Tämä kysymys on julkaistu Hyvä Terveys-lehden verkkosivuilla, ja siihen on vastannut lääkäri:
"2000/11 Paino ei laske
"Kirsi", jolla on pituutta 168 senttiä ja painoa 75 kiloa, kysyy kuinka nopeasti elimistö tottuu laihduttamiseen ja alkaa toimia säästöliekillä. Hän aloitti laihduttamisen keväällä ja laihtui aluksi kilon viikkovauhtia. Kahden kuukauden kuluttua laihtuminen pysähtyi kuin seinään.
Laihduttamiseen liittyy kahdenlaisia muutoksia energiankulutuksessa. Kun on tiukalla dieetillä ja laihtuu, elimistö menee viikon, parin kuluessa "säästöliekille". Se tarkoittaa, että lepoenergiankulutus pienenee. Se on meihin sisäänrakennettu systeemi, jonka avulla ihminen on vuosituhansien ajan selvinnyt puuteaikojen yli. Kun energiaa säästetään, pärjätään niukalla ruoalla pitempään.
Energiankulutuksen pienenemisen määrä riippuu dieetin ankaruudesta. Hyvin tiukoilla dieeteillä se pienenee kymmenisen prosenttia. Energiankulutuksen väheneminen ei siis ole kovin paljoa, ehkä jotain 100–200 kcal:n verran. Tämä säästöliekillä kuluttaminen loppuu, kun dieetti päättyy. Silloin kun paino ei enää muutu (jolloin ruoasta tulee sama määrä energiaa kuin mitä kulutetaan) säästöliekillä olo lakkaa. Kysyjällä ei siis voi olla kyse mistään säästöliekistä.
Laihduttamiseen liittyy toinenkin muutos energiankulutuksessa, mutta se ei ole ohimenevä säästöliekkivaihe. Kun ihminen laihtuessaan pienenee, hänen energiankulutuksensakin pienenee. Nyrkkisääntönä on, että energiankulutus vähenee noin 500 kcal 15 kilon laihtumista kohti. Tämä riippuu kokonaan siitä, paljonko laihdutaan. Kymmentä kiloa kohden kulutus pienenee noin 330 kcal ja viittä kiloa kohden noin 170 kcal.
Selitys energiankulutuksen pienenemiselle on, että "pienempi kone" kuluttaa vähemmän energiaa. Tämä pienentynyt energiankulutus on pysyvä niin kauan, kun paino ja liikuntamäärä pysyvät ennallaan. Painonhallinta eli laihtumistuloksen ylläpito edellyttää, että energiansaantia vähennetään uutta energiankulutuksen tasoa vastaavaksi. Toinen mahdollisuus on lisätä päivittäistä liikkumista niin, että energiankulutus suurenee riittävästi. Viisas tekee molemmat.
Mitään yhtäkkistä muutosta energiankulutuksessa ei voi tapahtua. Kun tuntuu siltä, että paino ei millään enää laske, on syytä tarkistaa, tuleeko kaloreita tosiaan se määrä kuin arvelee. Vai falskaako systeemi jossakin kohden?
Kysyjä voisi myös miettiä, kannattaisiko laihduttamisen sijaan keskittyä painon pitämiseen nykyisellään. Hänen pituisensa henkilön normaalin painon raja on noin 70 kiloa. Kannattaako enää muutaman kilon takia ryhtyä kovin ankariin laihduttamisiin?"
"2000/11 Paino ei laske
"Kirsi", jolla on pituutta 168 senttiä ja painoa 75 kiloa, kysyy kuinka nopeasti elimistö tottuu laihduttamiseen ja alkaa toimia säästöliekillä. Hän aloitti laihduttamisen keväällä ja laihtui aluksi kilon viikkovauhtia. Kahden kuukauden kuluttua laihtuminen pysähtyi kuin seinään.
Laihduttamiseen liittyy kahdenlaisia muutoksia energiankulutuksessa. Kun on tiukalla dieetillä ja laihtuu, elimistö menee viikon, parin kuluessa "säästöliekille". Se tarkoittaa, että lepoenergiankulutus pienenee. Se on meihin sisäänrakennettu systeemi, jonka avulla ihminen on vuosituhansien ajan selvinnyt puuteaikojen yli. Kun energiaa säästetään, pärjätään niukalla ruoalla pitempään.
Energiankulutuksen pienenemisen määrä riippuu dieetin ankaruudesta. Hyvin tiukoilla dieeteillä se pienenee kymmenisen prosenttia. Energiankulutuksen väheneminen ei siis ole kovin paljoa, ehkä jotain 100–200 kcal:n verran. Tämä säästöliekillä kuluttaminen loppuu, kun dieetti päättyy. Silloin kun paino ei enää muutu (jolloin ruoasta tulee sama määrä energiaa kuin mitä kulutetaan) säästöliekillä olo lakkaa. Kysyjällä ei siis voi olla kyse mistään säästöliekistä.
Laihduttamiseen liittyy toinenkin muutos energiankulutuksessa, mutta se ei ole ohimenevä säästöliekkivaihe. Kun ihminen laihtuessaan pienenee, hänen energiankulutuksensakin pienenee. Nyrkkisääntönä on, että energiankulutus vähenee noin 500 kcal 15 kilon laihtumista kohti. Tämä riippuu kokonaan siitä, paljonko laihdutaan. Kymmentä kiloa kohden kulutus pienenee noin 330 kcal ja viittä kiloa kohden noin 170 kcal.
Selitys energiankulutuksen pienenemiselle on, että "pienempi kone" kuluttaa vähemmän energiaa. Tämä pienentynyt energiankulutus on pysyvä niin kauan, kun paino ja liikuntamäärä pysyvät ennallaan. Painonhallinta eli laihtumistuloksen ylläpito edellyttää, että energiansaantia vähennetään uutta energiankulutuksen tasoa vastaavaksi. Toinen mahdollisuus on lisätä päivittäistä liikkumista niin, että energiankulutus suurenee riittävästi. Viisas tekee molemmat.
Mitään yhtäkkistä muutosta energiankulutuksessa ei voi tapahtua. Kun tuntuu siltä, että paino ei millään enää laske, on syytä tarkistaa, tuleeko kaloreita tosiaan se määrä kuin arvelee. Vai falskaako systeemi jossakin kohden?
Kysyjä voisi myös miettiä, kannattaisiko laihduttamisen sijaan keskittyä painon pitämiseen nykyisellään. Hänen pituisensa henkilön normaalin painon raja on noin 70 kiloa. Kannattaako enää muutaman kilon takia ryhtyä kovin ankariin laihduttamisiin?"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siinäpä tuli se totuus. Jos paino ei laske, ei kyse todellakaan ole siitä että henkilö söisi liian vähän. Vaan hän syö todennäköisimmin liian PALJON.
...voi kysymyksessä olla myös säästöliekki. Se on sitä todennäköisempi mitä enemmän alle 1500 kcal:n päivittäisissä syömisissä mennään. Säästöliekin vaaraa ei ole, jos kalorivaje pidetään reilussa 500 kcal:ssa vuorokaudessa. Tässä yksi keino jolla voi testata onko säästöliekki kyseessä: lisätään syömistä huomattavasti muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen odotetaan muutama päivä. Jos paino lähtee taas laskuun, se on ollut "shokkiherätystä" vailla ja elimistö säästöliekillä.
Usein tuo toimii, ainakin itse huomasin että kun kalorivajaus huiteli lähellä tuhatta päivässä, paino jumahti paikalleen. Kun aloin syödä enemmän ja tavoitella tuota 500 kcal:n vajetta, paino lähti taas putoamaan. Jos vaje on liian suuri, paino nousee takaisin kun syömistä lisätään normaaliin kulutukseen saakka. Esim. Painonvartijoissa käy usein näin, kun pisteiden laskeminen lopetetaan. Minusta tuo sopii esimerkiksi siitä mitä liian suurella vajeella laihdutus voi tehdä.
No tuota tuota, ikävä rikkoa illuusio mutta missään tutkimuksissa ei ole pystytty todistamaan mässäyspäivän aineenvaihduntaa ja laihdutusta kiihdyttävää vaikutusta. Se on urbaani legenda.
Lukekaa uudelleen tuo teksti. Siinä nimenomaan sanotaan, että jos paino junnaa pitkään paikallaan, ei ihminen silloin VOI olla säästöliekillä koska säästöliekki liittyy aina siihen laihdutukseen ja energiavajeeseen. Ilman energiavajetta ei ole säästöliekkiä, ja energiavajeella ihminen laihtuu. Ei energiaa muodostu tyhjästä.
Veikkaan että suurin osa ihmisistä ei vaan osaa laskea kaloreita...tai eivät laske kaikkea oikein, tai jättävät repsahdukset laskematta, tms. Tai luulevat että heidän peruskulutuksensa on korkeampi kuin se oikeasti on. Kulutuksessa on suuria yksilökohtaisia eroja.
Esimerkki: 60 kiloinen nainen laihduttaa 10 kiloa. Sen jälkeen hän haluaa vielä laihduttaa pari kiloa. 50-kiloisena hänen peruskulutuksensa ei ole enää sama kuin se oli 60-kiloisena. Jos hän edelleen noudattaa sitä 1400 kalorin dieettiä (joka hänet laihdutti 60 kilosta 50:n kiloon), ei hänen painonsa enää putoa, koska tuo 1400 kaloria on niin lähellä hänen peruskulutustaan. Tai laihtuminen on niin pientä, että sitä ei käytännössä edes huomaa.
No, sovitaan sitten niin.
Mua hämää miten painoni jumitti 85kg hujakoilla kuukausitolkulla pudotettuani ensin n. 40kg melko suoraviivaista tahtia. Nyt se on lähtenyt taas laskuun, ja syön enemmän kuin mitä silloin kun jumittelin. Näinhän ei nyt siis voi olla, mutta silti on, vähänkö outoa.
Niinhän tuossa vastauksessa juuri sanottiin, jos syö liian vähän, elimistö menee säästöliekille eikä laihtumista tapahdu:
"Kun on tiukalla dieetillä ja laihtuu, elimistö menee viikon, parin kuluessa "säästöliekille". Se tarkoittaa, että lepoenergiankulutus pienenee. Se on meihin sisäänrakennettu systeemi, jonka avulla ihminen on vuosituhansien ajan selvinnyt puuteaikojen yli."
Kun alat syödä enemmän, elimistö "päästää irti" niistä kaloreista, joista se on säästöliekin aikana pitänyt tiukasti kiinni. Elimistön mielestä nälänhätä on loppunut ja voi taas antaa mennä. Moni tekee sen virheen, että yrittää kituutella liian vähäisellä energiamäärällä, mutta se vain ei toimi pitemmän päälle. Pitää syödä tarpeeksi, mutta vähän vähemmän kuin kuluttaa.
Jos syö vähemmän kuin kuluttaa, on jokatapauksessa säästöliekillä, olipa kalorivaje pieni tai suuri. Näin kirjoitetaan mm. ravitsemus- ja liikunnan alan ammattilaisten tuottamassa kirjassa "Liikuntaravitsemus". Siinä todetaan että säästäliekin vaikutus on oikeasti pienempi kuin kuvitellaan.
Jos laihdutus alkaa junnaamaan, ja ihminen alkaa sitten syömään enemmän (eli sen oman kulutuksensa verran) ei mitään kalorivajetta pääse syntymään. Eli ei ole säästöliekkiä, mutta ei ole myöskään kalorivajetta eikä laihtumista.
Toki aina voi yrittää sitä, että laihduttaa ensin tiukasti 2 viikkoa, sitten alkaa hetkeksi syömään oman kulutuksensa verran (silloin ei kuitenkaan laihdu, päinvastoin paino voi jopa nousta alusta) jolloin elimistö ei enää ole säästöliekillä, ja sitten taas jatkaa laihdutusta 2 viikkoa. Ja uudelleen ja uudelleen.
Mutta jos ihminen on laihduttanut ensin vaikka 3 kk menestyksekkäästi, niin niistä kolmesta kuukaudesta hän on ollut 2,5 kk:ta säätöliekillä JA SIITÄ HUOLIMATTA laihtunut. Todennäköinen syy junnaamiseen ei enää siinä vaiheessa ole säästöliekki, vaan nimenomaan liian suuri kalorien määrä suhteessa uuteen, laihtuneeseen painoon ja sen myötä laskeneeseen peruskulutukseen.
Selvä. Millä termillä voisi sitten kuvailla sitä efektiä, minkä mm. monet painonvartijoiden menetelmällä laihduttelijat huomaavat kun koittavat nopeuttaa prosessia syömällä vain puolet pisteistään? Vrt. paastoajat ja/tai esim. ~500kcal/pvä -diettaajat? Eli kun päivittäinen kalorimäärä jää todella pieneksi, paino ei vaan putoa vaikka kaavoja tuijottamalla pitäisi hävitä pari-kolme kiloa viikossa.
En mäkään osaa sitä selittää, mutta kokemuksen perusteella tuntuisi vahvasti siltä että kriittistä on nimenomaan riittävä syöminen ja ajoittainen kulutuksen saavuttaminen / ylittäminen (=mässäilypäivä), on sitä pystytty todistamaan tai ei.
En ole elämässäni nähnyt tai tavannut ihmistä joka olisi oikeasti syönyt 500kcal per päivä (ei vain sanonut syövänsä) eikä siitä huolimatta laihtuisi. Mun nähdäkseni se on sula mahdottomuus, koska energiaa ei voi muodostua tyhjästä. Se on vaan kaikkeen elolliseen liittyvä perusfakta; energiaa tarvitaan elämiseen, liikkumiseen, jne. ja se energia on otettava jostain.
Luulen että pisteitään puolittavat retkahtavat ennemmin tai myöhemmin ja pilaavat sillä laihduttamisensa.
Jos ihminen ei hyvin matalalla kalorimäärällä oikeasti laihtuisi, niin miten ihmeessä sairaalat on täynnä anorektikkoja, jotka painavat 30-40 kiloa? Miten he ovat laihtuneet niin pieniksi, jos kerran säästöliekki estää ihmistä laihduttamasta pois rasvavarastoja?