Kysyisin mielipiteitänne seuraavanlaisessa tilanteessa:
Miehelläni ja minulla on ollut useita riitoja siitä, että hän lähtee viikonloppuisin "käymään ystäviensä luona" ja lupaa tulla ajoissa kotiin. Kuitenkin hän palaa usein pahassakin humalassa vasta yön pikkutunneilla ja kertoo, että tulikin lähdettyä baariin.
Asiaa ei todellakaan auta se, että teen vuorotyötä ja usein yöunet jäävät todella vähiin, kun odotan miestä kotiin. Puhelimeen hän ei yleensä vastaa, koska tietää, että kyselen kotiintuloaikaa.
Eilen tämä sama episodi tapahtui taas kerran, jolloin mittani täyttyi lopullisesti. Sanoin miehelle, että pakkaa tavarasi, ja että kotiin ei ole tulemista, ennen kuin tällaisen käyttäytymisen loppumisesta on takeita.
Onko "ulosheittäminen" liikaa, vai mitä mielestänne vastaavassa tilanteessa tulisi tehdä? Loppuuko tuollainen käyttäytyminen ylipäätänsä koskaan?
Miehelläni ja minulla on ollut useita riitoja siitä, että hän lähtee viikonloppuisin "käymään ystäviensä luona" ja lupaa tulla ajoissa kotiin. Kuitenkin hän palaa usein pahassakin humalassa vasta yön pikkutunneilla ja kertoo, että tulikin lähdettyä baariin.
Asiaa ei todellakaan auta se, että teen vuorotyötä ja usein yöunet jäävät todella vähiin, kun odotan miestä kotiin. Puhelimeen hän ei yleensä vastaa, koska tietää, että kyselen kotiintuloaikaa.
Eilen tämä sama episodi tapahtui taas kerran, jolloin mittani täyttyi lopullisesti. Sanoin miehelle, että pakkaa tavarasi, ja että kotiin ei ole tulemista, ennen kuin tällaisen käyttäytymisen loppumisesta on takeita.
Onko "ulosheittäminen" liikaa, vai mitä mielestänne vastaavassa tilanteessa tulisi tehdä? Loppuuko tuollainen käyttäytyminen ylipäätänsä koskaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulkla on ollut ihan samanlaista, ja oon vaan toivonut että saisin tehtyä saman kuin sinä.
millaiset tunteet sulla nyt on? ja miten mies siihen on suhtautunut? ottanut yhteyttä et vai ollut että ok en tule sitten?
mä olen kans niin kyllästynyt ainaiseen juopotteluun joka menee tolla samalla kaavalla että vaan käyn, ja sitten menee hermot kun se ei voi edes vastata. ja tää toistuu todella usein meillä.
aina se lupaa muuttua mut ei sitä vaan tapahdu...
mäkään en enää tiedä mikä muu auttaisi kuin erilleen muutto. tähän asti oon vaan uhkaillut etten jaksa tota touhua että mun on pakko lähteä kohta... ja sit taas kun en oo lähtenyt niin eipä se sitä enää uskokaan. aattelee vaan et no lepyn kuitenkin vaikka se jois miten kännit ja miten usein.
pelottaa vaan lähteminenkin, mutta oon ylpeä susta jos todella oot pystynyt tuohon ja aiot tuon ratkaisun pitääkin? kerro miten voit siellä?
Tiedän täysin miltä Sinusta tuntuu.Olen saanut myös itse siitä kärsiä.Kun lapset oli pieniä mies piti sitä oikeutettuna että hän sai kyllä mennä ja välillä unohtua kavereiden kanssa.Ja minä vuorotyöläisenä odottelin ja hermostuin ja olin kiukkuinen ei siinä mitään jos joskus menikin ja olisi selvinpäin mutta tulla humalassa kotiin.Se ei minusta sovi entä jos sinä tekisit samoin että tulet vasta aamutunneilla mutta älä ala juomaan.Anna maistaa samaa lääkettä minä olin hullu kun kärsein ja kaikki mukavat juhlat meni pilalle viinan takia
Että olen itselleni vihainen että annoin periksi ja aina anteeksi.Neuvosin sinua että juttele ja sovitta mitkä on peilisäännöt ei avioliitto saa olla kahlitseva vaan siinä pitää kunnioittaa molempia osapuolia ja ei se ainakaan sovi että' ei vastaa puhelimeen ja humalassa kotiin tulee!!!
Jos ei käy anna mennä eikö sitä puhalleta yhteen hiileen ja että molemmilla olis hyvä kotona olla ja vapaus mutta ei ne kaverit saa mennä edelle oman vaimon ja perheen. Ja ravintola illat ne pitää jättää taaakse kun perheen perustaa. Voimia sinulle tämä kuluttaa sinua ja sinun energiaa minulla meni paljon voimia siihen että taas jaksoin uskoa ja toivoa ja sydän oli niin kipeä tuskasta. Mitä miehesi hakee sieltä hakeeko hän seikkailuja vaan onko hän kiinni niin kavereissa että ei uskalla sanoa ei kiitos minulla on ihana vaimo joka lähtee työhön tai on työssä odotan häntä kotiin.Menis lenkille se ei maksa mitään .Kunto ja mieli nousee.Tee selväksi mitä sinä toivot elämältä ja parisuhteelta, Minun olisi pitänyt olla kovenpi tässa nyt 35v avioliitto taival takana. Mutta oli tosi kovat ongelmat nytkin sairastaa ja lomalla minä voin hyvin mutta mieli on paha ja välillä oksettaa toisen elämä vaikuttaa niin paljon omaanikin että se luottamus ja kunnioitus sitä kysytään alkoholi vie kaiken ja turmelee parisuhteen on sillä kuningas viinalla voimaa se vahingoittaa koko perhettä ,Hae apua älä ole yksin hakekaa perheterapiasta ja aa-kerhosta miehesi ja sinä tarvitset apua sieltä minäkin olen saanut ja saan kerro kaikille ystävillesi mikä on ja missä mennään älä peittele ja hoivaa miestäsi vaan pane hänet vastaamaan teoistaan ja jos ei sovi. Mitä sitä jatkaa jos et ole onnellinen,
sinä olet ollut aivan liian kiltti etkä ole arvostanut itseäsi. Nyt olet saanut jostakin itsetuntoa sen verran, että olet heittänyt epäkelvon ukkosi pihalle. Miehesi käytös on ollut lapsellista. Hän on voinut luottaa siihen, että sinä hoidat asiat ja hän saa tehdä mitä haluaa. Aina tulee anteeksianto. En käsitä, että hän on voinut antaa sinun valvoa huolestuneena tietäen, että aamulla sinun on mentävä töihin!
Jos ukkosi tuosta tokenee, mitä epäilen, hyvä niin. Mutta MUISTA, että ansaitset parempaa.
kyllä ymmärrä tollasta, kiva elää kun vankilassa. Kyllä miehen silloin tällöin pitää päästää ulos ja vetää kunnon lärvit, onneks oma vaimo ei ole tuollainen Nipo.
mutta ei todellakaan joka viikonloppu ja niin ettei ole päivätolkulla poissa. Oma mies lähti lauantaina grillaan ja samalla reissulla vieläkin. Sama toistu viikko sitten ja on tapahtunut helkkarin usein. Varsinkin kesäisin tuntuu et viina ja kaverit vie voiton. Toivoisin et pystyisin samaan kun alkuperäinen kirjoittaja, eli heittämään miehen pihalle, muutaman kerran yrittäny mut aina ottanu takaisin ja uskonu sen lupauksiin ettei enää. Tiedän olen tyhmä.. Tänään taas päätin et kun se seuraavan kerran astuu ovesta niin passitan sen saman tien pihalle ja toivottavasti lopullisesti. Ei suhde toimi ilman luottamusta ja kunnioitusta. En halua olla nipottaja mut jos ei toinen pidä sopimuksista kiinni niin ei voi muuta. Tietenkin pitää käydä tuulettumassa ja tapaamassa kavereita mut joku raja siinäkin.
Ymmärrän täysin teitä. Minun exä ryyppäsi kanssa mihin kellon aikaan sattuu ja usein meteli oli myös sen mukainen ja en saanut nukutuksi. Vuorotyöläisenä olin aina silmät ristissä. Kerrankin menin piharakennukseen nukkumaan, kun talossa oli kova meteli. Liian kauan sitä suhdetta katselin. Olisi pitänyt älytä aiemmin jättää mies.
Onneksi nykyinen aviomies on raitis ja rehellinen eikä kulje yöjuoksulla. Hän hoitaa kotonakin oman osansa kotitöissä ja hänelle voi luottaa lapsetkin eikä ole pelkoa ryyppyreissuista.
Jos ei mies tajua selvää puhetta, ei varmaankaan ole odotettavissa tilanteen paranemista, ennenkuin teet täysin selväksi, ettet enää moista kestä.
Siis mies ulkoruokintaan miettimään asioiden tärkeysjärjestystä!
Routa porsaan kotiin ajaa; jos ei, niin sitten olet päässyt eroon taakasta ja voit aloittaa uuden elämän suunnittelemisen itseäsi kunnioittaen ja arvostaen!
Uskomatonta mitä paskoja miehet osaavat olla! Olen vasta 23-vuotias ja pikkuhiljaa minulle on alkanut selvitä, että pitäisi olla lesbo ollakseen onnellinen parisuhteessa. Vain mies voi olla noin typerä. Kiitän luojaa siitä että en ole vielä hankkinut lapsia kenenkään kanssa. Olenkin vähän miettinyt millaista elämä olisi jos olisi vielä lapsia keskellä suuria ongelmia. Ja sinulle: Minäkin olen erittäin ylpeä päätöksestäsi! On vaikeaa jos todella rakastaa toista, mutta täytyyhän tuollaisen käyttäytymisen loppua!