onko itku lapsellista?

Itkeminen ei todellakaan ole lapsellista, vaan ihan luonnollinen tapa purkaa esim. mielipahaa, tai jos joku asia saa tunteet purkaantumaan (myös hyvässä mielessä).

Itse olen joutunut muutama viikko takaperin tuohon hyvässä mielessä tunteellisen itkun valtaan, ja olen joutunut näkemään myös oikeasti pahojen muistojen aiheuttaman mielipahan vaikutuksen ihmisessä. Mutta kuten sanoin, siinä ei ole mitään pahaa, ja sitä ei tarvitse hävetä yhtään.

..voi sietää jos itken eikä mmärrä miks aikuiset itkee ja mäkin muka itken turhaan vaikkei sitä todellakaan tapahdu kun tosi harvoin. Mieluummin itken itkuni salassa kun mies ei osaa lohduttaa! enkä ole aiemmin tällaista tunteetonta paskaa tavannu...

kannattaisiko avomiehen lemppaamista?

itku ei tosiaankaan ole lapsellista miehesi on tunteeton kylmä ja itsekäs,miten raukkamista on lyörä heikompaa ja kieltää vielä itkemästä.jotenki tuntuu et mies ei kestä itkevää naista siis monet miehet ei.jospa nainen ei itkisikkään vaan yrittäisi antaa iskuja takaisin näin lyöminen voisi loppua. kannattaa kokeilla. ollessani nuori tyttö miehen huoitaisi minua kerran annoin samantien takaisin ja ilmoitin et minua ei kukaan lyö tai pahoinpitele lahjaksi eikä ole lyönyt se oli eka ja viimeinen kerta .

Itku on tunnetila, eikä ihminen voi kontroloida tätä. Jos voi kontroloida, niin silloin olettaisin että ihmisellä on isompia tunne-elämänhäiriöitä.

Olet aivan vitun lapsellinen. Vittu lopettaisit sen itkemisen. Vaan vauvat ja lapset itkee. Ja kuitenkin vaan keräät sääliä aijjältäs ja kaikilta täältä. Teijjän kaltasille on englannissa sana "attention whore".

Itkun matkiminen jota avomiehesi tekee.. Argh.. Voiko toista enää pahemmin henkisesti satuttaa? (No voi varmasti, mutta..) Minä varmaan saisin huuto-raivarin tuossa tilanteessa jos oma puoliskoni tekisi vastaavaa. Itku on jotenkin.. kuitenkin henkilökohtainen asia. Sama kun joku alkaisi ivailla ja matkia nauruani. Ei kuulosta kivalta ollenkaan hänen tapansa toimia.

Älä anna kenenkään lyödä. Se ei ole kenenkään etuoikeus. Ei missään tilanteessa..

Tuosta itkemisestä ja miehistä muutama ajatus, ei ehkä tähän liittyen mutta.. Eräs miespuoleinen ystäväni joskus sanoi, ettei hän osaa oikein reagoida miehenä naisen itkuun. Kun ei oikein tiedä, uskaltaako halata tuosta vain ja mitä siinä sitten pitäisi sanoa, kun ei osaa sillätävälla 'äijämäisesti' söpöillä ja saada naista rauhoittumaan.. Ja se sanavalinta on hirmu vaikea muutenkin, jos mies ei ole tottunut tunteita käsittelemään ja purkamaan. Ja hiljaisuus on kiusallista, kun se nainen kumminkin odottaa että mies nyt sanoisi jotain.. elämää suurempaa kuin elokuvissa. No joo, ehkä vähän karrikoidusti sanottu, mutta kuitenkin.

Sekin auttaa miehen puolelta jos vaikka käy hakemassa nenäliinan tai lasin vettä. Pääsee tilanne eteenpäin, eikä sanoja tarvita niin kamalasti.

Itse olen yrittänyt puoliskolleni selittää, ettei itkuni tarkoita että hänen on riidassa annettava periksi, minun mielikseni. Tunteet vain joskus ottavat ylivallan ja se itku tulee. Itkiessä minuun ei satu fyysisesti vaikka se kamalalta kuulostaakin ja itku loppuu aikanaan kyllä.

Halata saa, se helpottaa. (jokainen on yksilö, tämä siis vain siitä kuinka itse toimin..) Ja kun itku loppuu, rauhoitutaan ja pidetään pieni tauko kyseisestä aiheesta, ja sitten varovasti aletaan taas selvitellä aihetta josta riita tuli. Kysellen, kuulostellen.

Sitäkin tapahtuu, että miehet joko muuttavat mielipiteitään naisen mieliksi, tai sitten yksinkertaisesti välttelevät aiheita jotka ovat aiemmin saaneet naisen itkemään. Ja lopulta se pelkkä puhumattomuus saa naisen itkemään. Kyllä me ollaan vaikeita otuksia.

Ymmärrän toki jos mies ei halua puhua asioita halki samana päivänä. Jos on myöhäinen ilta ja aletaan väsyneenä jahkata ja vatvoa jotain epäkohtaa, ei hyvä. Mutta minulle naisena.. (ja varmaan aika monelle naiselle) on tärkeää tietää, että asia kuitenkin käsitellään jossain vaiheessa. Ei tänään, ehkä ei huomennakaan, mutta jossain vaiheessa. Ettei vain lakaista maton alle, jos jokin kaihertaa. Se kertoo siitä että myös mies on hereillä suhteessa ja haluaa yhtälailla ratkoa pulmat.

Ei ole helppoa kahden ihmisen elämien yhteensovittaminen..

Tämmöisiä ajatuksia oman pääni sisältä.
Eri mieltä saa olla:)

...koska lapsetkin tajuavat jo aika varhain, ettei fyysisesti heikompaa/pienikokoisempaa mennä lyömään, ja pian sen jälkeen, ettei asioita selvitetä lyömällä. Miehesi on nähtävästi jäänyt kaksivuotiaan uhmaikäisen tasolle, ja osoittaa olevansa epämiehekäs apina lyömällä naistaan.

Lasta en kurittaisi fyysisesti, mutta aikuisen ikään ja kokoon yltänyt pikkumuksun suurimpien heikkouksien ruumiillistuma ansaitsisi kyllä vanhan kunnon selkäsaunan! Jätä tuollainen tunnevammainen pikkunaski siihen paikkaan! Toki niin miehillä kuin naisillakin voi olla epävarmuutta tunteiden kohtaamisessa, mutta tuollaista ei tarvitse eikä saa sietää!

Väkivaltainen kumppani on myös todellinen riski, sillä hän voi vahingossa tai tarkoituksella aiheuttaa uhrilleen esim. pysyvän aivovamman.