Miehet haluavat mielellään nähdä itsensä sankarin ja naisen suojelijan roolissa.
Mutta tarvitaanko nykyaikana konkreettista suojelua tai fyysisiä tekoja (sen erään fyysisen teon lisäksi... ;) ?
Minä en ainakaan tarvitse suojelijaa, edes Kallion tuhmia setiä vastaan.
Minäpä kerron millaista on mielestäni miehen oikea sankaruus. Sankarillinen mies on naisen lähellä ja ymmärtää naista. Jos ei ymmärrä niin kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään. Ottaa syliin. Sankaruus on siis mielestäni empaattisuutta.
Ajatuksianne sankarimiehestä?
Mutta tarvitaanko nykyaikana konkreettista suojelua tai fyysisiä tekoja (sen erään fyysisen teon lisäksi... ;) ?
Minä en ainakaan tarvitse suojelijaa, edes Kallion tuhmia setiä vastaan.
Minäpä kerron millaista on mielestäni miehen oikea sankaruus. Sankarillinen mies on naisen lähellä ja ymmärtää naista. Jos ei ymmärrä niin kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään. Ottaa syliin. Sankaruus on siis mielestäni empaattisuutta.
Ajatuksianne sankarimiehestä?
Vastaukset 55
Vanhimmat
joka empatian ansaitsee. Saadakseen empatiaa osakseen, täytyy olla itsekin empaattinen toista kohtaan. Eikä naista voi ymmärtää järjellä. Sanoi naiset mitä tahansa. Jos haluaa ymmärtää naista, täytyy järki ylittää ja kohdata tunteensa.
Olet kyllä oikeassa sen suojelemisen suhteen. Kaikki naiset eivät ole suojelemisen arvoisia.
katkeraa tekstiä.
Mä tässä kirjoitinkin lähinnä suhde-tilanteesta, en tarkoittanut että sun pitäisi mennä jokaista naista suojelemaan tai ymmärtämään. Ja sitä naista kaiketi arvostat jonka kanssa sulla on suhde?
Siinä olen samaa mieltä ettei järkeily ole aina kannattavinta, pitää uskaltautua syvemmälle tasolle.
Emma se tulee vaan päivä päivältä vahvemmaksi eikä kyse oo ny punttisalista... ;)
tekstini katkeraksi. Se ei ollut sitä. Totesin vaan yhden tosiasian, en koko totuutta. Jos olisin katkera vihaisin naisia mutta kun en vihaa. Mulla voisi ehkä olla syytäkin siihen, ehkä enemmän kuin monella muulla mutta se katkeruus ei silti johda mihinkään. Haluaisitko olla itse empaattinen jollekin joka ei haluaisi olla sitä sinulle? Sitä lähinnä ajoin takaa.
olisi empaattinen ihmiselle joka ei välitä musta.
Mutta lähtökohtani olikin jonkinlainen suhde tai edes sutinatilanne, elikkä tilanne kun ihmiset diggaa toisistaan.
se johtuu mun puutetilasta. Tää on menny nyt siihen pisteeseen että mun hormoonit on heilahtanut miten sattuu ja mä oon alkanut vierottautumaan seksistä. Kohta mä varmaan vaan meditoin päivät pitkät.
"Sankarillinen mies on naisen lähellä ja ymmärtää naista. Jos ei ymmärrä niin kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään. Ottaa syliin. Sankaruus on siis mielestäni empaattisuutta."
Hmmm... sait nyt hieman miettimään...näin ukkosen jylistessä... aika usein asioiden yksinkertaistaminen on ratkaisu... ;)
mitä tarkoitat yksinkertaistamisella?
"Sankaruus on siis mielestäsi empaattisuutta"
Aika pelkistetysti sanottu... no empaattisuuskin voi joskus vaatia rohkeutta .... siis siinä oikeassa elämässä...
mä ajattelin taas törkätä pakkaa tällaisella kärjistetyllä kommentilla. Mutta olen kyllä sanojeni takana.
Usein nääs jään miesten kanssa kaipaamaan juuri tätä ominaisuutta. Jää tyhjä olo.
No kysyppä Jampalta ens kerralla on mikä hänestä on rohkeinta mitä hän on valmis laittamaan itsestään likoon Cosa Nostran - yhteisen asian- vuoksi... tässä teidän suhteessa... jotta kummallekkaan ei jää tyhjä olo... kato sitä silmiin ja jos sil alkaa katse harittaa niin ... niin kysy mitä mietit...
ei just nyt oo yhtään jamppaa, ei yhtäkään...kuvittele! Näin se elämä vie ja potkii. Mut painan vinkin mieleen. Voi olla että noi entiset ois ainakin mennyt lähinnä hämilleen.
No joo luulen että eiköhän niitä Jamppoja ala tulee jonoksi kun ilmat lämpenee,,,
No ei siinä mitään jos Jamppa menee hämilleen, mäkin voisin mennä jos tollanen kysmys tulis puun takaa... mutta jos se alkaa heittää jotain täysin huuhaata niin tiedätpä siten kennen kanssa oot tekemisissä...;)
on silleen testing testing-vaiheen alla.
..edennyt jo niin pitkälle, että vaatimasi - suhteellisen itsestäänselvyydet - luokitellaan sankaruudeksi..?
Sä et vaan arvosta itse tuollaisia "sankarillisia" miehiä. Sä et edes tajua mitä empatia on.
joku taas tuntee mut paremmin kuin minä itse!
"Ajatuksianne sankarimiehestä?"
Hmmm... sankari ei ole se joka saa vaan itsensä tuntemaan sankariksi vaan todellinen sankari on sellainen joka saa myös kaikki ympärillään olevat tuntemaan itsensä sankareiksi.
No nainenkin voi olla mukana tässä... omalla tavallaan...
ja pätee varmasti hyvin esim.työpaikoilla. Paras johtaja ei kahmi kaikkea kunniaa itselleen vaan antaa alaisten tuntea olevansa sankareita.
että tarvit kuitenkin. Jos joku esim. kurvin hamppi päättää tehdä sulle jotain niin eipä siinä paljoa hienot aatteet tai sivistyneisyys auta, paskat on jo niin sanotusti housuissa jos joku toinen mies / nainen kättä pidemmän kans ei pelasta sua pälkähästä.
et mulla on paljon turvallisempaa yöaikaan ilman miestä kuin miehen kanssa. Mua ei oo kukaan koskaan yrittänyt raiskata/hakata/ryöstää tms. Mutta joskus kun olen ollut miehen kanssa snägärillä yöllä niin olen saanut selvitellä käsikähmiä ja ristiriitatilanteita. Toiset miehet voi esim.tulla vittuilemaan mun seuralaiselle, vaikka siks että sillä on niin ihku daami...
Tai sit mun seuralainen onkin paljastunut riidanhaastajaksi.
kurvin hampit on niin huonossa kunnossa että ei ne mitään jaksa yrittää ja jos yrittäisivät niin mä voittasin ne ihan ite, vähintäänkin nopeudessa.
se voi silti tapahtua ja mitäs sitten... Tasa-arvokin on hieno ideologia mutta toteutuu todella ja kirjaimellisesti vasta sitten kun evoluutio on muokannut naisista fyysisesti yhtä vahvoja kuin miehistä.
sä oikeesti vaeltele öisiä katuja pitkin yksin?? Se ei tarvi kun sen kerran, kun joku hihhuli sattuuki samalle kadunpätkälle.
Mulla on 300 metriä baareihin matkaa suht isoa highwayn reunaa pitkin, ja kyllä kylmää tulla yöllä himaan...matka just sellanen että taksikuski nauraa paskasesti, jos tilaa taksin :) On meinaan kerran ollu vähä epämiellyttävä tilanne vaikka mitään suunsoittoa kummempaa ei tapahtunut...(kun asuin toisessa paikassa) ja silloin opin, että edes sitä 100 metrin matkaa lähimmästä kadunkulmasta ala-ovelle ei kandee lähtee toikkaroimaan yksikseen.
aivan estottomasti ympäri Helsinkiä. Samaa olen tehnyt muissa Suomen kaupungeissa ja ulkomailla. Ikinä ei ole sattunut mitään. Uskon että kyse on juuri asenteessa. Sekä siinä että olen pitkä ja hyväkuntoinen. Ei mua pelota pätkääkään. Sitäpaitsi esim just kalliossa on aina kaduilla niin paljon populaa että mitä siellä voisi sattua.
1.fyysinen vahvuus ei ole ainoa vahvuuden muoto. Jos ihminen ajattelee että nykyaikana valta on fyysisessä vahvuudessa hän on juntti.
2. Nainen saa helposti muokattua itsestään vahvemman ja ketterämmän kuin Kallion hamppari.
3.Mies ei ole ikinä siellä missä häntä tarvittaisiin...
toi highway sellanen, että jengiä riittää baarien sulkeuduttua ihan hyvin. Itseasias mun hyvä kaveri (joka on yleensä messissä kun ollaan ulkona) asuu tossa kahden talon päässä musta, eli on hoitunu homma tolleen kimppakävelynä. Joskus ollaan laiskoina olettu taksikin..varsinki jalat on yleensä paskana tanssimisesta illan päätteeks. Jos asuisin vähäki kauempana, niin en miettis kahta kertaa ottaa taksia vaan tekisin niin. Täällä kyl on taksitolpillaki aika villin lännen meininki, jos porukka on hyvässä kännissä.
kuin vastaantulevat hullut yhteensä...pitää jengin loitolla aika hyvin :)
voihan se tietty johtua siitäkin...että oon saanu kuljeskella rauhassa.
aika harvoin niin et kaverin kaa ollaan kimpassa vielä illan päätteeksi. Siis ollaan toki kavereita yhä mutta usein toinen häviää omille teilleen tai jotain. Riippuu vähän illan luonteesta.
..aika pitkälle, muttei siihenkään kannata sokeasti luottaa. Erityisesti näinä monikulttuurisuuden kulta-aikoina. Sori vaan rasismini.
Noi nakkikioskiskabat on itsellä jostakin syystä vähentynyt aika tasan 100% niistä ajoista kun oli parikymppinen. Vaatii itse asiassa mun mielestä enemmän kanttia olla provosoitumatta, kuin vetäistä katuun joku jonka naputtelisi vasurilla mennen tullen.
Ei ole vääryys erilaisissa oikeuksissa vaan samojen oikeuksien vaatimisessa kaikille.
tarkottanu että sä näyttäisit, vaan ohjeena, että tota vois joskus kokeilla :)
se mun kaveriki on tätä nykyään warattu nainen eli en tiiä miten mun kävelyretkien käy...ööö tästä voi päätellä miten harvoin tulee lähdettyä bilettämään nykyyän/ on tullu lähettyä bilettämään viime aikoina...
tollasen syyn takia kannata jättää elämättä!
Mun epämääräisessä menneisyydessä on hyvät puolensa, on tullut esim.liftailtua ympäriinsä ja hengailtua rososemmissa porukoissa. Esim sen on oppinut että ne pelottavimman näköiset on harvoin oikeisti pahimpia ja tilanteista aina selviää kun ei mee paniikkiin vaan käyttää supliikkipuolta.
en hae mitään sankaria. Olis rasittavaa, jos toinen olis joku Batmaniin verrattava suojelija-pahistenkukistaja do-it-right -tyyppi.
Mies toimii erinomaisesti sinä ei-ailahteleva luonteisena vastaparina naiselle. Nainen ehkä taas saa miehen jollain tolla herkistymään tai kosketuksiin tunteidensa kanssa.
Mun "sankari"mies olis lähinnä henkisesti vahva, oikeudenmukainen, lempeä, pystyy puhumaan niin asia- kuin tunneasioistakin (tunteista ainakin siinä määrin, että hän tulee ymmärretyksi minun toimestani).
valitettavasti tuntuu olevan joillekkin ihmisille aivan mahdoton asia.
Rakkaus ei ole vain tunne, jonka päätyttyä rakkaus kuolee. Rakkaus on paljon enemmän, se on tekoja, toisesta välittämistä ja toisen huomioimista ja kunnioittamista, toisen ymmärtämistä ja kuuntelemista, vastuuta ja sitoutumista, koko elämän jakamista toisen kanssa kuitenkaan toista liikaa kahlehtimatta.
Kun tämän sisäistää, voinee sanoa itseään sankariksi. Ja koskee myös naisia.
hyvin sanottu, ja aika kauniisti.
mä oon ihan liikkis.
Suojelijaa joo. Höhöhö.
Noup, ei tarvi. Mihin sellaista muka tarvitsisi?
Lutka keettu.
Naisella pitää olla mies, ettei mies käy naisen kimppuun!
Dooh. Not. :D
sankariteoista.
Sanakaritekoja tehdään jos joudutaan johonkin poikkeukselliseen hätätilanteeseen.
Ennen kuin sellaiseen joutuu, ei voi tietää miten kukakin käyttäytyy, osa lamaantuu osa toimii. Se kumpaan kategoriaan kuuluu, paljastuu vasta kun tilanne on päällä.
Arjen sankaruus onkin sitten eri asia, se ei ole örkkien listimistä miekka kädessä teräsjänteiset lihakset hiestä kiiltäen.
plää noit sankaripaikkoi tulis nii vähä nykyää, et olis toi sankariviitta ja -trikoot jo myyty kirppiksellä aikaa sitte.
kai se tulis siitä läheisyydestä sit se turvallisuudentunne. siitä samasta sais itsekin voimia :)
eikä niitä sankareita oo koskaa ollu koko populaatio. et ne olis vaan ne pari kolme hemmoo ketä olis ollu aina niit sankareit vähä aikaa. ja loput olis ollu sitte vähemmän, tai ehkä enemmän.
kun seki olis vähä niinku henkilöst kiinni minkä katsois tärkeeks ja ketä siinä tärkeessä jutussa olis sit siinä sankarin roolissa.
et emman sankareit olis kai vissii sit ainaski pelastuslaitos ja poliisivoimat ketä siivois rikat pois rokista? et niinku niitte ansiosta niitä setii siellä ei kuitenka nii kauheesti parveilis?
elämää mä mieluusti itse välttelin sinivuokkoja mutta nykyään ne saa mun hormoonit mukavasti hyrräämään...ainakin ajatuksen tasolla. Se kokemus mikä mulla on niistä suhdemielessä niin taitaavat olla vähän liian eri linjoilla kuin minä..melkein joka asiassa. Vaikka voihan poliiseistakin sellasia liberaalisti ja humaanisti ajattelevia tasa-arvon kannattajia löytyä.
kenenkään sankari. mulle riittää että voitan/ylitän itseni. enemmänkin olen oman elämän sankari...muuten, asusteletko kalliossa?
sulle! :P
vaan kun itse majailen niillä leveysasteilla.
asuisin Kalliossa, niin musta olis kiva käydä sun kanssa lenkillä, salilla tms.
asut?
Sä oot kuitenkin joku mun vanha hoito :P
Mun mielesta miehen pitaa kummiskin olla silleen mies, etta sen periaatteessa tietaa etta se pelastaISI ja suojelISI ja uhraISI henkensa ja mita nyt voisi uhratakaan takiani, noin teoreettisesti JOS sellainen hetki tulisi. Mutta ei sita tartte nayttaa minaan machoiluna, koska semmonen vastaavasti on aivan poikkeuksellisen kuumottavaa.
Eli matalaa profiilia pitava mies, joka ei tuo itseaan esille moykaten ja mesoten vaan on tasaisen itsevarma.
Naista ei TOSIAANKAAN tartte ymmartaa, eihan mekaan miehia taydellisesti koskaan voida ymmartaa kun ei miehia olla niin ne puheet sikseen. Mua ainakaan ei tartte kenenkaan ymmartaa, hyva kun itse jotenkin ymmarran (??)
Mutta kylla se niin on, etta miehen pitaa tarvittaessa olla kykenevainen toimimaan ja suojelemaan laumaansa vaikka kuinka primitiivisesti. Alylla ja fysiikalla. Juu silleen se on!
Nykyaikana tarvitaan konkreettisia tekoja ja fyysistä suojelua.
Sankari on rehellinen, sanansa mittainen ja luotettava yhden naisen mies, joka ei paneskele muita naisia, vaikka olisi tilaisuus.
Sankari on ihminen, joka jaksaa olla minun ystäväni.
Sankarit on harvinaisia, ja painonsa arvoisia kullassa.
Minusta jokainen mies tulee sankariksi solmiessaan avioliiton ja pelastaessaan näin yhden naisen vanhan piian katkeralta kohtalolta.
Jos mies jaksaa olla naisen kanssa viisi vuotta on hän supersankari ja jos vielä pidempään muuttuu hän legendaksi.
Sarasvuohan puhui joskus sisäisestä sankaruudesta jonkun kirjansa yhteydessä. Taisi tosin tarkoittaa hiukan eri asiaa. Eniwei, omasta mielestä sisäinen sankaruus nykypäivänä on kehittynyt villipetojen taltuttamisesta kuitenkin lähes samaan suuntaan, eli perheestä/kumppanista huolehtimiseen. Monella varmaan tulee sankaruudesta ensimmäisenä mieleen se "väärä" mielikuva, mutta hetken miettimisen jälkeen usein tultaneen näihin arkipäiväisempiin näkökulmiin. Ja sitähän se on. Ei mitään konkreettisia tekoja, koska niitä niin harvoin nykyään tarvitaan. Enemmänkin luottamusta, läsnäoloa, huolenpitoa ja tarvittaessa auttamista.
Munkaan hirveesti pelätä, koska avovaimo harrastaa tiettyjä itsepuolustuslajeja. Myöskin palkittu aika kovissa sarjoissa. Kallio on niin tuttuu juttuu, ettei mulle kukaan jaksa ruveta räppää kärsää.
Ei voi tulla oman elämänsä sankariksi jollei ole ollut vähemmän sankarillinen joskus.
Mies joka on ollut persläpi ja oppinut ettei se tuota tulosta eikä siitä tule hyvä olo saa
oivalluksen että jos teen tämän toisin siitä tuleekin parempi mieli.
Mies voi olla oma itsensä ja miehen pitää
olla oma itsensä.
Kukaan ei oikeasti ole persläpi.
Sankarimies nöyrtyy myös omien paheidensa edessä.
Antaa ne anteeksi itsellensä ja jättää ne
sitten taakseen.
Sellaisesta miehestä nainen saa todellisen sankarin.