Olin 7 v. kimpas miehen kanssa josta lopun puoliskon toinen petti kokoajan. Meillä yhteinen lapsi, jonka takia joudun näkee välil.
Nyt mietinkin et onko hänen uskottomuus aiheuttanu jonkinasteisen trauman? Olen tosi tunneherkkä ihminen ja luulin et hän olisi se oikea.
Erosta jo 8 kk. ja vieläkin olen tosi masentunut, en pysty keskittyy mihinkään ja ajattelen kokoajan häntä. Ajatuksen tasol olin jo pääsemäs irti, mut sit hän alko vähän anella takas mua ja näin sellasis merkeis pari kertaa, ni aloin taas ajatella häntä.
Mutta takas en häntä haluis kuitenkaan. Sattu hirveesti sillon kun oltiin yhes se pettäminen. Vai voiko sellanen muuttua, kun on monen kanssa säännöllisesti pettäny? Kaikki ystävät sanoo ainakin ettei voi muuttua. Itse en vois pettää kumppania säännöllisesti.
Ja on hänes muitakin ikäviä puolia. Yksi on henkisen väkivallan käyttäminen ja taloudellinen hyväksikäyttö. Kun nähtiin tos pari kertaa eron jälkeen, oli vähän aikaa kiltti mulle, mut sitten jo päivän päästä alkaa ilkeilee mulle, ja väittää ettei hänel oo rahaa - viitaten että mun pitäis kaikki maksaa. Ja jos en ollut mieliksi niin alko huutaminen.
En tiedä mikä meillä sitten meni pieleen, kun suhteen alus oli niin herrasmies, ja puhu mulle aina niin kauniisti ja vei syömään jne...:(
Nyt yritän sitten täs jotenkin parantua, mut vaikeeta on. Voisko se vuosikausien uskottomuus ja epävarmuudessa eläminen voinu aiheuttaa mulle jonkinlaisen trauman, jota pitäisi ihan ammattiauttajalla käydä analysoimassa? Kun tuntuu ettei voimat tahdo riittää edes arkisiin askareihin.
Ja muuten ei koskaan myöntäny uskottomuutta, sain muilta ja muualta tietää...
Nyt mietinkin et onko hänen uskottomuus aiheuttanu jonkinasteisen trauman? Olen tosi tunneherkkä ihminen ja luulin et hän olisi se oikea.
Erosta jo 8 kk. ja vieläkin olen tosi masentunut, en pysty keskittyy mihinkään ja ajattelen kokoajan häntä. Ajatuksen tasol olin jo pääsemäs irti, mut sit hän alko vähän anella takas mua ja näin sellasis merkeis pari kertaa, ni aloin taas ajatella häntä.
Mutta takas en häntä haluis kuitenkaan. Sattu hirveesti sillon kun oltiin yhes se pettäminen. Vai voiko sellanen muuttua, kun on monen kanssa säännöllisesti pettäny? Kaikki ystävät sanoo ainakin ettei voi muuttua. Itse en vois pettää kumppania säännöllisesti.
Ja on hänes muitakin ikäviä puolia. Yksi on henkisen väkivallan käyttäminen ja taloudellinen hyväksikäyttö. Kun nähtiin tos pari kertaa eron jälkeen, oli vähän aikaa kiltti mulle, mut sitten jo päivän päästä alkaa ilkeilee mulle, ja väittää ettei hänel oo rahaa - viitaten että mun pitäis kaikki maksaa. Ja jos en ollut mieliksi niin alko huutaminen.
En tiedä mikä meillä sitten meni pieleen, kun suhteen alus oli niin herrasmies, ja puhu mulle aina niin kauniisti ja vei syömään jne...:(
Nyt yritän sitten täs jotenkin parantua, mut vaikeeta on. Voisko se vuosikausien uskottomuus ja epävarmuudessa eläminen voinu aiheuttaa mulle jonkinlaisen trauman, jota pitäisi ihan ammattiauttajalla käydä analysoimassa? Kun tuntuu ettei voimat tahdo riittää edes arkisiin askareihin.
Ja muuten ei koskaan myöntäny uskottomuutta, sain muilta ja muualta tietää...
Vastaukset 3
Vanhimmat
On ihan normaalia surra eroa vielä. Siihen voi mennä vuosiakin, helpottaa pikku hiljaa. Silloinkin olet jo pitkään ollut sinut eron kanssa, voi se yllätäen taas tulla pahana olona mieleen. Ihan normaaalia.
Olin miettinyt kuitenkin eroa vuosikaudet. Miksi se sitten vieläkin vaan kummittelee?
Hei !
SE mitä tarinastasi kirjoitit, menee juuri narsistin käsikirjoituksen mukaan...
Eli mene näille sivuille:
http://www.narsistienuhrientuki.info
Ja mene siellä keskustelupalstalle, lue mitä toiset sama kokeneet kertovat...