Isovanhemmat valittavat ettemme käy heillä tarpeeksi (tiedätte varmaan pienten lasten kanssa ei kovin usein tule lähdettyä, varsinkin kun molemmat tekee pitkää työpäivää ja muutenkin on niin vähän yhteistä aikaa oman perheen kanssa).
Olemme ystävällisesti kertoneet heille syyn, ja toivottaneet heidät meille päin kyläilemään.
He kyläilevät kerran vuodessa (eivät ole enää työelämässä...), alkaa vain raivostuttamaan se ainainen valitus (meidän syyllistäminen) etteivät näe lastenlapsiaan!!! Tekisivät sitten itse asialle jotain, kun heillä on siihen mahdollisuus!
Ja sitten kun heitä näemme, he arvostelevat lapsiamme, jotka tietenkin ujostelevat "miksi se on tuollainen? Mikä sitä oikein vaivaa?".
Sitten jos lapset eivät tottele heitä, alkaa uhkaileminen "en anna piparia kun et tule viereen/jos et kiitä kumartamalla jäät ilman"jne...!!!!
Mitä tekisimme?
Olemme ystävällisesti kertoneet heille syyn, ja toivottaneet heidät meille päin kyläilemään.
He kyläilevät kerran vuodessa (eivät ole enää työelämässä...), alkaa vain raivostuttamaan se ainainen valitus (meidän syyllistäminen) etteivät näe lastenlapsiaan!!! Tekisivät sitten itse asialle jotain, kun heillä on siihen mahdollisuus!
Ja sitten kun heitä näemme, he arvostelevat lapsiamme, jotka tietenkin ujostelevat "miksi se on tuollainen? Mikä sitä oikein vaivaa?".
Sitten jos lapset eivät tottele heitä, alkaa uhkaileminen "en anna piparia kun et tule viereen/jos et kiitä kumartamalla jäät ilman"jne...!!!!
Mitä tekisimme?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kertoa, miltä teistä tuntuu, aivan kuin tännekkin kirjoitit? Minä ainakin ymmärsin tilanteesi, uskon myös isovanhempien ymmärtävän.
Suoraan ja suomeksi, siitä se lähtee...
Mitä voisitte enää "hävitä" kertomalla tunteenne?
Jos sen jälkeen vielä meno jatkuu samanlaisena, ei varmaankaan muuta vaihtoehtoa jää, kuin peli poikki ja aikalisä.
"Sitten jos lapset eivät tottele heitä, alkaa uhkaileminen "en anna piparia kun et tule viereen/jos et kiitä kumartamalla jäät ilman"jne...!!!!
Mitä tekisimme?"
Vastaisuudessa sano iloisesti lapsille tässä kohtaa: "Hei, eiköhän teidän ole nyt aika lähteä ulos leikkimään. Takit pääle ja menoksi!"
Kun lapset ovat poissa huoneesta, sano edelleen iloisesti ja ystävällisesti, että lapset ovat vähän ujoja, heidän täytyy ensin totutella, kyllä he sitten...
Mitä hyökkäävämpi aikuinen on, sitä varmemmin lapsi vetäytyy kuoreensa. Hänen täytyy itse voida tehdä aloite.
kertoneet heille tästä lähestymisestä.
Ei vain mene perille asti. Väkisin yritetään ja kun ei onnistu, niin joko lapsessa tai kasvatuksessa on jotain vikaa!!!
Todella surullista että lasten omat isovanhemmat ovat "hyökkääviä", kun ei väkisin onnistuta lähestymään, alkaa tosiaan se "ihmettely" suureen ääneen ja saa vain kuvitella, mitä lapset siinä tilanteessa itsestään ajattelevat...
Pienin lapsemme on jo etukäteen, silloin harvoin kun näemme, alkanut itkeä heidän luo menemistä!
Ilmeisesti joku pelko ehtinyt kasvaa näistä möröistä.