Heipähei!
Ajattelin laittaa oman pienen surullisen tarinani koristamaan tätä listaa. Elämä on rankkaa,mutta eihän se koskaan helppoa saakkaan olla?
Olen 22-vuotias nainen,mieheni on samanikäinen ja yhteisiä vuosia alkaa kohta kertyä jo 6. Yhdessä ollaan oltu jatkuvasti,monet murheet puhuttu läpi ja uskottu että tässä se "herra ja rouva oikee toisilleen" on,mutta kuinkas ollakkaan. Viimeinen vuosi on mennyt huonosti,mies oli paljon kaverinsa kanssa ja minä kotona. Tuli asioista riitaa,mies kävi kiinni mutta ei lyönyt. Ajattelin että näin sen kuuluukin mennä,kunhan ei lyö. Seuraavaksi oli hiuksia tuppo kädessä,anopin luokse karkasin ja mietittiin mitä tehdään. Annettiin asian olla,ei kai tämäkään vielä paha juttu ole. Seuraavaksi tuli potkuja jalkoihin, aloin miettimään onko tämä oikein.. tein jo lähtöä pois,jäin silti. Viina astui miehen kuvioihin, kännissä haukuttiin ja nolattiin kaikkien edessä minut kun häntä tulin hakemaan pois jostain. Mittani alkoi olla täynnä, kerroin asiasta taas anopille,kavereille ja nyt myös vanhemmilleni. Kuitenkin vielä odoteltiin,ehkä tämä tästä. Mukava viikoloppureissu mökille, turpaan tuli että rysähti. Viikon sairasloma pois töistä mustan posken takia. Kummankin vanhemmat hulluna huolesta. Nyt olen tässä vieläkin. Odotan edelleen sitä toista lyöntiä. Tiedän,että jos niin käy ilmoitan asiasta heti anopilleni ja yhdessä mennään tekemään rikosilmoitus,sen jälkeen eropaperit postissa miehelle. Tunteeni ovat jo nyt kuolleet,millään ei ole enään väliä kuin omalla itsellä. Minä voitan tämän taistelun! Olen vahvistunut, uskon että kun aika tulee tiedän mitä teen, en mieti enään ollenkaan siinä vaiheessa. Tämä on vain pakko saada päätökseen. Miksi odotan seuraavaa lyöntiä?sen takia,että saan sanoa miehelleni että minä olin kerrankin oikeassa.
Voimia kaikille samanhenkisille naisille! tehdään tästä maailmasta parempi paikka elää..
Ajattelin laittaa oman pienen surullisen tarinani koristamaan tätä listaa. Elämä on rankkaa,mutta eihän se koskaan helppoa saakkaan olla?
Olen 22-vuotias nainen,mieheni on samanikäinen ja yhteisiä vuosia alkaa kohta kertyä jo 6. Yhdessä ollaan oltu jatkuvasti,monet murheet puhuttu läpi ja uskottu että tässä se "herra ja rouva oikee toisilleen" on,mutta kuinkas ollakkaan. Viimeinen vuosi on mennyt huonosti,mies oli paljon kaverinsa kanssa ja minä kotona. Tuli asioista riitaa,mies kävi kiinni mutta ei lyönyt. Ajattelin että näin sen kuuluukin mennä,kunhan ei lyö. Seuraavaksi oli hiuksia tuppo kädessä,anopin luokse karkasin ja mietittiin mitä tehdään. Annettiin asian olla,ei kai tämäkään vielä paha juttu ole. Seuraavaksi tuli potkuja jalkoihin, aloin miettimään onko tämä oikein.. tein jo lähtöä pois,jäin silti. Viina astui miehen kuvioihin, kännissä haukuttiin ja nolattiin kaikkien edessä minut kun häntä tulin hakemaan pois jostain. Mittani alkoi olla täynnä, kerroin asiasta taas anopille,kavereille ja nyt myös vanhemmilleni. Kuitenkin vielä odoteltiin,ehkä tämä tästä. Mukava viikoloppureissu mökille, turpaan tuli että rysähti. Viikon sairasloma pois töistä mustan posken takia. Kummankin vanhemmat hulluna huolesta. Nyt olen tässä vieläkin. Odotan edelleen sitä toista lyöntiä. Tiedän,että jos niin käy ilmoitan asiasta heti anopilleni ja yhdessä mennään tekemään rikosilmoitus,sen jälkeen eropaperit postissa miehelle. Tunteeni ovat jo nyt kuolleet,millään ei ole enään väliä kuin omalla itsellä. Minä voitan tämän taistelun! Olen vahvistunut, uskon että kun aika tulee tiedän mitä teen, en mieti enään ollenkaan siinä vaiheessa. Tämä on vain pakko saada päätökseen. Miksi odotan seuraavaa lyöntiä?sen takia,että saan sanoa miehelleni että minä olin kerrankin oikeassa.
Voimia kaikille samanhenkisille naisille! tehdään tästä maailmasta parempi paikka elää..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosi upeaa! Sä olet alkanut toimia ja niin pitääkin tehdä. Ehdottomasti. Voimia vaikeisiin aikoihin, mutta teet oikein sillä väkivaltaa ei saa hyväksyä missään muodossa.
Se lyönti voi olla viimeinen muussakin mielessä, kuin siinä että se on viimeinen kerta kun miehesi lyö sinua. Ei lyöminen ole niin vaaratonta, etenkään humalassa. Miehelle voi tulla raivopäissään virhearvio ja lyönti voi tappaa tai vammauttaa sinut. Kyllä sinulla on jo nyt näyttöä aivan tarpeeksi että olet oikeassa erotessasi ja vielä molemman puolen sukulaiset todistajina. Ehkä mies ottaakin nyt hurmausvaiheen päälle ja et enää haluakaan lähteä, unohdat nopeasti pahoinpitelyt tai luulet niiden loppuneen.
Kerronpa sinulle, miten omalle tyttärelleni kävi. Samanikäisenä kuin sinä hänkin alkoi seurustella pojan kanssa ja mustelmia tuli jo alkuvaiheessa. Oli kuitenkin sisukasta laatua eikä valittanut sen paremmin anopille kuin äidille. Naimisiin jo lukioaikana. Lapset tulivat nopeasti kuvioihin ja miehen harrastamat pahoinpitelyt siirtyivät myös heitä koskemaan. On potkittu, annettu remmiä, kuristettu, lyöty nyrkillä jne. On uhkailtu puukolla ja suljettu kesähelteellä keskuslukittavaan autoon sisälle melkein tukehtumaan. Vain mielikuvitus on rajana siihen mitä ihminen keksii kun haluaa rääkätä muita (lue vaimoaan ja lapsiaan). Melkein pahinta on, että väkivalta on tarttuva sairaus ja myös tyttärestäni on tullut väkivaltainen lapsiaan kohtaan ja kasvaessaan myös lapset ovat tulleet väkivaltaisiksi toisiaan kohtaan. Väkivalta siirtyy suvuissa eteenpäin, mutta meillä kotona eikä miehelläni ole koskaan lyöty lapsia tai naisia. Tämän tavan toi tyttäreni mies kotoaan, jossa isä oli väkivaltainen. Voisit ehkä sinäkin tehdä vähän taustatutkimusta sieltä anopin suunnasta, mistä tuollainen käytösmalli on miehellesi tullut. Erota kannattaa ennen seuraavaa lyöntiä!
MINÄ VOITAN TÄMÄN TAISTELUN ????????? Katso peiliin sinne kirkkaimmalle puolelle ! Olet juuri niitä ärsyttäjä ämmiä joilla on AINA vaikeuksia, et näe pätkääkään omaa käyttäytymistä. Häivy !
Jaa että lyödään, kunhan tarpeeks pahasti sanoo, astuu väärin huoneeseen, katsoo oudosti. Kai aina syy löytyy...siis lyöjälle!
Menisit ja hankkisit aivot, Kiinassa myydään apinan aivoja, hae halvalla sieltä, niin ettei tarvi sunkaan ilman olla....yök
sulla niitä vaikeuksia riittää. ei auta edes koiranmakkara.
"Miksi odotan seuraavaa lyöntiä?sen takia,että saan sanoa miehelleni että minä olin kerrankin oikeassa. "
Ensimmäisellä kerralla pahoinpidelty on uhri ja seuraavilla vapaaehtoinen. Mahdollisuus lähteä suhteesta on aina olemassa.
Kuvailemasi kehitys on hyvin tyypillistä väkivallan ollessa kyseessä. Väkivalta laajenee alkaen joistain melko lievistä tapauksista päätyen jopa väkivallan kohteen kuolemaan.
Kannattaa lähteä suosiolla ennen seuraavaa kertaa. Se voi olla pahempi kuin aavistat. Vaikka ei olisikaan, niin egon pumppaaminen on aika huono peruste ottaa tuon tason riskejä.
voi olla viimeinen.
Älä jää odottamaan. Johan olet nähnyt, mitä miehesi voi tehdä. Seuraava kerta on aina pahempi.
Monet ovat täysin yksin väkivaltakuvioiden kanssa. Sinulla on hyvät tukijoukot. Et joudu todistelemaan kenellekään mitään. Lähde jo!
Tai kellekään muullekaan. On aivan käsittämättömän tylsää lukea aina noita samoja juttuja, "mieheni hakkaa ja potkii, en kumminkaan voi jättää häntä". No ole sitten jättämättä, sinä se olet joka saa lättyynsä, en minä, eli ongelma ei millään tavoin kosketa mua. Sulla olisi täysi mahdollisuus tehdä se ainoa järkevä ratkaisu ja lähteä kiitämään, mutta oletko tehnyt niin? Koska olet vapaaehtoisesti jäänyt nautiskelemaan säännöllisestä parisuhdeväkivallasta, tarkoittaa se varmaan että itse nautit tuosta tilanteesta. Älä siis tule muille tilittämään, ei ketään kiinnosta. Olet itse luonut omat ongelmasi jäämällä yhteen väkivaltaisen, juopon luuserin kanssa.
Miksi sinä odotat seuraavaa lyöntiä? Kysyn tätä
lämmöllä. Johtuisiko se siitä, että me olemme jo hyvin varhain omaksuneet todella virheellisen käsityksen rakkudesta!
Kaiken se kestää ja kaiken se sietää toisten taholta! Tuo lause on "vallankäyttäjien" tapa vaikuttaa meihin ja pitää meidät "kurissa ja Herran nuhteessa" Liika ymmärtäminen pahentaa vain tilannetta! Se pahenee kerta kerralta! Se ettei tee loppua väkivallasta on selkeä viesti
lyöjälle, että lyöminen on ok kun "hermostuu".
Luuletko, että voisit lukea ja tutkia seuraavan
linkin kautta avautuvaa tekstiä. Siinä saattaisi
avautua uusia näkökulmia tilanteeseesi! Teksti on lisäksi suomenkielinen.
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html
Lyödyn omantunnon arvo murenee ja sitä vain pyörittelee asioita ja tapahtuneita päässään eikä
pysty tekemään asialle mitään. Aina vain odottaa
jonkunlaista ihmettä tapahtuvaksi. Ainoa todellinen ihme on, että itse teet siitä lopun! Siinä on ihmettä kerrakseen.
Jos jatkaa tilanteessa olemista olo tulee aina vain avuttomammaksi ja saamattomammaksi. Se voi jatkua loputtomiin. Tiedän mistä
kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta.
Toivon, että pystyt katkaisemaan väkivallan kierteen. Ota apua vastaan itsellesi.