Hyvät ystävät, mulla on ongelma koskien nettitreffailua. Olen nuorehko nainen, jolla ei ilmeisemminkään ole sydäntä antaa pakkeja! Tämä kuullostaa tosi typerältä, mutta esim. tällä hetkellä olen tavannut "livenä" erään miehen vasta kerran.. Hän on innokkaasti sopimassa toisia treffejä...hän ei ollenkaan kolahda minuun mutta ilmeisesti pitää paljonkin minusta. Tuntuu, että jos annan pakit, saan toisen surulliseksi ja olen siten ns. paska ihminen. Toisaalta jos deittailen kundia josta en niin välitä, sekin on tosi typerää. Onko kellään muilla tämmöisiä ongelmia? Mitä pitäis tehdä?
Stressaantunut nettitreffailija!
Julmaako?
111485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tee siitä loppu max nopeasti, parasta näin kaikille
Ei kannata jatkaa, ole ihan rehellinen itsellesi, sillä muutoin huijaat itsees ja sitä miestä. Ehkä annat hyvyydelläsi väärän kuvan miehelle ja se luulee että olet kiinnostunut.
Kirjoita nyt kummiskin, että hän ei ole oikeaa tyyppiä sinulle. Ei kannata tehdä yleistä virhettä ja vain haihtua ilmaan, se vasta paskan kuvan antaakin ihmisestä.
Olen samanmoisessa tilanteessa vastapuoli, tai näin ainakin luulen. Kerrotko kaupunkisi niin saan mielenrauhan viestistäsi :)
...ja vastapuoli Espoosta. Toivottavasti ei osunut? : )
mutta jos jollain on Oulussa samanlainen tapaus, niin kertokaa ihmeessä tälle! :)
eli parikymppinen mies, jonka on erittäin hankala antaa pakkeja. yhtä naista tapasin useasti ehkä neljästi, jonka jälkeen laitoin viestin että mulle ei ole oikein kolahtanut. toisaalta odotin sitä että jossain vaiheessa sellainen kolahdus tapahtuisi kun kummiskin esim. ystävänä nainen olisi erittäin ihana. en vaan tiiä et haluuko hän sitten enää nähdä ollenkaan pelkkänä ystävänä jos ei ole toivoakaan parisuhteesta ja toisaalta en tiedä ajatteliko nainen samalla tavalla kuin minä että hänelläkään ei kolahtanut ja odotti vain sitä. en halua loukata ihmisiä, mutta toisaalta se ehkä sattuu enemmän mitä myöhemmin antaa pakit tai sitten juurikin tässä epätietoisuudessa eläminen on täysin persiistä, moni nainen on tehnyt niin mullekin.
useilla naisilla kyllä taitaa olla tapana antaa pakit seuraavalla tavalla: käydään treffeillä, kaikki menee hyvin lähes täydellisesti ja kummankin mielestä ollut kivaa, jatkoista sovitaan ja sittenkun yritän ottaa yhteyttä nainen on hävinnyt maan päältä eikä tavoita puhelimella eikä mesessä.
Kaikkein pahinta, mitä voit tehdä, on antaa narua.
Mitä pidemmälle annat asioiden mennä, niin sitä hankalammaksi aina käy.
Kiltteys ei todellakaan sovi, vaan ehdottomasti stoppi. Pakit voi antaa hienotunteisestikin.
Tunnen erään naisen, joka on samanlainen, kun sinä. Tapasi joskus muutama kuukausi sitten miehen, joka ei kolahtanut ollenkaan.
Tämä on myös sellainen kiltti, eikä halua satuttaa toisia ja niin jatkoi sellaista pelailua.
Mies ihastui ja teki kaikenlaisia suunnitelmia.
Nainen oli kauhuissaan, mutta ei sitä suoraan osannut sanoa tälle miehelle. Käsittääkseni homma pyörii edelleen ja nämä soittelevat päivittäin toisilleen.
Selittelee, että ystävinä vaan, vaikka selvästi miehellä on ihan toisenlaiset suunnitelmat.
Mun mielestä tuollainen on sairasta. Ns. "hyväsydämisyys" on kavalinta.
Joskus se pommi on pudotettava.
Nainen ahdistuu, jos asiasta yrittää puhua. Hänen oma asiansa, johon ei tarvi puuttua.
Halko mukaan niin jopa kolahtaa ;-)
...kerroin miehelle miehelle, mitä ajattelen. Laitoin tekstiviestin jossa kerroin laittaneeni hänelle meiliä. Ja meilissä yritin mahdollisimman hienotunteisesti mutta selvästi sanoa, että on parempi, jos emme jatka tätä tapailua. Olette kyllä nimittäin oikeassa, vielä paskempaa on ns. pelata. Vaikka ei mun tarkoituksena ole "pelata" mutta siihenhän se helposti menee, kun joku toivoo ja uskoo...
Kurjaa varmasti hänelle, mutta onneksi en tosiaan kuvittele olevani maailman ainutlaatuisin kuitenkaan ; ) joten eiköhän hän löydä uuden.
Mulle on muuten myös tehty tuo, jos nyt ei ihan katoamistemppua mutta sinnepäin.
Toisaalta oon sitä mieltä vielä tuosta treffistäni, että hän oli jotenkin kauhean vakava/vakavissaan vaikka oltiin kerta nähty. Että ehkä ei kuitenkaan ihan niin vakavissaan kannata heti alkuun olla.
Minusta tommoiset "ei nappaa" jutut pitää ehdottomasti sanoa kasvotusten tai ainakin puhelimessa. Joku "kiitos treffeistä, mutta et ollut hakemaani tyyppiä" viesti ei todellakaan anna kovinkaan hyvää kuvaa. Pahin nyt tietenkin on, että häviää vaan...
Hyvä, että sait sanotuksi.
Turhan toivon antaminen ei todellakaan ole kenenkään etu.