heippa...
tuolta alempaa luin kirjoitusta siitä, että on kamalaa lähettää lapsi "etävanhemmalle", jos hänellä on jo uusi kumppani.
Mielestäni se asia on vaan niin, että kun olen itse eronnut ja exäni asuu avoliitossa, niin en todellakaan voisi pakottaa tätä naista lähtemään siksi aikaa kodistaan, kun lapseni menee isälleen...hei haloo...
KYLLÄ TEIDÄN ON VAAN PAKKO KESTÄÄ, ETTÄ EXÄLLÄ VOI OLLA UUSI KUMPPANI JA SILTI HALUAA OLLA LAPSENSA KANSSA...
Asun itsekkin etäisän kanssa avoliitossa, olisiko minunkin pitänyt aikoinaan lähteä aina kotoani pois viikonlopuksi (kun asuin kirjoilla miehen kanssa), kun mieheni exä lähetti lapsensa meille...
tuolta alempaa luin kirjoitusta siitä, että on kamalaa lähettää lapsi "etävanhemmalle", jos hänellä on jo uusi kumppani.
Mielestäni se asia on vaan niin, että kun olen itse eronnut ja exäni asuu avoliitossa, niin en todellakaan voisi pakottaa tätä naista lähtemään siksi aikaa kodistaan, kun lapseni menee isälleen...hei haloo...
KYLLÄ TEIDÄN ON VAAN PAKKO KESTÄÄ, ETTÄ EXÄLLÄ VOI OLLA UUSI KUMPPANI JA SILTI HALUAA OLLA LAPSENSA KANSSA...
Asun itsekkin etäisän kanssa avoliitossa, olisiko minunkin pitänyt aikoinaan lähteä aina kotoani pois viikonlopuksi (kun asuin kirjoilla miehen kanssa), kun mieheni exä lähetti lapsensa meille...
Vastaukset 20
Vanhimmat
tähän maalimaan kun mahtuu kaikenlaista mitä ei voi käsittää.
Kenenkään ei tarvitse kotoaan lähteä yhtään mihinkään. Eikö ole kaikkien kannalta paras, VARSINKIN LAPSIEN, että heidän ympärillään on useampi turvallinen ihminen.
Yrittäkää aikuiset ihmiset käyttäytyä kunnolla ja käsitellä jossain muualla omia tunteitanne kun lasten läsnä.
Mun ei tartte huolehtia exän tulevista naisystävistä, sillä kyllä exä itse pitää huolen siitä, etteivät ole kauaa maisemissa.
Ja viimeistään sitten, kun vien kolme poikaamme kylään, saa nainen jalat alleen. Pojat ovat kyllä aivan ihania, mutta isä on niin täynnä itseään ja yliylpeä lapsistaan, että kukaan selväjärkinen ei jaksa kuunnella. Eikä exä selväjärkistä saa, joten se siitä.
meilläkin niin. mun exä aina tuo väkisin uudet mammansa mun eteen konstilla tai toisella. se toimii ihan päinvastoin...esittelee aina uudet muijansa mulle ja lapsilleen, ennenkuin tietää muijasta sukunimeä pidemmälle...
Aloitit tämän keskustelun, ja tässähän se pointti tulee; exäsi vie lapsensa ties kenen luo. Ja kuten aiemmin olet kirjoittanutkin, että hän (exäsi) majailee aina jokun naisen luona ja vie sinne siis myös lapset, ja että tämä 'majailupaikka' vaihtuu kohtuullisen tiuhaan. Olet myös kertonut, että lapset eivät enää halua tavata isäänsä. Siis miksi kirjoitit tämän aloituksen, kun omalla kohdallasi on juuri se etsimäsi vastaus, miksi jotkut eivät halua lapsiensa tapaavan exän uutta. Että haloo vain itsellesi.
siitä kiinni, vaan siitä että exäni kumppanit vaihtuu tiuhaan ja lapset ovat seklaisin. eron jälkeen exäni seurusteli naisen kanssa n. 2 vuotta tiiviisti ja lapset pitivät tästä "äitipuolestaa". silloin minulla ei ollut asiaa mitään vastaan, vaan idea onkin nyt se, että lapset eivät aina tiedä, kun isälleen lähtevät, että mihin osoitteeseen ja kenen naisen asuntoon he menevät..
Ymmärsin tietenkin olevan suuri ero sillä vaihtuvatko isän naiset jatkuvasti vai onko isällä yksi uusi nainen.
Teillä isän naiset vaihtuvat, samoin kai majapaikat, mutta on niitä joilla elämä on stabiilia ja tarkoituksena pitkäaikainen suhde. En ymmärrä miksi lapsia kannustettaisi eroamaan isästään uuden naisen takia. En olisi hyvä äiti jos niin tekisin. Lapsia päinvastoin pitää kannustaa ymmärtämään tilanne ja osapuolten roolit. Ei varmasti monilla uusilla naisillakaan helppoa ole.
Toisilla on omiakin lapsia joiden mielentilasta joutuu tasapainoilemaan, ja lisäksi miehen kenkkuilevat lapset, ehkä exäkin. Meillä on niin, mutta onneksi oma exäni on niin sanotusti meidän puolella ja tukee lapsiamme tässä tilanteessa terveesti. Onneksi nyk. mieheni ja minun suhde on uskomattoman vahva ja jaksamme olla toistemme tukena. Välillä on itketty yhdessä ja uskotaan vahvasti tilanteen parantuvan vuosien kuluessa vaikka nyt aina välillä ei jaksaisi mennä töihin kun kotona on viikonloppuna taiteiltu mustasukkaisten murkkujen tempauksista. Monesti ihmetellään mistä niiden ideat oikein saa lähtönsä.
mieltä, toivottavasti et ole käsittänyt väärin. olen tässä pian 4 vuotta kannustanut poikiani lähtemään isänsä luokse, vaikka tilenne on siellä mikä on.
nyt vaan minun pinna loppuin, koska olen exälleni puhunut ja hän on luvannut ottaa lapsensa ns. vakavammin ja olevan isä isolla I:llä.
pojat ovat vaan nyt siinä iässä, etten voi kyllä pakottaakaan heitä enään, koska purnaavat. teen silti työtä sen eteen, että tapaavat isäänsä.
EXÄLLÄ OLLUT MYÖS SELLAISIA KUMPPANEITA, JOISTA POJAT OVAT TYKÄNNEET, eli on varmaan kysen vain sellasesta, ettei pojat aina tiedä, mihin ne kulloinkin joutuvat...
voitaisi tehdä että nuo mun mielestä raiteiltaan pois joutuneet äidit ymmärtäisivät asian lasten näkökulmasta eikä vain itsensä ja omien pelkojensa ja kenties myös katkeruudenkin takia? Lapsia käy sääliksi. Oppivat ihan omituisen elämänmallin. Äiti saa ja pitää puolustaa lapsia, mutta onko se enää puolustamista kun yrittää viedä heiltä rakkauden lasten isään?
Uskon ymmärtäneeni tilanteesi ok. Ja miten sitten lapsille selittää että isällä on oma tapansa osoittaa välittävänsä heistä vaikkei aina mene normien ja sääntöjen mukaan. Mun mielestä pääasia että tekee jotain ja parhaansa niillä kyvyillä mitä on. Naiset vaihtuu, lapset pysyy. Lapsia voi ohjata ja opastaa. Murrosiässä taistellaan kaikkea vastaan ja poikkiteloin. Toivottavasti lapsesi edes myöhemmin näkevät kokonaisuuden, että kaiken takana isä on välittänyt heistä.
Mulla ei ole edes uutta naista ollutkaan mutta exä ei anna lasten tulla mun luokse koska se pelkää et siellä on joku vieras nainen.
Siispä joudun tapaamaan lapsia sen luona.
En tiedä onko exällä miestä. Sais hankkia ettei olis niin kärttysä. Mulla ei ole sitä vastaan yhtä mitään. Kun vaan on jollaan tapaa tolkullinen, lasten takia.
mielestäni eron jälkeen kummallakin on oikeus uuteen suhteeseen ja lapset siinä mukana tulee mukavasti. isäni ja äitinikin eronnut aikoinaan ja molemmat uusissa naimisissa..
itselleen saa. Oikein jos sitä lykästää, niin jonkun tosi luuserin nappaa hampaisiinsa. Sääliöpisteet sellaisille.
Vähän susiluuseriksi mäkin itseni tunnen kun en arvannut millanen naisesta voi iän mukana tulla ;)
Kiitän säälipisteistä....edes joku arvostaa ;)
Erosimme pitkästä avioliitosta ja teini-ikäinen tyttäremme muutti isänsä eli exäni kanssa asumaan. Miehen toivomuksesta. No, exällä on nyt sitten uusi naisystävä, oli jo heti eropäätöksemme tultua julkiseksi. Minä en tätä naisystävää tunne enkä osaa ottaa mitään kantaa hänestä, mutta nyt on tyttären välit isäänsä täysin viilenneet. Tytär on ilmeisesti mustankipeä tästä uudesta naisesta ja erityisesti naisen koulu-ikäisestä lapsesta ja sanoo, ettei erityisemmin halua edes tutustua naiseen sen lähemmin. Nyt on mennyt tilanne semmoiseksi, että tytär ilmoitti muuttavansa minun luokseni. Hmmm, tiedä sitten mitä ajatella...
ovat hankalia..tiedän ihan kokemuksella. olihan minullakin ongelmia tytärpuoleni kanssa aluksi. mutta nyt hän itsekkin naureskelee alkukankeudella ja sille mustasukkaisuudelleen ja meillä menee ihan ok.
Tietys täytyy myös kunnioittaa, jos lapsi ei halua tavata isän uutta puolisoa, koska teini jo saa itse päättää näistä asioista.
sinä itse teet virheen, jos lapsellesi haukut tätä naista tai exääsi..yirtä kannustaa tytärtäsi edes tutustumaan naiseen kunnolla ja puhu hänen kanssaan, sillä teinikin voi olla mustis ja käsittää sen ajallaan..
En osaa tehdä virhettä suuntaan enkä toiseen, koska en tunne tätä naista enkä ole häntä koskaan edes tavannut. Siispä en pysty tyttärelleni sanomaan hänestä juuta enkä jaata. Tytär on kyllä kuvaillut naista milloin mitenkin ja todennut, ettei ole oikeen minkäänmoinen eikä heillä ole mitään yhteistä puhumista. On vielä todennut, että "äiti, sä oot sentään nainen" :)) No, mitäpä tuohon sitten muuta, kuin oon yrittänyt loivennella ja todeta, että luottais nyt vaan isänsä naismakuun; valitsihan hän aikoinaan minutkin ja oltiin lähes parikymmentä vuotta yhdessä.
Mutta voin hyvin kuvitella, ettei miehen tytär ole niitä helpoimpia tapauksia uuden naisen elämässä.
ollut siis helppoa mullakaan. kyllä se tytär on alussa aina hankalampi, kuin poika. miehen pojan kanssa ei ollut koskaan ongelmia. nuorin on tyttö, mutta olin niin nuori tavatessamme, ettei tullut ongelmia...
Kun mun tytär pisti välit poikki isäänsä isän hankittua uuden naisystävän, niin on itsetuntoani hivellyt miten hyvä äiti minä lapsilleni olen. Enkä muutes silti ole haukkunut exääni lapsille tai sen uutta naista. Eräs ystävä kyllä kehotti mua kertomaan tytölle ettei tuolla tavalla saisi edes ajatella, ja luopuisi mustasukkaisuudestaan, mutta en oikein osaa kun se kuitenkin on niin kiva että lapsi saa minusta turvaa mielipiteilleen. Aikanaan hän kuitenkin kasvaa ja alkaa ajatella toisin.
joskus..toivottavasti ainakin..heh. truo on ikävä tilanne. itsekkin aikoinaan elänyt nuoruuteni äiti ja hänen uuden miehensä kanssa, enkä silti voinut miteskään pahoin.
mielestäni nuoret ovat siinä suhteessa itsekkäitä, että kyllähän se onnen oikeus on jokaisella ihmisellä ja uuden kumppanin löytäminen eron jälkeen.
jos aattelee mistä siinä on kysymys; sehän on kai pelkoa isän menettämisestä vieraalle ihmiselle, naiselle ja tämän lapselle. Vanhempien ero on tarpeeksi kova paikka niin lapselle kuin nuorellekin, siitä ei päästä mihinkään ja uudet ihmiset siinä kuviossa on aina jonkunmoinen uhka.
Ja onhan sekin tavallista, ettei kaikki ihmiset vaan kerta kaikkiaan tule toimeen keskenään, ei aikuisetkaan.