jne. Ja sitten on ihmisiä jotka eivät ymmärrä että suhde tarkoittaa vastuutakin.
Ymmärrän että sinulla on vaikeata jos sinua suoraan sanottuna vainotaan. Ei ole pakko jatkaa jos sinusta tuntuu huonolta, mutta kannattaa muista noita yllä olevia asioita. On paljon ihmisiä jotka saavat kärsiä siitäkin että toinen jättää ilman mitään syytä. Jos olet sitä mieltä että olet tehnyt kaiken oikein, niin ei sinulla tarvitse olla huono omatunto. En edes ymmärrä miten hän voisi saada sinut siihen, jos hän käytäytyy niin huonosti ja on suhteen aikanakin käytäyttynyt huonosti sinua kohtaan.
Oletko kenties narsisti?
Anteeksi en halua loukata, pistää vaan miettimään tuollaiset jutut... minussahan ei ole mitään vikaa koskaan. juu juu.
Peace & Love
Ja toivottavasti löydät sen Kenin joskus viehättämään Barbi elämääsi.
Täällä on aikalailla samanlainen tilanne. Tiedän olleenki lyhyen suhteen aikana ristiriitainen ja ailahtelevainen, mutta yritin myös selittää tunteitani. Pitkät seurustelut on mulla takana, sitoutumista en pelkää.
Onhan se itsellekin kummallinen tunne ihastua ja tunneheilahtelujen jälkeen huomata ettei toinen ihminen olekaan sitä mitä haluaa.
Uskomattominta mielestäni tilanteessa on se, että olen pyytänyt anteeksi, jos olen loukannut, yrittänyt selittää ja keskustella. Todella olen pahoillani, etten mieheen rakastunut. Ymmärrän että hylätyksi tuleminen on kauhea tunne, mutta miksi pitää kostaa haukkumalla, puhumalla hävyttömiä juttuja, huutamalla. Välillä pyytänyt haukkumisiaan anteeksi..ja sitten haukkuu taas.
En suinkaan väitä tehneeni kaikkea oikein, kaikissa on vikoja. Ihmiset tulevat loukanneeksi toisiaan monesti, tarkoittamatta. Tätä suurta kostonhalua en ymmärrä. Pahan mielen kyllä.
Mielestäni ihminen puhuu itsensä aika pussiin kun ensin vannottaa että rakastaa ja toinen ihminen on ihaninta maailmassa ja jo seuraavassa lauseessa haukkuu ihan lyttyyn laskelmoivaksi ja tunteillaleikittelijäksi. Olisin, ilman näitä haukkumisia todellakin, eron jälkeenkin pitänyt tätä miestä aivan mahtavana tyyppinä.. Enää en oloe niin varma. Tätähän hän halusi, minulle pahan mielen.. -onnistui.