ettei halua missään nimessä koskaan avioliittoon tai perustaa perhettä? Kai se on jokaisen oma asia miten elämänsä käyttää? Ei minuakaan kiinnosta pätkääkään mitä muut tekevät vaan annan kaikkien elää tavallaan ( ja tehdä vaikka kymmenen perhettä tai lasta ) ja tehdä muutenkin mitä lystäävät ( kunhan eivät toiminnallaan haittaa muiden elämää tahi ympäristöä ).
Välillä tuntuu siltä että kun mies viimein on opiskellut tai siirtynyt työelämään ja ikää alkaa olemaan 30 molemmin puolin niin jotkut naiset suorastaan selvästi pahastuvat jos ilmoittaa ettei ole aikeissakaan perheen perustamiseen vaikka tästä olisi täysin huumorimielessä aloitettu puhumaan. Tätä on jatkunut jo aika kauan ja en tosiaankaan ole ainoa, miehet eivät enää halua samallalailla avioliittoon kuin ennen enkä tiedä haluavatko naisetkaan. Luulisin kuitenkin, että naiset haluavat enemmän avioliittoon kuin miehet vai olenko kuvitellut kaiken?
Välillä tuntuu siltä että kun mies viimein on opiskellut tai siirtynyt työelämään ja ikää alkaa olemaan 30 molemmin puolin niin jotkut naiset suorastaan selvästi pahastuvat jos ilmoittaa ettei ole aikeissakaan perheen perustamiseen vaikka tästä olisi täysin huumorimielessä aloitettu puhumaan. Tätä on jatkunut jo aika kauan ja en tosiaankaan ole ainoa, miehet eivät enää halua samallalailla avioliittoon kuin ennen enkä tiedä haluavatko naisetkaan. Luulisin kuitenkin, että naiset haluavat enemmän avioliittoon kuin miehet vai olenko kuvitellut kaiken?
Vastaukset 46
Vanhimmat
tämä siis koskeen pääasiassa nuorempia naisia, vanhemmat naiset suhtautuvat kaikenlaisiin tällaisiin asioihin täysin huumorilla kuten kaikenikäiset miehetkin.
Ilmiö johtuu siitä että naiset pelkäävät itsenäistä miestä. He kokevat miehen uhkana kaikelle sille mihin naiset ovat naiseutensa perustaneet, eli PPP: Pillu, Parisuhde, Paneminen.
Jos mies osoittaa olevansa riippumaton, nainen pelästyy.
hyvä pointti. Mutta ihmettelen sitä miten puolituntemattomatkin naiset voivat suuttua, siis vaikkei minulla ja heillä ole muutenkaan mitään tekemistä keskenään. Ymmärtäisin jos olisin joskus luvannut jonkun kanssa kanssa perustaa perheen mutten sitten tehnytkään....erään kaverini tyttöystävä kerrankin äärimmäisen tunkelevasti alkoi kyselemään että miksen käy jossain paikoissa missä voisin tavata tyttöystävää, miksei ole tyttöystävää...aivan kuin olisi rikollinen. HUH HUH!
Olen tullut siihen tulokseen että miehen on parempi salata kaikki yksityisasiansa eikä tosiaankaan vastata mihinkään suunnitelmiin. Kohta on koko kaveripiirin naisten vihat niskassa.
Luulisin, että naisille on tehokkaammin juurtunut ajatus avioliitosta arvona. Ehkä he ajattelevat avioliittoa itsestään selvänä, normaalina kahden toisiaan rakastavan ihmisen yhteisenä sitoutumisena, ja sinun ehdoton kieltäytymisesi siitä kuulostaa heidän korvaansa siltä, ettet usko olevan niin hyvää naista olemassa, että viitsisit sellaiseen elämäsi hukata. Eli tästä on mahdollista (naisen kierossa mielessä) vetää johtopäätös, että naiset yleisesti ottaen ovat viihdettä ja / tai kulutustavaraa, mutta eivät ansaitse lupauksia tai sitoomuksia.
Omaa persettään varjellen siinä vaiheessa tulee tietysti mieleen tyrmätä moinen ajatus, ettet ainakaan sellaista kovin kovasti huutelemaan lähde, etteivät kaikki kumppanikelpoiset miehet saisi päähänsä jotain yhtä tyhmää kuin sinä.
Ja nyt siis kuvasin miten joku voi(!) ajatella, sen enempää puuttumatta siihen miten tyhmää tai fiksua tuollainen ajattelu on, mikä on oma mielipiteeni, miksi avioliitto olisi ainoa hyväksyttävä sitoutumismuoto tai miksi sitoutuminen ylipäätään olisi tarpeellista tai välttämätöntä.
Ja haluavatko naiset enemmän avioliittoon? Uskoisin näin. Osa siitä johtunee ihan kasvatuksesta ja kulttuuriperinteestä, osa taas siitä yksinkertaisesta tosiseikasta että avoliitossa mukuloita tehtaileva nainen voi olla taloudellisesti heikoilla eron sattuessa (kun taas miehet ovat lasten suhteen juridisesti huonommassa asemassa, mutta omaa etuaanhan meistä jokainen varjelee).
No otat kermat päältä eli olet pillua vailla.
Pitäisikö siitä riemastua?
Avioitumisen esteenä voi olla muitakin syitä. Kas kun periaatteellisia näkökulmia on myös muihin suuntiin kuin omaasi. Eikä se edelleenkään korreloi suoraa sitoutumisen kanssa.
Sitä paitsi aloittaja lienee ihmetteli sitä, miksi henkilöt, joita asia ei koske suoraan, ottavat sen niin vakavasti. Siihen on syynsä, mutta ymmärrän että se jostain näkökulmasta on täysin järjetöntä.
Sitä paitsi mitäs jos nainen on kullia vailla? Suhtauduttaisiinko häneen samalla tavalla, jos hän ilmoittaisi, ettei halua koskaan naimisiin?
yritä saada naista, joka haluaa sitoutua. Suurin osa muuten haluaa, joten sulle jää luu käteen, varsinkin noilla puheillasi... mutta hienoa, että olet rehellinen, niin sitoutumishaluiset naiset voivat kiertää sinut kaukaa.
Haluat siis naisen (seksiä ja rakkautta), muttet sitoutumista ja jälkikasvua. Naiset nimenomaan kuitenkin haluavat sitoutumista ja jälkikasvua seksin ja rakkauden lisäksi. Siksipä et anna heille sitä, mitä he haluavat. Sitäpaitsi naiselle sitoutuminen on rakkaudenosoitus. Jos et sitoudu naiseen, hän ei usko sinun rakastavan häntä tarpeeksi tai oikealla tavalla, mikä muuten minunkin mielestäni taitaa suuressa määrin pitää paikkaansa. :)
"Sitäpaitsi naiselle sitoutuminen on rakkaudenosoitus. Jos et sitoudu naiseen, hän ei usko sinun rakastavan häntä tarpeeksi tai oikealla tavalla, mikä muuten minunkin mielestäni taitaa suuressa määrin pitää paikkaansa. :)"
Mikä estää rakastamasta täysillä vaikkei naimisiin menisikään tai tekisi mitään sopimuksia tulevaisuudesta. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta, ei siihen mitään sopimuksia tai suunnitemia tarvita...
Tulee tässä mieleen etteikö naiset sittenkään luota mieheen kun tuollaiseen avioliittoon niin pyrkivät?
sitoutumista, mutta parisuhteen onnistumisen kannalta se ei ole "oikeanlaista" rakkautta silloin. Sitoutuminen on parisuhteen edellytys.
Ehkä olet huora ja lutka. Jos nainen ilmoittaa, että on vain k.. vailla, ja ei halua parisuhdetta, lapsia tai avioliittoa, mutta seksi kyllä kelpaa, ja sitä ottaa, niin huoraksi ja lutkaksi nimitellään. Täälläkin aika tiuhaan.
Sehän on vain totuus. Eikö naiset kestä totuutta, vai?
aloitus.
Olen samaa kastia. Kolmekymppinen poikamies, varma ammatti ja työtulot, muttei pienintäkään ajatusta perustaa perhettä koskaan. Ja samaa mieltä myös siitä, että kaikki saavat elää tavallaan.
Itseänikin on ihmetyttänyt se, että vaikka minä en arvostele kenenkään muun elämäntapaa, niin niillä muilla on pokkaa arvostella minun valitsemaa tapaa elää.
Tähän ei voi olla mitään muuta selitystä, kuin ympäröivän yhteiskunnan asettamat "yleisesti hyväksytyt" arvot ja siitä johtuvat paineet. Ja samaa mieltä olen myös siitä, että naiset tuntuvat ottavan nuo ulkoapäin asetetut paineet paljon omakohtaisemmin kuin me kolmekymppiset miehet. Kait useilla heistä on sisäinenkin tarve päästä avioliittoon ??? (tai vähintään avoliittoon), mutta useat tuntuvat vielä ottavan ulkoisia paineitakin tuota tavoitetta ajaakseen.
Kohdallani täytyy kyllä olla eri mieltä siinä, että vanhemmat naiset muka hyväksyisivät tällaisen elämäntavan. Ainakin vanhemmilta sukulaisnaisilta tulee paheksuvia kommentteja ja kysymyksiä tasaisin väliajoin. Samoin joiltain vanhemmilta työtoverinaisilta, joilla on ääretön kyky utsia toisten yksityisasioita esille ja vieläpä pokkaa puuttua niihin.
Olisi mielenkiintoista kuulla niiltä perhe- ja parisuhdekeskeisiltä naisilta (ja muiltakin) näkemyksiä, mikä tässä valitsemassani tavassa elää heitä eniten ärsyttää, vai ärsyttääkö oikeasti mikään? Onko se kaikki vain yhteisön painostusta, josta ei osata luopua, kun sitä on niin kauan harrastettu?
Jos kuvittelen olevani 30-vuotias sinkkunainen... ehkäpä minua alitajuisesti - itselleni myöntämättä - pelottaisi ajatus siitä, että esittämäsi elämäntapa on se mitä miehet tahtovat. Koska omat haaveeni ovat syystä tai toisesta muualla. Vaikka elämäntapasi ei henkilökohtaisesti minua ärsyttäisikään, ehkä säikähtäisin tällaisen elämäntyylitoiveen olemassa oloa, koska sen yleisyys / yleistyminen on esteenä omien haaveitteni toteutumiselle. Kyse ei siis tarvitse olla edes siitä, että sinä olisi mies jota haluan. Pelkäisin vain, että jos sinäkin ajattelet niin, ehkä myös se, jonka itselleni oikeaksi kokisin, päätyy samaan.
Ja emmehän me halua kuulla mitään, mistä heräisi epäilys, ettei asiat mene niin kuin haluamme?
sano suomeksi, mitä yrität tässä viestiä - menee nyt yli hilseen
Ok, tajusin mitä sanoit, mutta miksi säikähtäisit valitsemaani elämäntapaa? Tai sitä että on mahdollista, että jotkut miehet haluavat elää näin.
Aikojen alusta on ollut olemassa erilaisia naisista kieltäytyviä yhteisöjä miehille ja samoin miehistä kieltäytyviä elämäntapoja naisille.
Olisiko kyse juuri tuosta elämäntavan yleistymisen uhkasta? Onko uhka silloin henkilökohtainen vai ollaanko taas näissä yhteiskunnallisissa uhkissa?
Ja vaikkemme haluisi kuulla mitään, mikä saa meidät epäilemään onnistumistamme, niin me kaikki kuitenkin tiedämme, että on jo hyvää tuuria, jos edes puolet haaveilemistamme asioista onnistuu.
Sanoisin ennemminkin, että suurin osa ihmisistä ei kestä kuulla kylmää totuutta päin kasvoja.
Vertailun vuoksi todettakoon, että päälle 3-kymppisenä ikisinkkumiehenä en ole itse joutunut vastaavien tenttaamisten kohteeksi. Kai tämä on otettava niin, että joko minulle ei uskota olevan naisten parissa markkinoita tai joku minussa saa aikaan aiheettomia epäilyksiä homoudesta.
Säikähtäisin elämäntapaa, koska se voisi jossain tapauksessa olla jotain minulta pois. Enkä osaa vastata onko kyse yleistymisen uhasta vai mistä, koska ihmisen alitajunta on täynnä järjettömiä pelkoja. Pelätään ettei toinen tykkääkään, sitten pelätään että se tykkääkin ja kaikki menee pieleen, säikähdetään mahdollisuutta että ollaan raskaana - raskaustestiä tehdessä säikähdetään sitä ettei ehkä ollakaan, pelätään sitä ettei parisuhde olekaan ikuinen, ja samalla pelätään että entäs jos se onkin. Ei näitä asioita voi järjellä selittää.
Äitini yritti kuuden vuoden ajan kieltää sen tosiasian, että minä poltin tupakkaa. Aina, kun asia jossain yhteydessä nousi esille, hän oli kuin kuulisi asiasta ensimmäistä kertaa, ja pahastui. Kai me (naiset?) ole tehokkaita kieltämään epämiellyttävien ja meidän suunnitelmiimme sopimattomien ilmiöiden olemassaolon, ja jos joku siitä muistuttaa, niin auta armias...
on siis itsekkyys ainakin jollakin tasolla, kun sitä säikähtää, että se voisi olla itseltä pois.
Kiitoksia järjellisistä vastauksista ja asiallisesta keskustelusta.
Yritän ymmärtää ymmärtämättömyyyttä ja sitä ettei kaikkia asioita voi järjellä selittää, vaikka vaikealta se tuntuu.
Itsekkyyspä hyvinkin. Kiitokset ymmärtämättömyyden ymmärtämisen yrittämisestä =)
Itse olen pitkän pohdinnan jälkeen päätynyt siihen, että kaikki ihmisen teot ja ajatukset, tietoiset ja tiedostamattomat, ovat pohjimmiltaan itsekkäitä. Ulospäin epäitsekkäiltä näyttävilläkin tavoitellaan sisäistä eheyttä - hyvää oloa omasta itsestä. Nyt on parempi lopettaa ennen kuin menee niin filosofiseksi etten edes itse tiedä mistä puhun...
Hyvät jatkot!
Väitän, että naisille ollaan erittäin inhottavia myös. Viimeistään 30 v, jopa joka hemmetin lääkäri jossa käyt, niin kysyy, että tiedätkö miten vanha olet. hah hah Niinkuin en tietäisi! Ja seuraava lause koskee, että koska teet ne lapset? Työsuhdemarkkinoilla sama juttu - kyylätään, että kyllä kohta pamahtaa paksuksi. Jos "ei saa" ukkoa, niin tekee yksin lapsen.
Eli valintana sinkkuus, ja ei lapset, tai parisuhdekin ilman perhettä (häät, lapset, omakotitalo, koira ja 2 autoa) - ja normaalivalintoja kyseenalaistetaan mennen tullen.
Asiahan on selvä kuin pläkki. Naisten maailmassa perhe ja koti ja lapset ovat edelleen kurssissaan (vaikka jotkut muuta väittävät). Naimisissa olevat naiset ovat parempia kuin naimattomat koska he ovat saaneet miehen jne. Naimattomilla on kauheat paineet. Varsinkin kun kolmenkympin raja lähestyy. Apua! Tuleeko minusta vanhapiika!
Siispä on selviö että nainen suuttuu kun naimakelpoinen ja -ikäinen mies sanoo, että ei aio mennä naimisiin eikä halua lapsia.
Ja miehet pelkäävät taas naisen vapaata seksuaalisuutta. Ainoana keinona huoraksi haukkuminne ja sitä kautta yritys alistaa ja mitätöidä.
Miehet eivät ymmärrä naista, joka nauttii seksistä, ja ottaa. Eihän se voi olla kuin huora heidän mielestään.
En tiedä, mutta naisethan toteuttavat seksuaalisuuttaan jo useammin kuin miehet. Ihan turha väittää nyt niitä juttuja että miehille on ihan OK käydä nussimassa joka ilta eri lutkaa. Keskimäärin naiset ovat hurjastelevampia seksin saralla kuin miehet, joten mitä IHMETTÄ naiset vielä haluavat!? Täydellisen sodoman ja gomorran?
sen naisen tulisi suuttua ennemmin niille kilpasisaruksilleen, jotka ovat onnistuneet jallittamaan ne naimahaluiset miehet ennen häntä, eikä sille jäljelle jääneelle miehelle, jolla ei naimahaluja ole?
naisen logiikkaa.
Mikä siinä oli erityisen heikkoa?
Jumalauta sitä vihan kipinöintiä naineiden ja naimattomien naisten välillä! Hillitöntä piruilua! Selkäänpuukottamisia! Juoruja! Panettelua! Ja taitavat naiset harrastaa huorittelua enemmän kuin miehet.
- kansakunnan moraalinen selkäranka.
Tuo on varmaan sitä kuuluisaa miehen logiikkaa?
Jaahas. Tämäpä hedelmällistä argumentointia.
Tajusit oikein hyvin.
Jos kuittaa vastauksena, että jokin on naisen/miehen logiikkaa, niin se on mielestäni liian suuri yleistys. Ja yleensä vähän alatyylinen - eli sillä ei tarkoiteta mitään positiivista. Yritetään lyödä luu kurkkuun, kun ei oikeasti keksitä mitään pätevää , perusteltua vastaväitettä. Ns. huumorin keinoilla mitätöinti. Toisen vähättälyä.
Vastauksena se ei myöskään tarkoita yhtään mitään, sillä ei ole sisältöä väiteltyyn asiaan.
Eli se ei ole hedelmällistä keskustelua. Siihen on miltei mahdoton vastata väitellyn asian sisällön kannalta, sillä se vie väittelyn toiseen diskurssiin.
En ole kauheasti tällaiseen törmännyt, mutta yritän miettiä mikä minua naisena voisi ärsyttää tällaisessa miehessä.
Jos reilusti alle kolmekymppinen sanoo, ettei halua koskaan lapsia, niin sittenhän aina arvellaan että kyllä se vauvakuume kuitenkin iskee jne. Ja osittain tuo arvelu perustuu kokemukseenkin, moni on pyörtänyt sanansa.
Joidenkin miesten (ja naistekin) kohdalla on helppo uskoa, että jäävät perheettömiksi. Ei välttämättä siksi, että olisivat niin ilmiselvän epäkelpoja tapauksia, voivat myös vaikuttaa niin riippumattomilta, muita ihmisiä kaipaamattomilta tapauksilta.
Jos mies, joka on sosiaalinen, pitää naisista ja ihmisistä yleensä ja on muutenkin hyvänoloinen mies, sanoo ettei halua perhettä, niin ehkä sitä on vain vaikea uskoa? Ajattelee, että mies kieltää jotain tai ylipitkittää nuoruusvuosiaan? No, en minä tiedä suuttuttaisiko se minua itseäni, mutta tällainen vaihtoehto tulee mieleen. Joku taisi vähän samaa vastausta tarjotakin.
Ja mitä useampi mies päättää näin, sitä kovempi kilpailu jäljelle jääneistä..Minun on kyllä jotenkin vaikea uskoa tällaisen lisääntymiseen, ainahan on ollut miehiä joita perhe-elämä ei niin kiehdo. Toisaalta perhe instituutiona on kyllä kärsinyt, lisääntyneet avioerot jne.
Ja aiheeseen liittyen: joskus toivoisin olevani mies, koska silloin olisi helpompi valita perheettömyys. Voin olla väärässäkin, mutta koen että olisin silloin tässä suhteessa vapaampi. En osaa sanoa, että onko kyse kulttuurista, biologiasta vai omasta väärinajattelustani.
Tarkoitetaanko perheen perustamisella aina, että hankitaan lapsia?
Itse en halua lapsia, vaikka naimisissa olenkin ja tosiaan kuulun tuohon 30 naisryhmään.
Meillä on miehen kanssa kahdenhengen perhe ja se riittää molemmille. Sukulaisilta saa kuulla kyllä koko ajan uteluita, että koskas sitä hankitaan lapsia. Varsinkin vanhempia miehiä tuntuu ajatus kiinnostavan eniten: Eikös semmonen pikku pallero olisi ihana?
Mun mielestä ei olisi...itse en tarvitse lasta pönkittämään omaa naiseuttani tai tukemaan tunnetta, että olen varmasti normaali...näin olen nimittäin nähnyt monen lähipiirissä tekevän. Kun siskokin sai lapsen ja kun työkaverikin on raskaana, niin täytyy meidänkin saada! Tälläisiä lauseita naiset päästävät suusta aikas usein.
Saman olen huomannut omassa lähipiirissäni. Lapsia haluamaton nainen vasta saakin tuollaisissa piireissä paheksuntaa-omien kokemusteni mukaan hänen koko naiseutensa kyseenalaistetaan.
Väitän, että ilmiön takana on yksinkertaisesti toisten ihmisten epävarmuus omien valintojen "oikeellisuudesta" eli siitä, sopiiko juuri tämä elämäntapa MINULLE parhaiten.
Kerropa vielä vinkki, mistä tuollaisia sun miehen kaltaisia miehiä löytää...?
suuttuvat siitä, että nainen haluaa avioon, muttei lapsia. Ajattelen aivan samoin: vihdoinkin kun vuosien opinnoista on päässyt eroon eli valmistunut, niin eipä paljon huvita saada lapsia toiseksi työpäiväksi päivätyön lisäksi.
Miesten tuntuu olevan vaikea sulattaa tätä (kokemusta on).
Pitää varmasti paikkansa, että useimmat naiset haluavat avioon, mutta niin haluaa suurin osa miehistäkin. Noi lapsijutut on sitten taas asia erikseen, eivätkä ne kuulu "itsestään selvyytenä" avio/avoliittoon.
...pääsin juuri perjantaina uuden työkaverin (nainen, 55 v, 30 vuotta naimisissa, 2 lasta) tentattavaksi siitä ettei ole lapsia, vaikka kerran on naimisissakin tullut käytyä, eikä ole ensimmäinen eikä varmaan viimmenen kerta. Ottaa kuulkaa pannuun. Vittu että meikäläisen intiimit asiat kuuluu sitten joka eukolla vaan siksi että en ole lisääntynyt ja hoitanut naisen kansalaisvelvollisuutta, enkä näin ollen kuulu tähän pyhään äitien sisarkuntaan. Miehet ei ole ikinä ihmetelleet, siis työkaverit tms, treffikumppanit kylläkin koska hehän taas mittaavat minun käyttökelpoisuuttani (empä ole niitäkään miehiä piitannut tavata monesti). Kerran pimahdin yhdelle kyselijälle ja sanoin että mistä tämä tietää vaikka olisin synnyttänyt 5 lasta ja antanut kaikki adoptioon, luuleeka tämä että lavertelen kaikki asiani jokaiselle kyselijälle? Ja sanoin myös että luulisi tämän terveydenhoitoalan ihmisenä tietävän että on ihmisiä jotka eivät saa lapsia? Minun kohdallani kyse ei ole siitä mutta entä jos olisi? Mahtaisi moinen tenttaileminen ja arvosteleminen masentaa. Niin, tämä kyselijä kun oli lähettämässä minua lastentekokurssille...ei voi muuta taas todeta kuin että on maailma täynnä idiootteja. Toinen toistaan tyhmempiä. Ja aloittajalle sanoisin että älä välitä, sano vaan että oma on asiasi, ja on muuten naisiakin jotka ei sinne naimisiin "pääsyä" pidä elämänsä tavoitteena, vaan katsovat olevansa täysiä ihmisiä ilman että on virallisesti jollekkin kelvannut.
tenttaaminen on perseestä ja kertoo enemmän sen tenttaajan tahdittomuudesta, nimittäin on niitäkin ihmisiä jokka yrittävät, mutta eivät saa niitä lapsia ja heille se voi olla arka aihe.
Muutenkin se on jokaisen oma asia, että hommaako lapsia, vai ei.
Sussahan on munaa. Olisi ollut kiva olla paikalla näkemässä eukon pärstäkertoimen venähtäminen.
Huvittavinta noissa tilanteissa on se, että lapselliseksi kutsutaan henkilöä, joka vastaa tuolla tavoin-ei suinkaan sitä älykääpiötä, kuka nuo kommentit ansaitsisi.
Oikeassa naisessa ei ole munaa kuin yhdynnässä.
Teissä puolimiehissä sitä saattaa olla muutenkin, mutta ei sillä kyllä ylpeillä kannata.
juuri sen, mistä kirjoitin: Naiseus asetetaan kyseenalaiseksi, jos ei halua lapsia.
Mun puolesta voit elää ihan niin kuin itseäsi huvittaa. Couldn't care less.
Minua paheksutaan koska olen naimisissa jotta olisimme miehen kanssa toistemme juridisia lähiomaisia, emme ihkupihkuormanttisista syistä. Avioehdossa lukee että kumpikin saa omansa pois jos tulee katumapäälle, mikä on myös paheksuttavaa Harvoin tulee puheeksi, mutta väärin se on niiden harvojen mielestä ollut jotka ovat asiasta kuulleet. Juuri kukaan ei älyä että olen naimisissa kun ei ole sormuksiakaan, siinä yksi kauhistelun aihe lisää. NE pettää kokoajan kun ei ole taikarinkulaa sitä estämässä sormessa...
Monen miehen mielestä olen epänainen kun en halua lisääntyä. Naisten mielestä myös, mutta inhoan myös oletusarvoisesti lapsia aika monen mielestä kun en niitä halua.
Minulla on kiva työ, mutta ei missään nimessä uraa. Haaskaan älyäni kun en tahkoa rahaa - eihän minulla muuta tekemistä olisi muutenkaan kun ei ole lapsia.
Ja niin edelleen. Nainen saa paskaa niskaansa jo siitä ettei halua lapsia, puhumattakaan siitä ettei avioliitto ole mikään Suuri Päämäärä. Erityisesti nyrkki ja hella-osasto miehissä ahdistuu kovasti kun nainen ei halua mitään "normaalia". Toki myös heidän naispuoliset vastineensa.
Ei ole helppoa meillä friikeillä. :D
..minun makuuni.
Todella järkevän kuuloista toimintaa.
Juridiikan kannalta kannattaa olla naimisissa, ei sen ihkupihkuromantiikan tai satuhäiden takia. Myös avioehto on vain järkevää toimintaa, varsinkin siinä tilanteessa, kun liiton alkumetreillä ollaan erilaisessa varallisuustilanteessa.
Tuosta sormuksesta ja muutoinkin avioliiton pyhästä lupauksesta olen täsmälleen samaa mieltä. Ne eivät sitä uskollisuutta takaa ja ilmankin niitä voidaan ihan yhtä hyvin olla uskollisia, ellei jopa paremmin. Ainoat avioliiton järkevät syyt ovat juuri noita mainitsemiasia juridisia syitä.
Lapset eivät todellakaan ole näkemykseni mukaan mitään luojan lahjoja ja se oletusarvo että lapsia olisi aina haluttava (varsinkin naisten) on aivan perseestä.
Elämästä voi nauttia muutenkin kuin uraa tai perhettä kasvattamalla, kaikkia resursseja ei todellakaan ole kenenkään pakko käyttää. Saa vaikka ottaa välillä rennosti ja vaikka vähän laiskotella. Ei se eteenpäin pyrkiminen voi olla koko elämän sisältö. Sitä paitsi sopivan löysä työtahti ja elämän tahti yleensäkin saa aikaan ajattelutyötä ja luovuutta.
Voi että, kun löytäisin kaltaisesi naisen. Ei sulla olis ketään yhtä täyspäistä kaveria jota voisit suositella?
Valitettavasti ei ole yhtään sinkkua tällä erää lähipiirissä. ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000026613851