Täytyy sanoa, että kaikista tähän astisen elämäni varrella eletyistä jaksoista työttömyysjaksot ovat olleet niitä kaikkein mukavimpia ja antoisimpia. Tämän edellytyksenä tietysti on, että on osannut hoitaa raha-asiansa sille mallille, että työttömyysaika ei liikaa rasita taloutta. Kassan rahat pientä sivubisnestä, niin hyvin pärjää. Sitten täytyy taas välillä tehdä vähän töitä, että saa kassan päivät täyteen ja ehkä vähän rahaa varastoonkin.
Tämän kerron erityisesti teille kovasti töitä tekeville, että teiltä on jäänyt kokonaan ymmärtämättä, mikä se elämän todellinen tarkoitus on. Sehän ei suinkaan ole työn ääressä raataminen vaan joutilaisuudesta nauttiminen. Ei pidä olla niin kyltymätön päämäärissään, ihminen pärjää vähemmälläkin. Tehkää te toiset niitä töitä vaan, niin ei minun tartte :)
Tämän kerron erityisesti teille kovasti töitä tekeville, että teiltä on jäänyt kokonaan ymmärtämättä, mikä se elämän todellinen tarkoitus on. Sehän ei suinkaan ole työn ääressä raataminen vaan joutilaisuudesta nauttiminen. Ei pidä olla niin kyltymätön päämäärissään, ihminen pärjää vähemmälläkin. Tehkää te toiset niitä töitä vaan, niin ei minun tartte :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
On tosi tärkeää, että saa olla oman elämän herra. Heti työttömyyden alussa kotiväki kävi kiinni lompakkooni ja yksityiselämääni ja jopa työttömyyteeni. Olin kuulemma henkisesti sairas ja että olisi pitänyt lähteä opiskelemaan. En saanut olla edes ansiosidonnaisella kun heittivät kyseisistä syistä hullujenhuoneelle ja kun tein tämän jälkeen uuden määräaikaisen sopparin ja palautin ansiosidonnaiset, niin jälleen kauhea sählinki ympärilläni. Tipuin työmarkkinatuelle ja vuosia ollut jälleen täyttä helvetti työvoiatoimiston kassa kun eivät muuta keksi kuin tarjota orjatyöpaikkaa. Tämähän ei minua kiinnosta. En todellakaan ole enää kondiksessa ja sama rumba jatkuu sosiaalitoimistossa. Miten helkuttia minä selitän näille "kuntouttaville" ihmisille, että mielummin asentelen Win-Vistaa kuin että menen purkamaan jonkun pesukonetta.
Lähde vaikka muulle paikkakunnalle niin pääset irti elämääsi sotkeutujista. Tee oma ammatin valinta ja mieti mikä työllistäisi. Hyviä ammattikursseja esim. sellaiset joissa joku yritys sisäänkouluttaa työntekijöitä, niin voi hyvinkin työllistyä.
Sellaisen kun löytäisi. Ollut hieman mieli maassa kun on joutunut tuolla virastoissa ravaaaan. Ei ole oikein aivot toimineet. Täältä ei välttämättä siltikään löydy kuin levyseppähitsarin hommia. Ei toimi minun kohdalla. Pitäisi siis löytää jokin edes vähän kohtalainen firma, jossa on asiat kunnossa.
Täysin samaaa mieltä että kyllä työttömyys on ihanaa. Itse en voisi kuvitellakkaan enään meneväni töihin on se meinaan sen verran perseestä tuhlata ainoasta elämästä 8h matkat/päivä. Sääli vaan että joittenki ne työt on kuitenkin tehtävä että rikkaat porhot rikastuu entisestään :)
läpi.
Kuitenkin täyttä asiaa ja todellisuutta joidenkin kohdalla!
Omalla kohdallani täysin sama tilanne kun kirjoittajalla,onko mielestäsi oikein että kaltaiseni sijoittelijat vie työpaikan sellaisilta jotka tarvitsisi kipeästi sen homman ja rahaa.Jos itsekkin olisin joutunut työttömäksi 80 luvun lopulla kun talovelat oli päällä olis ollu kusinen tilanne,kaikkea ei kannata ajatella niin mustavalkosesti.
Kuten totesin: Joidenkin kohdalla mahdollista!
Olen samassa tilanteessa.
Aloittajan viimeinen lause on tarkoitettu ärsyttämään. Se on tarpeetonta. porukka ärsyyntyy muutenkin.
Minulle "velkavapaus" koitti 90-luvun alussa.
Työpaikkoja uskalsin ryhtyä vaihtelemaan hieman aiemmin, 1988.
1996 lopetin säännölliset työt.
Miten vanha olet nyt ja onko perhettä.
Ilmaisuni on saattanut olla turhan mahtipontista karuun todellisuuteen verraten.
Ikää on 58v joten tässä vaiheessa on tietenkin hyvä pullistella.
11-vuotta sitten täytyi asioita suunnitella.
Viimeisen pätkän tein 2001.
Vaimo on 53v, molemmat lapset on sponsoroitu maailmalle.
Sijoituspuuhani on pienimuotoista ja varovaista.
Aikanaan sain SKOPista kynsilleni ahneuttani.
Vielä aikaisemmat osakkeet menivät myyntiin OK:n rahoitusaukon vuoksi.
Ei sitä kapitaalia ihmeesti ole.
Osa on rahastoissa, osa rahastosidonnaisissa säästövakuutuksissa (perintö- ja lahjaverosyistä, toukokuun alussa realisoitui lapsillemme yksi potti).
Pienempi osa osakkeissa.
Yhden asunnon vuokratulot kuittaamme.
Espanjan asunto tuottaisi paremmin mutta sitä emme ole vuokranneet useampaan vuoteen.
Ollaan sen verran köyhempiä!
Tässä kaikessa suppeudessaan tilanteemme.
Olen pahoillani jos olen johtanut harhaan.
Joskus vain ärsyttää sellaisten ihmisten kitinä jotka, pienellä suunnittelulla, olisivat suuremmista tuloista hoitaa asiansa paremmin kuin minä.
Löytyy myös tuttavapiiristämme.
Itseasiassa olen samaa mieltä kanssasi. JOs vain saisin lottovoiton tai muun suuren summan rahaa, niin toki hyvillä mielin jäisin vapaaoloneuvottareksi. Kun olo on vähän uninen ja jäykkä aamuisin, niin senkuin rauhassa nukkuisin ja heräisin pikku hiljaa aamukahveelle ja sanomalehden pariin. Rauhassa koiraa ruokkisin ja omalle pihalle päästäisin, avaisin aamutv:n ja tietokoneen.
Vailla työelämän huolia ja jatkuvaa stressiä.
En pistäisi ollenkaan pahakseni. Mielestäni ihminen säilyykin terveenpänä ja nuorekkaampa, kun ei tarvitse paahtaa joka päivä töissä niska limassa henkiset paineetkin niskassa.
Ei sitä rahaa loppupelissä niin kauhean paljon tarvita,sellainen 3-4 sataatuhatta euroa oikein sijoitettuna tuottaa ihan riittävästi.Varsinkin silloin kun saa ansiosidonnaista ja huolehtii sen jatkuvuudesta.
Ei sitä rahaa loppupelissä niin kauhean paljon tarvita,sellainen 3-4 sataatuhatta euroa oikein sijoitettuna tuottaa ihan riittävästi.Varsinkin silloin kun saa ansiosidonnaista ja huolehtii sen jatkuvuudesta.Lapset perii aikanaan kiinteän omaisuuteni,talon ja pari kesämökkiä joten pääomaa voi pikkuhiljaa kuluttaa pois tulevaisuudessa.Ja nauttia vapaudesta.Miksi raataa ja ressata,siitäkin liki neljännesvuosisadan kokemus.
No ei ansiosidonnaisetkaan jatku kuin 500 päivää ja pienipalkkaisen ansiosidonnainen on suunnilleen saman verran mitä asumistukea saisi pieneen yksiöön ja työmarkkinatukea/sossusta toimeentulotukea.
Ei sillä rahalla juhlita. Ja jos taas omistat omaisuutta, niin siitä juoksee jatkuvasti kuluvat menot, mm. verot. Omaisuuskin huomioidaan kelassa ja sossussa tukea vähentävästi.
Ainoa keino selviytyä on saada lottovoitto tai esim. Casino arvan 500.000, jolla kyllä eläisin loppu elämäni, kun nätisti sen osaisi käyttää - jopa ihan ilman sijoittelematta.
Jos pienipalkkaisen vuosiansiot ovat noin 20.000e, niin 20.000 x 5 v = 100.000 e.
Itse olen himpan alle 3-kymppinen, joten loppu elämän ajaksi, kun tuota jaksottaisi, niin kyllä se 500.000e tulisi kyseeseen.
Ei, ei se sittenkään riittäisi... Olisin vasta 55 v, kun rahat olisivat loppu. Eihän sitä tiedä vaikka 100-vuotiaaksi eläisi, jolloin miljoona euroa ehkä olisi kuitenkin parempi lähtökohta vanhuusvuosia silmällä pitäen.
Ei 500.000e kannata seisottaa pankkitilillä nollakorolla. Hyvin sijoitettuna tuo summa tuottaa korkoa 25.000 - 50.000e vuosittain. 10-15 vuotta ja kantasumma on kasvanut jo 1.000.000 euroksi.
Tuottotavoite itsellä ollut 7,5-10% ja onnistunut hyvin,vaikka riskisijoituksissa alle puolet
Mutta jos alle 30:senä jättää sen bemarin ostamatta ja ajelee ikääntyvällä keskiluokan toyotalla?
Ei singahtele kaikkien muoti-ilmiöiden perässä?
Kuluttaa vain tarpeensa mukaan?
Sijoittaa omaan, sopivaan velka-asuntoon?
Kodinkoneet ja asusteet hankkii pitemmällä tähtäyksellä, kestävää, ajatonta, sillä hetkellä kallista?
Tulojen lisääntyessä ei käytä marginaalia kulutukseen?
Tekee päivittäin järkeviä ratkaisuja?
Sijoittaa tähän mennessä kertyneitä säästöjä?
Mikä onkaan tilanne vaikkapa 50:senä?
Todennäköisesti terveys tallella.
Odotettavissa olevaa elinikää 25? josta pystyy nauttimaan lyhyemmän tai pitemmän ajan!
Olin töissä v-mäisessä paikassa. Olen kokoomuksen ystäviä, mutta siinä se erehtyy, jos siellä joku sanoo, etteikö paskaduuneja olisi olemassa :) Oli hevon veen haista peen hommaa se mulla, väsyin henkihieveriin! Olisin hyvin voinut lopettaa ne hommat mutta olin siellä katkeraan loppuun saakka. Voi perkele miten laskin viimeisiä sekunteja kuin vuosikymmeniä. Olin pakkaamassa muovista koiranpaskaa Espanjaan.
Siitä seuraava työttömyys oli sinänsä helpotus mutta ei se tuntunut siltä. Ei ollut yhtään sen parempi olo kuin työelämässäkään. Ei toisaalta tarvitse repiä itseään ylös kuudelta ja juoda konjakkia kahvin kanssa kun ei muuten jaksaisi...
Arvaa, osuit naulan kantaa tuolla lauseella .."miten laskin viimeisiä sekuntteja..." :D
On kyllä ihan hirveetä kun saa olla tai joutuu oleen jossain ihan hirveessä duunissa.
Siinä ainut asia helpottaa että tietää pois pääsevänsä.
Mulla oli niin kammottava kokemus yhdestä työstä, että kesti puoli vuotta toipua siitä.
Nyt istun täällä kursseilla ja mulla on työnä etisä harjoittelupaikka kahdeksi viikoksi.
Ei meinaa onnistua kun täällä meillä on niin vähän mahkuja, kaupungin hommiin en mieluusti me, kun ovat niin ylhäisötasolla.
Itse olen paiskinut kauan pitkiä päiviä, kaikenlaista ollut työssä kunnes tammikuussa iski leikkuri ja lopetti hommat.
Nyt saan netto 2000e kuussa ansiosidonnaista,
vietän enemmän aikaa lapsien kanssa ja jotenkin
olo rennompi. Nyt kun kesä alkaa, siirrymme
mökille. Kenties käymme jossain matkalla jne.
Nyt on aika käyttää kertyneitä säästöjä,
ottaa vähän sapattia!
Heti vaan puolikuntosena töihin,herrat tarvii elättäjiä.Kohta sinut leimataan laiskaksi,ja juopoksi työnvieroksujaksi.Jos tuttavat ei sitä tee niin sukulaiset ainakin.
Niin siis hyväksytty elämä standardi on tämä> ensin koulu sen jälkeen 35 vuotta kaheksasta neljään ja sit eläkkeelle oottaa et potkasee tyhjää PISTE! ja kaikki seuraavat sukupolvet toistavat saman kuvion maailman tappiin asti.
jätin pois yksityiskohdat kuten ok talo/rivipätkä,farmari auto,kesämökki ja vene,kalastus metsästys marjastus sienestys.
t. hihi ;)
Etellisestä työpäivästä on tasan ½ vuotta. Vieläkin niän painajisia siithä:P
Hy vää keshää thäältä ranhnalta. Khorvaukset ja sösssurahnat juoksoo, ite en tarvii enkhä porvarin p*seitä nuolla :D