Kävi vahinko, jonka seurauksena raskaustestissa kaksi punaista viivaa. Asiaa puntaroituani haluaisin lapsen pitää, mutta isä ei lasta halua. Onko kokemuksia isän suhtautumisesta vahinkoraskauteen?
Isän suhtautuminen pieneen.
^Minttu^
245220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
lasta niin isä ei halua lasta!! Olet itsekäs jos vahingon kautta pakotat jonkun vanhemmaksi!! Lapset hankitaan yhteisesti!!!! Luultavammin mies lähtee lätkimään... Mieti vielä, lapsen hoito yksin on välillä HELVETTIÄ!!!
mutta äidin voi pakottaa aborttiin?? Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Jos ei lasta halua eikä mies kykene itse huolehtimaan näinollen esim. tuplaehkäisystä, niin silloin asioista NEUVOTELLAAN!
AP: Meillä mies olisi halunnut abortin, koska ei kuulemma ollut valmis isäksi. Mutta itse en aborttiin kyennyt. Ei se mies minnekkään lähtenyt ja lapset ovat hänelle rakkainta elämässä. Ja vaikka ensin oli lastenhankintaa vastaan, niin vauvan synnyttyä hän jopa valvoi lapsen kanssa yöllä jotta minä sain nukkua.
Mutta sitähän ei etukäteen tiedä miten se mies reagoi. Onhan noitakin jostka lähtee kävelemään tai tulee eteen muita ongelmia! Tee omatuntosi mukaan. Ei ketään voi pakottaa aborttiinkaan. Mielestäni on ihan järjetöntä että miehet eivät itse huolehdi ehkäisystä, ja sitten naiset pakotetaan aborttiin.
Tulee mieleen, että olisiko niin että tuo on juuri se oikea asenne, jolla mies saadaan pysymään ja ottamaan vastuu. Onneksi olkoon, toivottavasti itsekin löydän riittävästi viisautta ja tervettä ja *riittävän isoa* itsetuntoa...noilla miehillä kun on niin selvää omat oikeudet ja muita ei välttämättä näe jollei itsestäänselvyyksiä todeta ääneen, kun ei niitä muuten välttämättä nykymaailmassakaan tule ajatelleeksi...
...vahinko tapahtui? Siis unohtuiko pilleri, puhkesiko kortsu??
Kyllä tämä vahinko on ihan yhtä paljon sinun kuin miehesikin syytä, sillä yhdessähän touhusitte.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Pari vuotta sitten myös miehelleni ja minulle sattui vahinko, lähinnä minulle, joka huolehdin ehkäisystä, pillereitä unohtui. Mutta se on valitettavasti elämää se. Mies ei ollut innostunut alkuun lapsesta, mutta sanoi että yhdessähän tässä on hommailtu. Pitkä suhde takana, joten aikansa sulateltuaan lämpeni ajatuksesta tulevasta lapsesta minun kanssa. Mutta asiaan liittyy taas monia asioita, mm.pelko, edellisen parisuhteen helvetistä ( josta lapsia). Miehet tarvitsevat, eivät kaikki, hiukan aikaa asioiden sulatteluun. Yritä keskustella järkevästi hänen kanssaan
Toisin kuin tuo eräs tuolla kirjoittaa, yksin pärjää kyllä lapsen kanssa. Monet parisuhteessakin elävät ääidit pyörittävät perhe-elämää lähinnä yksin. Raha riittää aina kyllä.
Voimia sinulle! Kyllä asiat vielä järjestyvät, niillä on vaan tapana tehdä niin=)
Kyllä se ehkäisy on molempien asia, vaikka kuinka pillereitö söisikin. Ei pilleritkään takaa varmaa ehkäisyä vaikka kuinka tarkka olisi.
Ei sillä taida olla merkitystä miten vahinko sattui. Se sattui ja se miten se tapahtui ei ole asian ydin eikä sinun asiasi tietää.
pilleriä unohtaa.
Vauva on nyt parin viikon, ja on vienyt täysin isänsä sydämen!
Aina ei tietenkään käy näin onnellisesti.
sattu "vahinko" isä oli varmasti enempi innoissaan kuin minä itse:) nyt pikkunen "vahinko" onkin sitten jo pian 2vuotias ja toista tehdään innolla.
vahinko kun en ollut syönyt pilleritä ja mainitsin asiasta miehelle.Emme olleet sillä hetkellä yhdessä.Raskaustesti näytti positiivistä.Halusin pitää lapsen mutta mies ei.Sanoin silloin miehelle että pidän tämän lapsen ja kasvatan vaikka yksin.Miehen kanssa en ollut tekemisissä koko raskaus aikana.Nyt vauva on 3 viikkoinen ja olen nyt hyvissä väleissä isän kanssa.Vauvaa hän ei ole vielä käynyt katsomassa mutta on tulossa lähiaikoina.En aio pakottaa häntä mihinkään koska tein loppupeleissä päätöksen yksin.Nyt rauhassa katsellaan haluaako isä olla tekemisissä pikkuisen kanssa.Tällä hetkellä näyttää jo hieman valoisammalta :)
Tulin vahingossa raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Lapsen isällä oli huomattavasti positiivisempi asenne lapsen pitämiseen siinä elämänvaiheessa kuin minulla.
Nyt meillä on kohta 3 viikkoa vanha vauva :)
Jos sinä haluat vauvan pitää ja mies ei niin päätös on loppujen lopuksi juuri sinun käsissäsi. Jos isä ei halua olla tekemisissä vauvan synnyttyäkään, ei häntä voi siitä syyttää. Silloin sinun täytyy ymmärtää että lapsi on yksin sinun vastuullasi. Tätä mieltä minä olen.
Lapsen isä on ainakin taloudellisesti vastuussa lapsestaan, oli lapsi sitten "vahinko" tai toivottu.
Lapsi voi olla yksin äidin vastuulla, mutta isä on silti elatusvelvollinen.
ellei tunnusta isyyttä.
Ja jos jo ennen lapsen syntymää oli selvää ettei isä halua olla tekemisissä niin ei pidä pakottaa.
Miehen isyys ei ole siitä kiinni, tunnustaako hän isyytensä vai ei. Eihän äitiyskään ole äitiyden tunnustamisesta kiinni, vaan siitä, että on pistänyt lapsen maailmaan. (Adoptiolapsen vanhempi on tietysti myöskin vanhempi, mutta nyt ei puhuttu siitä.) Myöskään "lapsi-ajatukselle lämpiäminen" ei mitenkään vaikuta asiaan. Jos lapsen annetaan syntyä, niin mies on isä. Naista ei voi pakottaa aborttiin, mutta hän voi sen halutessaan valita. Sillä ei ole merkitystä, oliko se vahinko, kyllähän jokainen ymmärtää että seksi saattaa johtaa raskauteen. Jos isä sitten päättää ettei haluakaan olla lapsen kanssa tekemisissä niin hänen kannattaa miettiä omia moraalikäsityksiään ennen kuin lähtee seuraavaan suhteeseen. Tätä mieltä olen.
Kyllä äiti on aina lapsen biologinen äiti vaikka lapsensa adoptioon antaa. Sama koskee isyyttä vaikka isä ei lapsensa kanssa olisikaan tekemisissä.
"Sillä ei ole merkitystä, oliko se vahinko, kyllähän jokainen ymmärtää että seksi saattaa johtaa raskauteen."
Kyllä seksiä harrastetaan muutenkin kuin siitä syystä, että tehdään lapsia. Riskejä seurauksista on kaikissa asioissa, joita ihmiset päättävät elämässään tehdä.
"Jos isä sitten päättää ettei haluakaan olla lapsen kanssa tekemisissä niin hänen kannattaa miettiä omia moraalikäsityksiään ennen kuin lähtee seuraavaan suhteeseen."
En sano että isät saisivat vastuustaan luopua. Sanon ettei ketään voi pakottaa isyyteen sen enempää kuin äitiyteenkään. Minulla on lapsi ja jos mieheni ei tätä lasta olisi halunnut niin en olisi voinut häntä pakottaa lasta kanssani saamaan. Piste. Sama koskee yhden illan suhteita. Isää ei voi pakottaa tekemään sitä vahinkolasta sen enempää kuin äitiäkään.
Taloudellista vastuuta ei ole ellei isyyttä tunnusta. Itse otit alunperin esille taloudellisen seikan, en minä.
Arvostan sinunkin mielipiteitäsi, lyhyt kommentti vaan:
"Kyllä äiti on aina lapsen biologinen äiti vaikka lapsensa adoptioon antaa. Sama koskee isyyttä vaikka isä ei lapsensa kanssa olisikaan tekemisissä."
Juu, biologia on biologiaa, mutta tarkoitin toisinpäin, että myös adoptioäiti on äiti, ja aivan samassa määrin kuin biologista lastaan hoitava äiti. Sama tietenkin pätee miehiin.
"Taloudellista vastuuta ei ole ellei isyyttä tunnusta. Itse otit alunperin esille taloudellisen seikan, en minä."
En ole aiemmin kirjoittanut aiheesta, joten asian otti esille joku muu.
Luulin kyseessä olevan saman henkilön, pahoittelen.
Isä voidaan asettaa elatusvelvolliseksi vaikkei tunnusta isyyttä, siis lakiteitse elatusavut voidaan kyllä hankkia. Onhan tietysti ikävä jos sellaiseen ruvetaan. Meillä ei ruvettu.
Jos tällaista asiaa aletaan lakiteitse selvittämään niin isyyshän selvitetään siinä samalla? Eli isyys tunnustetaan. Ei ketään voi pakottaa elatusvelvolliseksi ilman todisteita. Uskoisin ainakin näin. Ehkä termi ei siinä vaiheessa ole "isyyden tunnustaminen".
Seurustelimme lapseni isän kanssa, ehkäisy unohtui kerran ja lapsi sai alkunsa. Ero tuli kun mies ei ollut valmis isäksi. Päätin pitää lapsen ja lupasin lapsen isälle että hoidan sen täysin yksin eikä isää tarvi mihkää papereihin merkitä. Raskausaikana emme juurikaan ollut tekemisissä, mutta loppuraskaudesta isä kiinnostui. Synnytykseen isä ei halunnut tulla, mutta pientä vauvaansa tuli sitten katsomaan. Pojan synnyttyä tapasimme usein ja isyys käytiin tunnustamassa. Yhteen emme silti palanneet, mutta isä tapailee lastansa edelleen ja ikää tällä vesselillä on nyt 7 kuukautta. Miehet tarvii vaan enemmän aikaa kun naiset tämän "vahingon" hyväksymiseen. Anna miehellesi aikaa.
minusta sun kyllä kannattaa kuunnella tässä asiassa nyt sydäntä eikä sitä 'ettei miehes halua vauvaa'...toivottavasti miehesikin lämpeninis vauva ajatukselle niinkuin joillekin oli käynyt...
Oltiin seurusteltu reilu vuos, koettu jo yks abortti miehen kanssa ja kun pillerivahinko kävi..
Mies sanoi itse että pidetään lapsi..loppuvaiheessa raskautta sain tietää että mies oli pettänyt mua raskauden alussa koska oli "niin sekasin siitä kun elämä loppuu"..Jotenkin sitä vaan jatkettiin siitä huolimatta..
Mutta nyt on oma asunto(lapsi 9kk), kihloissa ollaan ja lapsi on miehelle maailman tärkein asia:)
Osaisiko miehesi (tai joku muu mies vast. tilanteesta?) kertoa, mikä muutti tunnelmat että 'elämä loppuu'? Muuttuiko suhtautuminen siihen että ei 'voi tehdä enää mitään', vai alkoiko tuntua siltä, että kyllähän aika monenlaista voi silti tehdä, ja mikä auttaisi parhaiten hyväksymään seikan? Meillä lapsen isä kyllä tykkää pikkuisesta tosi paljon, ja meidän oma suhde on tosi ihanassa jamassa pääosin, mutta vastuuta ei halua eikä halua hoitaa, koska elämä loppuu jos sellaiseen ryhtyy.
meillä oli aikoinaan lähes sama juttu. lupasi kyllä tukea päätöksessä kuin päätöksessä, mutta halusi silti abortin. mä tulin järkiin vasta sairaalassa jonne olin menny tekeen aborttia.
en sitten tehny.
aluksi mietin että jos se ei haluu isäksi niin en pakota eli kasvatan yksin. mutta ajan myötä hän sit alko suhtautuun asiaan vähän paremmin. ja lopulta oli oikein onnellinen tuleva isä.tai itseasiasssa vasta syntyneen isä, silloin hän vasta osasi iloita. ja nyt sitten ollaan kohta 5 v. eletty ja on hän sanonu että hyvä ku tämä meni näin.
mutta tämä on vain minun kohtaloni.