on kai sitten se, minkä minä, nainen 29v olen lopultakin tavoittanut.
Se on se, kun ei enää jaksa edes yrittää.
Ei enää välitä miltä näyttää.
Tiedän olevani koruton, 10 vuotta vanhemman näköinen läski.
Ei ole ystäviä, koska kaikilla on puoliso ja sinkkukaverille ei ole sijaa vakiintuneiden pariin.
En jaksa enää väkisinkään itseäni tyrkyttää koska se on jo lukemattomat kerrat tehty selväksi, ettei minua haluta kuin korkeintaan vauvanhoitajaksi.
No, ei se minua enää oikeastaan edes haittaa.
Olen itse asiassa lapsesta asti haaveillut asuvani metsän keskellä mökissä, enkä koskaan haaveillutkaan että siellä kirmaisi lapsia.
Miestä en ole koskaan osannut ajatellakaan elämääni, ehkä en ole koskaan osannut ajatella kelpaavani kenellekään koska oma isänikään ei minua kelpuuttanut.
Minulle on ihan ok jäädä yksin.
Se mikä ei ole ok että toiset ei sitä suostu tajuamaan..
Se että siitä KOKO AJAN muistutetaan!
Juuri kun itse on asian kanssa sinut niin tulee toiset tolkuttamaan että "kello käy", ihan kuin siinä Bridget Jones leffassa eilen.
Se on se, kun ei enää jaksa edes yrittää.
Ei enää välitä miltä näyttää.
Tiedän olevani koruton, 10 vuotta vanhemman näköinen läski.
Ei ole ystäviä, koska kaikilla on puoliso ja sinkkukaverille ei ole sijaa vakiintuneiden pariin.
En jaksa enää väkisinkään itseäni tyrkyttää koska se on jo lukemattomat kerrat tehty selväksi, ettei minua haluta kuin korkeintaan vauvanhoitajaksi.
No, ei se minua enää oikeastaan edes haittaa.
Olen itse asiassa lapsesta asti haaveillut asuvani metsän keskellä mökissä, enkä koskaan haaveillutkaan että siellä kirmaisi lapsia.
Miestä en ole koskaan osannut ajatellakaan elämääni, ehkä en ole koskaan osannut ajatella kelpaavani kenellekään koska oma isänikään ei minua kelpuuttanut.
Minulle on ihan ok jäädä yksin.
Se mikä ei ole ok että toiset ei sitä suostu tajuamaan..
Se että siitä KOKO AJAN muistutetaan!
Juuri kun itse on asian kanssa sinut niin tulee toiset tolkuttamaan että "kello käy", ihan kuin siinä Bridget Jones leffassa eilen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsekkin 29v. sinkku,tosin pitkä suhde oli nuorempana ja mulla ny 6v. tytär.Melkein kaikki kaverini naimisissa ja tosiaan kommenttia tulee aina ku nähdään et ootko tavannu jonkun ym.Ei se vaan niin tapahdu vaikka haluaisinkin.Kaverini mies lohkaisi kivasti tossa kännispäin yks kerta että mitäs vikaa sussa on ku et miestä saa pidettyä..että näin.Sinkkuus ei ole helppoa vaikka haluisikin sinkku olla,tosin itse unelmoin siitä sielunkumppanista edelleen.Bridget Jones tosiaan mainio leffa.Ja niin tosi asioita siinä puidaan että..sitä katsoessa voi nauraa ja itkeä itselleenkin..Ja kaverini jotka ovat naimisissa eivät kutsu mua mihinkään bileisiinkään kun siellä on vaan pariskuntia ja ettei heidän miehet sit ala mun kanssa vaan kaveeraamaan,se on tullu selväks tässä vuosien varrella..vaikka en tosiaankaan oo mikään hutsu,tosin en mikään ruma ankanpoikanenkaan.
kokonaan heittäkö kirvestä kaivoon.
Tuo oli kyllä yliveto: Voi itkeä itselleen ???
Olen kyllä kuullut että itselleen voi nauraa ja joskus jopa niin tehnyt, mutta että itkeä?
Olisin revennyt nauruun, jollei asia olisi niin kipeä.
Koetetaan nyt vielä tsempata ;o)
-eräs mies-
Kyllä kuulostaa tutulta kummankin teksti. Kummasti unohtuvat ne sinkkukaverit siinä vaiheessa kun "se oikea" löytyy. Minä olen siis ainoa sinkku enää kaveripiirissäni ja tuntuu että sitä mukaa kun kaverit pariutuvat minä tulen yksinäisemmäksi, sillä kenestäkään ei oikein saa enää seuraa mihinkään.
Tuo ärsyttää minuakin kaikkein eniten, että meitä sinkkuja ei huolita mukaan mihinkään pariskuntien illanistujaisiin. Minä en kenenkään varattuja miehiä katsele tai muutenkaan kiinnostu, mutta nämä naispuoliset ystäväni tuntuvat ajattelevan minut jotenkin uhkaksi. Niitä sääliviä katseita saa myös usein osakseen ja kehoituksia käymään baareissa etsimässä itselleen miestä. Yksinkö minun pitäisi sinne baariinkin mennä kun kukaan ei kuitenkaan halua seuraksi lähteä? Ja miksi minulla toisaalta pitäisi olla mies, enkö voi säilyä ystävänä, jos en ole samankaltainen ja elä myös parisuhteessa?
Minä olisin ihan tyytyväinen elämääni sinkkuna, kunhan vaan ystäviltä riittäisi aikaa senkin jälkeen kun ovat löytäneet sen miehen. Minä en välttämättä ketään elämääni kaipaa, miksei sitä voi hyväksyä vaan aina pitää olla tenttaamassa, onko löytynyt ketään???