kun voimat menevät oman minän kieltämiseen? Olen suhteessa jossa ei ole tulevaisuutta, mutta josta minulla ei ole voimaa pyritellä irti ja toinenkaan ei siihen kykene. Olen sydän juuriani myöten rakastunut ihmiseen jota en saa rakastaa. Toiselle vain hetkellisesti kuuluminen on tuskaa, kaikki muu on hengissä selviytymistä, pakollista kestämistä. Tiedän että kaikki unelmat särkyvät vähitellen ja tunteet turtuvat vuosien myötä. Haluan lopettaa kun kaikki on vielä hyvin, ennen kuin tämä suhde jäytää meidät molemmat kuoliaaksi. Miten rakkaus haudataan?
Kuinka elämästä
selviää,
4812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulosti todella tutulta tuo sinun tilanteesi, itse vähän samanlaisessa tilanteessa...voimat on ihan loppu.Olen suhteessa jossa on tapahtunut todella paljon asioita lyhyenajan sisällä, pettämistä molemmin puolin yms.Itselläni on tunteet lopahtaneet häntä kohtaan jo kuukausia sitten ja olen yrittänyt lopettaa suhdetta jo useita kertoja..huoh..tänään viimeksi!Olen rakastunut toiseen henkilöön palavasti ja tiedän ettei siitä uudesta rakkaudesta edes tulisi mitään :/ mutta ahdistaa myös olla tunteettomassa suhteessa ns. "väkisin" ja toisen mieliksi :(,tämä toinen vain haluaa jatkaa ja sanoo rakastavansa yms. enkä halua loukata häntä enempää joten olen miettinyt samaa että miten tunteet saisi haudattua?
Että uhrautuminen ei ole rakkautta.
Sä vaan kuvittelet että se on.
jos toista rakastaa sydämestään ei siitä rakkaudesta pysty luopumaan.tää on nyt kiinni siitä pystytkö sä unohtamaan vaan kaiken ja jatkamaan vai haluaisitko suhdetta kuitenkin yrittää jatkaa ja katso tulevaisuuteen mitä se tuo tullessaan.joskus kun yrittää uudelleen voi huomata tiettyjä asioita joita ei ennen huomannut ja suhde toimiikin.jos unelmat särkyvät ei elämässä ole mitään mistä haaveilla ja haaveita saa olla muista se!
ei ole. Olen jo kauan yrittänyt, tuloksetta. Löysin elämää suuremman rakkauden, sen josta kaikki haaveilevat. Minun onnellisuuteni määräytyy niiden lyhyiden hetkien kautta mitä olen viettänyt hänen kanssaan. Samalla se on katkeruuden ja pettymyksien ilmentymä siitä toteutumattomasta elämästä mitä meillä olisi voinut olla. Jättäisin vieläkin elämäni ja uhraisin kaiken mitä minulla on silmän räpäyksessä, jos vain hän pyytäisi, mutta tiedän hän ei koskaan pyydä. Ei hän uskalla ottaa sitä askelta, ei edes minun takiani. Tiedän että jäljelle lopulta jää vain turhautuminen ja tuska, mutta senkin uhalla olen kykenemätön lopettamaan.
Kiitos kuitenkin kaikille ajatuksen uhranneille.